Armas aika, suloinen suvi

Hei taas! Toivottavasti kaikki olette jo saaneet sopivasti sadetta. Tämän postauksen kuvat on otettu ennen viime päivien sateita, jotka ovat saaneet luonnon viheriöimään ihanasti. Viileä sää ei ole haitannut ollenkaan, koska se saa alkukesän raikkaan vihreyden säilymään pidempään.

Ihanaa että koulujen päättäjäispäivää saadaan viettää kauniissa säässä. (Ainakin täällä Itä-Suomessa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.) Tästä tulikin mieleeni, että en lakkaa ihmettelemästä sitä, että opetusministerimme kampanjoi koulun kesälomien siirtämiseksi myöhemmäksi, vaikka varsinkin opettajat ja suuri osa perheistä sitä vastustavat. Opetusministerin luulisi ja toivoisi ajavan koulutuksen ja sivistyksen etua eikä vaikkapa elinkeinoelämän. "Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä sekä opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja." Opetuksen korkea taso sekä pätevien ja motivoituneiden opettajien halukkuus alalle ovat Suomen tulevaisuuden perusta.

Erityisesti minua ihmetyttää matkailualan etu kesälomien myöhentämisen perusteena. Miksi koko yhteiskunnan aikatauluja pitäisi muuttaa yhden toimialan vuoksi, varsinkin kun turismin haittoja (ympäristö- ja ilmastovaikutukset, ruuhkat, luonnon ylikuormittuminen, roskaaminen, hintojen nousu, kulttuurin kaupallistuminen...) on koettu jo Suomessakin? 

Tämän olen kirjoittanut jo varmasti monta kertaa, mutta henkilökohtaisesti pidän alkukesää vuoden kauneimpana aikana ja soisin myös koululaisten saavan nauttia valosta ja luonnon heräämisestä.

Ja kuten blogiani seuranneet tietävät, toivon erityisesti, että koululaiset saavat kirmata kesälaitumille Suvivirren suloisten sävelten kaikuessa. :)

Ihmettelenpä samalla kertaa muutakin. Maakuntalehdessämme on joskus yllättävän tiedostavia kirjoituksia. Mitä arvelette kolumnin nimeltään "Puutarha on elämän ja kuoleman taistelutanner" käsittelevän? Kirvoja, lehtikotiloita, kasvien elintilaa, kitkemistä? :) Ehei, puutarha-aiheisen kolumnin kirjoittaja oli saanut noin 350 sanan tekstiinsä mahtumaan noitavainot, roviolla polttamisen, vallan ja vastakulttuurin, yhteiskuntajärjestelmien nousun ja tuhon, talonpoikien verotuksen, ylimystön mahtailun, työntekijöiden näkymättömän työn, siirtomaamahtien harjoittaman riiston ja kaikenlaisen eriarvoisuuden ylipäätään. :)

Kolumnisti tunnustaa kuitenkin rakastavansa puutarhanhoitoa ja kirjoittaa lopuksi viisaita sanoja siitä, kuinka puutarhanhoito on jatkuvaa keskeneräisyyden ja epävarmuuden sietämistä. Puurtamisen tuloksia emme voi etukäteen tietää ja ehkä vasta jälkipolvet näkevät ne. Silti jatkamme muokkaamista ja kylvämistä.

Päärynäpuut kukkivat tänä vuonna hyvin meilläkin.

Edellisvuoden orvokkien siemenistä syntyy joka kevät uusia söpöjä kukkasia. Nämä kaikki ovat kasvaneet urheasti melko kuivalla paikalla. Ne olisivat varmasti isompia ja rehevämpiä, jos sadetta olisi saatu aiemmin.

Kollaasin keskimmäinen orvokki on parvekelaatikosta, tämänvuotinen tarhaorvokkiostos, Viola × wittrockiana 'Cool Wave'.

Rentukat ovat pirteitä väripilkkuja.

Keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden sietämisestä tuli mieleeni, että vaikka ihailen suuresti siistejä puutarhoja rajattuine kukkapenkkeineen ja kantattuine käytävineen, taidan kuitenkin pitää eniten hieman rennommin hoidetuista pihoista. Pyysin "tekoälyä" (vaikka muuten alan välttää sen käyttöä) kuvailemaan tällaista ihmistä ja sain seuraavan vastauksen:

Ihminen, joka viihtyy luonnonmukaisessa ja vähän ränsistyneessäkin puutarhassa, arvostaa usein enemmän tunnelmaa, elävyyttä ja aitoutta kuin täydellistä kontrollia. Tällainen puutarhamaku voi kertoa esimerkiksi seuraavista piirteistä: 

• Luontosuhde on tärkeä: villiintynyt kasvusto, sammal, vanhat omenapuut tai vähän huojuvat kukkapenkit voivat tuntua eläviltä ja rauhoittavilta.
• Estetiikka kallistuu romanttiseen tai boheemiin: täydellisen siistit linjat eivät välttämättä tunnu yhtä kiinnostavilta kuin kerroksellisuus ja ajan jäljet.
• Kärsivällisyys ja hyväksyntä: kaiken ei tarvitse olla jatkuvasti “viimeisteltyä”. Luonnon annetaan tehdä osa työstä.
• Ekologiset arvot: luonnonmukainen puutarha houkuttelee pölyttäjiä, lintuja ja muuta eliöstöä, eikä vaadi yhtä paljon kemikaaleja tai jatkuvaa trimmausta.
• Nostalgia ja tarinallisuus: vanhat rakenteet, kuluneet penkit tai reheväksi kasvanut piha voivat herättää muistoja lapsuudesta, mökkeilystä tai vanhoista maalaistaloista.
• Luovuus ja individualismi: tällainen puutarha ei aina noudata “oikeita” puutarhasääntöjä, vaan näyttää omistajansa näköiseltä.

Moni myös kokee, että hieman villi puutarha tuntuu psykologisesti lempeämmältä kuin täysin hallittu ympäristö — siellä saa itsekin olla keskeneräinen.

Tyylillisesti tällainen maku liittyy usein esimerkiksi: 

• englantilaiseen cottage garden -perinteeseen
• metsämäiseen puutarhaan
• permakulttuuriin
• vanhoihin maatilapihoihin
• romanttiseen tai rustiikkiseen estetiikkaan 

Se ei yleensä tarkoita välinpitämättömyyttä. Usein kyse on siitä, että ihminen näkee kauneutta myös epätäydellisyydessä ja luonnon omassa rytmissä.

Aamen! :)

Suuri kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Ihanaa kesäkuun alkua kaikille!

Piparkakkukausi avattu - Comfort Town Kiovassa

 

Hyvää syyskuista huomenta! Ohhoh, aika lentää tosiaan - muutaman päivän päästä alkaa jo lokakuu. Tänä vuonna en ole vielä nautiskellut glögistä, mutta tunnelmallisia piparkakkuhetkiä on jo vietetty. Niinpä tässä tulee monta kuvaa pipareista sekä kahviastiastosta, joka on koristeltu kesäkukilla, mutta sanomme sitä syysastiastoksi sen maanläheisten värien takia. :)

Pilvisen aamun piristykseksi kuva The Guardian -lehdestä. Comfort Town, Kiovassa sijaitseva asuinalue on valmistunut 2019 (ja siitä on näköjään kerrottu Iltalehdessä vuonna 2021), mutta minä törmäsin tähän ihanuuteen vasta tänä aamuna. Käykääpä katsomassa lisää kuvia täällä: https://www.theguardian.com/world/gallery/2023/sep/25/colours-give-comfort-in-these-difficult-times-ukraines-lego-inspired-city-in-pictures. 

Syynä värien käyttöön oli tiettävästi niukka budjetti. Arkkitehtien tavoitteena oli rakentaa houkutteleva asuinalue, ja värien käyttö oli edullinen tapa luoda kaunista. On alueella kyllä paljon muutakin viehättävää. 

Kunpa tällaista kaupunkiarkkitehtuuria olisi enemmän ja kunpa kaikki talot, kaupungeissa ja maalla, olisivat turvallisia! Ainakin yksi venäläinen drone on täällä tehnyt vahinkoa.

Photo: Alessio Mamo/The Guardian

SLAVA UKRAINI!

Glory to Ukraine!

Hän tulee häviämään :)

"Sitä diktaattorit ovat aina eniten pelänneet: 

ihmisten vapauden kaipuuta, rauhan nälkää 

ja oikeudenmukaisuuden janoa.

