Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Caragana. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Caragana. Näytä kaikki tekstit

10.8.2026

Yksi haastevastaus ja paljon muuta :)




Hei taas ja mukavaa uutta viikkoa! Tällä postauksella osallistun ensiksikin Näpertelijän keittiöhaasteeseen. Elokuun ihana aihe ovat asiat, jotka tuovat keittiöön iloa, valoa, eloa tai rakkautta. Vastailen haasteeseen osittain vanhoilla kuvilla.

Keittiö on tosiaankin kodin sydän. Aterian valmistaminen perheelle (ja/tai muille rakkaille ihmisille) saa aikaan joskus ihan pakahduttavan liikutuksen tunteen, ainakin näin ikäihmiselle. :) Vaikka keittiömme on pieni, siellä kokkaillaan paljon yhdessä. Kuten olen muistaakseni kertonutkin, jokaisella perheenjäsenellä on omat bravuurinsa. Meillä yhdistyvät ainakin suomalaiset, italialaiset, intialaiset ja hieman esimerkiksi thaimaalaiset ja meksikolaiset maut. 

Näissä kuvissa on muistoja yhteisistä kokkailuista, joka on siis ensimmäinen kolmesta iloisesta asiasta. Munkit olivat veljeni ja minun yhteinen projekti: hän teki taikinan ja minä paistoin. <3





Ruokaa meillä laittaa siis moni, mutta leipomukset teen yleensä minä.






Toinen erityisen ilahduttava asia keittiössämme on ikkunasta näkyvä järvimaisema.




Ikkunasta on mukava seurailla vuorokauden- ja vuodenaikoja sekä eläinten touhuja maalla, järvellä ja ilmassa. :)




Pari päivää sitten satoi ja tuuli.





Keittiömme, kuten kotimme muutenkin, huonekalut ja kapineet ovat joko (melko) vanhoja ja huolella säästettyjä tai pitkään haaveiltuja uudempia hankintoja. Monet niistä tuottavat iloa aivan koko ajan. Alla olevassa kuvassa näkyy (muistaakseni englantilaista) seinäpaperia, jolla vuosikymmeniä sitten tapetoimme ensimmäisen yhteisen kotimme keittiön seinät... ja kirjoitimme huomaamattomaan kohtaan muistoksi päiväyksen ja nimmarit :). Paperia löytyi vielä reilun rullan verran ja sillä koristettiin yhtä pientä seinää nykyisessä kodissamme.

Kuvassa näkyy myös aikoinaan Ikealta ostettu mortteli, jota käytän nyt päivittäin useaan kertaan, kun pienennän joitakin omaishoidettavan lääkkeitä. Muodoltaan ja materiaaliltaan se on minusta paljon sympaattisempi kuin morttelit, joita nyt näkyy kaupoissa.
 



Omaishoivasta puheen ollen, perheen ikäihmiselle on nyt hankittu muutamia avopaitoja. Nämä kotimaisen Puhlan paidat ovat kauniita ja käytännöllisiä. Pääaukko on umpinainen, mikä minusta on parempi; sulkemiseen ei tarvita nappeja, neppareita tms. Selkä on avonainen, mutta laskostetut liepeet saavat sen näyttämään tavalliselta paidalta. Pesulämpötilaksi on merkitty 60 astetta, mutta kuvan paita on pesty jo muutamaan kertaan 90 asteessa ja näyttää vielä täysin siistiltä. :)




Olenko muuten jo ihastellut kuvan anorakkia täällä blogissa? Se on aikoinaan ostettu tavallisesta vaatekaupasta, mutta se toimii todella hyvin hieman erityisissä olosuhteissa. :) Jos on pakko mennä metsään helteellä, puen yläosaksi tämän hupparin. Se on vilpoisa eikä päästä hyönteisiä pistämään läpi. Puhelin yms. pysyy turvassa rintataskussa ja sivutaskuihinkin saa mahtumaan hyödyllisiä tavaroita. 

