Juliafton :)

 

Ruotsinkielisillä on mukavaa: Heillä ei ole ainoastaan julafton (jouluaatto), vaan myös juliafton (heinäkuun 24. päivä, jolloin voi jo hyvinkin alkaa nauttia jouluisista asioista :)).

Päivän kunniaksi olen lukaissut kaksi jouluista/talvista pokkaria, nimittäin Maija Kajannon hyvänmielen tarinat Talvikaupungin valot ja Kardemummajoulu. Jälkimmäinen on viimeinen osa suositusta Kahvila Koivu -sarjasta. En ole lukenut muita osia, mutta niilläkin on herkulliset ruokaan liittyvät nimet. Jotkin kirjan luvuista alkavat tarinaan liittyvällä reseptillä, ja ainakin mysliä aion kokeilla. :) Talvikaupungin valot -kirjassa osa luvuista alkaa lyhyellä esittelyllä Helsingin kiinnostavista kohteista, mikä on myös hauska idea.

Juonikuvauksia ja arvioita näistä kirjoista voitte löytää netistä useita. Molemmissa kirjoissa oli viehättävää talvista tunnelmaa sisällä ja ulkona sekä osuvia havaintoja ihmiselämästä. Feelgood-kirjallisuudelle on tarvetta ja tapahtumien ajankohdat ovat tietenkin aivan parhaita. Aika kevyitä nämä kirjat mielestäni olivat, eivätkä pelkästään hyvällä tavalla. Kardemummajoulu oli kirjanakin vankempi ja paikoin aika koskettava. Aivan tässä tekisi mieli uudistaa vihkivalat talvisella seremonialla. :) 

Lukukokemukseen saattoi vaikuttaa myös se, että luin näitä ulkosalla lämpötilan ollessa +28 C. Tuulisella, varjoisalla terassilla oleskelu oli aivan ihanaa, varsinkin kun hyttysiä on todellakin ollut vähemmän kuin useimpina kesinä. Muistakaan hyönteisistä ei ollut vaivaa. :)

Säässä on riittänyt ihmettelemistä. Joillakin alueilla on saatu aivan liikaa vettä, täällä on edelleenkin satanut vähän, epävirallisten mittausteni mukaan heinäkuussa 25 mm. Kun kirjoitan tätä torstaina, sää on pilvinen ja viileähkö, mikä minusta tuntuu aivan ihanalta. Ilmassa on loppukesän tuoksuja, mikä ei itseäni ollenkaan harmita, vaan herättää muistoja tunnelmallisista elokuista ja koulun alkamisen jännityksestä. 

Kesä toki jatkuu ihanana. Suosikkini kimalaiset keinuttavat kissankelloja kömpimällä niiden sisään. Myös pitkin poikin pihaa ja talon ympäri sinkoilevat pääskyt ovat näky, jota en kyllästy seuraamaan. 

Tähänkään postaukseen ei voi jättää kommenttia. Kiitos vierailuistanne ja ihanaa heinäkuun loppua! <3

(Alimmassa kuvassa kotitekoista stracciatella-jäätelöä. :))

Keittiömuistoja-haaste

 

Hei taas! Nyt onkin saatu nauttia ihanista alkukesän säistä. 

Nuoret koivunlehdet tuoksuvat, varsinkin sateen jälkeen. Myös kielojen huumaavasta tuoksusta olen nauttinut aivan erityisesti. Ilokseni olen huomannut kielojen lisääntyneen tässä pihan ympäristössä. Kielon sanotaan leviävän tehokkaasti maavarsiensa avulla, mikä voi olla ongelma pienessä puutarhassa, mutta meidän laajassa ja metsäisessä pihapiirissämme ne saavat levitä aivan vapaasti. Myös leikatun ruohon tuoksu on tunnettu miellyttävyydestään. Meidän nurmikoillamme kasvaa monenlaisia muitakin kasveja ja jokin niistä tuoksuu leikattuna voimakkaasti ja muistuttaa laventelia!