Siitä tässäkin sodassa on kyse: 

Naton sijasta Putin pelkää, että vapauden kaipuu ja oikeudenmukaisuuden jano leviävät Venäjälle 

ja lopulta syrjäyttävät hänet vallasta. 

Se onkin niin mahtava vastustaja, että sitä kannattaa pelätä. 

Juuri sille hän tulee häviämään."

                                                                                                     Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen kolumnissaan 26.2.2022

Koronasyksy - Life goes on

Hei taas! Heinäkuussa kirjoitin joitakin ajatuksia koronapandemiasta ja elämästä sen aikaan. Siitä on nyt kulunut kolmisen kuukautta, joten tässä tulee samantyypinen postaus syksyn tunnelmissa. Onneksi ei keväällä tiedetty (eikä tiedetä vieläkään), kuinka kauan tämä poikkeuksellinen tilanne tulee kestämään. On vain mentävä eteenpäin päivä kerrallaan.

Lämmin kiitos kommenteistanne! Valitettavasti en ole vielä ehtinyt vierailla kaikkien blogeissa. Talouden ruokavahvuus on kasvanut ja välillä ruokailemassa on ollut ihmisiä kolmesta eri "kuplasta". Suunnittelua, järjestelyä ja siivousta on niin paljon, ettei vapaa-aikaa ole juuri ollenkaan.

Olen myös saanut kaksi todella mielenkiintoista haastetta; koetan vastata niihin pian!

Postauksen kuvissa ihastellaan syksyisen luonnon kauneutta.

Eletään... nyt!

Oikeastaan minulla ei ole kovin paljon sanottavaa itse pandemiasta. Useimmissa maissa useimmat viranomaiset, hoitohenkilökunta ja yksittäiset ihmiset - näin uskon - tekevät parhaansa estääkseen ja hidastaakseen viruksen leviämistä. En ihmettele yhtään, että väsymystä on havaittavissa. Itse kuulun edelleenkin onnekkaisiin; hiljaiselo maaseudulla on jatkunut lähes entiseen tapaan.

Koetankin olla ajattelematta virusta ja sen aiheuttamaa ongelmaa kovin paljoa ja elää mahdollisimman mielekästä elämää, koettaen tietenkin noudattaa ohjeita (etäisyys, maskit, käsihygienia, jne.). Minusta on tärkeää koettaa keksiä tapoja hemmotella itseään - ja toisia myös, mutta kuten lentokoneissa sanotaan, pankaa happinaamari ensin omille kasvoillenne ja auttakaa sen jälkeen vierustoveria! Minulle hemmottelua on ollut esimerkiksi ripustella "kausivaloja" pihalle jo nyt, vieläpä useaan paikkaan. Ennen en olisi raskinut jättää valosarjoja kuukausiksi ulos säiden armoille, mutta nyt teen sen ongelmitta. :) 

Uutta normaalia on ollut myös naistenlehden tilaaminen monen, monen vuoden tauon jälkeen. Pitkästä aikaa sattui muuten silmiini myös muotijuttu, josta pidin. Ihanaa samettia ja taustana puutarha. :)

Anna nro 36, Liisa Kokko, kuvat Kristiina Kurronen

"Jolla ei oo riihiremputtimia, sillä ei oo kirkkokemputtimia" on ollut aina tunnuslauseeni (ja jos näkee minut remputtimissa, ei osaa arvatakaan kuinka hienoja kemputtimia minulla on). :) Nyt olen kuitenkin alkanut ottaa useammin käyttöön kauniita vaatteita, koruja, astioita arjessakin. Suurin osa elämästämmehän on arkea. Koetan opetella siirtymään sitku-elämästä nytku-elämään. 

Elämänlaatua parantaa myös siivous. "If you don't love it or use it, it's clutter." Luopumalla jostain olen saanut lisää tilaa ja löytänyt kaappien kätköistä tärkeitä tavaroita, esimerkiksi nämä kupit, jotka kuuluvat ryhmään "rakastan niitä". 

