Maljakossa

 

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!

Happy Women's Day!

Hyvää naistenpäivää! - Happy Women's Day!

 

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. 

Lämmin kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni!

Comments are disabled for this post.

A warm thank-you for your previous comments!

Itsenäisyyspäivä lähestyy - Blue and white

Hyvää marraskuista torstai-iltaa! Blogiystävä Rita Kieltenopen kotiblogista haastoi minut osallistumaanTiiun aloittamaan Sinivalkoista-haasteeseen, jolla juhlistetaan Suomen lähestyvää itsenäisyyspäivää sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kiitos, Rita! :) 

Haaste tuli juuri sopivasti, koska halusin - hyvissä ajoin ennen itsenäisyyspäivää - esitellä pari minulle tärkeää asiaa. Kuvissa on sinistä, valkoista ja... (armeijan) harmaata.

Tälläkään kertaa en jatka haastetta kenellekään erityisesti. Jos kiinnostutte aiheesta (kuvat voivat hyvin olla esim. sinisistä ja valkoisista kukista), muistakaa kertoa postauksestanne kommenttikentässä ja käykää jättämässä viesti myös Tiiulle Puutarhahetki-blogiin. 💙🤍

Muutama viikko sitten huomasin (vuosittaisen) Kiitä veteraania ja sotiemme naista kortilla -kampanjan (jo päättynyt tältä vuodelta).

"Suomen itsenäisyyttä puolustaneita veteraaneja on keskuudessamme vielä noin 6 500. Sotiemme naisia on noin 15 000. Veteraanien keski-ikä on jo 95 vuotta. Heidän ansiostaan meillä on itsenäinen, vapaa Suomi."

Kiinnostuin Postin sivulla mainitusta Sotiemme naiset -rintamerkistä ja löysin sen Veteraanit.fi-sivustolta. (Tilasin itselleni numeroimattoman merkin.) Etusivulta löytyy enemmän tietoa merkistä sekä kuvat kahdesta upeasta naisesta, jotka ovat vastaanottaneet numeroidut rintamerkit 001 ja 002.

Kopioin kuvat tähän, jotta ne jäisivät talteen kampanjan päättymisen jälkeenkin.

Jenni Haukio and Margaretha Mannerheim
Photos: Veteraanivastuu ry, veteraanit.fi/

In English: In 2020, Finland’s Independence Day (on the 6th of December) will be celebrated in a new way, due to the coronavirus pandemic. Fortunately, war veterans and members of the Lotta Svärd will be honoured also this time. The presidential couple will meet some of them over coffee and by remote connection.

I participate in an annual photo challenge, posting some blue-and-white photos, new ones and old favourites.

Stay safe and well, dear all!

Olette ehkä huomanneet, että blogini sivupalkista kiinnostavien sivustojen listalta löytyy myös Sotaveteraanit.fi. Pari viikkoa sitten ajankohtaisissa asioissa esiteltiin tämän vuoden joulukortit. Ihastuin näiden sinisävyisten korttien mietiskelevään tonttuun ja tilasin 10 kortin pakkauksen.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua

ja 

pysykäähän terveinä!

Emily Dickinson: Selected Poems - Hyvää naistenpäivää 8.3.!

Helmet-lukuhaasteen kohta 6: Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella

Hei taas! Ensimmäinen ehdokkaani Helmet-haasteen kohtaan 6 oli italiankielinen yrttikirja Erbe, mutta näin lähestyvän naistenpäivän kunniaksi valitsin ehdokkaan numero kaksi, varsinkin kun sain Maggiorejärveltä tuoreita kuvia hopea-akaasioista (Acacia dealbata), joiden kukkia annetaan esimerkiksi Italiassa naisille naistenpäivän kunniaksi.

On kyllä pakko lisätä, että itse en pidä tämän kasvin kukkien ulkonäöstä enkä tuoksusta enkä siitä, että sitä kutsutaan mimosaksi - minusta oikea mimosa on Mimosa pudica, jonka lehdykät painuvat vastakkain kun lehtiä kosketetaan. :)

Selected Poems ei ole runokirja vaan pikemminkin oppikirja, jossa runojen lisäksi on laaja osa huomautuksia ja tulkintaa. Kirja kuuluu Oxford Student Texts -sarjaan ja sen on toimittanut Jackie Moore.