Tällä postauksella osallistun Näpertelijän ihanaan keittiöhaasteeseen. Kesäkuussa kirjoitetaan lapsuudenkodin muistoista. Tähän postaukseen olisin mielelläni liittänyt muutamia vanhoja kuvia, mutta en nyt ehtinyt etsiä ja skannata niitä. (Koetan lisätä ne tähän postaukseen joskus myöhemmin.)

Lapsuudenkotini keittiö, kuten tämä nykyinenkin, oli (ja on muuten vieläkin) suunnilleen länteen eli järvelle päin. Varsinkin kesällä se oli hyvin valoisa varsinkin iltapäivällä ja illalla, vaikka kodin ja rannan välissä kasvoikin (ja kasvaa vieläkin) isoja koivuja.

Ensimmäiset kaapistot olivat valkoiset. Myöhemmin ainakin ovet vaihdettiin vaaleaksi puuksi ja kodinkoneet (liesi, jääkaappi, astianpesukone) olivat suklaanruskeita. :) Pidän väriyhdistelmästä edelleen. Aikoinaan hankittu Upo Lahtiska toimisi varmaan vieläkin; siihen aikaan koneet tehtiin kestämään. 

Liedestä muistan elävästi sen, kun äitimme keitti kissallemme kaloja kattilassa ja kisuli istui keittolevyn vieressä odottamassa niin innokkaasti, että pelkäsimme hänen yrittävän työntää tassunsa kattilaan. Varmaan hänet nostettiin siitä turvallisempaan paikkaan. :)

Kyllä, tämä kissamme oli "hän". Eräs henkistyneimmistä sukulaisistamme sanoi, että M. oli sielu eikä vain kissa, ja samaa mieltä olemme edelleen. 

Lapsuuskodin keittiömme ei ollut kovin iso, mutta ruokapöytä mahtui siihen hyvin. Varsinkin jouluateriat jäivät hyvin mieleen, onhan niistä valokuviakin. Pöytä oli täynnä äidin laittamia perinteisiä jouluherkkuja. Nykyisin jouluateria valmistetaan tiimityönä ja silti saa pitää kiirettä, jotta saa kaikki ruokalajit oikeanlämpöisinä pöytään oikeaan aikaan. :)

Tässä kuvassa näkyy yhtä lapsuudessamme käytettyä pöytäliinaa. En ole raskinut sitä käyttää, ainakaan toistaiseksi.

Oivoi, huomaan, että yllä oleva kuva on aika epätarkka, mutta en ehdi nyt ottaa uutta. Windows 11:n kanssa kuvankäsittely on entistä hankalampaa. Esimerkiksi kuvan koon muuttaminen ja tallentaminen vaatii uskomattoman monta klikkausta. 

Ajastan tämän postauksen julkaisun sunnuntaiaamuksi. Saapa nähdä mihin aikaan se näkyy blogilistoilla. Edellinen postaukseni päivittyi näkymään vasta vuorokautta myöhemmin. Tämä Bloggerin toimintavirhe on turhauttanut minua jo jonkin aikaa. Aamuisin, kun luen päivän lehtiä, tarkistan myös onko tuttuihin blogeihin jo tullut uusia postauksia, vaikka niitä ei vielä näykään. Usein on...

Mikäli laskurini paikkansa pitää, jouluun on kaksisataa yötä. Tässäpä joulun väreihin sopiva kukkanen, ketoneilikka 'Arctic Fire'. :)

Alppiruusut aloittelevat kukintaansa, joka ei ole kovin runsas tänä vuonna. Kukkien nuput ihastuttavat söpöydellään.

Sireenitkin tuoksuvat, vaikka meillä ne kasvavat niin metsäisessä ympäristössä, etteivät ne yllä suurimpaan mahdolliseen loistoonsa.

Taas yksi haave toteutettu: Ostin rikkoutuneen aurinkovarjon tilalle uuden, hieman boheemityylisen. Muutama päivä sitten nautiskelin kirjan lukemisesta terassillamme... kunnes poistin viidennen pikkumuurahaisen kiipeilemästä vaatteillani. En ollut huomannutkaan, että terassilaattojen päällä ja välissä kävi aikamoinen kuhina. 

