Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. 🤎 From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!
Eilen tuli luvatusti lumisadetta, joka täällä Itä-Suomessa jäi osittain maahan vielä täksi päiväksi, ja tänäänkin auringonpaisteen lomassa satelee hieman lunta. Olipa hyvä saada hieman sadetta edes lumen muodossa. :)
Taidan postata näitä kuvia melkein joka kevät, kun pilvipalvelu muistuttaa menneiden vuosien reissuista entisille kotikulmille Italiaan. Tänään halusin tehdä postauksen myös siksi, että voin antaa TV-vinkin. Ruotsalaisen Unelmapuutarha-sarjan (Drömträdgården) toisen kauden ensimmäinen jakso on aivan harvinaisen kaunista ja inspiroivaa katsottavaa. Yle Areenassa täällä.
Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.
Suuri kiitos mielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni!
No nyt!! Repolaisen ihanassa värihaasteessa on vuorossa violetti ja voisinpa melkein sanoa, että se on lempivärini. (Oikeasti kaikki värit ovat lempivärejäni.) Minusta on joskus vaikeaa määritellä, mikä on violettia, liilaa tai purppuraa ja varsinkin valokuvissa eri sävyt näyttävät joskus sinisemmiltä, joskus punaisemmilta kuin "todellisuudessa". Näissä kuvissa on erilaisia sinipunaisen sävyjä ja ne ovat minusta kaikki ihania.
Ranskalaisesta violetin perunan lajikkeesta ei saatu runsasta satoa...
... mutta hauskan näköistä syötävää siitä tehtiin.
Muusissa on sekä violettia että tavallista perunaa:
Minulla on violettia vaatteissakin. Yksi ensimmäisistä oli violetti puuvillamekko, josta on jäljellä enää tätä koristenauhaa:
Tämän pellavamekon värin nimi on "laventeli".
Yksi lempikahvimukini...
... ja aivan ihanat espressokupit, jotka kuvassa näyttävät melkein vaaleanpunaisilta, mutta värin nimi on "viola metallizzato".
Vieraille koetan löytää aina hyväntuoksuisia puhdistusaineita. Viimeksi oli tätä Urtekramin laventelisarjaa. Tähän kuvaan keräsin myös omassa käytössäni olevia tuotepakkauksia: Esimerkiksi deodorantista ja käsisaippuasta pidän kovasti. Sen sijaan shampoo ja hoitoaine eivät ole minun hiuksilleni parhaita.
Kesällä käytän useita laventelintuoksuisia tuotteita, koska niiden pitäisi karkottaa hyttysiä. Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, meidän savolaiset hyttysemme eivät tätä ymmärrä. :D
Suomalaisista luonnonkukista monilla on violetit kukat.
Ovatko nämä tulppaanit violetteja? :D
Alkukesän iso ilo:
Ehkä paras väri kastelukannulle... :)
Wisteria on suomeksi sinisade, mutta kyllähän kukat enemmän liilalta/violetilta näyttävät. Kuva on Italiasta.
Hei ja kaunista kesäpäivää! Repolaisen värihaasteessa etsitään tällä kertaa suorastaan taianomaisia värejä, valkoista ja jäätä. Minä innostuin haasteen talvisesta osuudesta niin paljon, että jää- ja lumikuvien määrä on valtaisa. Karsin määrää pienemmäksi ja julkaisen ne omana postauksenaan. Tässä postauksessa on valkoisia kukkia.
Jääpalat drinkissä olisi kyllä hauska kesäinen jääaihe! Hmm... :)
Blogeissanne näkyy olevan vaikka kuinka paljon ihania uusia postauksia. Koetan ehtiä niitä kommentoimaan. Viime viikon hellejakso toi lisätyötä, sitten satoi (ei tosin taaskaan niin paljon kuin ennusteissa oli luvattu). Tästä päivästä näyttäisi tulevan kohtuullisen lämpöinen ja poutainen, joten ulkotyöt kutsuvat.
Olen kyllä istunut myös TV:n ääressä. Maantiepyöräilyn Italian ympäriajo ei ole pitkään aikaan kulkenut meidän "kotikulmilla", mutta uskomattoman hauskasti Ranskan ympäriajo alkoi tänä vuonna Italiasta ja kolmena ensimmäisenä päivänä ajettiin mm. Toscanassa, Emilia-Romagnassa ja Piemontessa. Tuttuja paikkoja ja muun muassa vihkikirkkomme vilahti kuvissa. Jälleen kerran olemme saaneet myös nauttia Peter Selinin mainiosta kommentoinnista.
Tiedän jo nyt, että tästä postauksesta tulee yksi suosikeistani. Kristiinan kuvahaasteessa oli tälle viikolle erityisen hauskat aiheet, joista ainakin minun mielessäni muodostui levollinen, mietiskelevä kokonaisuus. :) Pidän myös kuvien väreistä.
13.2. Keramiikka. Ensimmäiseen kohtaan minulla oli useita ehdokkaita, joista valitsin eteläkorealaisen ystävän lähettämän kahvittelukuvan. En osaisi kuvitella kauniimpaa kuppia ja kakkulautasta.
14.2.: Kuten hyvin tiedetään, on kataja Suomen kansan vertauskuva. :) Näin kirjoitti Juhani Aho vuonna 1891:
KATAJAINEN KANSANI
Ei ole suinkaan sattuman oikku, että
juuri me suomalaiset olemme tänne Suomenniemelle pysähtyneet ja täällä näihin
päiviin saakka pysyneet.
