Valkeiden kukkien lehto - White flowers, red shoes

Hei taas pitkästä aikaa! Lukaisin jo viikkoja sitten kirjahyllystä löytyneen pokkarin, mutta postausta ehdin laatimaan vasta nyt.

Irlantilaisen Maeve Binchyn (1939–2012) Valkeiden kukkien lehto on kepeää kesälukemista, mutta siitä löytää myös vakavampia teemoja. 

Kirja alkaa lupaavasti. Ensimmäisessä luvussa yksi päähenkilöistä pohdiskelee mielenkiintoisia aiheita, (katolisen) kirkon ongelmia, pyhiinvaellusten teologista taustaa, rukouksen merkitystä jne. Valitettavasti isä Flynnin toimia seurataan vain muutamassa luvussa. Itse kirja onkin kokoelma lyhyitä, nopeasti eteneviä kertomuksia. Luvut ovat pareittain: samat tapahtumat tai ihmissuhde kerrotaan kahden ihmisen näkökulmasta (Helmet-haasteen kohta 19: Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa). Pidän kerronnasta, siinä on usein enemmän tai vähemmän humoristinen pohjavire. Arvelen myös, että (Liisa Honkasaari) suomentaja on tehnyt hyvää työtä.

Juttuhan oli selvä alusta alkaen. Minä täyttäisin kuusitoista kesäkuun kuudentenatoista päivänä, ja nimeni oli June. Mihin me muuallekaan voisimme mennä kuin Dubliniin James Joycen nimikkopäivänä. Äiti sanoi, että päivästä tulisi taianomainen.
Minä en oikeastaan uskonut taianomaisiin päiviin, mutta hän oli niin haltioissaan, että kertoi siitä kaikille jotka tapasi. "Tyttäreni täyttää kuusitoista samana päivänä kuin Leopold Bloom tapasi Mollyn." Useimmilla ihmisillä ei ollut aavistustakaan, mistä hän puhui, mutta koska se olisi äitiä ennenkään haitannut?

Henkilögalleria on hengästyttävän laaja. Jotkut päähenkilöistä ovat todella hyviä ihmisiä, jotkut pahoja, mutta onneksi eivät liian; tämä on "hyvänmielen kirja". Veikeä Vera on yksi henkilöistä, jonka elämänasenteesta voisi ottaa oppia. :)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Irlantiin: on katolisten vanhainkoteja, protestanttien vanhainkoteja ja kaikille sopivia vanhainkoteja. :) Valuuttana on euro, mikä tuntuu hieman hassulta, kun joidenkin ihmisten hieman vanhakantainen ajattelu saa ajankohdan tuntumaan kaukaisemmalta. Myös esimerkiksi ympäristönsuojelua ("kehitys" vastaan perinteet) ja muistisairauksia sivutaan. 

Postauksen valkoiset kukat on kuvattu pikaisesti ja huonosti. :) Tätä täytyisi opetella. Valkoinen kukka ylivalottuu kuvissani ja raikkaankin vihreästä taustasta tulee jotenkin tunkkainen. Lisäsin mukaan pari punaista juttua pirteyttä lisäämään. Sokoksen verkkokaupan -24 % alennuspäivä sattui sopivasti. Pidän Marimekon Ilma-paidan venepääntiestä ja vajaamittaisista hihoista. Löysin myös jo vuosia etsimäni mieleiset punaiset ballerinat. Punainen kenkäpari on minusta yksi piristävimpiä asusteita. Tylsätkin menot muuttuvat hieman hauskemmiksi, kun voi kipsutella punaisilla kengillä. :)

Kiitos jo etukäteen kommenteistanne! Niitä tylsiä menoja riittää näille päiville ja viikoille, mutta koetan ehtiä blogivierailuille mahdollisimman pian.