Liian lähellä taloa! Meillä on perinteisesti käytetty muurahaisten torjuntaan Neudorffin Muurahaispuffettia. Tämä ei ole mainos. Pidän tuotteesta, koska se tehoaa ja koska torjunta-aineen määrää syöttiastiassa on helppo seurata. Ensin näytti siltä, etteivät muurahaiset huomaa koko astiaa, mutta tässä niitä nyt on baarin asiakkaina. :)

Luontoa on kyllä mielenkiintoista seurata. Rantanurmikkomme poikki liitelee iltaisin lintu, joka hämärässä näyttää vaaleanruskealta pöllöltä. Tarjoilisin sille mieluusti pieniä jyrsijöitä. Ainakin yksi nimittäin käy katkomassa istuttamieni peurankellojen lehtiä ja vie ne mukanaan. Kuulostaa uskomattomalta, mutta asiasta on luotettavan silminnäkijän todistus. :)

Kirjoitan tätä postausta lauantai-iltana. Lämpöennätys parin päivän takaa on 28 astetta. On leppoisaa istua terassilla varjossa lukemassa. Minulla on projektina lukea kirjahyllystä harvoin lukemiani tai kokonaan lukemattomia kirjoja ja sitten päättää, pidetäänkö ne itsellä vai pannaanko kiertoon. Viimeksi lukaisin kaksi dekkaria 1970-luvulta. Huh, se oli tunkkainen vuosikymmen; ihmisillä on kamalat vaatteet ja kaikki tupakoivat. :)

Kirjamaanikko täällä kuitenkin on ostanut myös uusia kirjoja. :) Yksi niistä on tässä. En ole koskaan lukenut Kilven Alastalon salissa -teosta. Nyt on vihdoin aika!!

💚 Kiitos kaikille blogin lukijoille! 💚

🤗 Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. 🤗

📖 Olen terassilla lukemassa.📖

Kolme haastetta yhdellä postauksella... :)

Hei taas ja hyvää vuoden 2025 viimeistä päivää! Rakkaat jouluvieraat ovat lähteneet ja joulua puretaan pikkuhiljaa pois. Sään puolesta joulu oli pikemmin vihreä kuin valkoinen, mutta nyt on lunta saatu ja lisää vain tulee. Talvi on oikeastaan vasta edessä, mutta ajatukset suuntautuvat jo kohti valoa.

Nyt on aika vastailla joulukuun blogihaasteisiin. 

Ensimmäisenä Selättömän puutarhurin mainio jouluhaaste kysymyksineen:

1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein / rakkain, jonka hankit joka jouluksi?

Vastaan hyasintit, ne ovat kaikkein nostalgisimpia. Joulutähtiä saamme usein lahjana ja niistä yksi on jatkanut eloaan huonekasvina jo muutaman vuoden. Oranssinvärinen poinsettia olisi ihana, mutta en ole niitä täällä maalla nähnyt myynnissä. Valkoinen jouluruusu on ihastuttava ja parina vuonna joulupöydässämme on ollut punainen ritarinkukka, todellinen joulun kuningatar. 


2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

Periaatteessa kaikista (ruoat, koristelut, kortit, aaton ja joulupäivien ohjelma, musiikki...), mutta varsinkin viime vuosina joulunvietossamme on ollut myös vaihtelua, uusia ruokalajeja ja uutta ohjelmaa.


3. Osaatko mennä siitä missä aita on matalin esim. joulusiivouksen suhteen?

Melko hyvin, mutta kuten olen kirjoittanutkin, joulukoristeet ja sotkuisuus eivät mielestäni sovi yhteen. Kodin pitää olla riittävän siisti juhlaa varten. :)


4. Käytkö joulusaunassa aattona?

Nykyisin en. Käytän aaton kallisarvoiset hetket mieluummin muuhun.

5. Teetkö itse joululahjoja?

Kyllä, yleensä pieniä neuletöitä, kuten villasukkia.

6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

Kaikki. :)


7. Rakkain joululaulusi?

Tämä on hyvin vaikea kysymys. :) Suosikkeja on niin monta. Näin ennen joulua jossain blogissa pienen taulun, jossa oli kehystettynä joululaulun sanat ja aloin miettiä, minkä laulun tai runon minä haluaisin kehystää. Yksi vahva ehdokas on Topeliuksen sanoittama ja Sibeliuksen säveltämä "En etsi valtaa, loistoa", josta olen tehnyt postauksen viime vuoden joulukalenteriin.


