Kuukauden hankinta ja muita kivoja juttuja

Hei vain, tammikuu lähestyy jo loppuaan ja nyt on korkea aika julkaista hankintapostaus eli osallistua Kristiinan vuoden 2026 ensimmäiseen kuukausihaasteeseen jonka aiheena on jokin kuun aikana tehty tärkeä HANKINTA.

Ensin ajattelin huijata hieman ja valita jotain mieluista aiemmin hankittua. Syksyllä löysin vihdoin vohveliraudan (Wilfa), joka on tehty Euroopassa. Samasta paikasta eli Verkkokaupasta ostin myös joululahjan itselleni: Suomessa valmistetun Suunto-urheilukellon. :) 

Kehuttavien tuotteiden joukkoon kuuluvat myös suomalaiset Masi-lumikolat ja -lapiot. Veljeni on hankkinut niitä meille. Tänä talvena on toistaiseksi sadellut lähinnä vain kevyttä pakkaslunta, jota on niin hauska työntää, että käyn kolaamassa huvikseni päiväkävelyn sijasta. Viime talvena huomasin eron Masien ja vanhempien kolien ja lapioiden välillä. Märkä lumi ei tarttunut näihin uusiin ollenkaan... tosin myös uutuus voi siinä vaikuttaa. Myös sellaisen asian olen huomannut, että työnnön syvyyttä on minusta helppo hallita tällä kolalla. 

No nyt vihdoin asiaan. Tein nimittäin yhden hyvin tärkeän ostoksen tässä kuussa. Ostin itselleni uuden patjan (ja sijauspatjan). Alla olevassa kuvassa ne taitavat olla vielä palautumassa muotoonsa kuljetuksen jäljiltä. Patjat olivat kohtuuhintaisia (ja muuten valmistettu Virossa) ja käytin hyväkseni asiakasomistajapäivien alennusta. Nyt jo huomaan muutoksen parempaan selän voinnissa. Vanha patjani oli käynyt liian pehmeäksi, varsinkin selällään nukkujalle. Tässä iässä sopiva patja on jo aika tärkeä. :)

Maailman asiat ovat aika sekaisin, mutta onneksi elämään mahtuu kuitenkin pieniä kivoja asioita. Useammassakin blogissa olen nähnyt kiinnostavia postauksia Carin Hjulströmin "pehmodekkareista". Varsinkin Taimitarhamurhat (Säbyholms gröna fingrar) kuulostavat kiinnostavilta. Kirjasarjassa viherpeukalot ratkovat rikoksia Mälaren-järven kauniissa ympäristössä. Kirjoista yksi tapahtuu joulun aikaan ja sen haluan ehdottomasti lukea. Kirjan alkukielisestä nimestä När snön faller vit tulee minulle ensimmäisenä mieleen yksi ihana joululaulu, ja leikittelen ajatuksella, että kirjan nimen olisi voinut kääntää vaikkapa "Kun maass' on hanki"... :) 

Ruotsalaisten puutarhojen kunniaksi lisään tähän yhden vanhan kuvan:

Koska Hjulströmin kirjoja ei tähän hätään ole täällä luettavissa, päätin monen vuoden jälkeen yhdistää vanhan digiboksini televisioon. Muistin nimittäin, että boksille on tallennettuna brittiläistä Puutarhaetsivät-sarjaa. Aika monta jaksoa sitä löytyikin ja olen niistä jo nautiskellut... vaikka useimmista muistan tarinan melko hyvin. Olen ne sen verran monta kertaa katsonut vuosien varrella. :)

Vaan löytyihän sieltä boksilta muutakin, itse asiassa oikea aarre. :) Tänä talvena on harmittanut, ettei TV:stä (eikä suoratoistopalveluistakaan) tunnu löytyvän mitään mieluista, rentouttavaa katsottavaa. No nyt löytyi! Ainakin joitakin jaksoja noin 15 vuoden takaa mm. seuraavista sarjoista: Se on barokkia!, Miranda, Herrasmiesfarmari, Italian puutarhoissa, Sydämen asialla, Grand Designs, Rakkaudesta puutarhaan, Britannian kauneimmat kodit, Ruotsin ihanimmat puutarhat, Arvostele mun illallinen Ruotsi, Bukowskin aarteet, Homes and Property, Rakennustaiteen aarteita, Shakespeare Italiassa, Unelmien puutarhat, Britannian taiteen aikakaudet, Upeat skandikodit, Kerrostaloelämää, Ranskan puutarhahelmet, Kartanopuutarhojen aatelia, Suomen kaunein piha, Suomen kaunein koti... :D

Kuulostavatko tutuilta? (Jotkin näistä sarjoista jatkuvat toki vieläkin.) 