Kesälukemista (alehintaan) - July photos

Lapsuudessa ei ole alkukesää ja loppukesää, on vain Kesä, aurinkoinen ja melkein ikuinen. Päättyihän se lapsuudenkin kesä joka vuosi, elokuun alkupuolella koulun alkamiseen. Nyt heinäkuun puolivälissä keski-ikäinen leikkaa nurmikkoa, haistelee kosteaa ilmaa ja sen tuoksuja, tunnustelee auringonsäteiden lämpöä ihollaan ja toteaa, että kesä on kääntynyt loppupuolelleen. :)

On ilmoja pidelly... Neljän vuoden sääpäiväkirja (koonnut Maarit Varpu) on kirja, johon saan vihdoinkin useamman vuoden sää- ja puutarha-asioita siististi muistiin. Jokaiselle päivälle on oma sivunsa, joten tästä kirjasta on iloa pitkään.

Plussaa: myös vanhan kansan sanontoja ja tilastotietoa säästä.

Miinusta: jos nyt jotain pitäisi keksiä... tilaa on varattu aamun ja illan lämpötiloille, mutta ne eivät itseäni kiinnosta, koska kirjaan vuorokauden maksimin ja minimin. :)

Luovasti koetan löytää tällekin kirjalle paikan Helmet-haasteeseen. Parhaiten sopisi ehkä kohta 31: Kirjassa on jotain sinulle tärkeää. Seuraan säätä ja luonnonilmiöitä päivittäin.

Niin, perheen kanssa oli puhetta, että nyt pidetään hieman taukoa kirjojen ostossa. Hahaa, päätökseni piti parisen tuntia. Kun huomasin netin ruokaostoksilla, että alekirjoja oli tavallista enemmän, löysin valikoimasta heti paljon kiinnostavaa. :)

Tässä lyhyet kommentit ostoksistani ja niiden jälkeen vielä monta kuvaa kuluvasta heinäkuusta. :)

Ilona Pietiläinen: Kotona. Parhaat ideat kotiin, puutarhaan ja kesän juhliin

"Miltä näyttää koti ranskalaisin maustein tai sisustettuna boho-henkeen? Miten vanha navetta saa uuden elämän kesätalona? Kuinka koti sisustetaan pikkurahalla?"

Plussaa: aivan ihanaa inspiraatiota kodin sisustukseen, kunnostukseen, puutarhaan jne.

Miinusta: häitään juhlistavat pariskunnat voisivat olla erillisen kirjan aihe.

Helmet-haasteen kohtaan 18: Kirjan on kirjoittanut toimittaja.

Varpu Tavi ja Riitta Lahtonen: Muistisairaan selviytymisopas

Molemmilla kirjoittajilla on käytännön kokemusta vanhustenhoidon surullisesta nykytilasta.

Plussaa: mielenkiintoinen, käytännönläheinen, kansantajuinen tietopaketti muistisairauksista. Kuvituksena mm. aivan ihania valokuvauksen opiskelijoiden toteuttamia ikäihmisten haavekuvia.

Miinusta: Virkkeet kuten "Tässä vaiheessa kaikkein tärkeintä on lakata keskittymästä pelkästään siihen, miltä sinusta itsestäsi tuntuu, ja suunnata huomio myös siihen, miltä muistisairaasta tuntuu" hieman ärsyttävät. Eiköhän monen omaistaan hoitavan (sopimuksen tehneen tai ei) ongelma ole pikemminkin se, että koko elämä pyörii muistisairaan tarpeiden ja tuntemusten ympärillä ja hoitaja itse unohtuu!

Helmet-haasteen kohtaan 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana. Muistisairautta ei toivoisi itselle eikä muille.

365 tapaa lisätä onnea elämään - bucket list onnelliseen elämään (365 Ideen, die glücklich machen - die Bucket List für ein glückliches Leben)

Tähän ikään mennessä uskon oppineeni, että onni muodostuu pienistä hyvistä hetkistä, joita kokee, jos osaa ne huomata. Olen kuitenkin aina avoin uusille ideoille.

