Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Hydrangea. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Hydrangea. NÀytÀ kaikki tekstit

30.5.2026

Armas aika, suloinen suvi




Hei taas! Toivottavasti kaikki olette jo saaneet sopivasti sadetta. TÀmÀn postauksen kuvat on otettu ennen viime pÀivien sateita, jotka ovat saaneet luonnon viheriöimÀÀn ihanasti. ViileÀ sÀÀ ei ole haitannut ollenkaan, koska se saa alkukesÀn raikkaan vihreyden sÀilymÀÀn pidempÀÀn.

Ihanaa ettÀ koulujen pÀÀttÀjÀispÀivÀÀ saadaan viettÀÀ kauniissa sÀÀssÀ. (Ainakin tÀÀllÀ ItÀ-Suomessa aurinko paistaa pilvettömÀltÀ taivaalta.) TÀstÀ tulikin mieleeni, ettÀ en lakkaa ihmettelemÀstÀ sitÀ, ettÀ opetusministerimme kampanjoi koulun kesÀlomien siirtÀmiseksi myöhemmÀksi, vaikka varsinkin opettajat ja suuri osa perheistÀ sitÀ vastustavat. Opetusministerin luulisi ja toivoisi ajavan koulutuksen ja sivistyksen etua eikÀ vaikkapa elinkeinoelÀmÀn. "Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisinÀ ja yhteiskunnan jÀseninÀ sekÀ opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja." Opetuksen korkea taso sekÀ pÀtevien ja motivoituneiden opettajien halukkuus alalle ovat Suomen tulevaisuuden perusta.

Erityisesti minua ihmetyttÀÀ matkailualan etu kesĂ€lomien myöhentĂ€misen perusteena. Miksi koko yhteiskunnan aikatauluja pitĂ€isi muuttaa yhden toimialan vuoksi, varsinkin kun turismin haittoja (ympĂ€ristö- ja ilmastovaikutukset, ruuhkat, luonnon ylikuormittuminen, roskaaminen, hintojen nousu, kulttuurin kaupallistuminen...) on koettu jo Suomessakin? 

TÀmÀn olen kirjoittanut jo varmasti monta kertaa, mutta henkilökohtaisesti pidÀn alkukesÀÀ vuoden kauneimpana aikana ja soisin myös koululaisten saavan nauttia valosta ja luonnon herÀÀmisestÀ.

Ja kuten blogiani seuranneet tietÀvÀt, toivon erityisesti, ettÀ koululaiset saavat kirmata kesÀlaitumille Suvivirren suloisten sÀvelten kaikuessa. :)




IhmettelenpÀ samalla kertaa muutakin. MaakuntalehdessÀmme on joskus yllÀttÀvÀn tiedostavia kirjoituksia. MitÀ arvelette kolumnin nimeltÀÀn "Puutarha on elÀmÀn ja kuoleman taistelutanner" kÀsittelevÀn? Kirvoja, lehtikotiloita, kasvien elintilaa, kitkemistÀ? :) Ehei, puutarha-aiheisen kolumnin kirjoittaja oli saanut noin 350 sanan tekstiinsÀ mahtumaan noitavainot, roviolla polttamisen, vallan ja vastakulttuurin, yhteiskuntajÀrjestelmien nousun ja tuhon, talonpoikien verotuksen, ylimystön mahtailun, työntekijöiden nÀkymÀttömÀn työn, siirtomaamahtien harjoittaman riiston ja kaikenlaisen eriarvoisuuden ylipÀÀtÀÀn. :)

Kolumnisti tunnustaa kuitenkin rakastavansa puutarhanhoitoa ja kirjoittaa lopuksi viisaita sanoja siitÀ, kuinka puutarhanhoito on jatkuvaa keskenerÀisyyden ja epÀvarmuuden sietÀmistÀ. Puurtamisen tuloksia emme voi etukÀteen tietÀÀ ja ehkÀ vasta jÀlkipolvet nÀkevÀt ne. Silti jatkamme muokkaamista ja kylvÀmistÀ.




