Toukokuussa

Hei taas! Uusi kuukausi ja uudet blogihaasteet. Tällä kertaa kaikki haasteet sopivat hyvin yhteen, joten niihin vastaaminen yhdellä postauksella onnistuu helposti. :)

Aloitan tämän postauksen vanhoilla kuvilla, koska vastaan ensiksi Rimasan keittiöhaasteeseen, jossa tarkastellaan asioita, joita kukin haluaisi keittiössään muuttaa, mikäli mahdollista. 

Tämä onkin mielenkiintoinen aihe. :) Keittiömme on todella pieni, mutta mielestäni melko toimiva, ja sen yhteydessä on eräänlainen apukeittiö. Melamiinipintaisten keittiökalusteiden vaihtaminen puisiin ja parempikuntoisiin on pikkuhiljaa omana työnä etenevä projekti, ja aika onkin kiva kaveri tässä, koska uusia hyviä ideoita ehtii pulpahtaa mieleen ja ne pystytään ottamaan ottaa huomioon. 

Tämä vuosikymmeniä vanhasta britti-Voguesta leikattu kuva on kuvannut ihannekeittiöni tunnelmaa jo pitkän aikaa...

... ja keittiömme "uudet" osat näyttävät tältä. Italian kodistamme tuotu lehmuspuinen keittiö on edelleen mieluinen ja rakas, vaikkei se kovin trendikäs olekaan. Työtaso on uusi, mutta muistuttaa alkuperäistä.

Mitä sitten muuttaisin keittiöstä? No, induktioliesi täytynee joskus hankkia vanhan valurautalieden tilalle energiatehokkuutensa takia. Muuten vanha kelpaisi minulle vielä aivan hyvin. Puuhella olisi ihana, mutta sille olisi vaikeaa löytää paikkaa.

Laskutilaa saisi tietenkin olla enemmän. :)

Yllä näkyy läpikuultavaa, keltapilkkuista kappaverhoa, joka on kuin uusi, vaikka se on ollut käytössä vuosikymmeniä, ensin miehen lapsuudenkodissa ja nyt meillä. :) Tämä verho on kesäaikaan keittiön ikkunassa joko kappana tai "kahvilaverhona", tarpeen mukaan. Talvella ikkunassa ei verhoa tarvita.

Tänä poikkeuksellisen aurinkoisena keväänä olen huomannut kaipaavani koko ikkunan peittävää verhoa. Samasta kankaasta on myös kaksi sivuverhoa. Niiden verhotankokuja on kuitenkin kapeampi, joten täytyy hankkia ohuempi tanko.

Koukkuja tankoa varten meillä jo on:

Tangoksi valitsen yksinkertaisen puukepin, jonka näkyviin jäävät päät maalaan joko valkoiseksi, tummanruskeaksi tai metallikoukkujen väriseksi. Kuvia tulee myöhemmin. :) Tällä projektilla osallistun Kristiinan toukokuun haasteeseen.

Mitä muuta muuttaisin keittiössämme? Ajankäyttöäni! :) Että olisi enemmän aikaa nauttia vaikka aamiaista ikkunan ääressä...

... ja leipoa. Haluaisin osata leipoa kauniita voileipäkakkuja:

Haluaisin aikaa ja kärsivällisyyttä asetella ruoat kauniisti ja ottaa herkullisia kuvia.

Viime lauantaina muuten avattiin itsetehdyn jäätelön kausi minttu-suklaajäätelöllä, mutta eipä tullut kuvia otettua. :)

Sitten ajankohtaisiin asioihin. Sanomalehdetkin kirjoittavat kuivuudesta: Meneillään oleva kevät on ollut poikkeuksellinen. Lämpimät, kuivat ilmat ovat saaneet kynnökset pölisemään, mutta routa ei ole sulanut. Maa on monin paikoin vielä liian kylmä viljan kylvöille.

Kotipuutarhurikin huomaa kuivuuden. Vain topakimmat kasvit, kuten lamoherukka ja akileijat, ovat alkaneet vihertää:

Näiden pitäisi olla laukkaa 'Starlight'...

... ja tässä kasvaa hajulaukka Allium siculum. Varsinkin näiden kukkimista odotan innokkaasti.

Laukkojen ympärille, ja moneen muuhun paikkaan, olen syksyllä kylvänyt pörriäiskukkien siemeniä, mutta saa nähdä miten niiden käy, kun sadetta ei tule. 

