Kaikkea kivaa

 

Aivan ensiksi: Kiitos taas kerrassaan mainioista kommenteistanne! Minulla on ollut monta iloista hetkeä lukiessani niitä.

Tämän postauksen kommenttiosio on kuitenkin suljettu. Ukkonen pitää minut usein poissa koneelta ja Internetistä, ja silloin kun ei ukkosta, pitää olla ulkotöissä, pian myös taimenistutuksessa. Onneksi vettä on vihdoin saatu!

Ensimmäisenä kivana kuvana on kanadanatsalea 'Violetta', joka vieläkin kukkii heikosti jänisten/rusakoiden tuhotöiden jäljiltä, mutta sentään kukkii.

Tuomenkukkien tuoksu huumaa.

Aurinko laskee jo melkein pohjoiseen. :)

Kimalaisia on paljon. Tämä kuva on kyllä vanha, mutta se on suosikkini. Tästä ei hyönteinen söpömpi voi olla.

Punakoivun lehdet alkavat punertaa. Tässä kuvassa ne ovat vielä siitepölyn peitossa, mutta nyt on sade puhdistanut ilman ja pinnat. 

Kesäinen kahvihetki...

En syönyt kolmea leivonnaista, ne ovat lautasella vain kuvan takia. Italian tuomisia, söpöltä nimeltään strudelini... :)

Joutsenten synkronoitu uinti eli taitouinti ihastuttaa aina vain. :)

Tämä suloinen pikkuorvokki oli syntynyt todella kuivalle ja paahteiselle paikalle. Olen kastellut sitä ja nyt sillä on jo vaikka kuinka monta kukkaa. Toivottavasti se tekee siemeniä ja ensi vuonna paikalla on monta kukkasta.

Tuoksuvia kesäpäiviä! 

Huhtikuinen auringonlasku 2021 ja 2024

 

Täällä Itä-Suomessa ei oikeastaan voi puhua takatalvesta, koska ainakaan lämpötilojen suhteen kevät ei ollut vielä alkanutkaan. :) Poikkeuksellisen kylmää on joka tapauksessa.

HUOM.! Näiden kolme vuotta vanhojen kuvien hapankirsikka talvehtii sisällä. Vuonna 2021 se oli alkanut jo availla lehtiä ja kukkia huhtikuun jälkimmäisellä puoliskolla, ja lämpiminä päivinä nostimme sen ulos, pörriäisten ja ihmisten iloksi.

Ja pörriäiset löysivät sen. <3

Eilen illalla otin epätavallisia kuvia. En muista, että koskaan olisi aurinko laskenut noin pitkälle luoteeseen... lumisen maiseman taakse.

Päivän aikana lumi katolla oli alkanut sulaa ja luonto teki siitäkin taideteoksen.

Kiitos taas kerran mahtavan mielenkiintoisista kommenteistanne postauksiini. En taida ehtiä vastata kommentteihinne täällä blogissani, mutta kuten aina, koetan käydä vastavierailulla mahdollisimman pian. <3

 

Valoa kohti! :)

Huhtikuisia tunnelmia

 

Hyvää huomenta! Päättynyt maaliskuu oli täällä Itä-Suomessa ennätyspilvinen. Lumikerros on alentunut, mutta hitaasti. Eilen aamulla lunta satoi ohuen kerroksen ja tälle päivälle on luvattu runsaasti sadetta, jonka olomuoto on vielä arvoitus. Tällä hetkellä paistaa vielä aurinko ja pakkasta on 11 astetta.

Postailenpa siis piristykseksi myös pilvipalvelun esittelemiä vanhempia kuvia, ensiksi pari näkymää huhtikuisesta Italiasta.

Tämänkin kuvan pilvitallennuspalvelu palautti mieleeni... Perheenjäsen oli matkustanut Ukrainassa ja toi sieltä tuomisina paljon siemeniä. :)

Helmililjoista on minun vaikea saada otettua kauniita kuvia. Huomatkaa ikkunasta avautuva täysin valkoinen näkymä! :)

Kasvin lehdetkin ovat kauniita. Tässä kuvassa on kahta asiaa, joita nyt kaipaamme, vihreyttä ja auringonvaloa. :)

Nämä joulutähtikuvat ovat itse asiassa maaliskuulta. Punertuvia lehtiä on toki jo enemmän ja ne ovat isompia...

Jippii! Kompostori on herännyt henkiin ihan itsestään! Se oli talvella kokonaan lumen peittämä, mutta kuten kuvasta näkyy, lumikerros on jo alentunut.

Rahka-persikkapiirakka maistuu paremmalta kuin näyttää... :)

Aurinkoisina pakkasaamuina on nautittu mahtavista hankiaisista. Rantakivien vierestä jää on alkanut sulaa...