Aika usein puen ylle vaaleat housut puutiaisten varalta, mutta itse asiassa metsässä liikkuessa niitä ei ole tainnut hypätä mukaan ollenkaan. Tämänkin kesän punkkihavainnot ovat, ainakin toistaiseksi, kaikki kotipihalta.




No niin, nyt innostuin tästä vaateaiheesta. :) Tämä kevyt samettijakku on ihanan syksyinen ja se muistuttaa minua pusakasta, jonka äitini ompeli minulle kauan, kauan sitten. <3 Äidin ompelema takki oli musta ja vuorillinen, mutta samat ihanat fiilikset tulevat tästäkin.




Kesäkäyttöön minulla on samalta merkiltä myös kiva, raidallinen trikoomekko.




Seuraavat kuvat pihalta ovat siinä järjestyksessä, mihin Blogger ne latasi. Ensimmäinen pannulle päätynyt herkkutatti tänä kesänä...







Kotoisat siankärsämöt eivät olleet moksiskaan kesän kuivuudesta, mutta nämä vähän hienommat uutuudet, tarhakärsämöt, ovat hieman vaisuja. Niissä on myös edelleen kirvoja, vaikka niitä on yritetty poistaa useasti. Missään muissa kasveissa en ole kirvoja nähnyt. Olisivatko ne voineet tulla kasvien mukana?

Kasvien kunto eri vuosina on mielenkiintoista seurattavaa. Esimerkiksi alempana näkyvät niittyhumalat eivät oikein kukoistaneet tänä kesänä. Ruusuista postauksen ensimmäisen kuvan 'Sävel' on kukkinut ennätysrunsaasti ja -pitkään, mutta muut lajikkeet tavallista huonommin.








Täällä on siis ollut melko kuiva kesä. Sienten ja marjojen sato ei ole kovin runsas, mutta jotain on sentään poimittu. :)





Monestakin syystä aion vähentää elävien kasvien ostamista ja koettaa enemmän siemenkasvatusta. Tässä vanhassa kuvassa on yksi ihanimmista krasseistani...




... ja tässä on uusimpia shoppailujani, alehintaan tietenkin... :)




Loppukesä ja syksy ovat perheessämme syntymäpäivien aikaa. Onnea meille kaikille leijonille! :)





P.S.

Lämmin kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille!
Tulen vastavierailulle heti kun ehdin.
Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Voikaa hyvin ja nauttikaa elokuun tunnelmasta!



12.6.2026

Kuvia ja sanoja :)

 


Hei kaikille ja tunnelmallista sadepäivää! 

Viime aikoina olen alkanut arvostaa pilvisiä ja sateisia päiviä entistä enemmän. Sade on todella tärkeää... ja kaunista! Tuntuu että alkukesän hento vihreys pääsee paljon paremmin esille pilvisen päivän lempeässä valossa. Luonto on niin juhlavan kaunis nyt, että arkipäivätkin tuntuvat sunnuntailta. :)

Tässä postauksessa on kuitenkin erityisesti aurinkoisina hetkinä otettuja kuvia. Samat jutut joka vuosi: ensimmäiset kukkaset, sadepisaroita kuunliljojen lehdillä, taivas varhain kesäaamuna.  Siperianhernepensaissa käy iloinen pörinä. Räpsin vaikka kuinka monta kuvaa saadakseni kimalaisia mukaan, mutta ei onnistunut. Ne olivat liian nopeita. :)

Päivän pituus täällä Itä-Suomessa on nyt reilut 20 tuntia. Sekin tuntuu hienolta. Illalla ei malttaisi mennä nukkumaan ajoissa. Siksi vuodenaikojen vaihtelu onkin todella hyvä asia.