Alussa on mielenkiintoista elämäkertatietoa. Emily Dickinson (1830–86) oli yhdysvaltalainen runoilija, jonka runoista suurin osa on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Dickinsonin elämästä on vähän varmaa tietoa, mikä tekee myös runojen tulkinnasta vaikeampaa. Perhe oli varakas ja vaikutusvaltainen. Isä piti tärkeänä myös tyttöjen koulutusta - mutta toisaalta oli julkaissut lehdessäkin mielipiteensä, ettei naisten kuulu kouluttautua niin paljon, että siitä olisi haittaa naisen roolille avioliitossa.

Minähän en osaa runoja tulkita ollenkaan, varsinkaan vieraskielisiä. :) Valitsin alla olevan runon (nro 1072) tähän esimerkiksi, koska pidän sen energisestä alusta ja rytmistä (ja koska aihe sopii naistenpäivään).

Title divine - is mine!
The Wife - without the Sign!
Acute Degree - conferred on me -
Empress of Calvary!
Royal - all but the Crown!
Betrothed - without the swoon
God sends us Women -
When you - hold - Garnet to Garnet -
Gold - to Gold -
Born - Bridalled - Shrouded -
In a Day -
Tri Victory
"My Husband" - women say -
Stroking the Melody -
Is this - the way?

Suomennos tähän runoon löytyy kirjasta Golgatan kuningatar, johon valikoiman Dickinsonin runoja on suomentanut ja toimittanut Merja Virolainen (Tammi 2004). Lukemieni esittelyjen mukaan kirjassa on myös tietoa runouden kääntämisestä yleisesti ja Dickinsonin runojen kääntämisestä erityisesti. Minulla ei ollut kirjaa käytettävissä ja löysin netistä vain suomennoksen alun... Jos jollakulla sattuisi olemaan Golgatan kuningatar, koko runon saa mielellään lisätä kommentteihin ja kertoa muutenkin tämän runon taustoista ja tulkinnasta!

On minun jumalainen arvonimi:
puoliso, joskin vailla sen tunnusta!
Minulle suotu on ankara asema:
kuningatar Golgatan mailla!
...

Runo käsittelee Dickinsonille tärkeitä aiheita, rakkautta, uskoa, naisen asemaa taiteilijana, avioliittoa, kärsimystä... Alkukielisen runon 'Calvary' (suomeksi Golgata) ilmeisesti viittaa myös kirkkoon (luullakseni Calvary Presbyterian Church) San Franciscossa, jonne Dickinsonille tärkeä pappismies Charles Wadsworth siirtyi pastoriksi.

Tätäkin runoa oli hauska koettaa lausua ääneen. :)

In English: Hello all! Today's author is Emily Dickinson.

In the first photos you can see some handsome specimens of Acacia dealbata, photographed some days ago at Lake Maggiore, on the Piedmont side of the lake. Please notice: Some of the photos published on this blog may have been taken by my family members, not by me. For example the recently published photos from Italy are not mine! I have sapiently cropped and edited them though. :)

For this month, we had planned to meet in Northern Italy and I already had bought the tickets, but some days ago all (Finnair) flights to Milan were cancelled for a month... which is of course the correct thing to do and also makes the things more simple. Nobody wants to carry and pass the virus on to others, especially to vulnerable groups.

I do hope the infection numbers start to fall soon. My inner hero is already getting her cape on... Well, seriously - as always, I hope for the best, but am prepared for the worst. :)

Comic by Natalie Dee.

Not to have only yellow flowers in this post, here some more photos from Italy. :) Happy upcoming Women's Day!

Helmet 2020 -lukuhaaste

Helmet Reading Challenge 2020

Hakuohje Helmet 2020 -lukuhaasteeseen

Kirjahyllyn aarteet 2 -lukuhaaste

Helmet 2020 - Lukemani kirjat/The books I've read so far

Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili - April? No, January...