... ja tikkuuntua:

Tämä jälki jäässä ei ole luistelijan tekemä vaan luonnon itsensä:

Aurinkoisena iltapäivänä ihasteltiin lumen alta paljastuneita kiviä ja niiden halkeamia...

Hei, tässä kuvassa ei näy lunta juuri ollenkaan! :)

Ihanaa sunnuntaita kaikille! Lämmin kiitos kommenteistanne, koetan tulla vastavierailulle pian.

A warm thank-you for you kind comments! I haven't visited you back yet but I'll try to do it soon.

Have a happy Sunday!

Kristiinan jäätelöpostauksen kommenteissa näin tämän minulle uuden emojin.

Pakkohan se oli kopioida tähän, koska se on niin hauska:

🤸‍♀️

Toukokuun kuvia

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Lämmin kiitos kommenteistanne edellisiin postauksiini. 

Comments are closed for this post.

A warm thank-you for your previous comments.

28 May 2021

 

♩♬ Tuoksussa tuomien...  ♪♫

For the month of May 2021, I'll try to post a photo every day. You can find an open comment section in my post of the first of May.

Stay safe and well!

9 May 2021 - Hyvää äitienpäivää!

 

For the month of May 2021, I'll try to post a photo every day. You can find an open comment section in my post of the first of May.

Stay safe and well!

5 May 2021

 

Kimalaiset ovat aina yhtä söpöjä

For the month of May 2021, I'll try to post a photo every day. You can find an open comment section in my post of the first of May.

Stay safe and well!

Ensimmäinen puhelimessa lukemani kirja :)

 

Hyvää Kirjan ja ruusun päivää! Itä-Suomessa sataa nyt räntää, mutta eilen iltapäivällä aurinko lämmitti (sisällä talvehtinutta) hapankirsikkapuuta ja sen kukkia.

Kuluneen koronavuoden (tästä aiheesta tulossa joskus postauskin) piristykseksi olen tilannut Helsingin Sanomat paperilehtenä. Sileä paperinen lehti, iso kuppi kahvia ja makoisa pulla aloittavat minun aamuni parhaiten. Paperin tuntu rauhoittaa tässä uutisten kaaoksessa. 

Vaikkei Helsingin Sanomat meidän itäsuomalaisten maaseudun asukkaiden lehti oikeastaan ole, olen löytänyt (ja leikannut talteen :)) monia mielenkiintoisia artikkeleita. Toissa sunnuntaina lopulta latasin myös sovelluksen puhelimeen, koska HS Kirjaston "viikon kirjan" (Gustav Skördemanin Geiger, Minerva-kustannus, 2021) alkuasetelma kuulosti niin kiinnostavalta:

On vuosi 2019. Agneta Broman on juuri hyvästellyt kylässä olleet lapsenlapset, kun lankapuhelin soi. Kuulokkeesta kuuluu vain yksi sana: Geiger.
Tätä soittoa Agneta on pelännyt vuosikymmeniä. Hän tietää, mitä se merkitsee.
Agneta hakee vanhan aseensa, kiinnittää äänenvaimentimen ja ampuu aviomiehensä. Ja katoaa.

Mielestäni tarina tosiaan alkoi hyvin... ja jatkui jännittävänä. Lukaisin kirjan puhelimelta parissa päivässä. Sähkökirja hoputtaa minua lukemaan nopeasti, kun taas painettu kirja rentouttaa jo esineenä. Tällaiseen kevyeen lukemiseen puhelin sopii hyvin, onhan se aina taskussa. Tärkeämmät tekstit luen edelleen mieluummin paperilta. Asiat painuvat mieleen paljon paremmin.

Sivuja kirjassa on noin neljäsataa. Valitsemani kirjainkoon mukaan puhelimeen "sivuja" tuli 901, kuten alempana olevasta kuvasta näkyy. "Teemana" minulla oli musta teksti valkoisella pohjalla. Myös seepia tausta näytti miellyttävältä. 

Katarina Luoman suomennos soljuu todella sulavasti. Ainoa kohta, johon kiinnitin huomiota, olivat "... vanhat aurinkotuolit, joilla siskokset olivat rakastaneet leikkiä lapsina..." Tämä on varmaan ikäkysymys: ainakin kirjoitetussa tekstissä minua häiritsee, jos tunneverbeihin (siis esim. rakastaa, vihata ja inhota) liitetään verbin tehdä-muoto (eikä partitiivimuotoista ilmausta). :)

Kirjabloggaajat Satu ja Anneli ovat postanneet kirjasta jo maaliskuussa. Satu antoi yhden tähden ja Anneli piti kirjasta kovasti. Itse antaisin tähtiä 2 tai 3. Yritän alempana kommentoida kirjaa paljastamatta liikaa sen juonesta, joka on siis jännittävä... mutta minun mielestäni epäuskottava.