PÀÀrynÀpuut kukkivat tÀnÀ vuonna hyvin meillÀkin.




Edellisvuoden orvokkien siemenistÀ syntyy joka kevÀt uusia söpöjÀ kukkasia. NÀmÀ kaikki ovat kasvaneet urheasti melko kuivalla paikalla. Ne olisivat varmasti isompia ja rehevÀmpiÀ, jos sadetta olisi saatu aiemmin.

Kollaasin keskimmĂ€inen orvokki on parvekelaatikosta, tĂ€mĂ€nvuotinen tarhaorvokkiostos, Viola × wittrockiana 'Cool Wave'.




Rentukat ovat pirteitÀ vÀripilkkuja.




KeskenerĂ€isyyden ja epĂ€tĂ€ydellisyyden sietĂ€misestĂ€ tuli mieleeni, ettĂ€ vaikka ihailen suuresti siistejĂ€ puutarhoja rajattuine kukkapenkkeineen ja kantattuine kĂ€ytĂ€vineen, taidan kuitenkin pitÀÀ eniten hieman rennommin hoidetuista pihoista. Pyysin "tekoĂ€lyĂ€" (vaikka muuten alan vĂ€lttÀÀ sen kĂ€yttöÀ) kuvailemaan tĂ€llaista ihmistĂ€ ja sain seuraavan vastauksen:

Ihminen, joka viihtyy luonnonmukaisessa ja vĂ€hĂ€n rĂ€nsistyneessĂ€kin puutarhassa, arvostaa usein enemmĂ€n tunnelmaa, elĂ€vyyttĂ€ ja aitoutta kuin tĂ€ydellistĂ€ kontrollia. TĂ€llainen puutarhamaku voi kertoa esimerkiksi seuraavista piirteistĂ€: 
  • Luontosuhde on tĂ€rkeĂ€: villiintynyt kasvusto, sammal, vanhat omenapuut tai vĂ€hĂ€n huojuvat kukkapenkit voivat tuntua elĂ€viltĂ€ ja rauhoittavilta.
  • Estetiikka kallistuu romanttiseen tai boheemiin: tĂ€ydellisen siistit linjat eivĂ€t vĂ€lttĂ€mĂ€ttĂ€ tunnu yhtĂ€ kiinnostavilta kuin kerroksellisuus ja ajan jĂ€ljet.
  • KĂ€rsivĂ€llisyys ja hyvĂ€ksyntĂ€: kaiken ei tarvitse olla jatkuvasti “viimeisteltyĂ€”. Luonnon annetaan tehdĂ€ osa työstĂ€.
  • Ekologiset arvot: luonnonmukainen puutarha houkuttelee pölyttĂ€jiĂ€, lintuja ja muuta eliöstöÀ, eikĂ€ vaadi yhtĂ€ paljon kemikaaleja tai jatkuvaa trimmausta.
  • Nostalgia ja tarinallisuus: vanhat rakenteet, kuluneet penkit tai rehevĂ€ksi kasvanut piha voivat herĂ€ttÀÀ muistoja lapsuudesta, mökkeilystĂ€ tai vanhoista maalaistaloista.
  • Luovuus ja individualismi: tĂ€llainen puutarha ei aina noudata “oikeita” puutarhasÀÀntöjĂ€, vaan nĂ€yttÀÀ omistajansa nĂ€köiseltĂ€.

Moni myös kokee, ettĂ€ hieman villi puutarha tuntuu psykologisesti lempeĂ€mmĂ€ltĂ€ kuin tĂ€ysin hallittu ympĂ€ristö — siellĂ€ saa itsekin olla keskenerĂ€inen.