Hyttysiä tuntuu olevan toistaiseksi tavallista vähemmän. Kirjojen lukeminen ulkona onnistuu siis hyvin. Tänä kesänä olen myös innostunut CalcuDokujen ratkaisemisesta. Kun näin niitä ensimmäisen kerran, tuntui etten mitenkään jaksa käsitellä päässäni varsinkaan nelinumeroisia lukuja, mutta aloitin pienemmistä ruudukoista ja kun kohdalle sattui helpohko 9 x 9 -kokoinen ruudukko, se ratkesi melko vaivattomasti. Jippii! Kertotaulu on vetreytynyt, samoin lukujen jakaminen alkutekijöihinsä. 

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia! Ihania "analogisia" kesähetkiä teillekin! 📖🦆🥤🚣🏻‍♀️


















16.6.2025

Kuukausi paratiisissa :)

 


Hihii, ei, en ole ollut lomamatkalla jossain Etelämeren saarella vaan aivan kotona nauttimassa keväästä ja alkukesästä. Sää on ollut melko poutainen jo viikkojen ajan, mutta ei liian kuuma, vaan mahtavan hyvä puutarhahommiin ja muihin ulkotöihin. Tuntuu että alkukesän vihreys on säilynyt ihanan pitkään.

Sadetta on saatu niukanlaisesti, mutta jonkin verran kuitenkin. Tänään täällä on voimassa maastopalovaroitus, mutta huomiseksi on luvattu sadetta.




Siitepölyä on ollut ilmassa vieläkin runsaasti. Sateen jälkeen vedenpinnalla on hauskoja kuvioita.





Kaikissa näissä kuvissa ollaan IHAN PIHALLA, joten sain ajatuksen vastata Repolaisen kuukausihaasteeseen puutarhahenkisesti. Ruokaa minäkin ensin ajattelin, mutta sitten huomasin, että esimerkiksi kohtaan JOTAIN UUTTA voin laittaa kuvan aitaelementistä. Elinvoimaiset rohtosuopayrtit rehottavat loppukesästä ja kaventavat pihakäytävää. Edellisvuosien viritelmieni sijaan ostin asiakasomistaja-alehintaan kaksi somaa aitaelementtiä, käytävän molemmin puolin. 




Seuraavan kuvan aihe on JÄMÄT ja niin on bingorivi saatu täyteen. :) Tämä jäi kymmenestä ostetusta multasäkistä jäljelle projektien jälkeen, mutta HÄVIKKIÄ siitä ei tule, koska paikkoja pienelle määrälle lisämultaa on vaikka kuinka paljon.




Sitten muita kuvia satunnaisessa järjestyksessä:









Itsestään kylväytynyt orvokki. 





Keväällä kylvetyistä hokkaidonkurpitsan siemenistä itäneet taimet kasvavat nyt säkissä ulkona aurinkoisella paikalla. Ei näistä varmaan syötävää tule ja toinen kurpitsanaluista kannattaisi varmaan poistaa, mutta en raski. Ovat niin söpöisiä. 






Rhododendron 'Haaga' on varma kukkija ja sen kukat aukeavat melko lailla yhtä aikaa...




... kun taas 'Pekalla' ja 'Helsingin yliopistolla' on yhtä aikaa sekä auenneita kukkia että nuppuja.






Oikeassa paratiisissa ei kasvien tietenkään tarvitse olla verkon suojissa...




... koska siellä nämä veijarit syövät vain ruohoa ja voikukkia pitäen nurmikot siisteinä. Eivätkä ne kanna puutiaisia pihapiiriin. :D





'Juhannusmorsian' alkaa kukkia...





Tällä äitienpäiväruusun kuvalla

toivotan teille jo hyvissä ajoin

TUNNELMALLISTA JUHANNUSTA!





LISÄYS 17.6.: 
JIPPII! Huomasin juuri, että ihanasta ruotsalaissarjasta 
Talot huokuvat historiaa (Det sitter i väggarna) 
on taas jaksoja katsottavina YleAreenassa. 
Tällä hetkellä siellä ovat jo kaudet 1 - 3 ja pian tulevat kaudet 4 - 7!