Haasteet jatkuvat :)

Tervetuloa, elokuu! Tuothan sateita meillekin, joohan?! :)

Postauksen otsikossa viitataan kahteen asiaan: tällä postauksella osallistun tuttuihin ja kivoihin Kristiinan ja Repolaisen kuukausihaasteisiin. Ja toisaalta, haasteita riittää muutenkin: ainakin täällä Itä-Suomessa on joitakin alueita, jotka eivät vieläkään ole saaneet sadetta. Tällainen hellekausi on ilmiönä hyvin huolestuttava eikä todellakaan tee hyvää luonnolle. 

Tässä postauksessa siis haastekuvia, muita ajankohtaan liittyviä näkymiä sekä - sisältövaroitus!! - muutamia J-juttuja. Te jotka ette vielä halua talvitunnelmointia, voitte sivuuttaa ne nopeasti. ;)

Repolaisen elokuun Bingoon rivini on PIILOSSA - MAASSA - KOLOSSA. Ensimmäisessä kuvassa on hokkaidokurpitsa, joka näyttää nauttineen lämmöstä. Sen hedelmä, piilossa lehtien takana, tuntuu kasvavan silmissä. Pieniä hedelmänalkuja on ollut monia, mutta olen poistanut ne, jotta kasvilla olisi voimaa kasvattaa tätä yhtä syöntikokoiseksi... vaikka raskiiko tätä söpöliiniä syödäkään? :)

Maassa, mahdollisesti prinssi...

Tämä kimalainen on löytänyt yöpaikan kurpitsankukan sisältä, ei oikeastaan kolosta, mutta tällä kuvalla osallistun haasteeseen. :)

Kristiinan elokuinen haaste TUNNETTUJA IHMISIÄ onkin aika hankala. Joudun osallistumaan tällä kuvalla, jossa on kahden jo edesmenneen kulttuurihenkilön nimikirjoitukset, ihan kehystettynä seinällä.

Yleensä pyrin olemaan häiritsemättä kanssamatkustajia, olivatpa he tunnettuja tai eivät, mutta kun kaukaisena vuonna 2002 Dario Fo ja Franca Rame olivat odottamassa samaa lentoa Milanoon, menin odotusaulassa pyytämään heiltä nimikirjoitusta... ja antamaan myönteistä palautetta heidän senhetkisestä yhteiskunnallisesta toiminnastaan, olivathan nuo vuodet pimeitä Berlusconi-aikoja. :)

Nimikirjoitusten mukana tuli un grande abbraccio.

Säästän siis aikaa ja postaan samalla muitakin viime aikojen kuvia. :) Tavara ei tuo onnea, mutta nämä kipot saavat minut aina hyvälle mielelle. Niistä syödään jäätelöä.

Myös laventelit ovat nauttineet lämmöstä, vaikkeivat ne yhtä tuoksuviksi kasva kuin Italiassa aikoinaan. Olen kerännyt niitä kuivumaan nipuiksi...

... sekä myös irrallaan tarjottimille, "irtolaventelit" pannaan sitten vaatekaappeihin tällaisissa pusseissa. Meillä kotona -sivustolla on muuten mukavia laventelinkäyttövinkkejä. Viktoriaanisia tuoksutikkuja täytyy joskus askarrella. :)

Sitten aletaan lähestyä J-aihetta. :) Minähän olen kalenterifani ja koska pöytäkalenterit tulevat myyntiin yleensä vasta vuoden loppupuolella, olen jo kesällä askarrellut itselleni kalenterin seuraavaksi vuodeksi. Vuodelle 2026 vihkona on Unikkoa.

Olen tulostanut muutaman aukeaman kalenterin rungoksi.

Joitakin pöytäkalenterejakin näkyy muuten olevan jo tarjolla. Ne näyttävät usein olevan pienten yritysten tekemiä ja erityisen kauniita ja mielenkiintoisia. Pysyn kuitenkin tässä aloittamassani "journalissa". 

Yhden aivan vastustamattoman seinäkalenterin sen sijaan tilasin itselleni. Se saapui eilen jyväskyläläiseltä Harjun Paperilta, kauniisti pakattuna mukanaan myös pieni lakuyllätys. Kalenteri on Kehvolan "Kakkukahvit", jonka kuvituksen on tehnyt Matti Pikkujämsä. Takakannessa näkyvät kaikkien ihanien kuukausien kuvat:

Ostopäätökseen vaikutti varsinkin se, että joulukuun kuva on näin tunnelmallinen. :)

Myös nämä mainiot joulutarrat ovat Pikkujämsän kuvittamia:

Löysin myös aivan ihania joulukortteja! Kuvittaja on Annariikka Qvist. 

