... hyvÀ kirja, lÀmmin kesÀtuuli ja kukkien tuoksu.
Ainoan löytÀmÀni arvion mukaan viimeksi lukemani kirja ei tosin ollut hyvÀ. MinÀ kuitenkin pidin siitÀ. Se oli sopivan rauhoittavaa lukemista nÀinÀ synkkinÀ aikoina.
Kaikkihan me tiedÀmme, ettÀ pitkÀhköjen tekstien lukeminen on hyvÀksi aivoille, muistille, keskittymiskyvylle ja mielialalle. TÀllÀ kertaa tarvittiin Omaishoitajaliiton jÀsenlehden (2/2023) artikkeli "Kirjojen lukeminen on parasta aivojumppaa", jotta sain itseni valitsemaan luettavaksi oikean kirjan ja nautiskelemaan aivojeni aktivoinnista nojatuolissa tai terassin penkillÀ.
Tutkimusten mukaan lukeminen rentouttaa jo kuudessa minuutissa. Syke alkaa laskea ja lihasjÀnnitys vÀhentyÀ. Kaunokirjallisuuden lisÀksi sama vaikutus on tietokirjojen ja pitkien lehtiartikkeleiden lukemisella.
...
Uskomatonta kyllÀ, kun kirjan hahmo esimerkiksi hyppelee tai juoksee, aivoissa aktivoituvat jalkojen kÀyttÀmiseen liittyvÀt aivoalueet, vaikka lukijan jalat eivÀt liiku senttiÀkÀÀn.
...
ViihdettÀ ei ole mitÀÀn syytÀ vÀheksyÀ. Esimerkiksi dekkarit ja rakkausromaanit vaikuttavat aivoihin yhtÀ aktivoivasti kuin niin sanottu korkeakirjallisuus. PÀÀasia on, ettÀ löytÀÀ itseÀÀn kiinnostavaa luettavaa.
Omaishoitajaliiton LÀhellÀ-lehteÀ voi lukea myös verkossa. Uusimmassa numerossa on myös esimerkiksi kiinnostava artikkeli voimauttavasta kirjoittamisesta.
Sitten vain valitsemaan luettavaa! Se kestikin hetken. Halusin poimia hyllystÀ viihdyttÀvÀn kirjan, jota en olisi lukenut aiemmin. HylkÀsin kaksi tunnettua dekkaristia (amerikkalaisen ja ruotsalaisen) melko pian. MiksikÀhÀn hÀiriintyneet sarjamurhaajat ovat niin suosittu aihe rikoskirjallisuudessa? Yhden Maria Lang -romaanin pikaluin. (SiinÀ oli kyllÀ veikeÀ ruotsalainen tunnelma.) ErÀÀn "hyvÀnmielenromaanin" hylkÀsin (minun mielestÀni) ohuen kerronnan ja henkilöhahmojen takia. SitÀ lukiessa tuli olo, ettÀ tarina etenee juoksemalla. Romaanihan on erÀÀnlainen matka ja matkaa voidaan tehdÀ hoppuilemalla... tai sitten liian hitaasti, kuin madellen tai pysÀhdellen liian usein, liian pitkÀksi aikaa. :) Kukkien kartanossa vauhti oli minulle sopiva.
Denise Robins (1897–1985) oli tuottelias kirjailija, jonka teoksista useita nĂ€kyy suomennetun, muutamia vuosikymmeniĂ€ niiden ilmestymisen jĂ€lkeen. Kirjasammon kuvauksien perusteella monissa romaaneissa on aika kepeĂ€, romanttinen, varsin mielikuvituksellinen juoni. Suomeksi kÀÀnnettyjen julkaisujen aikalaisarviot ovat hyvin kielteisiĂ€. Olikohan se ajan henkeĂ€? 1970-luvun alussa kulturellin naisen varmaan piti halveksia perinteisiĂ€ ihanteita. TĂ€mĂ€ kirja (alkuteos Chateau of Flowers julkaistu 1958) "on oiva esimerkki vÀÀrĂ€stĂ€ ajanvietekirjallisuudesta, tarjoilee ihanteita, jotka nykyaikana on jo heitetty pois, ellei olisi pitĂ€nyt ainakin."