Ruoho ei kasva, mutta syöjiä riittää. :)

Pakkasöiden takia en ole vielä istuttanut ostamiani perennoja maahan, kanukkaa lukuun ottamatta. Toukokuun puuhia on siis ollut kasvien nostaminen aamulla ulos ja illalla sisälle. :) Pariin ikkunalaatikkoon olen istuttanut orvokkeja, näkyvät olevan Viola × wittrockiana 'Cool Wave' ‑lajiketta. Keväisiä touhuja on myös ensimmäisten kukkasten ihastelu.

Kuivasta ilmasta on se hyöty, että tehty polttopuu alkaa kuivaa hyvin. Ulkona puuhailu on muutenkin mukavaa, kun heinät eivät ole vielä alkaneet kasvaa. Lähdenkin tästä taimikon perkaukseen heti, kun aamutyöt talossa on tehty.

Näillä touhuiluilla osallistun tietenkin Repolaisen toukokuun haasteeseen! 

Kiitos kivoista haasteista ja ihanaa toukokuuta kaikille!

 P.S. Bloggerin blogilistojen päivittymisessä näyttää olevan pahenevia ongelmia. Uudet postaukset tulevat näkyviin vasta useita tunteja myöhemmin. Tämä postaus on julkaistu aamukahdeksan maissa, eikä se näy listoilla, ei omallani eikä muiden. Kello on puoli seitsemän illalla, kun kirjoitan tätä. Hohhoi...

Haasteita ja hurahduksia

Terve taas! Huhtikuu on kääntynyt loppupuolelleen. Säät ovat olleet aurinkoisia. Ilma on melko kuivaa, kuten keväisin kuuluu ollakin, ja monenlaisia ulkotöitä on saatu tehdyksi. En tiedä johtuuko se kuivuudesta, mutta varsinkin aamuisin ja iltaisin ilma on aivan ihanan raikas.

Tällä postauksella osallistun kahteen kuukausihaasteeseen. Rimasan huhtikuun haasteessa etsitään "kolmea arkiruokaa, joihin aina palaat". Ensimmäiseksi olen valinnut erilaiset salaatit. Yläkuvan tomaatit ja kurkut ovat suosikkikasviksiamme, tuoretta ruohosipulia ja persiljaa ripottelen melkein kaikkialle silloin, kun niitä on. Myös fetajuusto maistuu kaikille.

Erilaiset pavut ovat yksi suosikkiaineksistamme...

... samoin kuin tonnikala. Tässä kuvassa ei ole kuitenkaan salaatti vaan kolmioleipien täyte odottamassa sekoittamistaan.

Meillä mennään syömisessä maku edellä... eikä niinkään terveellisyys. Hui, uskaltaako tällaista sanoakaan? :) Kasviksia yritetään toki syödä paljon. Värikkäät kasvikset ilahduttavat sielua, mieltä ja kehoa.

Sitten tulevat erilaiset pastat. Kotona on niihin aina aineksia.

Meillä käytetään paljon pakastinta. Sinne säilötään heti aterialta ylijääneet ruoat, jos niille ei ole käyttöä seuraavana päivänä jollain tapaa kierrätettynä. Pakastimessa on aina marjoja... joskus jopa itse kerättyjä. :) Niistä valmistuu hetkessä kiva jälkiruoka...

... tai niillä voi päällystää letut tai vohvelit.

Sitten siirrytään huhtikuun hurjuuksiin eli Repolaisen haasteeseen. Tämä oli hieman vaikea. Minä en taida juurikaan hurjastella. Kahdessa asiassa kontrolli kyllä pettää hiukan. Toinen on kirjojen osto ja toinen kasvien. :)

Olen ostanut huhtikuussa kirjojakin, mutta käytettyinä. Minusta tuntuu, että joskus vuosikymmeniä sitten kirjat tehtiin kestämään. Vanhojen kirjojen ostaminen ja lukeminen uudelleen ja uudelleen tuntuu varsin ekologiselta... ei siis hurjuudelta ollenkaan.