Loppukesä on jotenkin erityistä aikaa. Ehkä tuntemukseeni vaikuttaa myös se, että syntymä- ja nimipäiväni ovat kaikki heinä-elokuussa. Ilotulituskuvalla toivotan onnea kaikille Leijonille ja tunnelmallista elokuuta aivan kaikille! <3

 

Lokakuun ensimmäinen: kiva päivä :)

Syyskuun viimeisen ja lokakuun ensimmäisen päivän välisenä yönä lämpötila painui ensimmäisen kerran selvästi pakkasen puolelle. Aamulla täytyi kiiruhtaa kameran kanssa ulos... räpsimään suunnilleen samat kuvat kuin joka vuosi. :)

Syysleimujen kukat eivät hätkähdä pientä pakkasta.

Kuusen oksien alla kasvavat syyshortensiat eivät olleet kuurassa.

Perinteitä noudattaen: kun aurinko alkaa paistaa pihalle, täytyy tehdä toinen kierros. :)

Pikaisesti otetuissa kuvissa on taaskin enemmän väriä ja valoa kuin tarkkuutta. :)

Haavat ovat tärkeitä ja kauniita puita. Harmi että niiden loistokkain osa on korkealla latvassa...

... paitsi silloin kun lehdet alkavat putoilla.

Tiistai oli rauhaisa päivä ja, mikä parasta, posti toi odottamani kirjapaketin. Ruotsalainen bloggaaja Clara Lidström on julkaissut Kodin almanakan vuodelle 2025. Koska rakastan painettuja kalentereita ja vanhojen aikojen tunnelmaa, halusin ehdottomasti itselleni oman kappaleen... ja minulla se on vielä Claran itsensä signeeraamana. :)

Kalenterissa on vanhan ajan Perheenemännän kalenterin tunnelmaa ja kaunis kuvitus. Näin alkaa lokakuu 2025:

Kalenteri on mielenkiintoinen, mutta itse tarvitsen enemmän tilaa päivittäisille muistiinpanoille... ja pidän enemmän kierresidotuista kalentereista. 

Minua alkoi naurattaa, kun huomasin, että joulukuun ensimmäinen on palovaroittimelle omistettu päivä... että tottahan ruotsalaisilla on sellainenkin! :) Mutta hyvänen aika, Suomessakin vietetään marraskuun lopussa paloturvallisuusviikkoa ja 1. joulukuuta on palovaroitinpäivä! 

Ruotsista puheen ollen, Netflix suositteli taannoin vuonna 2022 ilmestynyttä elokuvaa A Man Called Otto, joka on amerikkalaisversio vuonna 2015 ilmestyneestä ruotsalaiselokuvasta En man som heter Ove (Suomessa Mies joka rakasti järjestystä). Maakuntalehden kriitikko kirjoitti, että Otto-versio on melko turha uudelleenfilmatisointi. Kyllä, amerikkalaisfilmi on kuori ja alkuperäisessä ruotsalaisessa on sisältö. Kukapa ei pitäisi Tom Hanksista, mutta ainakin minusta tuntui elokuvaa katsoessa koko ajan, että tässäpä nyt kuuluisa ja menestynyt näyttelijä yrittää esittää masentunutta ja äreää erakkoa... onnistumatta siinä.

Sen sijaan alkuperäistä ruotsalaisfilmiä on vaikea katsoa itkemättä. Musiikkikin on parempaa. :) Lopputekstien alkaessa pärähtää soimaan iranilais-ruotsalaisen Lalehin "En stund på jorden". YouTubessa on videoita, joissa kappaleeseen on yhdistetty kohtauksia elokuvasta. Liitän tähän version, jossa on myös kappaleen sanat ruotsiksi ja englanniksi.

Varoitus teille, jotka ette ole katsoneet elokuvaa: video kertoo tarinasta aika paljon, vaikka kohtaukset eivät ole aikajärjestyksessä. Jotkin kohtaukset myös näyttävät ahdistavilta. Elokuva on kuitenkin komedia, vaikkakin tumma sellainen.