(...)
Suomalaiset, ne olisivat kai nekin löytäneet mehevämpiä maita, joissa rieska ja hunaja vuotaa. Mutta heidän halunsa näyttää aina vieneen heitä kuta karuimmille
maille. Ihan kuin uhalla he ovat hakeneet
kuivia kankaita, veteliä soita ja synkkiä
routapohja-korpia.
On niitä, jotka ovat sanoneet sitä pakolliseksi siirtymiseksi muiden väkevämpien
tieltä. Minä luulen, että se on ollut esi-isiemme käytännöllisin kuninkaan-ajatus.
He ovat tunteneet omien sivujensa sitkeyden, ja siinä, missä toisten selkäranka olisi
rusahtanut poikki, siinä on h e i d ä n selkärankansa vain voimistunut. Kuokka on
ollut heidän miekkansa ja sillä ovat he valloittaneet itselleen maan, jonka voittajakin
on tunnustanut heidän omakseen. Minkä
nimellinen hän lienee milloinkin ollut, puhuipa hän ruotsia, tanskaa tai venäjää, lopputulos taisteluista on ollut se, että taistelutanner jäi suomalaisille itselleen. Ulkolaisille uudisasukkaille on se ollut liian kova
pähkinä purra. Ja niin se on vieläkin. Jos
me ojentaisimme sen vieraalle ja sanoisimme: »tuoss' on . .
. tule ja ota!» —
niin ei hänessä
kuitenkaan olisi sen ottajata.
Sentähden me kaikesta huolimatta saatamme istua jotenkin rauhallisina ja mitään
hätäilemättä, »vaikk' onni mikä tulkohon».
Me saatamme tyynesti kuunnella taivaan
tuulien huminata, niinkuin kataja kivisellä
mäellä. Ylä-ilmoista iskevä ukkonen musertaa pirstaleiksi korpikuusen, mutta katajikkoon se tupsahtaa voimatonna. Sotaratsut ajavat siitä ylitse ja kanuunavaunujen
rattaat saattavat taivuttaa sen maata myöten. Mutta kataja ei katkea. Ei synny verihaavaa, ei tule luun vikaa. Kun meteli on
ohitse, ojentaa pieni puu lyhyen jäntevän
vartensa ja oksa risahtaa oksalle: »kasva sinä
sinnepäin, minä kasvan tänne». Eikä kestä
kauvan, ennenkuin on jo jalkain jälki ja
pyöräin uurtama ura peitossa. Ja kun yliajaja huomenna hakee eilisiä jälkiään, ei
hän enää niitä löydä. Tie on kasvanut umpeen ja katajikko näyttää koskemattomalta.
Niiden meidän veljiemme viljelyksiin,
jotka ovat asuinsijoikseen hakeneet pehmeämpiä peltomaita, ovat uurrokset tunkeneet syvemmälle. Mutta juuri se, että me
valitsimme kovimman kallioniemekkeen,
jossa ainoastaan meidän kaltaisemme katajat voivat kasvaa, se oli meidän suurin viisautemme. Se Mooses, joka meidät tänne
luvattuun maahamme johti, hän ymmärsi
sen sitkeyden voiman, joka piili hänen kansansa katajuudessa.
Valitettavasti minulla ei ole kiinnostavia kuvia katajista. Näissä seuraavissa kuvissa sen sijaan saattaa olla katajiakin. :)
Hello all and happy Sunday! I wasn't thinking to post anything today but then I noticed that my last post with the comments enabled had become a victim of the latest (?) Blogger bug - the photos have been mysteriously replaced with grey no-entry signs. We'll see when Blogger will be able to fix this umpteenth issue. Meanwhile, uploading the photos again should help. I'll try to do it soon.
For Finnish speaking readers, there are some of my favourite comics, collected over the years. For the others, there are photos from Italy. For us Finns, "blue rain" is not (just) a name of a Wisteria cultivar; we call wisterias "blue rain", whereas laburnums are for us plants of "golden rain". :)
Hei ja aurinkoista sunnuntaita! Tein tällaisen piristävän pikapostauksen vanhoista, ja uudemmista, sarjakuvasuosikeistani sekä sinisadekuvista Italiasta. Meillä on paljon sarjakuva-albumeita, esim. Aku Ankkaa, Lassia ja Leeviä sekä B. Virtasta, mutta tähän postaukseen skannasin joitakin sanomalehdistä leikattuja strippejä.
Aivan ihana Baby Blues kertoo kolmilapsisen perheen vauhdikkaasta elämästä:
Sakussa on selvästi ainesta myös poliitikoksi tai lakimieheksi:
Muistaako kukaan tätä sarjakuvaa? Netistä selvisi, että tämän alkuperäinen nimi on Cathy. Olisiko se ollut Suomessa Kati?
Fingerpori ei ole oikeastaan suosikkejani, mutta onhan sen kielellinen huumori usein aivan verratonta.
Meidät on asennettu väärin. :)
Tämän hauskan Musta hevonen -stripin löysin sattumalta:
Nostalgiaa italian kielen harrastajille Corriere della Sera -lehdestä melkein 20 vuoden takaa. The Economist julkaisi huhtikuussa 2001 artikkelin "Why Silvio Berlusconi is unfit to lead Italy"... ja esimerkiksi kesäkuussa 2011 artikkelin "The Man who screwed an entire country". Berlusconi ei tietenkään ollut erityisen hyvillään...