Helmet-lukuhaasteen kohta 2: Iloinen kirja

En selannut tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen listaa kovinkaan pitkälle, koska innostuin jo toisesta kohdasta eli "iloisesta kirjasta".  Tarkoitus oli fiilistellä kirjahyllyn edessä, mutta ensin klikkasin haasteen hakuohjetta, jonka kautta päädyin Kirjasammon Hyvän mielen kirjoihin. Niiden joukosta löysin Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilin. Olen lukenut sen ennenkin, mutta kirja on piristävää luettavaa näin vuoden kurjimpana aikana. :) Vaikka ulkona näyttää varsin keväiseltä, talvi on oikeasti vasta alussa...

Valtosen menestyksekäs esikoisteos julkaistiin ensimmäisen kerran 1926, joten se lähestyy kunnioitettavaa sadan vuoden ikää. Kirja löytyy omasta hyllystä, joten osallistun tänäkin vuonna samalla myös Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen.

Tykästyin Hilja Valtosen kirjoihin jo kauan sitten, kun löysin äidin kirjojen joukosta Hätävaran. Minulla on myös Vaimoke, Nykyhetken tyttölapsi sekä Ville viekastelee taas, useimmat antikvariaattilöytöjä. Joitakin Valtosen kirjoja lainasin aikoinaan myös kirjastosta. Muistelen, että ne kaikki eivät olleet yhtä kepeitä ja positiivisia kuin nämä viisi, jotka minulla on.

Arkistojeni kätköistä löytyi myös lehtileike Helsingin Sanomien muistokirjoituksesta 23.12.1988:

Kuolleita:
Kirjailija Hilja Valtonen 

Kirjailija Hilja Ester Valtonen, yksi suomalaisen viihdekirjallisuuden tunnetuimpia tekijöitä, kuoli 19. joulukuuta Imatralla. Hän oli syntynyt 30. marraskuuta 1897 Heinävedellä. 

Hilja Valtonen aloitti uransa 1920-luvun lopulla, jolloin hänen romaaniensa nimistä - Nuoren opettajattaren varaventtiili, Älä nuolaise ennenkuin tipahtaa, Opettajan villikko, Autotyttö - tuli yleisiä hokemia ja käsitteitä. 

Valtosen ensimmäisiä kirjoja myytiin heti toistakymmentätuhatta kappaletta, mikä oli siihen aikaan huomattava levikki.  Hänen esikoisteostaan on myyty kaikkiaan yli 80 000 kappaletta. 

Valtonen suhtautui työhönsä alun perin tietoisena viihdyttäjänä. Kun hän lähetti kolmannen kirjansa käsikirjoituksen kustantajalle, hän kyseli, saattaisiko teos olla "kelvollinen lieventämään hiukan sateisen kesäpäivän kiduttamien rouvien ja neitojen ikävää". 

Valtosen kuvaamat nuoret naiset olivat uudenaikaisia poikatyttöjä, usein reippaita kansakoulunopettajattaria, joiden otteita kaavoihinsa kangistunut kirkonkylä ei hyväksy. 

Eila Pennanen on todennut, että Valtonen loi romaaneissaan purkautumisväylän kaulusköyhälistön naisten sosiaaliselle kaunalle. Hänen naistyyppinsä uhmasi sovinnaisuutta ja taisteli oikeuksiensa  puolesta etuoikeutettujen luokkien naisia vastaan aseinaan pirteä käytös ja hyvä koulutus. Pohjalla oli viktoriaaninen kaava: siveytensä säilyttäen sankaritar pyrki mahdollisimman edulliseen avioliittoon. 

Valtonen oli "painosten herratar", jonka "huviromaanien" suosio jatkui 1950-luvulle asti. 

1930-luvun romaanissa Hiiliristi hän kokeili taiteellista linjaa, mutta sai nuivan vastaanoton; silloin hän ilmoitti kustantajalle parantuneensa kokonaan halustaan kirjoittaa vakavaa. Hän julkaisi kaikkiaan yli 30 teosta, joukossa myös huvinäytelmiä. Hän pysyi vireänä korkeaan ikään, kuten osoittavat muistelmaromaanit Omakehu (1973) ja Ruskapäiviä (1975).  

Hilja Valtonen oli ammatiltaan kansakoulunopettaja. Hän pääsi ylioppilaaksi 1919 ja valmistui jo seuraavana vuonna ammattiinsa. 