Kasviostoksissa sen sijaan olen hurjastellut. Olin sormet näppäimillä valmiina, kun kasvit tulivat myyntiin useimmiten käyttämässäni verkkokaupassa. Posti toi tilaukseni eilen kotiin. Uudet tulokkaat vihertävät kauniisti. Koska luvassa on vielä lunta ja pakkasta, joudun siirtelemään niitä sisään ja ulos, mutta ei haittaa. Kasvit vain ovat niin ihania.

Olen aivan hurahtanut (tarha)kärsämöihin (Achillea). Ne tulevat somistamaan todella kuivalla ja paahteisella paikalla olevaa "istutusta", jossa erilaiset kärsämöt ovat jo osoittaneet elinvoimansa. Kanukkoja (Cornus) olen lisännyt pistokkaista itsekin, mutta tänä keväänä teki mieli ostaa yksi jo isompi verikanukka. Minulla on tumma- ja punaversoisia kasveja. Haavemaailmassani niiden kavereiksi löytyy vihreä-, kelta- ja oranssiversoisia. Sellaisia jotka pärjäävät meikäläisessä ilmastossa... :)

Kuvassa näette myös herttavuorenkilpeä (Bergenia cordifolia) 'Snowtime'. Vuorenkilpien isot lehdet ovat hienot ja tämä valkoinen väri minusta erityisen tyylikäs.

Hurahduksia on viime aikoina sattunut. 

Kerran avasin TV:n, kun kolmosella oli menossa Kotoisa. Kahdeksannen kauden toisessa jaksossa luotiin vanhasta, huonokuntoisesta mökistä aivan ihana lomaparatiisi. Nyt olen katsonut melkein kaikki kolmen Katsomossa olevan kauden jaksot. Olen nähnyt kauniita (ja varmaan aika kalliita) sisustuksen tai puutarhan uudistumisia, mutta mainitun jakson keltainen keittiö ja houkuttelevat makuuhuoneet ihastuttivat erityisesti. Vessastakin tuli upea. :)

Olen myös innostunut vohvelikankaasta... pyyhkeissä ja varsinkin kylpytakeissa. En ole koskaan erityisesti pitänyt vohvelikankaisten kylpytakkien tyypillisestä mallista (huputon ja V-aukkoinen), mutta materiaali on aivan vastustamaton ja itse voi ommella haluamansa mallin. Ostin lempivieraillemme valmiit kylpytakit ja seuraavan kerran, kun tarvitaan uusia pyyhkeitä, valintani on vohvelikangas. Tämä ei ole mainos, vaan kerron omaksi ja muiden iloksi, että Eurokankaassa on Hanko-nimistä vohvelikangasta 18 eri väriä. :)

Muita tuoreita hurahduksiani ovat suolasuihke hiuksille (ostin Biozell-merkkistä, se on suomalaista, ja olen toistaiseksi ollut todella tyytyväinen), mustapippuri, tonnikalapasteija, lakkahillo, vaaleanruskea väri... No niin, eiköhän tämä nyt riitä! Ihanaa iltaa teille kaikille!

Ja vielä lämmin kiitos kommenteistanne, aiemmista ja tulevista!

Tämä sievä kukkanen yllätti minut tänään paikassa, johon ei muistaakseni ole krookuksia istutettu. 

Kaatunut puu ja muita keväisiä kuvia

 

Hei taas, pitkästä aikaa! Kevät on kiireistä aikaa ja vasta nyt ehdin miettiä kuvaa Kristiinan kuukausihaasteeseen, jonka aiheena toukokuussa on KAATUNUT/VINOSSA. 

Kuvat lontoolaisesta tammesta ovat toukokuulta kahden vuoden takaa. Alla voitte lukea puuvanhuksen 1100-luvulla alkanutta tarinaa ja Greenwichin museon sivulta voi lukea hieman pidemmän tekstin. Vielä kuolemansa jälkeen puu sinnitteli pystyssä pitkään, kuten tammilla on tapana.

Kevät on ollut melko viileä ja se onkin ihan hyvä juttu. Näin se kestää pidempään. :) Täällä alkaa ruoho olla vihreää, mutta puut eivät vielä. Pikkulinnut näyttävät onneksi löytävän syötävää melko hyvin.

Kimalaisillekin on ollut aika mukavasti ainakin leskenlehden ja pajun kukkia. Lämpimien päivien aikana siirsin ulos myös kurpitsan taimet. En tosin nähnyt yhtään pörriäistä silloin lähistöllä.