Ja minÀ kun juuri pidin kirjasta sen vanhan, hyvÀn ajan ihmisten (vaikkakin hieman kaunisteltujen tai liioiteltujen) sekÀ arvojen ja ihanteiden takia. Huolenpito perheestÀ ja muista apua tarvitsevista, velvollisuudentunne, sÀÀstÀvÀisyys, elÀinrakkaus, uskollisuus, romanttinen rakkaus... Pidin myös sujuvasta kerronnasta ja mielenkiintoisesta (vaikkakin epÀrealistisesta) juonesta. Nuori Laura muuttaa molempien vanhempiensa kuoltua englantilaisesta pappilasta isÀnsÀ kotimaahan Ranskaan. "Kukkien kartanon" loistoaika nÀyttÀÀ olevan kaukana menneisyydessÀ ja alku on muutenkin hankalaa, mutta pikkuhiljaa asiat alkavat sujua paremmin.
(Kun haluan lisÀÀ realismia elÀmÀÀni, luen sanomalehtiÀ ja katson uutisia. Euroopassa meidÀn naapurimaamme sotarikollisen johdon aloittama hyökkÀyssota on jatkunut pian puolitoista vuotta. Kun kirjoitan tÀtÀ, Kanadan metsÀpaloissa on tuhoutunut 13 miljoonaa hehtaaria metsÀÀ. Kuumuus ja kuivuus, rankkasateet ja tulvat aiheuttavat tuhoa ympÀri maailmaa. Hyvin huonoa sÀÀtÀ on tulossa kotimaahammekin jÀlleen huomiseksi ja ylihuomiseksi.)
Kukkien kartanon ajankuva on viehÀttÀvÀ. PÀÀhenkilö kirjoittaa pitkiÀ kirjeitÀ. Huonoa vointia hoidetaan hieromalla eau de colognea vaikkapa otsaan. Nuoren neidon seurassa tupakoiva, muuten niin ritarillinen, kunnanlÀÀkÀri toki hÀmmentÀÀ nykylukijaa. - Vaatteiden mallia ei kirjassa juuri kuvata (materiaaleja ja vÀrejÀ kyllÀ), mutta viisikymmentÀluvun lopulla naiset varmaan pukeutuivat yleensÀ (polvet peittÀvÀÀn) hameeseen tai leninkiin. Oi, jos ei sellainen vaate olisi hieman epÀkÀytÀnnöllinen, olisi ihanaa pukeutua hameeseen useammin. Ainakin minulla olo muuttuu heti naisellisemmaksi. :)
TÀmÀ kirja on niin epÀtrendikÀs, ettÀ Helmet-lukuhaasteessa saan sen sopimaan vain kohtaan 18: Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellÀ. ;)
Postauksen kuvat eivÀt liity kirjaan. :) NÀmÀ vihertÀvÀn ruskehtavat kuvat ovat odottaneet julkaisua jo tovin. (Osa on uusia, osa vanhoja.)
Löysin vihdoin kerrosvadin, josta pidÀn. Sen kuvaamiseen tarvitaan tietenkin macaroneja:
Toivottavasti olette ehtineet nauttia kesÀstÀ, joka ainakin tÀÀllÀ Suomessa kiitÀÀ ohi aivan liian nopeasti. Ei silti, kosteina, viileÀn raikkaina aamuina olen miettinyt, ettÀ kaikki vuodenajat ovat ihania, mutta syksyssÀ on jotain aivan erityistÀ. Ja syksyn tullen voi sanoa odottavansa joulua...
YmmÀrsin viime talvena, ettÀ minÀ olen nimenomaan joulun odottaja. JoulunpyhÀt menevÀt nopeasti ohi eikÀ koskaan tiedÀ, mitÀ saattaa sattua niiksi pÀiviksi (vaikkapa vain nuhakuume) eikÀ joulusta voikaan nauttia niin kuin oli toivonut. NiinpÀ minun strategiani on nauttia joulusta jo monta viikkoa kuukautta etukÀteen. Postauksen viimeinen kuva onkin omistettu meille jouluttajille. <3
Happy Sunday, everyone!
Stay safe and well!