Plussaa: kaunis kansi ja joitakin hyviä ohjeita parempaan ja mielenkiintoisempaan elämään :) Suosikkejani ovat esimerkiksi: 

⬜ Opettele tunnistamaan viisi tähtikuviota 

⬜ Käperry koko viikonlopuksi romaanien pariin - lue, lue, lue äläkä tee mitään muuta 

⬜ Opettele kaikkien aikojen paras runo ulkoa 

⬜ Valmista seitsemän ruokalajin ateria pelkästään itsellesi. Jos se meni täysin poskelleen: 

⬜ mene kokkauskurssille!

Miinusta: Sanotaan ettei rahalla voi ostaa onnea. Tämän kirjan "tavoista lisätä onnellisuutta" monet vaatisivat aika paljon rahaa toteuttamiseen. Matkustamalla voi kokea kiinnostavia elämyksiä, mutta lisäävätkö ne onnellisuutta? Henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut ratsastamaan kamelilla, polttamaan vesipiippua beduiiniteltassa tai edes kävelemään Punaisen torin poikki... Jotkut ohjeista ovat suorastaan ärsyttäviä, kuten "Anna kuuluttaa itseäsi lennolle lähtiessäsi". Justiinsa!

Helmet-haasteessa tämä kirja kuitenkin sopii kohtaan 38: Kirjassa toteutetaan unelma tai haave! ;)

Muuten, yksi vinkeistä on "Aja asuntoautolla mukana Tour de Francella". Tiesittekö, että itäisessä Ranskassa, Haute-Saônen departementissa on osittain viimeisimmän jääkauden, osittain ihmisen muovaama alue nimeltään Plateau des Mille étangs ("tuhannen lammen ylätasanko"), joka tunnetaan myös nimellä Petite Finlande?! En minäkään tiennyt ennen kuin kuuntelin Peter Selinin selostusta Ranskan ympäriajosta. :)

Piritta Porthan ja Timo Porthan: Joogaa Suomessa

Tätä kirjaa olin katsellut jo pitkään ja harkinnut sen ostamista.

Plussaa: mielenkiintoinen esittely eri joogalajeista Suomessa ja samalla kirjoittajan oma matka suorittamisesta joogaan.

Miinusta: metsäjooga mainitaan vain lyhyesti - kirjallisuutta aiheesta muuten löytyy myös suomen kielellä.

Helmet-haaste: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana. Haluaisin harrastaa joogaa ohjatusti, mieluiten metsässä, laiturilla, kalliolla... :)

Aarre löytyy metsästä...

Lopuksi siis kuvia, satunnaisessa järjestyksessä, kuluvalta kuulta. Kiitos taas kommenteistanne. Nähdään pian!

Sirokannusruoho 'Licilia Peach'. Nämäkin kasvavat meillä verkon suojissa, etteivät loikkivat ahmatit söisi niitä:

Puutarhurin ihana pikkuapulainen kirvojen ja muiden tuholaisten kimpussa:

Kerrankin hienon värisiä krasseja! :) Isoköynnöskrassi 'Purple Emperor':

🤗💟😘

Hellepäivinä luettua - Arhippa, Olsson & Materazzi :)

Hei taas ja hyvää Eino Leinon päivän iltaa! Toivottavasti sää on viilentynyt myös teidän kotikonnuillanne. :) Täällä puhalsi tänään raikas lounaistuuli ja maksimilämpötila oli noin 20 astetta.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, vapaa-aikaa ei minulla kesälläkään juuri ole. Tänä vuonna olen kuitenkin päättänyt nauttia hellepäivistä ja ottaa aikaa lukemiselle. Kuumalla säällä on niin ihanaa istua varjossa kirjan kanssa. Leppeä tuuli pitää hyttysetkin loitolla (niitä on tavalliseen tapaan ollut runsaasti näin metsäisellä tontilla). Lämpö rentouttaa lihaksia ja välillä alkaa melkein nukuttaa... :)

Muuttolaatikoita availlessani löysin kaksi kirjaa, joita olin etsinyt jo pitkään, sekä hieman paremmin järjestellystä kirjahyllystä kolmannen, jota en ollut koskaan huomannut, mutta joka vaikutti kansitekstin perusteella varsin kiinnostavalta.

