Hei taas! Nyt onkin saatu nauttia ihanista alkukesÀn sÀistÀ.
Nuoret koivunlehdet tuoksuvat, varsinkin sateen jÀlkeen. Myös kielojen huumaavasta tuoksusta olen nauttinut aivan erityisesti. Ilokseni olen huomannut kielojen lisÀÀntyneen tÀssÀ pihan ympÀristössÀ. Kielon sanotaan leviÀvÀn tehokkaasti maavarsiensa avulla, mikÀ voi olla ongelma pienessÀ puutarhassa, mutta meidÀn laajassa ja metsÀisessÀ pihapiirissÀmme ne saavat levitÀ aivan vapaasti. Myös leikatun ruohon tuoksu on tunnettu miellyttÀvyydestÀÀn. MeidÀn nurmikoillamme kasvaa monenlaisia muitakin kasveja ja jokin niistÀ tuoksuu leikattuna voimakkaasti ja muistuttaa laventelia!
TÀllÀ postauksella osallistun NÀpertelijÀn ihanaan keittiöhaasteeseen. KesÀkuussa kirjoitetaan lapsuudenkodin muistoista. TÀhÀn postaukseen olisin mielellÀni liittÀnyt muutamia vanhoja kuvia, mutta en nyt ehtinyt etsiÀ ja skannata niitÀ. (Koetan lisÀtÀ ne tÀhÀn postaukseen joskus myöhemmin.)
Lapsuudenkotini keittiö, kuten tÀmÀ nykyinenkin, oli (ja on muuten vielÀkin) suunnilleen lÀnteen eli jÀrvelle pÀin. Varsinkin kesÀllÀ se oli hyvin valoisa varsinkin iltapÀivÀllÀ ja illalla, vaikka kodin ja rannan vÀlissÀ kasvoikin (ja kasvaa vielÀkin) isoja koivuja.
EnsimmÀiset kaapistot olivat valkoiset. Myöhemmin ainakin ovet vaihdettiin vaaleaksi puuksi ja kodinkoneet (liesi, jÀÀkaappi, astianpesukone) olivat suklaanruskeita. :) PidÀn vÀriyhdistelmÀstÀ edelleen. Aikoinaan hankittu Upo Lahtiska toimisi varmaan vielÀkin; siihen aikaan koneet tehtiin kestÀmÀÀn.
LiedestÀ muistan elÀvÀsti sen, kun Àitimme keitti kissallemme kaloja kattilassa ja kisuli istui keittolevyn vieressÀ odottamassa niin innokkaasti, ettÀ pelkÀsimme hÀnen yrittÀvÀn työntÀÀ tassunsa kattilaan. Varmaan hÀnet nostettiin siitÀ turvallisempaan paikkaan. :)
KyllÀ, tÀmÀ kissamme oli "hÀn". ErÀs henkistyneimmistÀ sukulaisistamme sanoi, ettÀ M. oli sielu eikÀ vain kissa, ja samaa mieltÀ olemme edelleen.
Lapsuuskodin keittiömme ei ollut kovin iso, mutta ruokapöytÀ mahtui siihen hyvin. Varsinkin jouluateriat jÀivÀt hyvin mieleen, onhan niistÀ valokuviakin. PöytÀ oli tÀynnÀ Àidin laittamia perinteisiÀ jouluherkkuja. Nykyisin jouluateria valmistetaan tiimityönÀ ja silti saa pitÀÀ kiirettÀ, jotta saa kaikki ruokalajit oikeanlÀmpöisinÀ pöytÀÀn oikeaan aikaan. :)
TÀssÀ kuvassa nÀkyy yhtÀ lapsuudessamme kÀytettyÀ pöytÀliinaa. En ole raskinut sitÀ kÀyttÀÀ, ainakaan toistaiseksi.
Oivoi, huomaan, ettÀ yllÀ oleva kuva on aika epÀtarkka, mutta en ehdi nyt ottaa uutta. Windows 11:n kanssa kuvankÀsittely on entistÀ hankalampaa. Esimerkiksi kuvan koon muuttaminen ja tallentaminen vaatii uskomattoman monta klikkausta.