8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

Viime vuosina olemme usein käyttäneet pientä tekokuustamme kätevyyden takia. Sitä on käytetty yli 20 vuotta, joten se alkaa olla jo jotakuinkin ekologinen. Oikean kuusen luomaa tunnelmaa ei kuitenkaan mikään voita. Ensin vain täytyisi valita puu, jonka raskii kaataa.

9. Vanhin joulukoristeesi?

Luultavasti jotkin kuusenkoristeet 1960-luvulta.


10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

Pitkään piparkakku, mutta nykyisin ehkä joulutorttu, koska olemme innostuneet (sekä itse että nuoriso) leipomaan erilaisia maukkaita versioita. 

Repolaisen bingoon rivini on SAMMUA - RATKOTTU - MÄÄRÄNPÄÄ:

silmä sammunut auringon...

hyvänmielen ratkottavaa

lumihiutaleiden määränpää

Kristiinan vuoden viimeisen kuvahaasteen aiheena on NÄKYMÄ KOTINI IKKUNASTA. Todella monet kuvistani onkin kuvattu ikkunan läpi, mutta tähän postaukseen etsin tietysti kuvia, joissa näkyy se ikkunakin. :)

Tässä vanhassa kuvassa ikkunasta myös heijastuu olohuoneen joulukuusi:

Tässä on aurinkoinen talvinen näkymä:

Bonuksena muutama kesäisempi kuva. :) Nämä näkymät ovat minusta aika rentouttavia, vaikka itse sanonkin.

Kiitos kivoista blogihaasteista! Toivottavasti saamme niitä vastailtaviksi myös ensi vuonna! :)

Postauksen viimeiset kuvat on otettu tämän kuun puolivälissä ja ne ovat miellyttävän aurinkoisia. Vuoden pimein ajankohta on nyt ohitettu ja kevättä kohden ollaan menossa.

Tunnelmallista vuodenvaihdetta ja pirteää alkua uudelle vuodelle 2026!

Hyvää joulua! Merry Christmas!

24. joulukuuta

 

Lämmin kiitos joulukalenterin seuraamisesta!

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Rauhaisaa adventin aikaa!

Hei taas ja oikein hyvää ensimmäistä adventtia teille kaikille! Syksy on mennyt uskomattoman nopeasti ja joulukuu on pian alkamassa. Sää ei, valitettavasti, ole kovin jouluinen. Leudon sään ja vesisateen on ennustettu jatkuvan myös joulukuussa.

Olen kirjannut muistiin ideoita joulukalenteria varten pitkin vuotta ja minulla oli tarkoitus tänä vuonna tehdä kalenteri käyttäen omia valokuviani. Elämä kuitenkin tapaa toisinaan häiritä bloggaamista eivätkä suunnittelemani postaukset toteudu tänä vuonna. :) Sää on niin sateisen pimeä, että adventtikynttiläkuvakin on muutaman vuoden takaa.  En kuitenkaan halua katkaista pari vuotta sitten alkanutta "perinnettä", joten blogissa on joulukalenteri tänäkin vuonna. Luukuista löytyy jouluisia kuvia, jotka on luotu yhdellä verkon kuvageneraattoreista. Teemana mielessäni on ollut rauhallinen, melkeinpä "vanhan hyvän ajan" joulu.

Edellisvuosien joulukalenterit löytyvät muuten täältä: Joulukalenteri 2024, Joulukalenteri 2023. 

Tuntuuko teistäkin, että yhä useammat kaipaavat aikaisempaa yksinkertaisempaa ja rauhallisempaa joulua? Itäsuomalaisessa paikallislehdessä kirjoittaja oli ilmaissut sen näin:

Määrän sijasta laatua.

Kiireen sijasta rauhaa.

Uupumuksen sijasta lepoa.

Ajatusta on helppo jatkaa monella tapaa:

Metelin sijasta hiljaisuutta.

Yltäkylläisyyden sijasta kohtuullisuutta.