Selvennyksenä yhteen aiempaan postaukseeni. Postauksessa näkyvä virkattu työ oli siis sohvatyyny. Tekeillä oleva matto (alla) näyttää kyllä melko samanlaiselta. Erona on, että "taustavärinä" on tummanharmaa ja lankana on kaksinkertainen sukkalanka. Minulle on kertynyt vuosien varrella paljon erästä tiettyä sukkalankaa, jossa on paljon kauniita värejä, mutta joka ei mielestäni ole kovin kestävää. Ajattelin, että käytän (lahja)sukkiin jotain parempaa lankaa ja käytän tämän langan kaikki ihanat värit työhön, joka säilyy kaikkien ilona pidempään.

Värikkäässä matossa työtapa on siis aivan tavallinen virkkaus. Paksulla koukulla ja langalla se on todella rentouttavaa. 

Alla näkyvässä pyöreässä matossa sen sijaan on virkattu "kudetta" ohuemman langan "sisälle" kiinteillä ja ketjusilmukoilla vuorotellen. Tästä matosta olen postannut kuvan jo aiemmin. Matto on nyttemmin löytänyt paikkansa (osittain) vanhan Ikean maton päällä. On se kumma kuinka pienet langanpätkät ja muut roskat eivät oikeassa elämässä haittaa, mutta valokuvassa niistä tulee sietämättömiä. :D

Kiitos kaikista mainioista kommenteista edellisiin postauksiini.

Mukavaa kuunvaihdetta! Uudet haasteet tulevat pian. :)

Pysykäähän lämpiminä!

P.S. Kävin vajaa tunti sitten kävelyllä. Aurinko oli jo laskenut, mutta lounaassa kajasti vielä hieman valoa ja taivaalla loistivat vain kirkkaimmat tähdet ja kuu, jotka pilkistelivät puiden oksien välistä. Lumiset puut hohtivat hopeisina ja lumi narskui kenkien alla. Toivoin että voisin jakaa tunnelman teidän kanssanne, edes virtuaalisesti... :)

Det strålar en stjärna

 

Det strålar en stjärna för underligt blid

i öster på himlen hon står.

Hon lyst över världens oro och strid

i nära två tusende år.

När dagen blir mörk och när snön faller vit,

då skrider hon närmre, då kommer hon hit

och då vet man, att snart är det jul.

Och julen är härlig för stora och små,

är glädje och ljuvaste frid,

är klappar och julgran och ringdans också,

är lycka oändligen blid

är ljus, allas ögon då stråla som bäst,

och stjärnorna tindra som mest.

Och där ljuset är, där är jul, där är jul.

Useimmat joulukalenteriin valitsemani joululaulut ovat suomalaisia tai ainakin lauletaan suomeksi. Halusin kuitenkin mukaan myös muita kieliä. :) Monet rakkaimmista joululauluistamme ovatkin alun perin ruotsalaisia. 

Tämä laulu on ollut mukana joulupostauksissani jo useamman kerran, mutta "När det lider mot jul" (Kun joulu lähestyy) on vain niin ihana laulu lempeästi loistavasta tähdestä. Alkuperäistekstin on kirjoittanut Jeanna Oterdahl (1879−1965), sävelmä on Ruben Liljeforsin (1871–1936). Valitettavasti en tiedä esittävän kuoron nimeä.

❤

Welcome to follow my Advent calendar 2024! This year you will find 25 links to my favourite Christmas songs. The fitting (I hope :)) images have been created using an online generator.

Lokakuun ensimmäinen: kiva päivä :)

Syyskuun viimeisen ja lokakuun ensimmäisen päivän välisenä yönä lämpötila painui ensimmäisen kerran selvästi pakkasen puolelle. Aamulla täytyi kiiruhtaa kameran kanssa ulos... räpsimään suunnilleen samat kuvat kuin joka vuosi. :)

Syysleimujen kukat eivät hätkähdä pientä pakkasta.

Kuusen oksien alla kasvavat syyshortensiat eivät olleet kuurassa.