Tämän postauksen kuvissa on mm. iki-ihana puistoatsalea 'Adalmina'. Sen nuputkin olivat hienot. Ne näyttivät tältä:

Ruotsalaissyntyisen Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ilmestyi ensimmäisen kerran 2005 ja se on arvioitu suomalaisissa kirjablogeissa jo vuosia sitten. Sain aikoinaan tämän pokkarin lahjaksi. Ottaessani kirjan nyt käteeni tuli mieleeni ajatus, että ehkä se oli valittu nimen perusteella. Se sanoi jotain, mitä antaja ei ollut koskaan minulle sanonut. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja... Haluaisin laulaa sinulle lempeitä lauluja... Olisin halunnut laulaa sinulle lempeitä lauluja... Oliko hänelle itselleen laulettu? Oliko kukaan tarjonnut hänelle metsämansikoita?

Luin kirjan vuosia sitten - enkä nyt muistanut sen juonesta mitään. Muistan tunteneeni itseni hieman pettyneeksi. Ehkä kirjan nimi lupasi enemmän kuin antoi. Takakannen tekstistä tuli mieleen talvella lukemani Sofia Lundbergin romaani Tapaa minut tammen alla: Kaksi eri-ikäistä naista kohtaa ja heidän välilleen kasvaa yhteys ja ystävyys. Myös tässä kirjassa yhtenä keskeisenä teemana on päähenkilöiden vaikea suhde joihinkin heidän elämänsä miehiin. Jossain kirja-arviossa luin, että Astrid ja Veronika alkavat vähitellen raottaa toisilleen sieluaan. Minusta sen sijaan tuntui, että he alkoivat vyöryttää elämäntarinaansa toisilleen epäuskottavan nopeasti. Tuskallisia muistoja on molemmilla. Kirja on kuitenkin miellyttävä lukukokemus. Se sivuilla tehdään kävelyjä luonnossa, istutaan huolellisesti katetun pöydän ääreen... ja sovitetaan uimapukua. :) Suosittelen kesälukemiseksi.

Helmet 2022 -haasteessa kirja sopii kohtaan 45: Palkittu esikoisteos. Alla olevassa kuvassa koristemansikka 'Pink Panda'.

Toinen muutamia vuosia kateissa ollut kirja on Marco Materazzin Che cosa ho detto veramente a Zidane ("Mitä todella sanoin Zidanelle").

Jalkapalloa seuraavat arvaavat nimestä ja kirjan kansikuvasta, että kirja liittyy Saksan jalkapallon MM-kisojen finaaliin Berliinissä heinäkuussa 2006. Materazzista tuli toinen ottelun "hahmoista", kun hän ensin aiheutti Ranskalle rangaistuspotkun, jonka seurauksena Zinédine Zidane laukoi maalin Ranskalle. Myöhemmin Materazzi puski Italian tasoituksen. Jatkoajalla hän ajautui pelitilanteen ulkopuolella sanailemaan Zidanen kanssa, minkä seurauksena Zidane puski päällään Materazzia rintaan. Zidane sai tilanteesta punaisen kortin. FIFA rankaisi lopulta molempia pelikielloilla ja sakoilla. (Italia voitti rangaistuspotkukilpailun 5-3.)

Kirja julkaistiin pikavauhtia syyskuussa jo 2006. Siinä on yli 250 mahdollista Materazzin lausumaa enemmän tai vähemmän tehokasta loukkausta. Voimme olla melko lailla varmoja, että kirjan kirjoittaja ei ole Materazzi itse. :) Kirja on nimittäin varsin nokkela. (En tosin oikein muista miksi olen tämän kirjan aikoinaan ostanut. Materazzi ei nimittäin koskaan ollut suosikkipelaajani. :)) Tässä muutamia lausahduksia vapaasti käännettynä:

Nro 101: Näin meidän kesken, mitä shampoota käytät?

