Hei ja hyvÀÀ viikonloppua!
Jaahah, Helmet-lukuhaasteen kohdan 33 selvitĂ€n rimaa hipoen. :) EnsimmĂ€inen valintani oli Muriel Barberyn Siilin eleganssi (L’Ă©lĂ©gance du hĂ©risson, 2006). Minulla on siitĂ€ italiankielinen kÀÀnnös, jossa RenĂ©en ja Paloman kertomuksilla on kummallakin oma kÀÀntĂ€jĂ€nsĂ€. Olen lukenut kirjan aikaisemmin ja muistan, ettĂ€ kirjan lopussa (pĂ€invastoin kun elokuvassa) ReneĂ©n erikoisen kĂ€ytöksen perimmĂ€inen syy selviÀÀ. Luin kirjaa viitisenkymmentĂ€ sivua... ja sitten en enÀÀ jaksanut. Tuleeko teille joskus sellainen olo, ettĂ€ maailmassa on liikaa puhetta? Kaiken Ă€lyllisen itsetutkiskelun ja filosofoinnin keskellĂ€ pÀÀhenkilöt tuntuivat yhdentekeviltĂ€ ja varsinkin Paloma omahyvĂ€isyydessÀÀn aivan sietĂ€mĂ€ttömĂ€ltĂ€.
No, sitten valitsin aivan toisenlaisen kirjan. Sophie Kinsellan (oikealta nimeltÀÀn Madeleine Wickham) kirjassa The Secret Dreamworld of a Shopaholic (2000, suom. Himoshoppaajan salaiset unelmat) ei filosofoida... korkeintaan keksitÀÀn tekosyitÀ ostoksille.
Kirjojeni nimiösivun alareunaan kirjoitan ostopÀivÀn ja -paikan. Olen nÀköjÀÀn ostanut tÀmÀn kirjan Milanon Malpensan lentokentÀltÀ. "Himoshoppaajat" olivatkin mieluista lukemista koneen lÀhtöÀ odotellessa. Kuten alla olevasta kuvasta nÀkyy, minulla on melkein kaikki sarjan kirjat. Varsinkaan myöhÀisemmÀt osat eivÀt sovi pÀÀtökseeni hankkia vain kirjoja, jotka kannattaa lukea useampaan kertaan. Himoshoppaaja-kirjat toistavat epÀuskottavaa kaavaa, jossa Rebecca Bloomwood (sarjan alussa 25-vuotias talouslehden toimittaja) sotkee raha- ja muut asiansa tÀydellisesti, mutta lopullisen katastrofin uhatessa hÀnestÀ paljastuu yllÀttÀviÀ kykyjÀ - tÀmÀn kirjan lopussa hÀn huomaa olevansa terÀvÀ vÀittelijÀ, talousasiantuntija ja loistava TV-esiintyjÀ.
Muutoin Becky innostuu työstÀÀn vain hetkellisesti, hÀn huijaa itseÀÀn ja lÀhipiiriÀÀn ja vÀlttÀÀ viimeiseen asti ottamasta vastuuta tekemisistÀÀn. HÀnellÀ on suppeat kiinnostuksen kohteet. Kun Wagnerista pitÀvÀ poikaystÀvÀkandidaatti ehdottaa retkeÀ Bayreuthiin, Becky pohdiskelee onko kyse ehkÀ Beirutista eikÀ vÀlitÀ yrittÀÀkÀÀn ottaa asiasta selvÀÀ. Kun outo Tarquin sitten paljastuu Britannian 15:nneksi rikkaimmaksi poikamieheksi, Becky alkaakin jo haaveilla avioliitosta...
...Because I'd better start acting posh, hadn't I, if I'm going to be the girlfriend of someone called Tarquin Cleath-Stuart.
Rebecca Cleath-Stuart.
Becky Cleath-Stuart.
Hi, it's Rebecca Cleath-Stuart here. Yes, Tarquin's wife. We met at... Yes, I was wearing Chanel. How clever of you!
Positiivisina ominaisuuksina BeckyllÀ on hyvÀsydÀmisyys ja oikeudenmukaisuuden puolustaminen... ja tietysti laadukas maku pukeutumisessa. :) EnsimmÀistÀ kertaa Kinsellaa lukiessani minua naurattivat erityisesti Beckyn perustelut ostoksilleen. Ei ole vierasta minullekaan mÀÀritellÀ kallis vaateostos investoinniksi.
Kinsella kirjoittaa sujuvaa ja helppolukuista kieltÀ... ja suosittelenkin alkuperÀisteoksia suomennoksien sijaan. Brittienglannin ystÀvÀ oppii luontevaa puhekielta ja nÀppÀriÀ ilmauksia. Suomalaislukijalle bonuksena on viittauksia Suomeen ja suomen kieleen. :) Suomenkieliset tekstit kirjassa ovat muuten virheettömiÀ, mikÀ ei suinkaan ole itsestÀÀnselvyys. Henkilöhahmot ovat elÀviÀ, vaikkakin karrikoituja. Varsinkin Beckyn ylÀluokkainen ystÀvÀ Suze ja tuleva aviomies Luke Brandon olisivat kiinnostavia hahmoja myös valkokankaalla...
...It said his [Luke's] IQ was phenomenally high and he had a photographic memory. (I've always hated people with photographic memories.)
But it's not just that. It's that he always seems to have a frown on his face when he's talking to me. As if he knows what a complete fraud I am. In fact, it occurs to me, he probably does. It'll probably turn out that the famous Luke Brandon is not only a complete genius but he can read minds, too. He knows that when I'm staring up at some boring graph, nodding intelligently, I'm really thinking about a gorgeous black top I saw in Joseph and whether I can afford the trousers as well.
Kahdesta ensimmÀisestÀ "Himoshoppaaja"-kirjasta koostettu amerikkalaiselokuva Confessions of a Shopaholic (2009) oli kuitenkin hirveÀ pettymys... enkÀ itse asiassa edes katsonut sitÀ loppuun. Lontoosta New Yorkiin siirretty tarina on tÀysin Àlytön eikÀ katsoja voi edes ihailla Beckyn tyylikÀstÀ bisnespukeutumista, koska amerikkalainen Becky pukeutuu aivan ihmeellisiin kirjaviin luomuksiin. HyvÀt nÀyttelijÀt, kuten Joan Cusack ja Kristin Scott Thomas, menevÀt varmaan tÀysin hukkaan.
TÀmÀn kirjallisuudenlajin virallisin suomenkielinen nimi taitaa olla "mimmikirjallisuus". Yksi hyvÀ puoli siinÀ ovat pastellinvÀriset kirjojen kannet. Niiden hengessÀ lisÀÀnkin postaukseen jo aiemmin otettuja hempeÀnvÀrisiÀ kuvia. Tiesittekö ettÀ maaliskuun 20. pÀivÀ on kansainvÀlinen Macaron-pÀivÀ, Jour du Macaron? :)
Hello all! I have chosen the first novel of Sophie Kinsella's best-selling Shopaholic series for the reading challenge even though the prompt was "You have seen a movie based on the book". Infact, I have seen only the beginning of the film. It was waaay too stupid...
The lovely pastel-coloured covers of these books led my thoughts to photos I took some months ago and didn't post yet. With these photos, I celebrate the international Macaron Day, on 20 March. :)
Have a lovely weekend!