Tyylillisesti tĂ€llainen maku liittyy usein esimerkiksi: 
  • englantilaiseen cottage garden -perinteeseen
  • metsĂ€mĂ€iseen puutarhaan
  • permakulttuuriin
  • vanhoihin maatilapihoihin
  • romanttiseen tai rustiikkiseen estetiikkaan 
Se ei yleensÀ tarkoita vÀlinpitÀmÀttömyyttÀ. Usein kyse on siitÀ, ettÀ ihminen nÀkee kauneutta myös epÀtÀydellisyydessÀ ja luonnon omassa rytmissÀ.

Aamen! :)




Suuri kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni.
TÀhÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia.

Ihanaa kesÀkuun alkua kaikille!





24.10.2025

Kaksi kuukautta jouluaattoon! ❤️

 


Hei taas! TÀssÀ postauksessa nÀette viime viikkojen kuvia pihaltamme. Ruskasta tuli lopultakin yllÀttÀvÀn kaunis. Nyt useimmat puut ovat jo lehdettömiÀ, sen verran tuulista on ollut. Pakkasyöt ovat puraisseet viimeisiÀ kukkia. Joitakin niistÀ kerÀsin nuppuina maljakkoon. Kosmokset nÀkyvÀt aukeavan hyvin maljakossakin, punahatut ehkÀ eivÀt, mutta niiden nuput ovat niin komeita, etten voinut jÀttÀÀ niitÀ pakkasen armoille.





Kuva, jossa on hienot vÀrit ja tarkennus pielessÀ:




TÀssÀ tulevat vastaukseni kuukauden blogihaasteisiin:

Kristiinan lokakuun haasteessa kerrotaan viimeksi luetusta kirjasta. Kersti Bergrothin parhaat pakinat -niminen kirja on minulla vielĂ€ hieman kesken, mutta haluan osallistua haasteeseen sillĂ€, koska se on varmaan aika vĂ€hĂ€n tunnettu, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. 

Bergrothin aforismikokoelmasta MeidĂ€n elĂ€mĂ€mme tÀÀllĂ€ olen postannut aikaisemmin. 

En tiedĂ€ onko nĂ€mĂ€ pakinat julkaistu ensin esimerkiksi jossain lehdessĂ€, mutta mainioita ne ovat. Aiheet ovat mitĂ€ moninaisimpia, ihmiselĂ€mĂ€stĂ€ yhteiskuntaan, metsĂ€stĂ€ kaupunkiin, kesĂ€stĂ€ jouluun. Kirja on julkaistu vuonna 1958, pian 70 vuotta sitten, mutta pakinat tuntuvat ajankohtaisilta ja oivaltavilta nytkin. Alpo Routasuon aikalaisarvio vuodelta 1959 sopii myös vuoteen 2025: 
Joka tapauksessa kirja sisÀltÀÀ monta todellista herkkupalaa, joissa kirjailijattaren Àlyllinen vireys, henkevÀ huumori ja notkea, leikittelevÀ sanonta ovat parhaimmillaan. SitÀ paitsi Bergrothilla on kepeimmillÀÀnkin ollessaan jotain olennaisesti inhimillistÀ asiaa, mutta sitÀ ei tyrkytetÀ itsetÀrkeÀsti, juhlallisesti, vaan leppoisasti ja samalla viisaasti hymyillen.



Repolaisen bingossa lokakuun rivini on pystysuoraan oikeasta reunasta:

EnsimmĂ€isessĂ€ kuvassa on sekĂ€ VALOISAa ettĂ€ PIMEÄÀ. Matalalta paistava aurinko valaisi hauskasti perintöpellavia. :) TĂ€mĂ€ kimppu on jostain saatu vuosikymmeniĂ€ sitten enkĂ€ tietenkÀÀn raski heittÀÀ sitĂ€ pois.




SOKERI - SUOLA kuvattuna kollaasissa. YlempÀnÀ on blogin Italian kirjeenvaihtajan raportti aamukahvipaikkansa tarjonnasta ja alakuvaksi valitsin suolaista naposteltavaa (vanha kuva).