Perinteitä noudattaen: kun aurinko alkaa paistaa pihalle, täytyy tehdä toinen kierros. :)

Pikaisesti otetuissa kuvissa on taaskin enemmän väriä ja valoa kuin tarkkuutta. :)

Haavat ovat tärkeitä ja kauniita puita. Harmi että niiden loistokkain osa on korkealla latvassa...

... paitsi silloin kun lehdet alkavat putoilla.

Tiistai oli rauhaisa päivä ja, mikä parasta, posti toi odottamani kirjapaketin. Ruotsalainen bloggaaja Clara Lidström on julkaissut Kodin almanakan vuodelle 2025. Koska rakastan painettuja kalentereita ja vanhojen aikojen tunnelmaa, halusin ehdottomasti itselleni oman kappaleen... ja minulla se on vielä Claran itsensä signeeraamana. :)

Kalenterissa on vanhan ajan Perheenemännän kalenterin tunnelmaa ja kaunis kuvitus. Näin alkaa lokakuu 2025:

Kalenteri on mielenkiintoinen, mutta itse tarvitsen enemmän tilaa päivittäisille muistiinpanoille... ja pidän enemmän kierresidotuista kalentereista. 

Minua alkoi naurattaa, kun huomasin, että joulukuun ensimmäinen on palovaroittimelle omistettu päivä... että tottahan ruotsalaisilla on sellainenkin! :) Mutta hyvänen aika, Suomessakin vietetään marraskuun lopussa paloturvallisuusviikkoa ja 1. joulukuuta on palovaroitinpäivä! 

Ruotsista puheen ollen, Netflix suositteli taannoin vuonna 2022 ilmestynyttä elokuvaa A Man Called Otto, joka on amerikkalaisversio vuonna 2015 ilmestyneestä ruotsalaiselokuvasta En man som heter Ove (Suomessa Mies joka rakasti järjestystä). Maakuntalehden kriitikko kirjoitti, että Otto-versio on melko turha uudelleenfilmatisointi. Kyllä, amerikkalaisfilmi on kuori ja alkuperäisessä ruotsalaisessa on sisältö. Kukapa ei pitäisi Tom Hanksista, mutta ainakin minusta tuntui elokuvaa katsoessa koko ajan, että tässäpä nyt kuuluisa ja menestynyt näyttelijä yrittää esittää masentunutta ja äreää erakkoa... onnistumatta siinä.

Sen sijaan alkuperäistä ruotsalaisfilmiä on vaikea katsoa itkemättä. Musiikkikin on parempaa. :) Lopputekstien alkaessa pärähtää soimaan iranilais-ruotsalaisen Lalehin "En stund på jorden". YouTubessa on videoita, joissa kappaleeseen on yhdistetty kohtauksia elokuvasta. Liitän tähän version, jossa on myös kappaleen sanat ruotsiksi ja englanniksi.

Varoitus teille, jotka ette ole katsoneet elokuvaa: video kertoo tarinasta aika paljon, vaikka kohtaukset eivät ole aikajärjestyksessä. Jotkin kohtaukset myös näyttävät ahdistavilta. Elokuva on kuitenkin komedia, vaikkakin tumma sellainen.

Mattojen virkkausta ja muuta värikästä kotoilua

 

Hyvää huomenta ja ihanaa juuri alkanutta lokakuuta! Viime yönä lämpötila painui täällä ensimmäistä kertaa pakkasen puolelle. 

Meillä ei ole enää kangaspuita, mutta leikattuja matonkuteita, rakkautta räsymattoihin ja innostusta itse tekemiseen sen sijaan on. Käsityöasemia (siis paikkoja, joissa pystyi esimerkiksi kutomaan mattoja ja sai myös ohjausta) ei taida täällä päin enää ollakaan. Olen kokeillut kuteen virkkaamista paksulla virkkuukoukulla, mutta en ole ollut tyytyväinen tulokseen. Mitä siis tehdä?

Kesällä löysin Kivikarilla-nimisestä blogista (jota ei valitettavasti enää ole olemassa) loistavan menetelmän, jossa kudetta virkataan ohuemman langan "sisälle" kiinteillä ja ketjusilmukoilla vuorotellen. Innostuin heti, koska tulos näyttää melkein yhtä kauniilta kuin puilla kudottu matto, varsinkin jos kuteena käyttää matonkudetta ja "loimena" esimerkiksi kalalankaa.