181: Kuules nyt, Château Lafite Rothschild on kelvotonta juotavaa, Tavernelloa [ital. kartonkiviini] sen olla pitää.

192: Olen vakavissani: arvostan enemmän Wittgensteinin varhaiskautta ja Battistin myöhempää tuotantoa.

227: Hei Zizou, näitkö maalin jonka tein? Osaisitko sinä puskea yhtä hyvin?

Italian kielen harrastajille vielä yksi esimerkki, italialaista urheilupuhetta lyyrillisimmillään (kirosanat pois lukien), nro 155: Zinédine, tu sei uno stronzo perché io, in quel pallone liftato a palombella centrale per regalare l'uno a zero ai Bleu, ci ho visto il massimo dell'irrisione nei confronti del mio amico Francesco Totti.

Noi, nel nostro numero dieci, ravvisiamo un calciatore totemico, il diamante tattico della verticalizzazione. E tu hai voluto di dimostrare all'italiano dal sorriso neorealista e derisorio, al campione romano tanto autoironico da avere firmato un libro di barzellette che lo sfottono, che l'ombelico del mondo pallonaro alloggia ancora oltre le Alpi. 

Vuonna 2019 etsin tätä kirjaa Helmet-haasteen kohtaan 44: Kirja kertoo Berliinistä. :) Vuoden 2022 haasteeseen sijoitan tämän kohtaan 1: Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota.

Tämän postauksen kolmas kirja sujahtaa kohtaan 44: "Kirjan nimessä on kaupungin nimi". Pirkko Arhipan Osta aikaa Naantalista (julkaistu vuonna 1972, hankittu kirjaston poistohyllystä vuosia sitten) oli mukava yllätys. En ole lukenut Arhipan muita kirjoja, mutta tekisi mieli sanoa häntä aliarvostetuksi jännityskirjailijaksi. Lukisin mielelläni lisää tämänkaltaista, koska 

- juoni on mielenkiintoinen, jännittäväkin. 

- henkilöt ovat melko uskottavia; päähenkilö toimittaja Ahtola, jonka elämän käännekohdat selviävät lukijalle vähitellen, on hankkinut kannuksensa sensaatiolehden toimittajana, muttei ole niin yksiulotteinen hahmo kuin voisi kuvitella

-kirjassa on mielenkiintoista pohdintaa esim. talouselämästä, talouden vaatimuksista suhteessa vanhan ja kauniin säilyttämiseen, lehtien kustantamisesta jne.

(Tämä kuun puolivälissä alkavat Naantalissa asuntomessut. Olisipa mukavaa päästä käymään messuilla ja tutustumaan kaupunkiin!)

- pidän kirjoittajan tyylistä; minua miellytti esimerkiksi, kuinka dialogien puhuttu kieli elää kirjoitettuna tyylikkäästi, siis henkilöiden repliikit ovat mielestäni sopivat sekoitus puhutun ja kirjoitetun kielen ominaisuuksia. 

Lämmin kiitos kaikille kommenteistanne edelliseen postaukseen. Tämän postauksen kommenttiosio on jälleen ajanpuutteen takia suljettu. Voikaa hyvin!

Briefly in English: Dear all, thank you for your kind and thoughtful comments on my previous post. This bite-sized book review is unfortunately in Finnish only. Pirkko Arhippa's enjoyable detective story located in Naantali, a picturesque resort town in southwestern Finland, and Marco Materazzi's tongue-in-cheek look at what he might have said to prompt Zinedine Zidane to headbutt him in the 2006 World Cup Final haven't, to my knowledge, been translated into English. Linda Olsson's warm-hearted novel Let me sing you gentle songs, on the other hand, was originally published in English. 

Stay safe and well!

