Joulukalenterin ensimmäinen luukku: Rauhaisaa joulun odotusta!

 

Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan. (Matt. 2:2)

For we saw his star when it rose and have come to worship him. (Matthew 2:2)

Hei ja tervetuloa avaamaan blogijoulukalenterin ensimmäinen luukku. :) Tänään haluan toivottaa kaikille rauhaisaa joulunalusaikaa. Enemmän kuin pitkään aikaan me eurooppalaisetkin huomaamme, kuinka maailma tarvitsisi rauhaa ja rauhantekijöitä. 

Tänään koetan ajatella jotain kaunista. Tämä pieni muistelus (jonka olen postannut jo kerran aiemminkin) maakuntalehdestä sopii siihen minusta mainiosti. Kiitos, H.K. Lapinlahdelta, tästä tarinasta joka lämmittää sydämiä vielä vuosikymmeniä tapahtuman jälkeen:

"Oli vuosi 1960, kun entisen kotikuntani kyläkoulun opettajat päättivät pitää seurantalolla äitienpäiväjuhlat kahvien kera. Kaikki oppilaat pantiin tekemään äideille rintakukkia kreppipaperista. Varsi oli sininen ja kukka valkea, ja se laitettiin hakaneulalla kiinni.

Minä jouduin toiseksi kukan laittajaksi eteisessä. Äitejä tuli pitkin pitäjää. Kun kaikki oli kukitettu ja piti joutua ohjelmaa esittämään, kaverini sanoi, että se pieni mummeli, joka tuli loppupuolella, ei ollut äiti, vaan asuu kahden veljensä kanssa. Että ei olisi saanut kukkaa laittaa rintaan.

Opettaja oli huomannut tilanteen ja seurannut mummelia, joka oli istunut onnellisen näköisenä ja katsonut monta kertaa kukkaansa. Niin sain kuitenkin kiitoksen opettajalta, joka kertoi tuntevansa naisen, joka ei varmaan ollut saanut elämässään monta muuta huomionosoitusta kuin tuon kukan. Niin jäi hyvä mieli minulle, ja varmaan myös mummolle."

"Aikojen takaa", Savon Sanomat 14.11.2017.

❤

Blessed are the peacemakers, for they shall be called sons of God. (Matthew 5:9)