Tyhjyyden sijasta merkityksellisyyttä.

Minulle merkityksellistä on esimerkiksi osallistua tärkeiksi kokemieni asioiden tukemiseen ja kohteitani ovat tänäkin jouluna ainakin nämä: 

Auta Ukrainaa

Pro Ukraina

Ukrainan hätä

Pelastusarmeija

SEY - Suomen Eläinsuojelu

Sotiemme Veteraanit - Sotiemme Naiset 

Kuten olen maininnutkin, koetan opetella olemaan enemmän läsnä ihmisille todellisessa elämässä. Siksipä joulukalenterin luukut on etukäteen ajastettu aukeamaan aamuisin (kello 5 Suomen aikaa) eikä postauksiin voi jättää kommenttia. Tähän postaukseen sen sijaan saa kommentin mieluusti jättää. :)

Toivon teille kaikille hyvää ja rauhaisaa joulunodotusta. 

Vanhoilla kuvilla marraskuun blogihaasteisiin

 

Hei ja tunnelmallista juuri alkanutta marraskuuta kaikille! Tällä kertaa osallistun ripeästi kuukauden blogihaasteisiin... vanhoilla kuvilla, mutta mahdollisimman hyvin ajankohtiin sopivilla. Kiitos haasteista, Kristiina ja Repolainen! Toivottavasti muuten keksitte jotain kivaa myös ensi vuodelle!

Kristiinan marraskuun haasteessa etsitään PORTTEJA. Minulla on itse asiassa aika paljon kuvia porteista, mutta ne eivät suinkaan ole itse ottamiani vaan netistä tallentamiani inspiraatiokuvia, juuri sellaisia kuin Kristiinan kuvaamat hurmaavat ahvenanmaalaiset portit... :)

Muutama oma porttikuva sentään löytyi. Kaksi ensimmäistä ovat Italiasta ja viimeisin Englannista. Useimmat näistä kuvista olen postannut jo aiemmin, mutta osan niin kauan aikaa sitten, että kaikki nykyiset lukijat eivät niitä varmaan ole nähneet. :) 

Repolaisen marraskuun bingoon olen valinnut vinorivin: LUKEA, ÖISIN, MUTKIA, kolme kuvaa kustakin aiheesta. 

Ensimmäisenä on vanha joululehti, yksi parhaista ostamistani. Tänä vuonna olen ollut säästäväinen: luen vain minulla jo olevia lehtiä, joita onkin ihan mukava pino.

Kylläpä onkin öisin pimeää nyt, kun lunta ei ole vielä tullut. Pimeyttä valaistaan tunnelmavaloilla... Revontulikuva on 10 vuoden takaa, sen jälkeen en ole kuvia onnistunut ottamaan, joko olen ollut jo nukkumassa, on ollut pilvistä tai kuten kerran... päätin vain nauttia taivaallisesta valonäytelmästä yrittämättä tallentaa sitä.

Alla oleva kuva on laadultaan huono, mutta halusin mukaan myös rautatien. Mutkat tekevät matkanteosta kiinnostavampaa, kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti. :)

Sää on jo pitkään ollut tällainen...

... joten viimeiseksi kuvaksi valitsin jotain hieman sievempää. :)

🕯️Rauhaisaa pyhäinpäivää! 🕯️

Haasteet jatkuvat :)

Tervetuloa, elokuu! Tuothan sateita meillekin, joohan?! :)

Postauksen otsikossa viitataan kahteen asiaan: tällä postauksella osallistun tuttuihin ja kivoihin Kristiinan ja Repolaisen kuukausihaasteisiin. Ja toisaalta, haasteita riittää muutenkin: ainakin täällä Itä-Suomessa on joitakin alueita, jotka eivät vieläkään ole saaneet sadetta. Tällainen hellekausi on ilmiönä hyvin huolestuttava eikä todellakaan tee hyvää luonnolle. 

