Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Montgomery L. M.. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Montgomery L. M.. Näytä kaikki tekstit

9.9.2020

I'm so glad I live in a world where there are... Septembers :)




















Thank you very much for your comments on my previous posts! In this post, the comments section is closed because I'm once more behind in visiting you back.

Stay safe and well!


20.2.2019

17: Kirjassa on kaksoset - Lupins, *dreaming of P.E.I.*





Minkä kirjan löytäisin hyllystäni Helmet 2019 -haasteen kohtaan 17? No, ensimmäiset mieleen tulleet kaksoset olivat Vihervaaran Annan lapsia, ja minulla on kirjojen valinnassa periaate, että ensimmäisenä mieleen tullut vaihtoehto on paras vaihtoehto.

Anne of Ingleside (suom. Annan perhe, 2002) on Annan elämästä kertovan tarinan kuudes osa, mutta se on kirjoitettu kahdeksasta kirjasta viimeisimpänä. Alkuteos julkaistiin vasta 1939, kun kuusi ensin kirjoitettua kirjaa julkaistiin vuosina 1908 - 21. Minulla on tästä kirjasta vain italiankielinen versio, La grande casa.




Minulla oleva laitos ei kirjana ole erityisen houkutteleva. Kannen kuvitukseen olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota... Eivätkä kaikki Anna ja Gilbert Blythen lapset ole punatukkaisia. :) Kaksoset Anne (Nan) and Diana (Di) ovat kirjan alussa noin viisivuotiaita. Diana punatukkaisena muistuttaa äitiään, mutta Annella on ruskeat silmät ja hiukset.




Sivuhuomio: Kuten kirjan lopussa olevista luetteloista näkyy, Italiassa julkaistaan vielä paljon vanhoja nuortenkirjaklassikkoja sekä lapsillle ja nuorille tarkoitettuja versioita antiikin mytologiasta, keskiajan runoudesta yms.





Anna-sarjan sankari on siis englanniksi Anne ("with an e"), suomeksi puhutaan kai aina Annasta, mikä tavoittaakin alkuperäisen idean hyvin. Italiassa kirjasarja tunnetaan nimellä "Anna dai capelli rossi" (siis "punatukkainen Anna"), mutta tässä minulla olevassa käännöksessä (vuodelta 1992) puhutaan Annesta. Pidän tässä laitoksessa myös siitä, että alaviitteissä kerrotaan (italialaiselle) lukijalle englanninkielisen maailman historiasta, ruokaperinteistä, kirjallisuudesta, jne. ja selitetään sanaleikkejä, esim. sanojen Blythe ja blight välillä.

Anna-sarjan juoni lienee useimmille tuttu tai löytyy helposti netistä. Tässä vaiheessa Anne ja Gilbert ovat muuttaneet isompaan taloon. Kirjassa kuvataan kuusilapsisen perheen vilkasta elämää. Anna kuulostaa täydelliseltä äidiltä, hän on aina ymmärtäväinen, viisas, hellä... ja kauniskin. Taloudenhoidosta vastaa suurelta osin kodin hengetär Susan, joka valmistaa maukkaita ruokia joka tilanteeseen.

Kirjan alussa kuvataan perheen elämää yleisemmin, esimerkiksi miten selvitään hankalan tädin pitkästä vierailusta. Varsinkin isoimpien lasten (Jem, Walter sekä kaksostytöt) seikkailuista kerrotaan yksityiskohtaisemmin. Huomio kiinnittyy siihen, kuinka Blythen lapset, jotka ovat kotonaan tottuneet aina totta puhuviin ihmisiin, joutuvat usein vilpillisten koulu- tai muiden kavereiden huijaamiksi. Onneksi mitään liian kamalaa ei kirjassa satu, mutta monilta harmeilta olisi vältytty, jos lapset olisivat puhuneet vanhempiensa kanssa mieltä askarruttavista asioista. :) Jopa täydellisen parin, Annan ja Gilbertin, liitto uhkaa säröillä, kun puhuminen ja toisen huomaaminen on hetkeksi unohtunut.

Kirja on viihdyttävää luettavaa aikuisellekin, mutta ei kirjasarjan paras. Siinä missä Montgomery parhaimmillaan tekee tarkkoja huomiota ihmisluonnosta, tässä kirjassa esimerkiksi Naisyhdistyksen tilaisuudessa juorutaan 12 sivun verran yhteen menoon, mikä minusta oli aika puuduttavaa luettavaa.