Ajastan tÀmÀn postauksen julkaisun sunnuntaiaamuksi. Saapa nÀhdÀ mihin aikaan se nÀkyy blogilistoilla. Edellinen postaukseni pÀivittyi nÀkymÀÀn vasta vuorokautta myöhemmin. TÀmÀ Bloggerin toimintavirhe on turhauttanut minua jo jonkin aikaa. Aamuisin, kun luen pÀivÀn lehtiÀ, tarkistan myös onko tuttuihin blogeihin jo tullut uusia postauksia, vaikka niitÀ ei vielÀ nÀykÀÀn. Usein on...
MikÀli laskurini paikkansa pitÀÀ, jouluun on kaksisataa yötÀ. TÀssÀpÀ joulun vÀreihin sopiva kukkanen, ketoneilikka 'Arctic Fire'. :)
Alppiruusut aloittelevat kukintaansa, joka ei ole kovin runsas tÀnÀ vuonna. Kukkien nuput ihastuttavat söpöydellÀÀn.
Sireenitkin tuoksuvat, vaikka meillÀ ne kasvavat niin metsÀisessÀ ympÀristössÀ, etteivÀt ne yllÀ suurimpaan mahdolliseen loistoonsa.
Taas yksi haave toteutettu: Ostin rikkoutuneen aurinkovarjon tilalle uuden, hieman boheemityylisen. Muutama pÀivÀ sitten nautiskelin kirjan lukemisesta terassillamme... kunnes poistin viidennen pikkumuurahaisen kiipeilemÀstÀ vaatteillani. En ollut huomannutkaan, ettÀ terassilaattojen pÀÀllÀ ja vÀlissÀ kÀvi aikamoinen kuhina.
Liian lÀhellÀ taloa! MeillÀ on perinteisesti kÀytetty muurahaisten torjuntaan Neudorffin Muurahaispuffettia. TÀmÀ ei ole mainos. PidÀn tuotteesta, koska se tehoaa ja koska torjunta-aineen mÀÀrÀÀ syöttiastiassa on helppo seurata. Ensin nÀytti siltÀ, etteivÀt muurahaiset huomaa koko astiaa, mutta tÀssÀ niitÀ nyt on baarin asiakkaina. :)Luontoa on kyllÀ mielenkiintoista seurata. Rantanurmikkomme poikki liitelee iltaisin lintu, joka hÀmÀrÀssÀ nÀyttÀÀ vaaleanruskealta pöllöltÀ. Tarjoilisin sille mieluusti pieniÀ jyrsijöitÀ. Ainakin yksi nimittÀin kÀy katkomassa istuttamieni peurankellojen lehtiÀ ja vie ne mukanaan. Kuulostaa uskomattomalta, mutta asiasta on luotettavan silminnÀkijÀn todistus. :)
Kirjoitan tÀtÀ postausta lauantai-iltana. LÀmpöennÀtys parin pÀivÀn takaa on 28 astetta. On leppoisaa istua terassilla varjossa lukemassa. Minulla on projektina lukea kirjahyllystÀ harvoin lukemiani tai kokonaan lukemattomia kirjoja ja sitten pÀÀttÀÀ, pidetÀÀnkö ne itsellÀ vai pannaanko kiertoon. Viimeksi lukaisin kaksi dekkaria 1970-luvulta. Huh, se oli tunkkainen vuosikymmen; ihmisillÀ on kamalat vaatteet ja kaikki tupakoivat. :)
Kirjamaanikko tÀÀllÀ kuitenkin on ostanut myös uusia kirjoja. :) Yksi niistÀ on tÀssÀ. En ole koskaan lukenut Kilven Alastalon salissa -teosta. Nyt on vihdoin aika!!
đ Kiitos kaikille blogin lukijoille! đ
đ€ TĂ€hĂ€n postaukseen ei voi jĂ€ttÀÀ kommenttia. đ€
đ Olen terassilla lukemassa.đ