Tammen alla ja Italiassa :)

Hei taas ja mukavaa sunnuntai-iltaa! Tämän postauksen kuvat ovat kirjankansikuvaa lukuun ottamatta Italiasta, tosin eivät kirjaan liittyvältä Comojärveltä. Käytän Sofia Lundbergin romaanin Tapaa minut tammen alla (alkuteos ilmestynyt 2019) Helmet-haasteen kohtaan 7: kirja kertoo ystävyydestä.

Kirjan takakannessa teosta kuvataan näin: 

"Kuinka päästä jaloilleen tuhoisan parisuhteen päätyttyä? - Estherillä on takanaan vaikea ero, ja piinallisen yksinäisinä viikonloppuina hän tekee kävelyretkiä vanhan tammen luo. Siellä hän tutustuu Rutiin, vanhaan rouvaan, jolla on uskomaton kyky vaalia elämän pieniä, kauniita asioita. Rut muistelee nuoruuttaan, ja Esther lumoutuu hänen kertomuksistaan. Naisten välille kehittyy odottamaton ja luja ystävyys, mutta Rutilla on kuitenkin salaisuus. Sen selvittäminen vie Estherin Comojärvelle Italiaan, missä luultua monimutkaisempi ja yllättävä elämänkohtalo alkaa piirtyä esiin."

Jälleen kerran  kuvaus ("uskomaton kyky vaalia elämän pieniä, kauniita asioita") sai minut odottamaan kirjalta hieman liikaa. Tämän kirjan kuitenkin voisin lukea toiseenkin kertaan. Ja erikoismaininta kauniista kannesta!

Alla siis subjektiivisia mielipiteitäni kirjasta. ;) Jos ette halua lukea juonipaljastuksia, ihastelkaa vain Italian maisemia My Woodland Gardenin Italian-kirjeenvaihtajan kuvissa.

Kirjassa vuorottelevat preesensmuotoinen kerronta ja Estherin muistikirjaansa kirjoittamat "muistot menetetystä perheestä". Lukijan päässä soivat hälytyskellot jo muistelun toisella sivulla. 

Muistan häämme. Ihanat, suurenmoiset häämme. Kaikki oli täydellistä. Juuri sellaista kuin halusimme. Sellaista kuin hän halusi. Olin onnellinen ja ylpeä. Tunsin itseni aina vahvaksi kun hän oli tyytyväinen.

Tässä kirjassa meillä on kaksi naista eri aikakausilta, jotka menevät naimisiin miehen kanssa, joka on varannut vihkikirkon keskustelematta suhteen toisen osapuolen kanssa (!). Kumpikaan liitoista ei jatku onnellisesti. Estherin mies Alex onkin aivan oppikirjan narsisti-manipuloija. Esther on halunnut eron ja tuntee nyt surua ja syyllisyyttäkin poikansa elämästä vuoroviikkolapsena. Lukijan näkökulmasta Esther pyrkii rakentamaan poikaansa vähän liiankin tiivistä suhdetta, mutta oppii lopussa kunnioittamaan lapsen itsenäisyyttä hieman paremmin.

Kirja jakaantuu kahteen osaan, hieman paikallaan junnaaviin tapaamisiin vanhan tammen alla Tukholmassa ja Italian matkaan. Rannassa ruokitaan vesilintuja leivän- ja pullanmuruilla (ei ei ei!!), herkutellaan sahramipullilla ja väitetään, että "Italiassa sahramia käytetään vain pastakastikkeeseen" (höpö höpö!). Kevään tullen krookukset alkavat kukkia niityllä ja Estherille tulee voimakas halu potkia kukkia ja hän tekeekin niin (??).