Olen tehnyt jo yhden sellaisen maton, mutta siitä tuli niin vino, että se päätyi vessan lattialle eikä päässyt kuviin. :) Seuraavissa kuvissa näette muita harjoittelukappaleita eri materiaaleista. Ensimmäisenä pyöreä matto, jossa kuteena kierrätysvillasta tehtyä lankaa, sekä "loimena" ja että nelinkerroin "kuteena". Matosta tuli aika jämäkkä ja melko hyvällä tavalla pyöreä. :) Tätä lankaa oli ostettu johonkin neulevaateprojektiin, mutta kierrätyslangat tuoksuvat aika voimakkaasti, joten matto oli langalle sopivampi käyttökohde.

Silmukoiden lisääminen kerrosten karttuessa on periaatteessa yksinkertaista matematiikkaa (C=2πr), mutta näitä pyöreitä mattoja virkatessani onnistuin välillä lisäämään silmukoita liikaa ja välillä liian vähän. :) Huomasin hyväksi tavaksi kiinnittää muovisen klipsin lisäyskohtaan, kun matto alkaa olla jo iso - silloin näkee nopeammin, missä kohtaa on viimeksi leventänyt.

 

Tässä pyöreässä matossa on kuteena samettilankaa ja virkkauslankana vanha batiikkilankaa. Pehmeytensä ja värien jatkuvan vaihtelun ansiosta näitä materiaaleja oli niin ihana virkata, että virkkuutyötä ei olisi halunnut laskea käsistään. Samettilankaa käytin kaksinkertaisena; joskus toinen langoista oli löysemmällä kuin toinen, mutta se ei minusta haitannut. Pinnasta tuli elävämpää. :)

Tässä suorakulmaisessa matossa on paksua villalankaa ja ohutta kalalankaa kaksinkertaisena. 

Innostuin virkkaamisesta niin paljon, että pelkäsin, että perinteiset joululahjasukat sekä sukat Ukrainaan jäävät minulta neulomatta, mutta sitten löysin, jälleen kerran blogeista, värikkäät räsymattosukat. Niistä lisää myöhemmässä postauksessa.

Mansikkasatoa syyskuun alussa :)

Syksyistä tunnelmointia. Tarkkasilmäiset huomaavat, että piirakasta pilkistää kesäkurpitsaa. Sitä ehdotettiin reseptissä porkkanan tai banaanin sijaan. En voi suositella. :D 

Syksy, samoin kuin kevät, on kotona valoisaa aikaa, koska aurinko paistaa matalalta ja suoraan huoneisiin. Iltapuolella se paistaa keittiöön ja innostuin kuvamaan keittiön väripilkkuja.

Ruokakaupoissa näkyy olevan jo glögiä ja muita joulujuttuja. Minulla oli kuitenkin myös yksi viime joulusta jäänyt glögipakkaus. Se pitääkin ottaa tavaksi: Glögiä on hyvä olla aina kotona valmiina. :)

Olin toiveikas, että tähän postaukseen ehtisi mukaan myös Ruotsista tilaamani vastailmestynyt, hauska kirja. Kirjakauppa lähetti sen ripeästi, mutta pakettini näyttää jääneen jumiin Hallsbergin  postiterminaalille jo melkein viikon ajaksi.

(PÄIVITYS kello 13: Hurraa, kirjapaketti saapui postilaatikkoomme tänään! :) Aiheesta lisää seuraavassa postauksessa.)

Lohdutukseksi ostin marketista joululehden. A-lehtien 100 ideaa jouluun -lehdessä on minun makuuni hieman tylsä kansi, mutta sisältä löytyy kauniita jouluisia ideoita.

Joulutähti syysasussaan.

Nyt pikaisesti ulos kuvaamaan pikkupakkasen jälkiä!

Ihanaa päivää!

Hellepäivinä luettua - Arhippa, Olsson & Materazzi :)

Hei taas ja hyvää Eino Leinon päivän iltaa! Toivottavasti sää on viilentynyt myös teidän kotikonnuillanne. :) Täällä puhalsi tänään raikas lounaistuuli ja maksimilämpötila oli noin 20 astetta.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, vapaa-aikaa ei minulla kesälläkään juuri ole. Tänä vuonna olen kuitenkin päättänyt nauttia hellepäivistä ja ottaa aikaa lukemiselle. Kuumalla säällä on niin ihanaa istua varjossa kirjan kanssa. Leppeä tuuli pitää hyttysetkin loitolla (niitä on tavalliseen tapaan ollut runsaasti näin metsäisellä tontilla). Lämpö rentouttaa lihaksia ja välillä alkaa melkein nukuttaa... :)

Muuttolaatikoita availlessani löysin kaksi kirjaa, joita olin etsinyt jo pitkään, sekä hieman paremmin järjestellystä kirjahyllystä kolmannen, jota en ollut koskaan huomannut, mutta joka vaikutti kansitekstin perusteella varsin kiinnostavalta.

