Oikein hyvÀÀ huhtikuista sunnuntaita! Rita esitteli hiljattain blogissaan lastenkirjoja ja myös kysyi lukijoiden lempisatua. Kaksi kommentoijaa mainitsi Topeliuksen sadun "Adalminan helmi"... ja minun piti tietenkin heti ottaa esille Topeliuksia ja lukea se. YlÀkuvan Lukemisia lapsille ovat painoksia 1940-luvulta, kun taas alla olevat on painettu 1929 ja 1930.
"Adalminan helmi" -sadun voi lukea esimerkiksi tÀÀltÀ. Project Gutenberg -sivustolta löytyy myös esimerkiksi iki-ihana "Koivu ja tÀhti", joka perustuu Topeliuksen isÀn isoisÀn isonvihan aikaisiin kokemuksiin... joille valitettavasti löytyy yhtÀlÀisyyksiÀ nykyÀÀnkin.
EnpÀ vielÀkÀÀn osaisi valita lempisatuani. Jotkin sadut lapsuudesta ovat tehneet vaikutuksen, mutta eivÀt vÀlttÀmÀttÀ rakkaimpina. Yksi esimerkki voisi olla "Lumikuningatar". Andersenin saduista monet tuntuvat minusta olevan ainakin yhtÀ paljon aikuisille kuin lapsille kirjoitettuja.
TÀstÀ kirjasta jÀi mieleen myös puolalaisen Janusz Grabianskin kuvitus.
Alla joitakin satukirjojamme vuosikymmenten takaa. Minun kotini tosin on uusi. Sen edeltÀjÀ oli varmaan puhkiluettu. Se oli todennÀköisesti yksi suosikkikirjoistani, koska jossain vaiheessa aloin "lukea" sitÀ itse ÀÀneen. Tiedossa ei ole olinko oppinut lukemaan vai vain muistamaan tekstin ulkoa. :D
Maalarikissat on yksi rakkaimmista. Kirsi Kunnaksen mainiosti suomentamat riimittelyt ovat loistavia. Maalarikissojen nimet ovat Kasi ja Masi... mutta ne nÀyttÀvÀt minusta aivan MerriltÀ ja Frodolta. :)
Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En usko olevani viherpeukalo. Jotkin kasvit vain kestÀvÀt paremmin melko satunnaista hoitoa. JoulutÀhdenkin kastelupÀivÀ unohtuu joskus, mutta joka kerta se on virkistynyt vettÀ saatuaan. EhkÀ se myös pitÀÀ siitÀ, ettÀ juttelen sille usein ja kehun, ettÀ sen punaiset lehdet ovat kuin koruja. ;)
Tammikuussa ostetut primulat odottavat hieman viileÀmmÀssÀ huoneessa kevÀttÀ ja istutusta ulos. Auringonvalon lisÀÀntyessÀ nÀmÀkin kaipaavat vettÀ yllÀttÀvÀn paljon. Yksi on aukaissut kukkasenkin.
Hokkaidonkurpitsakaksikkoni olohuoneen ikkunalaudalla. Niiden nopea kasvu on alun jÀlkeen hidastunut. Jos ne pysyvÀt elossa kesÀkuuhun asti, istutan ne ulos.
Seuraava kuva ei ole teknisesti kovin hyvÀ, mutta katsokaa mikÀ vihreys! Terhin postausten innoittamana kylvin chian siemeniÀ matalaan foliovuokaan. Ne itivÀt alle viikossa... ja koska niitÀ on paljon, vaativat kastelua aika usein, nÀmÀkin. PÀÀsiÀisruohoksi tÀytyy ehkÀ kylvÀÀ toinen erÀ. :)
En ollut tiennytkÀÀn, ettĂ€ chia on salvia, Salvia hispanica... enkĂ€ sitĂ€kÀÀn, ettĂ€ se lausutaan [tÊiËÉ]. :) Wikipedian mukaan se on salvioiden sukuun kuuluva sinikukkainen siemenkasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois- ja Keski-Amerikassa ja oli aikoinaan asteekkien kolmanneksi tĂ€rkein ravintokasvi maissin ja papujen jĂ€lkeen.
Minulla oli eilen hauska iltapÀivÀ. Ensin tein tÀllaisen suklaamuna-mandalan. :) Pussista ei riittÀnyt aineksia tuon monimutkaisempaan, ja nyt nÀistÀkin on osa jo syöty. SiispÀ lÀhdin metsÀÀn kÀvelylle.
Avoimilla paikoilla oli vielÀ lunta, mutta rajasin sen pois kuvista.
Tervetuloa, kevÀt!