Matkassa Comojärvelle Italiaan sen sijaan on vauhtia ja tapahtumia, makuja ja värejä. Tarina toki on epäuskottava. Esther varaa viikonloppumatkan ja tutustuu sattumalta ruotsalaiseen Carinaan, joka railakkaan ystäväpiirinsä kanssa auttaa Estheriä löytämään Rutin, jonka sukunimi ja asuinpaikka (jossain Comojärven rannalla) ovat tuntemattomia. Pidin kuitenkin kirjan loppupuolesta, koska siitä voi suomalainenkin oppia rentoutta ja elämästä nauttimista. :)

Ja tammi pysyy.

(Alkuteos on nimeltään Och eken står där än.) Kirjassa on onnellinen loppu ja sellaisiahan me tarvitsemme. Loppusanoissa muistutetaan myös, että vaikeassakin elämäntilanteessa on apua saatavilla, ja annetaan muutamia yhteystietoja esim. Ensi- ja turvakotien liittoon ja Naisten Linjalle.

Briefly in English:  Hello all and happy Sunday! In this post, there's a review of a book that is not the most impactful I've read in my life but one that I will read again. It happens partly in Northern Italy and that's why the photos (not taken by me) depict some pretty Italian views.

Joitakin näistä kuvista olen varmaan julkaissut aiemminkin, mutta tuskinpa se haittaa...

Tähänkään postaukseen ei voi jättää kommenttia. Pahoittelen!

Comments still disabled. Sorry!

 

 

Take care! xx

 

Talven iloja - Bye bye, January!

 

Hei ja ihanaa helmikuun alkua! Edellisen postauksen kollaasiin tein pitkästä aikaa Picasan "Polaroid-kuvia". Pidin niistä niin paljon, että tässä postauksessa näette niitä lisää. :) Lunta on satanut ympäri Suomen. Uusi lumi on puhtaan valkoista ja pehmeää ja houkuttelee ulkoilemaan. Kun vain aurinkoakin näkyisi hieman!

Talvi-iltoina on ihana käpertyä sohvalle kirja kädessä. Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on julkaistu 2018. Se on esitelty monessa kirjablogissa...

... ja arvioihin oli valittu tekstikatkelmia, jotka saivat minut ehkä odottamaan kirjalta hieman liikaa. Odotin merkityksellisiä huomioita elämästä ja ihmisistä... ja jonkinlaista vahvempaa kasvutarinaa.

Pidän Savonlahden kirjoitustyylistä, teoksen päiväkirjamaisesta rakenteesta sekä lukujen hauskoista otsikoista. Muutaman kerran nauroin ääneen.  Kirjan kertoja ei minusta kuitenkaan ole erityisen kiinnostava tai sympaattinen henkilö. Nykyisten kolmikymppisten elämä lienee hankalampaa kuin meidän vanhempien aikoinaan, mutta 34-vuotiaan päähenkilön elämänhallinnan ongelmat (esim. työnhaku, parisuhdeongelmat, rahankäyttö) ja teinimäinen kiukuttelu äidille alkavat ennen pitkää väsyttää. (Kustantaako Kela psykoterapiaa tosiaan vuosikausia? Kertoja käy säännöllisesti terapiassa ja kirjan puolivälissä mainitaan psykologin yhteenveto käynneistä jo 11 vuotta aikaisemmin.)

Yksityiskohtainen sipseistä ja dipeistä puhuminen ei minua häirinnyt – ehkä jopa maistan kertojan suosikkisipsejä vielä joskus. Jos helsinkiläisten päähenkilöiden baari- ja ravintolavalinnat viestivät jotain, viesti jää ymmärtämättä tällaiselta maalaislukijalta. Kauneudenhoitoa taas opastetaan yksityiskohtaisesti. Kyllä jokainen tähän kirjaan tarttuva tietää, mitä ovat T-alue ja microblading. Ei niitä tarvitse selittää. :)

Kirjan takakannen mukaan Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu "on suora ja tarkka kuvaus kaupunkilaisarjesta, joka on samanaikaisesti kovaa ja kaunista". Hmm, tekisi mieleni sanoa, että myös maalla elämä on kovaa ja kaunista samanaikaisesti. :)

Kansaneläkelaitoksesta puheen ollen, verkossa puhuttiin hiljattain äitiyspakkauksesta. Sen aikaisempia versioita luvattiin löytyvän tältä sivulta. Jännittyneenä menin katsomaan, kuinka kauas taaksepäin ajassa mennään... ja löytyihän sieltä tuttu paketti! Aikoinaan pakkaus saapui meille samana päivänä kuin iso paketti lastenvaatteita serkkuni perheeltä ja sepä olikin oikea joulu keskellä kesää.