Joskus talvella syödystä Hokkaido-kurpitsasta talteen otetuista siemenistä on kasvanut mainioita huonekasveja. Nämä lienevät hedekukkia...

...ja nyt on alkanut kasvaa myös emikukkia. :) Harmi että ulkona on vielä aika kylmää.

Tuholaisia liikkeellä. Huhtikuun puolivälissä tekemäni postauksen orvokki on kadonnut parempiin (?) suihin.

Jäät lähtivät täältä ripeästi jo huhtikuun puolella. Toukokuun ensimmäisinä päivinä tuuli aika kovaa etelästä ja hauskana luonnonilmiönä tuuli työnsi lahteemme takaisin hieman jäätä tällaisena kapeana suikaleena. Voisi kuvitella, että se olisi ollut lähinnä sohjoa, mutta se oli kuitenkin sen verran vahvaa, että lokit ja jotkin pienemmät linnut matkustivat sen mukana. :)

Nämä lokit seisovat pyrstö menosuuntaan päin. :)

Kevään suurimpia iloja ovat tämä krookus...

... ja tämä narsissi, muistoja vuosikymmenten takaa. Ne kukkivat uskollisesti melkein hylätyssä pihapiirissä.

Itä-Suomen vähäsateisuus kyllä ihmetyttää. Uusi paras kaverini on tämä pieni sankko, johon aamulla ensimmäiseksi valutan hanasta vettä ennen kuin otan sitä kahvinkeittimeen. :) Muutaman tunnin lämpenemisen jälkeen vesi pääsee ilahduttamaan kasveja pihalla. 

Vähäsateisuus ei ole estänyt minua ostamasta sademittaria. :) Sademäärien seuraaminen onkin kiinnostavaa puuhaa.

Sammakot ovat sympaattisia...

Yksi blogini sivupalkin luetteloiden mielenkiintoisista blogeista on Petteri Järvisen Havaintoja digimaailmasta. Vuodesta 2020 alkaen Järvisen upeana projektina on ollut Suomen kirkkojen kuvaaminen dronella. Järvinen kertoo työn etenemisestä tässä blogipostauksessaan. Projekti alkaa nyt olla valmis ja sivulta https://www.suomi-ilmasta.fi/kuvat/Kirkot/ löytyy yli 800 suomalaista (luterilaista) kirkkoa. 

On kiehtovaa nähdä kuinka erilaisia kirkkoja Suomesta löytyy. Yksi itseäni ihastuttaneista on esimerkiksi nro 623, Soukaisten Perttelin kirkko Laitilasta. Kirkko nro 779 on Vöyrin kirkko... ja siitä tulikin mieleeni, että pitääpä mennä tänään aikaisin nukkumaan, jotta jaksan huomenna lauantaina olla valveilla tavallista pidempään ja 

äänestää ihanaa KAJ'ta Euroviisuissa. :)

Lisäys 18.5.:

Viisuvoittoa ei tullut,

mutta kuten monet ovat kommentoineet,

kuluneiden viikkojen aikana

Kevin, Axel ja Jacob voittivat sydämet puolelleen. :)

Kukkia sekä pisteitä jäällä - Kohti planetaarista vaatekaappia :)

Mukavaa keväistä lauantaita! Täällä Itä-Suomessa sää on viileä ja pilvinen. Muutama päivä sitten kuvatut krookuksen kukat ovat tänään supussa eikä hyönteisiäkään näy.

Suurkiitos mielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni! Kommentoin tässä niitä yhteisesti. :)

Olen iloinen ja kiitollinen kamerasta (veljeni), jonka kuvat auttavat tunnistamaan lintuja (ja joskus muitakin eläimiä), sekä vapaista hetkistä, jolloin luontoa ehtii tarkkailla. Maisema, rauha ja hiljaisuus tuovat hyvinvointia, jotka ovat vastapaino sille, että elämä (itäsuomalaisella) maaseudulla on hankalaa, pitkien välimatkojen, huonot tieyhteyksien ja palvelujen puutteen takia. 

Etenkin mansikat ja punaiset kengät miellyttivät edellisen postauksen kommentoijia. Punaiset kengät ovat tosiaan piristävä asuste, joka sopii jokaiselle hiusten väristä ja ihon värisävystä riippumatta. :) Punaiset keramiikkaesineet, ruukku ja malja, ovat aika isoja. (Maljan halkaisija on noin 30 cm.) Ne on ostettu Italiasta vuosia sitten. 