Anna on aikuisenakin sukulaissielumme. :) Hän rakastaa puutarhoja eikä Gilbertin mukaan voi olla ostamatta kirjaa, jonka nimessä on sana "puutarha". Luontoa ja maisemia kuvataan kauniisti, kuten Montgomeryn kirjoissa on tapana. Kirjan alussa Anna vierailee rakkaassa Avonleassa...

Lì ogni luogo le evocava un gradito ricordo. E nei giardini della memoria fiorivano le rose dei mille ieri.

Oi, ihanuutta! Etsin yllä olevaa kohtaa englanniksi ja Project Gutenberg tarjoaa meille luettavaksi koko kirjan! Wikipedian L. M. Montgomery -artikkelin yhteydessä on linkkejä myös äänikirjoihin.

Every spot she looked upon had some lovely memory. There were haunted gardens here and there where bloomed all the roses of yesteryear.

Vihervaaran Anna on aina ajankohtainen. Vuonna 2017 ilmestyi ensimmäinen kausi uudesta "Anne"-sarjasta (myös nimellä "Anne with an E" ja suomeksi "Anna, A lopussa"), josta Netflixissä on nähty kaksi kautta ja kymmenosainen kolmas kausi ilmestyy tänä vuonna. On sanottu, että "Anne" on "the most stylish adaptation ever" ja alussa minäkin olin siitä aivan innoissani. Joidenkin arvioiden mukaan sarjasta on kuitenkin tehty liian nykyaikainen, liian "raflaava"... ja toisaalta poliittisesti korrekti tavalla, joka ainakin minua hieman ärsyttää. Näyttelijävalinnat ovat tietysti kiinnostava keskustelunaihe. "Matthew" ja "Marilla" ovat minusta hyviä, samoin Annan ystävä "Diana" on sopivan herttainen. :)

(Netflixistä puheen ollen, kehuttu "Juhlat" ("Russian Doll") viittaa usein Montgomeryn toiseen tunnettuun hahmoon, Uudenkuun Emiliaan, mutta tästä aiheesta en jatka sen enempää, koska jaksoin katsoa sarjaa kaksi jaksoa, mutta kolmas jäi jo kesken...)

Anna-kirjojen tapahtumapaikka Prinssi Edwardin saari (Kanadan itärannikolla) on kuvauksista päätellen ihastuttavan kaunis paikka. Koska se on tunnettu, paitsi Annasta ja Emiliasta, myös lupiineista (googlettakaa "prince edward island lupins" tai "lupines" :)), lisään tähän postauksen loppuun lupiinikuvia. Ne ovat vuodelta 2017. Se oli hyvä lupiinivuosi, kun taas vuosi 2018 ei ollut.

Olen ollut niin "Italian puutarhoissa" -sarjan lumoissa, että eilen illalla, kun vilkaisin ikkunasta ulos, hämmästyin kun ulkona ei ollutkaan vihreää vaan aivan lumista. Nyt melkein tuiskuttaa.



















12.2.2019

6: Rakkausromaani - Happy Valentine's Day!






Hei kaikki... ja erityisesti kanadalaiset blogiystävät! :)

Valitsin Helmet-haasteen kuutoskohtaan L. M. Montgomeryn (1874–1942) kirjan Sininen linna (The Blue Castle, 1926). Kirjan nimilehdellä lukee "rakkausromaani", mutta Sininen linna ei ole pelkästään rakkauskertomus, vaan myös kasvutarina, kiinnostava aikakauden kuvaus... ja mielestäni myös kirjailijan rakkaudentunnustus luontoa kohtaan.






Netistä löytyy paljon hyviä kirjabloggareiden postauksia tästä kirjasta. Niistä voitte halutessanne myös lukea juonen kuvauksen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuvuosiin Ontariossa, Kanadassa. (Ontario on asukasluvultaan Kanadan suurin provinssi, ja Wikipedian mukaan sen nimi tulee huron-intiaanien kielestä ja tarkoittaa "kauniit järvet" tai "kauniit vedet". :)) Omana kommenttinani lisäänkin, että minua tässä kirjassa on aina viehättänyt  luonnon kauneus ja päähenkilöiden rakkaus sitä kohtaan.  Yksi kirjan henkilöistä, luontokirjailija John Foster kirjoittaa metsistä: Mutta jos ne tietävät, että tulemme niiden luo, koska rakastamme niitä, ne ovat hyvin ystävällisiä meille ja antavat meille sellaisia kauneuden ja riemun aarteita, joita ei osteta eikä myydä missään markkinapaikalla.