Kirja alkoi viehättävästi, kuvauksella Bromanien kauniista puutarhasta... joka, kuten myöhemmin paljastui, ei niin kaunis ollutkaan. Kirjassa kuvataan elävästi vauraita, vaikutusvaltaisia ihmisiä. Visuaalisuus saa lukijan näkemään paikat ja henkilöt mielessään ja miettimään kenet tutuista ruotsalaisnäyttelijöistä valitsisi kuhunkin rooliin. 

Tuotemerkkien ja suunnittelijoiden nimien (huonekalut, astiat, vaatteet, jne.) runsas ripottelu tekstiin huvittaa - tai ärsyttää. Jo ensimmäisellä sivulla mainitaan Royal Copenhagen -astiat ja Josef Frank -sohva. Itse kirjoittaisin mieluummin vaikka sinivalkoisista kahvikupeista ja muhkeasta, kukkakankaisesta sohvasta... mutta minä en olekaan tunnettu kirjailija. :)

Sen verran kerron juonesta, että tarinassa sivutaan sodanjälkeisen Saksan historiaa. Historian oppitunti Saksan jaosta neljään vyöhykkeeseen voittajavaltioiden kesken, Berliinin muurin rakentamisesta yms. tuntuu hieman turhalta, mutta toisaalta kirjassa on myös kiinnostavaa pohdiskelua Saksojen yhdistymisestä ja kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisesta.

Kirjan päähenkilöt ovat naisia. Sara on työssä Tukholman poliisin prostituutioryhmässä. (Prostituutiota ja seksuaalirikoksia käsitellään turhan yksityiskohtaisesti.) Kustantajan mukaan Geiger, Skördemanin esikoisromaani, aloittaa Sara Nowak -dekkarisarjan. Minusta Sara ei ole erityisen miellyttävä henkilö. Ystävyyssuhde opiskelutoveri Annaan on lämmin, mutta välit omiin perheenjäseniin ovat enemmän tai vähemmän vaikeat. Työssään Saralla on vihanhallintaongelmia. Kirjassa taas on uskottavuusongelma: esimerkiksi tarinan lopussa Sara karkaa sairaalasta ja lähtee huonokuntoisena ja aseettomana kohtaamaan kahta armotonta tappajaa, kertomatta siitä kenellekään... ja tietenkin selviää uskomattomista koitoksista.

Panen tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29:  Kirjan henkilön elämä muuttuu. Saran elämä ja hänen käsityksensä taustastaan ja lapsuudestaan mullistuvat tässä kirjassa. On hieman vaikea kuvitella, millaisia seuraavat Sara-kirjat olisivat. Rauhoittuuko Saran elämä vai jatkuuko se yhtä myrskyisenä?

Gustav Skördeman (s. 1965) on tukholmalainen käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hän on käsikirjoittanut mm. Murha Sandhamnissa -sarjaa, josta olen pitänyt, koska sen tyylilajina ei ole synkeä "nordic noir" vaan valoisa "Scandinavian Blue Sky".

Vaaleansiniset rappeutuneet [kerrostalo]kolossit olivat masentavia tavalla, joka pani katsojan ajattelemaan, että arkkitehdin visio oli alusta alkaen sisältänyt huumekaupan ja itsemurhat.

Yllä muistiin kirjaamani kohta esimerkikkinä kirjoittajan viihdyttävästä tyylistä.

Tytär istui ennalta-arvattavasti penkillä latte hyvin hoidetussa kädessään ja jutteli ystävättären kanssa. Hänen vieressään lojui käsilaukku, joka maksoi suunnilleen kahden pyykinpesukoneen verran. 

Ovatko pyykinpesukoneet hintayksikkö naisten käsilaukuille? :)

  Kymmenen vuotta sitten? Kaksitoista? Ei siitä ainakaan viittätoista vuotta voinut olla. Olisiko siitä niinkin lyhyt aika kuin viisi vuotta? Vuodet sekoittuivat toisiinsa ja vilisivät ohi kuin maisema ikkunan takana junamatkalla, vaikeana hahmottaa, mahdottomana pysäyttää. Yksityiskohdat unohtuivat pian. Talot, puut ja ajoneuvot sulautuivat yhdeksi ainoaksi virraksi, joka pani ajatukset vaeltamaan. Hän oli ollut kaikkialla paitsi juuri tässä ja nyt. Hän oli unohtanut olevansa matkalla jonnekin. Niin hänen elämänsä oli virrannut ohi.

  Tähän asti. Juna oli pysähtynyt, ja hän oli jäänyt kyydistä paikassa, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan.

Kevät tulee tänäkin vuonna ja ensimmäisiä kesävieraita on jo saapunut. :)

Pysykäähän terveinä!

Stay safe and well!

EDIT 27.4.2021: Suklaasydämet välittävät terveiset kansallisen veteraanipäivän 2021 kunniaksi esittämällä nostalgisen kappaleen Kodin kynttilät.

#lottasvärd ​#veteraanipäivä ​#säätiötekoja ​#lottamuseo