Asioilla korona-aikaan

Tiedotusvälineitä seuratessa huomaa, että esimerkiksi jotkut nuoret aikuiset ovat unohtaneet vastuunsa. Täällä pienillä paikkakunnilla keski-ikäiset ja sitä vanhemmat pitävät huolen mokailusta. :) Välttelen henkilökohtaista asiointia, mutta perheen riskiryhmäläisten lääkkeiden hankkiminen on helpointa käymällä apteekissa. Viimeisimmällä käynnilläni sain seurata keski-ikäistä pariskuntaa, joka tuli apteekkiin vain tervehtimään tuttavaansa. Tämä ei ollut paikalla, joten pariskunta seisoskeli keskellä pientä apteekkia ohjeistaen reippaasti henkilökuntaa siitä, millaiset terveiset tulisi kertoa vierailta (parin sadan kilometrin päässä sijaitsevasta kaupungista). Voitte myös arvata, oliko näillä ihmisillä kasvomaskit...

Keväällä tilasimme ruokaostokset kotiin oman kunnan marketista. Kuten olen kertonut, 50 %:n hinnankorotus kotiinkuljetukselle tuntui liian kalliilta. Nyt tilaamme ostokset haettavaksi isompien marketien noutopisteistä. Pidän ostosten valitsemisesta verkkokaupassa, valinnat ovat harkitumpia ja on enemmän aikaa kiinnittää huomiota esim. tuotteen valmistusmaahan (jos se on ilmoitettu sivulla). Olen myös löytänyt uusia, mukavia tuotteita, joita en varmaan kauppakierroksella olisi ehtinyt huomata. Esimerkkeinä lakritsijuurishampoo (aivan yhtä tehokas kuin apteekin paljon kalliimmat shampoot ja tuoksuu hyvälle)...

... sekä astianpesuaine suihkepullossa. Tämä on todella kätevä yksittäisten pienten esineiden päivittäiseen pesuun.

Käytämme vuorotellen kahden ison keskusliikkeen noutopalvelua. Kummassakin on etunsa (ja pienet haittansa). Toiseen saa helpommin noutoaikoja, verkkokauppa on helpompi käyttää (vaikka toinenkin on kehittynyt ja saanut hyviä ominaisuuksia, joita toisessa ei ole), tuotevalikoima on laajempi, esimerkiksi lehdet kuuluvat siihen. Huomasin äskettäin, että Plussa-kortilla ruokatilauksen mukana voi "ostaa" Pirkka-lehden ilmaiseksi. Lehti on mielenkiintoinen ja Ruoka-lehtisen kuvat ovat kuin taideteoksia:

K-Ruoka nro 9 - en löytänyt kuvaajan nimeä!

Prismassa voi valita pakkaustavan vapaammin. Muovipussit ovat minulle parempi valinta. Ne voi käyttää uudelleen ainakin roskapusseina. Isolle määrälle pahvilaatikoita ei oikein ole uusiokäyttöä - olen kyllä jakanut niitä muutto- ja säilytyslaatikoiksi muillekin.

Kirjoituksen äreä osuus 

Syksy toi mukanaan myös bloggaajia koskevan "uudistuksen": Bloggerin uusi versio on nyt ainoa mahdollinen. Ehkä mobiililaitteiden käyttäjät voivat olla tyytyväisiä, mutta läppärillä työskentely on vain vaikeutunut, ja esimerkiksi tällaisen postauksen tekeminen - paljon kuvia tekstin seassa - oli aivan käsittämättömän hankalaa. Kiitos vain, Blogger! Ensimmäistä kertaa on tullut vakavammin mieleen idea vaihtaa blogi jollekin muulle alustalle.

Yllä olevassa kuvassa päivitellään ohjelmointiankan kanssa uuden Bloggerin ääliömäisiä statistiikkoja ja alla on strippi ihanasta Baby Blues -sarjakuvasta:

Rick Kirkman ja Jerry Scott: Baby Blues

Valokuvasta saattaa näkyä, että lehtileike on ryppyinen. Aamun lehti oli pudonnut heittolaatikosta maahan ja kastunut sateessa. Olen kiitollinen varhaisjakajille heidän tekemästään työstä (sanomalehti jaetaan laatikkoon aamuneljältä myös sysipimeinä syysaamuina, räntäsateessa ja paukkupakkasella) ja erityisesti niille, joilla on taitoa ja ammattiylpeyttä. Lehtiämme näyttää jakavan useampi ihminen, vuoroviikoin. Joskus lehdet ovat siististi käärönä aivan laatikon perällä, joskus taas hujan hajan laatikossa, jolloin tuuli tai ohiajava rekka voi lennättää lehden tai sen osan ulos laatikosta. Palautteen antaminen varhaisjakelusta on tehty jälleen kerran vaikeammaksi, joten lähetän tässä viestin kaikille tunnollisille varhaisjakajille. Sydämellinen KIITOS työstänne, joka tekee muiden elämästä parempaa! 