Hän työskenteli opettajan ensin Karijoella 1920-22 ja palasi sitten Itä-Suomeen Parikkalaan, jossa hän opetti 1922-29. Ruokolahdella hän toimi 1929-1947 ja 1948-63 Imatralla, josta tuli hänen varsinainen kotiseutunsa koko loppuelämäksi. 

Hilja Valtonen harrasti kotiseutukulttuuria ja vaali vanhoja karjalaisia tapoja kotikaupungissaan Imatralla, jossa hän oli tunnettu ja rakastettu hahmo. Hän sai kotiseutuneuvoksen arvonimen 1974.

Wikipedia puolestaan kuvaa Valtosen tuotantoa näin:

Valtosen esikoisromaani Nuoren opettajattaren varaventtiili oli heti ilmestyessään menestys. Sitä kirjoittaessaan Valtonen kertoo olleensa närkästynyt miesopettajien paremmasta palkasta ja vaatimattomammista velvollisuuksista. Kirjailijana hän tahtoi ajaa tarmolla naisasiaa eteenpäin. Aikalaisarvosteluissa hämmästys oli suuri, sillä Valtosen kirjoitustyyli oli totutun vastainen sen suhteen mitä naiskirjailijalta saattoi odottaa. 

Valtosen naishahmot ajoivat autoa ja toimivat ammateissa. 1920-luvulla Valtosen kirjoittaessa ensimmäisiä kirjojaan taloudellisen nousun ja vapaampien tapojen myötä alettiin kirjoittaa entistä vapaammin. Hänen kirjoissaan on eroottista virettä, jota säätelee silti siveellinen moraali. Naispäähenkilöt ovat pirteitä ja uhmakkaita villikkoja, mutta siveellisyys pysyy kuitenkin mukana ja tavoitteena on usein sosiaalisesti edullinen avioliitto...

Sosiaalinen kauna, etuoikeutetut luokat, viktoriaaninen kaava, eroottinen vire, siveyden säilyttäminen, pyrkiminen mahdollisimman edulliseen avioliittoon... Lukiessani näitä kuvauksia pohdin, olenko lukenut saman kirjailijan kirjoja ollenkaan. Valtosen kirjoissa minua viehättää raikas optimismi ja huumori - ja sankarittaret ovat tosiaankin melko pirteitä ja sanavalmiita. Osalla heistä on myös koulutusta, kaikilla hyvä sosioekonominen tausta (jopa kartanonperijätär-tasoa) ja perheen, sukulaisten ja ystävien muodostama vakaa tukiverkko. "Eroottista virettä" en sen sijaan ainakaan näistä viidestä kirjasta löydä enkä edes erityistä pyrkimystä "sosiaalisesti edulliseen avioliittoon".

Nuoren opettajattaren varaventtiilin juoni selostetaan yksityiskohtaisesti tällä Wikipedian sivulla. 

Olen lukenut tämän, kuten muutkin minulla olevat Valtosen kirjat, useampaan kertaan. Olen nauranut ääneen ja ihaillut humoristista, nasevaa ilmaisua. Olen kirjoittanut muistiin "vanhan kansan" sanontoja.

Minulla olevat Valtosen kirjat on julkaistu vuosien 1926 ja -45 välillä. Ville viekastelee taas on vuodelta 1945. Aikalaisarvion mukaan se on "kymmenen iv-lotan yhteiselämää sodanaikaisessa vartiopaikassa kuvaileva kertomus, johon mahtuu iloa ja surua, reilua toveruutta ja savolaista sanavalmiutta". Tästä jatkosodan aikaa kuvaavasta kirjasta on peräisin yksi suosikkikohtani:

... Onnellisesti valmistuin agronoomiksi keväällä 1939. Kun sitten kartanon  agronoomi-neiti vei Mia-mammaansa [isoäitiään] uudella Studebakerillaan Kannakselle Martta-saarnoja pitämään, ilmestyi Masa taas hetkeksi elämäni valokartioon.

