Hei kaikki... ja erityisesti kanadalaiset blogiystÀvÀt! :)
Valitsin Helmet-haasteen kuutoskohtaan L. M. Montgomeryn (1874–1942) kirjan
Sininen linna (
The Blue Castle, 1926). Kirjan nimilehdellÀ lukee "rakkausromaani", mutta
Sininen linna ei ole pelkÀstÀÀn rakkauskertomus, vaan myös kasvutarina, kiinnostava aikakauden kuvaus... ja mielestÀni myös kirjailijan rakkaudentunnustus luontoa kohtaan.
NetistÀ löytyy paljon hyviÀ kirjabloggareiden postauksia tÀstÀ kirjasta. NiistÀ voitte halutessanne myös lukea juonen kuvauksen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuvuosiin Ontariossa, Kanadassa. (Ontario on asukasluvultaan Kanadan suurin provinssi, ja Wikipedian mukaan sen nimi tulee huron-intiaanien kielestÀ ja tarkoittaa "kauniit jÀrvet" tai "kauniit vedet". :)) Omana kommenttinani lisÀÀnkin, ettÀ minua tÀssÀ kirjassa on aina viehÀttÀnyt luonnon kauneus ja pÀÀhenkilöiden rakkaus sitÀ kohtaan. Yksi kirjan henkilöistÀ, luontokirjailija John Foster kirjoittaa metsistÀ:
Mutta jos ne tietÀvÀt, ettÀ tulemme niiden luo, koska rakastamme niitÀ, ne ovat hyvin ystÀvÀllisiÀ meille ja antavat meille sellaisia kauneuden ja riemun aarteita, joita ei osteta eikÀ myydÀ missÀÀn markkinapaikalla.
ElÀmÀnmuutoksensa myötÀ kirjan pÀÀhenkilö Valancy vapautuu nauttimaan luonnosta kaikkina vuorokauden ja vuodenaikoina. HÀn vapautuu myös joidenkin sukulaistensa varsin ahdistavasta tavasta uskoa:
»Siunaa tĂ€mĂ€ ruoka hyödyksemme ja pyhitĂ€ elĂ€mĂ€mme Sinun palvelukseesi», lausui Herbert-setĂ€ reippaasti.
TÀti Wellington rypisti otsaansa. HÀn piti aina Herbertin ruokarukouksia liian lyhyinÀ ja 'lörpöttelevinÀ'. Ruokarukouksen, joka oli ruokarukous myös tÀti Wellingtonin mielestÀ, piti olla ainakin kolme minuuttia kestÀvÀ, ja se piti lausua luonnottomalla ÀÀnellÀ, joka oli vaikerruksen ja laulun vÀlillÀ. HÀn piti vastalauseen ilmaukseksi pÀÀtÀnsÀ kumarruksissa melkoisen ajan sen jÀlkeen kun kaikki muut olivat nostaneet pÀÀnsÀ...
YllÀ kuvattua ihmistyyppiÀ tapaa muillakin elÀmÀnalueilla kuin ruokarukouksen yhteydessÀ. :) Onneksi Valancyn uskonelÀmÀstÀ tulee kadehdittavan antoisaa:
Valancy meni joka sunnuntai-ilta pieneen vapaiden metodistien kirkkoon, joka oli laaksossa 'takamaan' reunalla. Se oli torniton, pieni harmaa rakennus mÀntyjen keskellÀ, ja sen sivulla oli muutamia hautoja ja sammaltuneita hautakiviÀ pienessÀ, aidan ympÀröimÀssÀ, ruohottuneessa neliössÀ. HÀn piti papista, joka saarnasi siellÀ yksinkertaisesti ja vilpittömÀsti. TÀmÀ vanha mies asui Port Lawrencessa ja tuli jÀrveÀ pitkin pienellÀ perÀmoottoriveneellÀ pitÀÀkseen maksuttoman jumalanpalveluksen mÀkien takana sijaitsevien pienten kivikkoisten maatilojen ihmisille, jotka muuten eivÀt olisi saaneet kuulla evenkeliumin sanomaa. Valancy piti yksinkertaisesta jumalanpalveluksesta ja hartaasta veisaamisesta. HÀn istui mielellÀÀn avoimen ikkunan ÀÀressÀ ja katseli ulos mÀntymetsiin. Seurakunta oli aina pieni. Vapaita metodisteja oli vÀhÀn, he olivat köyhiÀ ja yleensÀ oppimattomia. Mutta Valancy rakasti nÀitÀ sunnuntai-iltoja. EnsimmÀisen kerran elÀmÀssÀÀn hÀn piti kirkossakÀymisestÀ...

MeillÀ olevan painoksen kansikuva ei minusta sovi erityisen hyvin kirjaan. MinÀ valitsisin kanteen luontokuvan, maiseman tai jonkin yksityiskohdan, valokuvana, piirroksena, maalauksena, tai sitten Valancyn kuvitteleman hennonsinisen linnan, joka "mÀntyjen verhoaman vuoren huipulla kuvastuu tuntemattoman maan auringonlaskua vasten". :)
TÀmÀn postauksen kuvista osa on vuodelta 2015. (Mukana ovat myös senaikaiset kommentit. Halusin sÀilyttÀÀ ne, koska osa nÀistÀ alkuaikojen blogiystÀvistÀ osa ei bloggaa enÀÀ.) . Olen kÀyttÀnyt kuvissa Picasan "Pencil Sketch" efektiÀ ja sen jÀlkeen vielÀ "pehmentÀnyt" niitÀ. Linnakuva on "kotiseudulta" Italiasta.
PS I don't usually translate my own posts from Finnish into English (or other languages) using the Google Translate button because I know the results are depressing. I tried it, however, with my latest post. *a heavy sigh* The text becomes almost incomprehensible... and there are clear mistakes (sometimes the translation says exactly the opposite of what I wrote). You need to be really creative when you read the translations. Try to find the logic behind those strange chains of words!! :D
HyvÀÀ ystÀvÀnpÀivÀÀ!
Happy Valentine's Day!
Buon San Valentino!