Elämänmuutoksensa myötä kirjan päähenkilö Valancy vapautuu nauttimaan luonnosta kaikkina vuorokauden ja vuodenaikoina. Hän vapautuu myös joidenkin sukulaistensa varsin ahdistavasta tavasta uskoa:

»Siunaa tämä ruoka hyödyksemme ja pyhitä elämämme Sinun palvelukseesi», lausui Herbert-setä reippaasti.
Täti Wellington rypisti otsaansa. Hän piti aina Herbertin ruokarukouksia liian lyhyinä ja 'lörpöttelevinä'. Ruokarukouksen, joka oli ruokarukous myös täti Wellingtonin mielestä, piti olla ainakin kolme minuuttia kestävä, ja se piti lausua luonnottomalla äänellä, joka oli vaikerruksen ja laulun välillä. Hän piti vastalauseen ilmaukseksi päätänsä kumarruksissa melkoisen ajan sen jälkeen kun kaikki muut olivat nostaneet päänsä...

Yllä kuvattua ihmistyyppiä tapaa muillakin elämänalueilla kuin ruokarukouksen yhteydessä. :) Onneksi Valancyn uskonelämästä tulee kadehdittavan antoisaa:

Valancy meni joka sunnuntai-ilta pieneen vapaiden metodistien kirkkoon, joka oli laaksossa 'takamaan' reunalla. Se oli torniton, pieni harmaa rakennus mäntyjen keskellä, ja sen sivulla oli muutamia hautoja ja sammaltuneita hautakiviä pienessä, aidan ympäröimässä, ruohottuneessa neliössä. Hän piti papista, joka saarnasi siellä yksinkertaisesti ja vilpittömästi. Tämä vanha mies asui Port Lawrencessa ja tuli järveä pitkin pienellä perämoottoriveneellä pitääkseen maksuttoman jumalanpalveluksen mäkien takana sijaitsevien pienten kivikkoisten maatilojen ihmisille, jotka muuten eivät olisi saaneet kuulla evenkeliumin sanomaa. Valancy piti yksinkertaisesta jumalanpalveluksesta ja hartaasta veisaamisesta. Hän istui mielellään avoimen ikkunan ääressä ja katseli ulos mäntymetsiin. Seurakunta oli aina pieni. Vapaita metodisteja oli vähän, he olivat köyhiä ja yleensä oppimattomia. Mutta Valancy rakasti näitä sunnuntai-iltoja. Ensimmäisen kerran elämässään hän piti kirkossakäymisestä...






Meillä olevan painoksen kansikuva ei minusta sovi erityisen hyvin kirjaan. Minä valitsisin kanteen luontokuvan, maiseman tai jonkin yksityiskohdan, valokuvana, piirroksena, maalauksena, tai sitten Valancyn kuvitteleman hennonsinisen linnan, joka "mäntyjen verhoaman vuoren huipulla kuvastuu tuntemattoman maan auringonlaskua vasten". :)

Tämän postauksen kuvista osa on vuodelta 2015. (Mukana ovat myös senaikaiset kommentit. Halusin säilyttää ne, koska osa näistä alkuaikojen blogiystävistä osa ei bloggaa enää.) . Olen käyttänyt kuvissa Picasan "Pencil Sketch" efektiä ja sen jälkeen vielä "pehmentänyt" niitä. Linnakuva on "kotiseudulta" Italiasta.






PS I don't usually translate my own posts from Finnish into English (or other languages) using the Google Translate button because I know the results are depressing. I tried it, however, with my latest post. *a heavy sigh* The text becomes almost incomprehensible... and there are clear mistakes (sometimes the translation says exactly the opposite of what I wrote). You need to be really creative when you read the translations. Try to find the logic behind those strange chains of words!! :D






Hyvää ystävänpäivää!
Happy Valentine's Day!
Buon San Valentino!