Kylpylän tanssiaisissa Vilhelmiina tapaa uudelleen opiskeluaikojensa ihastuksen:

Juhlan loputtua seisoimme peilityynen meren keltaisella rantahietikolla katsellen, kuinka aurinko arasti kurkisti kuvaansa puiden latvojen takaa. Männyt ja meri tuoksuivat. Sadat pikkulaulajat virittivät harppunsa aamun kunniaksi. Lokki leijaili levitetyin siivin yllämme. 

...

Kuinka ihana oli sinä aamuna Kannas, kun ajelimme sen lehtevillä teillä. En koskaan unohda sitä.

Monissa lukemissani kirjoissa minua ovat koskettaneet kuvaukset sotia edeltävästä ajasta ja erityisesti "viimeisestä rauhan kesästä". Sotien jälkeen tuli taas rauha, mutta maailma oli muuttunut peruuttamattomasti.

Lisäys: Yle Areenassa "Kesä 1939 - Suomi ennen sotaa".

Hilja Valtosen kirjoissa viitataan usein paitsi vuosisadan alun kirjallisuuteen, myös vanhempiin klassikoihin. "Varaventtiilissä" päähenkilö Liisa puhaltelee saippuakuplia ja muistelee "Välskärin kertomusten" Esteriä, joka puhalteli saippuakuplia ullakkokamarinsa ikkunasta. Tästä innoittuneena menin hyllystä etsimään "Kertomuksia", mutta koska en löytänyt, seuraavaan kirjapostaukseeni ("Kirja on vanhempi kuin sinä") valitsen Vänrikki Stoolin tarinat, jota myös siteerataan Valtosen kirjoissa. :)

Tämän postauksen kuvina on savolaista säätä tammikuulta 2020.

In English: Hello all! Also this year I participate in the Helmet Reading Challenge. These first months are for the Snuggling Up with a Good Book - even though this year the beginning of January looks like April. It's a little bit depressing to think that we still have two-three cold and dark winter months ahead of us.

Ihanaa viikonloppua! 

Have a lovely weekend!

Happiness and gratitude

Elokuussa on mukavaa viettää syntymäpäivää, onhan se kuukausista täysin ja kypsin. :) Tänä vuonna syntymäpäiväni oli harvinaisen viileä ja pilvinen, mutta parempi kolea ja hieman sateinen sää kuin ennätyshelle ja kuivuus. Niin, kuivuusjaksot ovat entistä pidempiä, sateet entistä rankempia, vahinkoa aiheuttavat kovat tuulet entistä yleisempiä.

Tämän postauksen otsikko on kuitenkin "Onni ja kiitollisuus". Onneksi pienistä asioista löytyy iloa ja kauneutta, vaikka isot asiat ovatkin maailmassa surkeasti.

A poppy... or a party dress with a bow?

"Mum's drinking coffee now."

Violet 'Vitelotte' potato - The stalks also show violet colouring. My post about them here.

It's flowers are beautiful too. Of course, it's French. :)

A hand-made birthday card from a friend...

... and some precious help for my Bible journalling. Thank you, J.!

These cutie pies eat aphids from the tender new leaves of our burnet roses! ♥

For journalling: Flowers printed on white adhesive sheets and then coloured - such fun! :)

And pretty images from the Internet.

Calibrachoa

Philadelphus

Do I think people's personalities and destiny are affected by their zodiac signs? Of course not. However, I do know that my star sign is Leo. Leo's character has been described for example like this:

Leo. A flexible bon vivant.
"What do you mean by card maxed out? I've only started warming up!"

"Maisa and Kaarina", by Sari Luhtanen and Tiina Paju, is one of my favourite Finnish comic strips and gag cartoons. It's about the life and friendship between two women, Maisa (above; blond, plump, single) and Kaarina (slim, dark-haired, very efficient mum and housewife).  It's about coffee and chocolate, too. Illustrated with adventures of M&K, I have a canvas bag, coffee mugs, stamps, books...

Kaipaan Maisaa ja Kaarinaa. Onneksi on näitä kirjoja ja sarjakuva-albumeita. :)

"A small book about anger"

I read a fun wish/blessing today: "May your champagne be bubbly and your eyebrows on fleek!"

But then I read something even funnier:

May your champagne be bubbly and your lashes long! :)

"He loves me, he loves me not"

Have a lovely day!

Ihanaa elokuista torstaita!