Tämän postauksen kuvissa on mm. iki-ihana puistoatsalea 'Adalmina'. Sen nuputkin olivat hienot. Ne näyttivät tältä:

Ruotsalaissyntyisen Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ilmestyi ensimmäisen kerran 2005 ja se on arvioitu suomalaisissa kirjablogeissa jo vuosia sitten. Sain aikoinaan tämän pokkarin lahjaksi. Ottaessani kirjan nyt käteeni tuli mieleeni ajatus, että ehkä se oli valittu nimen perusteella. Se sanoi jotain, mitä antaja ei ollut koskaan minulle sanonut. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja... Haluaisin laulaa sinulle lempeitä lauluja... Olisin halunnut laulaa sinulle lempeitä lauluja... Oliko hänelle itselleen laulettu? Oliko kukaan tarjonnut hänelle metsämansikoita?

Luin kirjan vuosia sitten - enkä nyt muistanut sen juonesta mitään. Muistan tunteneeni itseni hieman pettyneeksi. Ehkä kirjan nimi lupasi enemmän kuin antoi. Takakannen tekstistä tuli mieleen talvella lukemani Sofia Lundbergin romaani Tapaa minut tammen alla: Kaksi eri-ikäistä naista kohtaa ja heidän välilleen kasvaa yhteys ja ystävyys. Myös tässä kirjassa yhtenä keskeisenä teemana on päähenkilöiden vaikea suhde joihinkin heidän elämänsä miehiin. Jossain kirja-arviossa luin, että Astrid ja Veronika alkavat vähitellen raottaa toisilleen sieluaan. Minusta sen sijaan tuntui, että he alkoivat vyöryttää elämäntarinaansa toisilleen epäuskottavan nopeasti. Tuskallisia muistoja on molemmilla. Kirja on kuitenkin miellyttävä lukukokemus. Se sivuilla tehdään kävelyjä luonnossa, istutaan huolellisesti katetun pöydän ääreen... ja sovitetaan uimapukua. :) Suosittelen kesälukemiseksi.

Helmet 2022 -haasteessa kirja sopii kohtaan 45: Palkittu esikoisteos. Alla olevassa kuvassa koristemansikka 'Pink Panda'.

Toinen muutamia vuosia kateissa ollut kirja on Marco Materazzin Che cosa ho detto veramente a Zidane ("Mitä todella sanoin Zidanelle").

Jalkapalloa seuraavat arvaavat nimestä ja kirjan kansikuvasta, että kirja liittyy Saksan jalkapallon MM-kisojen finaaliin Berliinissä heinäkuussa 2006. Materazzista tuli toinen ottelun "hahmoista", kun hän ensin aiheutti Ranskalle rangaistuspotkun, jonka seurauksena Zinédine Zidane laukoi maalin Ranskalle. Myöhemmin Materazzi puski Italian tasoituksen. Jatkoajalla hän ajautui pelitilanteen ulkopuolella sanailemaan Zidanen kanssa, minkä seurauksena Zidane puski päällään Materazzia rintaan. Zidane sai tilanteesta punaisen kortin. FIFA rankaisi lopulta molempia pelikielloilla ja sakoilla. (Italia voitti rangaistuspotkukilpailun 5-3.)

Kirja julkaistiin pikavauhtia syyskuussa jo 2006. Siinä on yli 250 mahdollista Materazzin lausumaa enemmän tai vähemmän tehokasta loukkausta. Voimme olla melko lailla varmoja, että kirjan kirjoittaja ei ole Materazzi itse. :) Kirja on nimittäin varsin nokkela. (En tosin oikein muista miksi olen tämän kirjan aikoinaan ostanut. Materazzi ei nimittäin koskaan ollut suosikkipelaajani. :)) Tässä muutamia lausahduksia vapaasti käännettynä:

Nro 101: Näin meidän kesken, mitä shampoota käytät?