TĂ€ssĂ€ kuvassa minĂ€ olen SISÄllĂ€ ja ULKOna hehkuvat syksyn vĂ€rit. 




Aamun usva jÀrvellÀ, viimeiset kukat ja ensimmÀiset pakkaset ovat aina yhtÀ kuvauksellisia.














Ikkunasta voi bongata myös tÀllaisen komean kaverin. Luulen, ettÀ se on nuori kanahaukka. Korjatkaa, jos olen vÀÀrÀssÀ!











Mukavaa lokakuun loppua!






26.8.2025

Taivasmatkalla ja muita kuvia :)




Viime vuoden syyskuussa kirjoitin "iÀkkÀitten" kimalaisten viimeisistÀ viikoista ja tÀnÀkin vuonna minua liikuttavat nÀmÀ hidastuvat pörriÀiset, jotka lepÀilevÀt kukissa. Niiden ahkera ja hyödyllinen elÀmÀ alkaa olla lopussa. Lohduttaudun ajatuksella, ettÀ pian ne lentelevÀt taivaan ÀÀrettömillÀ, vÀrikkÀillÀ kukkaniityillÀ, joilla riittÀÀ ravintoa, mutta myös levolle on aikaa. :)




Seuraa kimara elokuisia kuvia, jotka toistuvat joka vuosi melkein samanlaisina. :) TÀnÀ vuonna on erityisesti iloittu sateesta (vaikkakin melko vÀhÀisestÀ) ja jÀnnÀtty hokkaidonkurpitsan kasvua ja kypsymistÀ.

Syyshortensiat kasvavat hieman huonolla paikalla, mutta kukkivat sentÀÀn. - Monien kasvien kukinta meni heinĂ€kuun helteissĂ€ ohi aivan hujauksessa. - Siemenet ja marjat kypsyvĂ€t. - MeidĂ€n pihassamme harakat eivĂ€t ole vĂ€hentyneet. - Repaleisista ja kauhtuneista perhosista tulee aina mieleeni Eeva Kilven novelli Erakko. - HĂ€mĂ€hĂ€kki on pyydystĂ€nyt verkkoonsa paljon... koivunsiemeniĂ€. -  Koivun kantovesoilla on eksoottisen isot lehdet. - Koivuangervon syksyiset lehdet ovat kuin koruja. Angervojen seassa kasvaa tuntematon kasvi, jonka Google tunnisti ensin jaakonvillakoksi (Jacobaea vulgaris) ja toisella kertaa peltovillakoksi. Jokin villakko se varmaankin on. On hauskaa löytÀÀ pihalta kasveja, joista ei ole koskaan kuullutkaan. :) Harmi, ettĂ€ sillĂ€ on keltaiset kukat. Olisipa vaikka pinkit tai siniset, silloin se saisi rauhassa kasvaa paikallaan. - Muistoja, kukkia... ja halauksia.




























Muutama viikko sitten meillĂ€ oli ilo saada kahvipöytÀÀn iĂ€kĂ€s sukulainen, jota tapaamme harvoin. Yksi vierailun aiheista oli hĂ€nen muistojensa kirjaaminen ja niistĂ€ keskusteleminen. TĂ€rkeĂ€t asiat ovat painumassa unholaan, kun vanhempi sukupolvi yksi toisensa jĂ€lkeen lĂ€htee. Omasta puolestani koetan pitÀÀ muistoja elossa... mutta harmttelen, ettĂ€ nĂ€istĂ€, kipeistĂ€kin asioista olisi pitĂ€nyt alkaa puhua jo vuosikymmeniĂ€ sitten. Haluan antaa ohjeen kaikille: 

Puhukaa (perheenne kanssa) asioista, kun se vielÀ on mahdollista!





YllÀ: Parasta puutarhasta. :)

TÀhÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia. Voikaa hyvin!