Joskus lehtien lukeminen ärsyttää. Eläinten viikkoa vietettiin jälleen 4.–10. lokakuuta. Sunnuntaina 11. lokakuuta metsästys ja lääketieteen eläinkokeet täyttivät maakuntalehden etusivun ja viisi sivua sisemmällä. Lääketieteelliset eläinkokeet koskevat meitä kaikkia (esim. rokotteiden kehitys), mutta jättiartikkelin ajoitus nosti verenpainettani. Olen viime vuosina ihmetellyt kovasti miksi metsästyksen mainostaminen (esimerkiksi naisten ja lasten harrastuksena) on otettu myös Ylen agendaan. Se, että joku saa nautintoa elävien olentojen tappamisesta, on minusta häpeän aihe, ei hauskaa viihdettä. 

Tämän kirjoittaja on itäsuomalainen metsänomistaja, joka toivoisi enemmän susia ja karhuja naapurustoon sekä vastustaa Finnpulp-hanketta, joka on taas pulpahtanut esiin. Korkein hallinto-oikeushan päätti viime vuonna, että Kuopion Sorsasaloon suunniteltu "maailman suurin havusellutehdas" ei saa ympäristölupaa muun muassa siksi, että tehdas vaarantaisi Kallaveden ekologisen tilan ja voisi pilata vesistöä merkittävästi. Tehtaan vuotuiseksi kuitupuutarpeeksi on arvioitu 6,7 miljoonaa kuutioita. Ympäristön pilaamista ja Suomen metsien ylihakkuuta, jotta kiinalaiset saavat vessapaperia? Ei kiitos, jos minulta kysytään. Ei tosin kysytä eikä vaara tehdashankkeen etenemisestä ole poistunut. Lehtiä lukiessa harmittaa juuri vaikutusmahdollisuuksien puute. Ympäristöä on täällä päin yritetty puolustaa esimerkiksi (ulkomaisia) kaivosyhtiöitä vastaan jo vuosikymmeniä, melko laihoin tuloksin.

 

Maalla asuminen muuttuu muutenkin koko ajan vaikeammaksi, vaikka koronaviruspandemia on saanut monet huomaamaan harvaan asuttujen seutujen hyvät puolet. Maaseutua autioitetaan verotuksella, investointien ja palveluiden sijoittelulla, jne. Hiljattain on uutisoitu esimerkiksi siitä, että pian sekä poliisipäivystys että poliisin lupapalvelu ovat meistä 70 km päässä.

Minulla oli muitakin sapettavia aiheita mielessäni, mutta huomaan, että kirjoittaessani niistä mielialani ei suinkaan parane, päinvastoin. Vaihdetaanpa siis aihetta:

Luonnon kauneus virkistää

Syksy on ollut leuto, ruskan väreistä saatiin nauttia mukavan pitkään. Kaakattavat hanhiaurat ovat minulle vieläkin eksoottinen kokemus. Varsinkin viikko, pari sitten niitä kulki tästä yli monia päivittäin. Eräänä hämärtyvänä syysiltana istuskelimme laiturilla ja ihastelimme auroja melkein joka viides minuutti. 