181: Kuules nyt, Château Lafite Rothschild on kelvotonta juotavaa, Tavernelloa [ital. kartonkiviini] sen olla pitää.

192: Olen vakavissani: arvostan enemmän Wittgensteinin varhaiskautta ja Battistin myöhempää tuotantoa.

227: Hei Zizou, näitkö maalin jonka tein? Osaisitko sinä puskea yhtä hyvin?

Italian kielen harrastajille vielä yksi esimerkki, italialaista urheilupuhetta lyyrillisimmillään (kirosanat pois lukien), nro 155: Zinédine, tu sei uno stronzo perché io, in quel pallone liftato a palombella centrale per regalare l'uno a zero ai Bleu, ci ho visto il massimo dell'irrisione nei confronti del mio amico Francesco Totti.

Noi, nel nostro numero dieci, ravvisiamo un calciatore totemico, il diamante tattico della verticalizzazione. E tu hai voluto di dimostrare all'italiano dal sorriso neorealista e derisorio, al campione romano tanto autoironico da avere firmato un libro di barzellette che lo sfottono, che l'ombelico del mondo pallonaro alloggia ancora oltre le Alpi. 

Vuonna 2019 etsin tätä kirjaa Helmet-haasteen kohtaan 44: Kirja kertoo Berliinistä. :) Vuoden 2022 haasteeseen sijoitan tämän kohtaan 1: Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota.

Tämän postauksen kolmas kirja sujahtaa kohtaan 44: "Kirjan nimessä on kaupungin nimi". Pirkko Arhipan Osta aikaa Naantalista (julkaistu vuonna 1972, hankittu kirjaston poistohyllystä vuosia sitten) oli mukava yllätys. En ole lukenut Arhipan muita kirjoja, mutta tekisi mieli sanoa häntä aliarvostetuksi jännityskirjailijaksi. Lukisin mielelläni lisää tämänkaltaista, koska 

- juoni on mielenkiintoinen, jännittäväkin. 

- henkilöt ovat melko uskottavia; päähenkilö toimittaja Ahtola, jonka elämän käännekohdat selviävät lukijalle vähitellen, on hankkinut kannuksensa sensaatiolehden toimittajana, muttei ole niin yksiulotteinen hahmo kuin voisi kuvitella

-kirjassa on mielenkiintoista pohdintaa esim. talouselämästä, talouden vaatimuksista suhteessa vanhan ja kauniin säilyttämiseen, lehtien kustantamisesta jne.

(Tämä kuun puolivälissä alkavat Naantalissa asuntomessut. Olisipa mukavaa päästä käymään messuilla ja tutustumaan kaupunkiin!)

- pidän kirjoittajan tyylistä; minua miellytti esimerkiksi, kuinka dialogien puhuttu kieli elää kirjoitettuna tyylikkäästi, siis henkilöiden repliikit ovat mielestäni sopivat sekoitus puhutun ja kirjoitetun kielen ominaisuuksia. 

Lämmin kiitos kaikille kommenteistanne edelliseen postaukseen. Tämän postauksen kommenttiosio on jälleen ajanpuutteen takia suljettu. Voikaa hyvin!

Briefly in English: Dear all, thank you for your kind and thoughtful comments on my previous post. This bite-sized book review is unfortunately in Finnish only. Pirkko Arhippa's enjoyable detective story located in Naantali, a picturesque resort town in southwestern Finland, and Marco Materazzi's tongue-in-cheek look at what he might have said to prompt Zinedine Zidane to headbutt him in the 2006 World Cup Final haven't, to my knowledge, been translated into English. Linda Olsson's warm-hearted novel Let me sing you gentle songs, on the other hand, was originally published in English. 

Stay safe and well!

Tammen alla ja Italiassa :)

Hei taas ja mukavaa sunnuntai-iltaa! Tämän postauksen kuvat ovat kirjankansikuvaa lukuun ottamatta Italiasta, tosin eivät kirjaan liittyvältä Comojärveltä. Käytän Sofia Lundbergin romaanin Tapaa minut tammen alla (alkuteos ilmestynyt 2019) Helmet-haasteen kohtaan 7: kirja kertoo ystävyydestä.