Joulutähti on elossa ja kukkii ihan omasta ansiostaan. Toistaiseksi se on viihtynyt yllättävän hyvin sijoituspaikassaan, lähellä ikkunaa, mutta suoraa auringonpaistetta tulee aika vähän. En ole ollenkaan viherpeukalo. :)

Kevätaamuisin pitäisi nousta aikaisin. Lintujen konsertit hivelevät korvia. Kun tarkkaan katsoo, melkein kaikkialla on elämää. Monet linnut vain ovat niin hyvin maastoutuneet, että täytyy pysähtyä havainnoimaan huomatakseen ne.

Jäältä linnut huomaa helpommin... ne ovat vain niin kovin kaukana...

Olisiko tässä kuoviherra, joka yrittää tehdä vaikutuksen daamiin? Valitsinpa näköjään kuvan, jossa linnun siipi näyttää kummalta.

Teeri sen sijaan pyörähtelee jäällä yksinään. Sen kukerrus on yksi kevään kiehtovimmista äänistä.

Jään pinta alkaa olla märkä ja sohjoinen...

... ja rannoilta löytyy jo sulaakin.

Harmaiden kuvien jälkeen lisään tähän väripilkun. :)

Olen väkertänyt blogikirppistäni varten tällaisen hienon logon. :)

HUOM! BLOGIKIRPPIS ON NYT TAUOLLA.

Tiedän kyllä, että käytetyn, niin edullisen kuin kalliimman, tavaran tarjonta on valtavaa. Otan tämän kokeilun hauskana harrastuksena ja valokuvaaminen on aina hauskaa. Tarkoitus on hyvä, itselle tarpeettomien tavaroiden elämänkaaren jatkaminen.

Luin tänään lehtiartikkelin Aku Varamäen ja Sissi Penttilän julkaisemasta kirjasta Planetaarinen vaatekaappi (Gummerus, 2024). Planeetalle ystävällinen vaatevarasto tarkoittaa, että ihminen ostaa korkeintaan (noin) seitsemän uutta vaatetta vuodessa. Se on määrä, joka voidaan valmistaa maapallon kantokyvyn rajoissa. Näihin seitsemään vaatteeseen ei lasketa mukaan sukkia, alusvaatteita eikä kierrätettynä, kuten kirpputorilta tai second hand -liikkeistä ostettuja vaatteita.

Yleensä koetan "elää ja antaa muidenkin elää", mutta haluaisin sanoa, että (varsinkin kiinalaisista) halpavaatejättiverkkokaupoista vaatteiden ostaminen on yksi pahimpia asioita, joita tavallinen ihminen voi tehdä. Nämä yritykset kopioivat muiden malleja, markkinoivat tuotteitaan harhaanjohtavasti, teettävät niitä kyseenalaisissa työoloissa, välittämättä esim. haitallisten kemikaalien vaikutuksesta ympäristölle ja ihmisille. Pikamuotia rahdataan sitten ympäri maailmaa. Usein kuluttaja saa nettikaupan kuvausta huonolaatuisemman, vääränkokoisen vaatteen, jonka palauttaminen tai vaihtaminen on vaikeaa, ja jota todennäköisesti käytetään vain muutaman kerran.

Vaateteollisuus tuottaa vuosittain yli 92 miljoonaa tonnia jätettä ja kuluttaa 79 triljoonaa litraa vettä vuodessa.

Yhden puuvillaisen t-paidan valmistamiseen tarvitaan arviolta 2 700 litraa makeaa vettä eli yhden henkilön 2,5 vuoden juomavesitarpeen verran.

On helppoa sanoa, että ostakaa kotimaisia, hyvälaatuisia vaatteita. Monelle tämä on rahakysymys. Väittäisin kyllä, että halpisvaatteen edullisuus on lopultakin harhaa. Joka tapauksessa, on olemassa ekoteko, jonka me kaikki voimme tehdä: huoltaa vaatteitamme mahdollisimman hyvin ja opetella tekemään ainakin pieniä korjauksia myös itse.

🌲🌲🌲

Maasto alkaa olla sen verran paljas lumesta, että nyt lähden metsään tarkastamaan puiden kuntoa pitkän ja lumisen talven jälkeen. Halaus kaikille!