Muistikirja

 

Toinen ihana tuominen kaukomailta: iso, värikäs muistikirja. :)

Kristiinan kuvahaasteessa kuvien aiheet alkavat tässä kuussa tietenkin m-kirjaimella. 

Minulle m-aiheita pulpahtaa mieleen niin paljon, etten osaa valita. 

Niinpä postailen, varsinaisen kolmen kuvan postauksen lisäksi, 

m:llä alkavia kuvia koko maaliskuun... tai ainakin yritän. :)

Tämän postauksen kommenttiosio on suljettu.

Lämmin kiitos kommenteistanne aiempiin postauksiini.

Helmikuun kuvahaaste, osa 4

Hei ja ihanaa sunnuntaita! On jälleen aika esitellä kuvat Kristiinan helmikuiseen kuvahaasteeseen! Kuluneen viikon ensimmäinen (20.2.) haastesana on kuivunut. Kuvassa talvinen alppipiikkiputki. Sen englanninkielisistä nimistä yksi näkyy olevan hieno queen of the Alps. :)

21.2. Kala - no, tässäpä aihe, josta minulla ei ollut yhtään mielenkiintoista kuvaa. Onneksi perheen arkistoista löytyi Barcelonan Aquariumissa otettuja kuvia: 

22.2. Alla olevassa kuvassa näkyy musta kalenterini, mutta erityisesti siinä näkyy iloa tuottanut löytö "kaappien kätköistä". Tuossa vetoketjullisessa kotelossa oli muistaakseni kirjekuoria ja -papereita, joita myytiin Unicefin hyväksi kauan, kauan sitten. Kotelo ei ole väreiltään aivan nykymakuni mukainen, mutta se on juuri sopivan kokoinen kalenterin, kynän ja vaikka tarrojen säilyttämiseen. 

Tammikuussa ilmestyneet, Kreetta Järvenpään suunnittelemat kauniit postimerkit ovat kuvassa mukana, jotta voin puhua kukista... :)

Olen rakastanut kukallisia kankaita ja esineitä niin kauan että tällä hetkellä olen melkeinpä väsynyt niihin. :) Yksi kuosi kuitenkin on, johon en kyllästy koskaan. Tummataustaiset, 1600-luvun hollantilaismaalausten tyyliset kankaat ihastuttavat aina. Siksipä lempihuopani on alla oleva Essenzan Fleur... ja lempisuihkuverhoni Prismasta ostettu Housen Nella (se on kyllä valmistettu Kiinassa). Leikkasin yhdestä verhosta palan, josta ompelin verhon kylpyhuoneen ikkunaan - ja joka kerta sen nähdessäni tulen hyvälle tuulelle.

Ai niin, kalenterikohtaan halusin myös kuvan italialaisen L'Erbolarion kauniisti kuvitetusta seinäkalenterista, jonka tämän vuoden teemana ovat tulivuoret. Toukokuun kuvassa näkyvät Etna, mustamänty, pikkukäpylintu sekä punakettu.

23.2. Kiiltävä: hieman epätasainen jäänpinta kiiltää kalpean talviauringon säteissä kuin kulta... :)

24.2. Katos: meidän polttopuukatoksemme ei ole kuvauksellinen. Tässä sen sijaan kuvaa polttopuista. :D

25.2. Keltainen

Vanha, epätarkka kuva, jonka pilvipalvelun arkisto esitteli minulle jokunen viikko sitten. Kaksi pari-kolmemetristä huonekasvia ja talviauringon paistetta huoneessa kuvattuna ikkunan läpi ulkoa. :) Noita kasveja ei enää ole, joten tässäpä julkaisen kuvan niiden muistoksi.

26.2. Kori: kaappien kätköistä löytynyt lapsuusajan korini (ja karmeita, mutta ihananvärisiä tekokukkia). :)

Koska viikon päästä sunnuntaina olen erityisen kiireinen, postaan jo tässä myös helmikuun kuvahaasteen viimeiset kuvat. 

27.2. Katu: Uusia kotikulmia. Huomatkaa pirteät mandariinit! :)

28.2. Kesä on niin ihana asia, että on mahdotonta valita mieluisinta kuvaa. Tämä aurinkoinen iltapäivän hetki rannalla on yksi kestosuosikkini. Valoa kohti! Kiitos, Kristiina, mielenkiintoisesta haasteesta!

Voikaa hyvin!  -  Stay well!