Kirjan takakannessa teosta kuvataan näin: 

"Kuinka päästä jaloilleen tuhoisan parisuhteen päätyttyä? - Estherillä on takanaan vaikea ero, ja piinallisen yksinäisinä viikonloppuina hän tekee kävelyretkiä vanhan tammen luo. Siellä hän tutustuu Rutiin, vanhaan rouvaan, jolla on uskomaton kyky vaalia elämän pieniä, kauniita asioita. Rut muistelee nuoruuttaan, ja Esther lumoutuu hänen kertomuksistaan. Naisten välille kehittyy odottamaton ja luja ystävyys, mutta Rutilla on kuitenkin salaisuus. Sen selvittäminen vie Estherin Comojärvelle Italiaan, missä luultua monimutkaisempi ja yllättävä elämänkohtalo alkaa piirtyä esiin."

Jälleen kerran  kuvaus ("uskomaton kyky vaalia elämän pieniä, kauniita asioita") sai minut odottamaan kirjalta hieman liikaa. Tämän kirjan kuitenkin voisin lukea toiseenkin kertaan. Ja erikoismaininta kauniista kannesta!

Alla siis subjektiivisia mielipiteitäni kirjasta. ;) Jos ette halua lukea juonipaljastuksia, ihastelkaa vain Italian maisemia My Woodland Gardenin Italian-kirjeenvaihtajan kuvissa.

Kirjassa vuorottelevat preesensmuotoinen kerronta ja Estherin muistikirjaansa kirjoittamat "muistot menetetystä perheestä". Lukijan päässä soivat hälytyskellot jo muistelun toisella sivulla. 

Muistan häämme. Ihanat, suurenmoiset häämme. Kaikki oli täydellistä. Juuri sellaista kuin halusimme. Sellaista kuin hän halusi. Olin onnellinen ja ylpeä. Tunsin itseni aina vahvaksi kun hän oli tyytyväinen.

Tässä kirjassa meillä on kaksi naista eri aikakausilta, jotka menevät naimisiin miehen kanssa, joka on varannut vihkikirkon keskustelematta suhteen toisen osapuolen kanssa (!). Kumpikaan liitoista ei jatku onnellisesti. Estherin mies Alex onkin aivan oppikirjan narsisti-manipuloija. Esther on halunnut eron ja tuntee nyt surua ja syyllisyyttäkin poikansa elämästä vuoroviikkolapsena. Lukijan näkökulmasta Esther pyrkii rakentamaan poikaansa vähän liiankin tiivistä suhdetta, mutta oppii lopussa kunnioittamaan lapsen itsenäisyyttä hieman paremmin.

Kirja jakaantuu kahteen osaan, hieman paikallaan junnaaviin tapaamisiin vanhan tammen alla Tukholmassa ja Italian matkaan. Rannassa ruokitaan vesilintuja leivän- ja pullanmuruilla (ei ei ei!!), herkutellaan sahramipullilla ja väitetään, että "Italiassa sahramia käytetään vain pastakastikkeeseen" (höpö höpö!). Kevään tullen krookukset alkavat kukkia niityllä ja Estherille tulee voimakas halu potkia kukkia ja hän tekeekin niin (??).

Matkassa Comojärvelle Italiaan sen sijaan on vauhtia ja tapahtumia, makuja ja värejä. Tarina toki on epäuskottava. Esther varaa viikonloppumatkan ja tutustuu sattumalta ruotsalaiseen Carinaan, joka railakkaan ystäväpiirinsä kanssa auttaa Estheriä löytämään Rutin, jonka sukunimi ja asuinpaikka (jossain Comojärven rannalla) ovat tuntemattomia. Pidin kuitenkin kirjan loppupuolesta, koska siitä voi suomalainenkin oppia rentoutta ja elämästä nauttimista. :)

Ja tammi pysyy.

(Alkuteos on nimeltään Och eken står där än.) Kirjassa on onnellinen loppu ja sellaisiahan me tarvitsemme. Loppusanoissa muistutetaan myös, että vaikeassakin elämäntilanteessa on apua saatavilla, ja annetaan muutamia yhteystietoja esim. Ensi- ja turvakotien liittoon ja Naisten Linjalle.

Briefly in English:  Hello all and happy Sunday! In this post, there's a review of a book that is not the most impactful I've read in my life but one that I will read again. It happens partly in Northern Italy and that's why the photos (not taken by me) depict some pretty Italian views.

Joitakin näistä kuvista olen varmaan julkaissut aiemminkin, mutta tuskinpa se haittaa...

Tähänkään postaukseen ei voi jättää kommenttia. Pahoittelen!

Comments still disabled. Sorry!

 

 

Take care! xx