EDIT 6.2.2022: Äitiyspakkauksella on arvokas historia äitien raskaudenaikaisen terveyden turvaajina ja se on asia, josta suomalaiset voivat olla ylpeitä. Maakuntalehden artikkeli "Laatikollinen liikaa – Vuoden 2022 äitiyspakkaukset lähtevät vauvaperheisiin ylikulutuskritiikin säestämänä" ärsytti minua kahdesta syystä. 

1. Besserwisser-bloggarin mukaan pakkauksen "tuotteista on tullut ongelmajätettä" ja myös esikoistaan odottavien pitäisi valita pakkauksen sijasta rahasumma (tällä hetkellä 170 €). Ja niin se maailma pelastuu... 

Artikkelin mukaan 95 % vanhemmista valitsee ensimmäiselle lapselleen pakkauksen. Kelan tutkimuksessa vuonna 2020 pakkaus sai vanhemmilta kouluarvosanan 8,7. Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, että paketin sisältö oli ensikertalaiselle erittäin hyödyllinen eikä siinä (ainakaan siihen aikaan) ollut mitään turhaa. Oli myös alusta asti selvää, että jo ensimmäisen pakkauksen sijaan voi valita rahasumman. 

2. Se että lainsäädäntömme ei ohjaa suosimaan paketin tuotteiden valmistusta Suomessa on sen sijaan minusta todella typerää. Artikkelin mukaan tuotteista vain kuusi on valmistettu Suomessa ja suuri osa maissa kuten Kiina, Bangladesh ja Turkki. Tähän asiaan toivoisi muutosta.

Artikkelin mukaan julkisia hankintoja tehdään Suomessa vuosittain noin 45 miljardilla eurolla. Äitiyspakkausten osuus tästä on noin seitsemän miljoonaa.

Briefly in English: Hello all, in this post, there are some winter photos and a mini review of a book I've read. Reading is of course a favourite pastime in winter. 

Streaming services are appreciated as well. :) I loved the Italian comedy/crime series Framed! A Sicilian Murder Mystery on Netflix. In Palermo, Valentino and Salvatore are two unfortunate TV technicians who find themselves at the scene of a crime and to avoid being suspected they end up getting into more and more troubles. Unfortunately, there are only six episodes in the first season and who knows how long time we'll need to wait for the second one.

As you know, I love knitting. And I love colours. Please don't ask what I'll be making with this yarn. I have run out of lies and will be forced to admit that I am just feeding the stash. :)

In this post, I mentioned also the Finnish maternity package. If you don't know what it is, learn more here! :)

Tänä vuonna onnistuin hankkimaan ihania konvehteja joulun jälkeiseen alehintaan -50 %. 

Männyt ovat komeita puita ympäri vuoden.

Ihailkaamme eurooppalaisia snookerin pelaajia nyt, kun vielä voimme!  ;)

Netflixin Lavastettu - Sisilialainen murhamysteeri (pääosissa Palermossa syntyneet Salvatore Ficarra ja Valentino Picone) on viihdyttävin TV-sarja pitkään aikaan. (Kammottavan epätarkka kuva otettu pienen läppärin ruudulta.)

Tämän videon musiikkikappale liittyy jollain tavalla tähän postaukseen...

Lämmin kiitos kommenteistanne! 

En ole vielä ehtinyt vastata kaikille, joten tässä postauksessa kommenttiosio on jälleen suljettu.

Tavataan pian! xx