Tässä postauksessa siis haastekuvia, muita ajankohtaan liittyviä näkymiä sekä - sisältövaroitus!! - muutamia J-juttuja. Te jotka ette vielä halua talvitunnelmointia, voitte sivuuttaa ne nopeasti. ;)

Repolaisen elokuun Bingoon rivini on PIILOSSA - MAASSA - KOLOSSA. Ensimmäisessä kuvassa on hokkaidokurpitsa, joka näyttää nauttineen lämmöstä. Sen hedelmä, piilossa lehtien takana, tuntuu kasvavan silmissä. Pieniä hedelmänalkuja on ollut monia, mutta olen poistanut ne, jotta kasvilla olisi voimaa kasvattaa tätä yhtä syöntikokoiseksi... vaikka raskiiko tätä söpöliiniä syödäkään? :)

Maassa, mahdollisesti prinssi...

Tämä kimalainen on löytänyt yöpaikan kurpitsankukan sisältä, ei oikeastaan kolosta, mutta tällä kuvalla osallistun haasteeseen. :)

Kristiinan elokuinen haaste TUNNETTUJA IHMISIÄ onkin aika hankala. Joudun osallistumaan tällä kuvalla, jossa on kahden jo edesmenneen kulttuurihenkilön nimikirjoitukset, ihan kehystettynä seinällä.

Yleensä pyrin olemaan häiritsemättä kanssamatkustajia, olivatpa he tunnettuja tai eivät, mutta kun kaukaisena vuonna 2002 Dario Fo ja Franca Rame olivat odottamassa samaa lentoa Milanoon, menin odotusaulassa pyytämään heiltä nimikirjoitusta... ja antamaan myönteistä palautetta heidän senhetkisestä yhteiskunnallisesta toiminnastaan, olivathan nuo vuodet pimeitä Berlusconi-aikoja. :)

Nimikirjoitusten mukana tuli un grande abbraccio.

Säästän siis aikaa ja postaan samalla muitakin viime aikojen kuvia. :) Tavara ei tuo onnea, mutta nämä kipot saavat minut aina hyvälle mielelle. Niistä syödään jäätelöä.

Myös laventelit ovat nauttineet lämmöstä, vaikkeivat ne yhtä tuoksuviksi kasva kuin Italiassa aikoinaan. Olen kerännyt niitä kuivumaan nipuiksi...

... sekä myös irrallaan tarjottimille, "irtolaventelit" pannaan sitten vaatekaappeihin tällaisissa pusseissa. Meillä kotona -sivustolla on muuten mukavia laventelinkäyttövinkkejä. Viktoriaanisia tuoksutikkuja täytyy joskus askarrella. :)

Sitten aletaan lähestyä J-aihetta. :) Minähän olen kalenterifani ja koska pöytäkalenterit tulevat myyntiin yleensä vasta vuoden loppupuolella, olen jo kesällä askarrellut itselleni kalenterin seuraavaksi vuodeksi. Vuodelle 2026 vihkona on Unikkoa.

Olen tulostanut muutaman aukeaman kalenterin rungoksi.

Joitakin pöytäkalenterejakin näkyy muuten olevan jo tarjolla. Ne näyttävät usein olevan pienten yritysten tekemiä ja erityisen kauniita ja mielenkiintoisia. Pysyn kuitenkin tässä aloittamassani "journalissa". 

Yhden aivan vastustamattoman seinäkalenterin sen sijaan tilasin itselleni. Se saapui eilen jyväskyläläiseltä Harjun Paperilta, kauniisti pakattuna mukanaan myös pieni lakuyllätys. Kalenteri on Kehvolan "Kakkukahvit", jonka kuvituksen on tehnyt Matti Pikkujämsä. Takakannessa näkyvät kaikkien ihanien kuukausien kuvat:

Ostopäätökseen vaikutti varsinkin se, että joulukuun kuva on näin tunnelmallinen. :)

Myös nämä mainiot joulutarrat ovat Pikkujämsän kuvittamia:

Löysin myös aivan ihania joulukortteja! Kuvittaja on Annariikka Qvist. 

Loppukesä on jotenkin erityistä aikaa. Ehkä tuntemukseeni vaikuttaa myös se, että syntymä- ja nimipäiväni ovat kaikki heinä-elokuussa. Ilotulituskuvalla toivotan onnea kaikille Leijonille ja tunnelmallista elokuuta aivan kaikille! <3