Piti sitten elää tähän ikään asti, ennen kuin huomasin, että tyynellä säällä haavan lehdet putoavat maahan spiraalimaisesti. Yksi iso haapa peittää allaan olevan alueen aika tehokkaasti lehdillään. Yritin ottaa kuvia putoilevista lehdistä, mikä ei ole aivan helppoa. :)

Tässä kuvassa kuitenkin näkyy, että haavan lehti siinä putoaa:

Aamuyöllä 15. lokakuuta lämpötila laski täällä nollan alapuolelle ensimmäisen kerran tänä syksynä. Kotimittarin mukaan lämpötila oli -2°C. Kävin aamun lehdet vaille viisi ja jo toisen kerran tänä syksynä ihmettelin tähtitaivaan kirkkautta. Voiko koronapandemian aiheuttama päästöjen väheneminen vaikuttaa noin dramaattisesti?! En ole vuosikausiin erottanut Linnunrataa taivaalta ja nyt näen sen vaivatta, jopa ilman silmälaseja. :)

Hyvä vuosi

Vuoden 2020 alussa ajattelin, ainakin leikilläni, että nyt alkaa hyvä vuosi, kun vuosilukukin on niin kaunis... 

Vuotta 2021 varten minulla on jo jotain mukavaa odottamassa. Voitin nimittäin Visualaddict-blogin Fridan arvonnasta Hyvä vuosi 2021 -seinäkalenterin! Fridan kuvat ovat silmää hivelevän kauniita.

Frida Steiner: Hyvä vuosi 2021

Monet kalenterin kuvista ovat ihanan eksoottisia näin itäsuomalaiselle...

Frida Steiner: Hyvä vuosi 2021

Visualaddict-shopissa myydään myös muita kalentereita sekä kortteja ja julisteita. 

Kortit: Frida Steiner

Rakastan kalentereita ja muistivihkoja ja kirjoitan muistiin todella monenlaisia asioita. Koronaviruksesta en päiväkirjaani tai tähän blogiin kirjoita kovin paljon. Muistiinpanojen tekeminen voisi kuitenkin olla  iloksi tai hyödyksi monelle. Elämme nyt poikkeuksellisia aikoja, joissa riittää käsiteltävää tuleviksi vuosiksi. Yksittäisten ihmistenkin päiväkirjamerkinnöt voivat olla kiinnostavaa aineistoa tutkimukselle ja/tai kaunokirjallisuudelle. Miten koit rajoitukset tai sairastumisen uhan? Oletko sairastanut koronavirusinfektion? Onko pandemia vain paha asia vai voitko nähdä sen seurauksissa jotain hyvääkin? Mitä selviytymisstrategioita olet keksinyt? ...

In English: Autumn has come and in some days it looks like winter is coming soon. :) Life goes on even under the corona pandemic. Personally, I'm slowly learning that the best time to be happy is always now. 

Stay safe and well, dear ones!

Kohti talvea...

Minulle tuntematon lintu syksyisenä aamuna... sehän on pyy!

Auringonnousu kuvattuna puhelimella. Onko taivaalla Z vai H kyljellään? :)

Vieläkin paljon käpyjä...

Tuuli ja jo kaksi pakkasyötä ovat pudottaneet nämäkin lehdet. Eilen iltapäivällä alkoi sataa räntää ja tänä aamuna nurmikot olivat valkoiset, mutta hietikot eivät. Ehkä siis ei voi vielä sanoa, että ensilumi on tullut.

Kuten varmaan olette huomanneet, Volter Kilven Alastalon salissa on kuunneltavissa Yle Areenassa. Yhdeksänsataasivuinen merkkiteos on jaettu 31 jaksoon ja niiden kaikkien kuunteluun menee aikaa 36 tuntia. Minun on jotenkin helpompi löytää aikaa lukemiseen kuin kuuntelemiseen, mutta tätä täytyy ehdottomasti kokeilla.

Muutakin kiinnostavaa on nyt tarjolla: Muistiliiton sivulla on kuunneltavissa opas "Elämää muistisairauden kanssa - Opas etenevään muistisairauteen sairastuneelle ja hänen läheisilleen". Oppaan voi myös ladata itselleen pdf-tiedostona.

Aivan nolottaa, että en ole aikaisemmin huomannut, että Riston Valinta -sarjaa on kuunneltavissa Yle Areenassa yli vuoden ajalta. Vanhin jakso näkyy olevan toukokuulta 2019. Risto vierailee Bolognassa,  Ravennassa ja Roomassa, viettää joulua ja pääsiäistä, ihastelee Bachia ja varhaisperunoita, esittelee monenlaista ihanaa musiikkia, jne., jne.!

🍃🍂🍃 Terveyttä ja hyvää vointia! 🍃🍂🍃