Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Jekyll Gertrude. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Jekyll Gertrude. NÀytÀ kaikki tekstit

22.2.2026

Bloginostalgiaa: Haastevastauksia - Thoughts on gardening


Hei ja mukavaa, lumisateista sunnuntaita! 

VĂ€lillĂ€ tulee selailtua vanhoja postauksia. Joskus tĂ€ytyy poistaa tai pĂ€ivittÀÀ toimimattomia linkkejĂ€, joskus korjata kuvien kokoa tai paikkaa... ja joskus jokin postaus tuntuu niin mieluisalta, ettĂ€ sen haluaa julkaista uudelleen. TĂ€ssĂ€ on yksi sellainen vuodelta 2015: vastaus blogiystĂ€vĂ€ Lauralta saatuun haasteeseen. Valitettavasti Laura ei enÀÀ pĂ€ivitĂ€ Paratiisinpalasia-blogiaan ja uudemmassa Siunattu arki -blogissakin uusin postaus nĂ€kyy olevan viime kesĂ€ltĂ€. 

No, sitÀ tÀrkeÀmpÀÀ on muistella vanhoja aikoja... :) Palataan siis hetkeksi juurille. Villa Emiliahan oli alussa My Woodland Garden, (englanninkielinen) puutarhablogi. Postauksen kuvat ovat siis yli kymmenen vuoden takaa.


"Laura vastasi postauksessaan viiteen haastekysymykseen ja kutsui haasteeseen mukaan lisÀÀ puutarhabloggaajia.  Puutarhamme rakentaminen on vasta alussa, mutta koetin löytÀÀ jotain kiinnostavaa kerrottavaa.


1. MillÀ vyöhykkeellÀ puutarhasi sijaitsee, ja mitÀ haasteita ja iloja maantieteellinen sijainti aiheuttaa puutarhasi hoidossa?

Puutarhamme sijaitsee ItÀ-Suomessa vyöhykkeiden 4 ja 5 rajamailla. TÀÀllÀ voidaan vain haaveilla monien ihanien puutarhakasvien kasvattamisesta. Varsinkin köynnöskasveissa on paljon sellaisia, joiden menestymisvyöhykkeet ovat harmillisen etelÀisiÀ. Luonnonkasvilajejakin on tÀÀllÀ vÀhemmÀn. Toisaalta meillÀ ei sitten ole (ainakaan vielÀ) joitakin tuholaisia ja kasvitauteja, joita lÀmpimÀmmillÀ alueilla on. Ja paljon kaunista löytyy tÀÀltÀkin...



Geranium sylvaticum


A dear blogger friend, Laura, has forwarded me a challenge. It consists of five questions about gardening.

What is your plant hardiness zone and how does it affect your gardening?

Following the Finnish classification, our plant hardiness zone is Zone 4 (IV). Our areas, in the inland, are characterized by warm summers and freezing winters. In summer, the temperature usually rises to +20 °C (68 °F) or more and occasionally gets above +30°C (86 °F). In midsummer we have more than 20 hours of daylight.  In winter, this part of the country is covered by snow, usually, from December to March.  My "personal low-temperature record" is -37 °C (-34.6 °F). It happened years ago; I'm actually rather proud... I went to the nearest grocery shop on foot that day to buy more food for the small garden birds.

In the more southern parts of the country, gardeners can of course cultivate successfully a much wider and more interesting assortment of plants. On the plus side, we have fewer pests and diseases as well.

♥

2. MinkÀ haaveen toivoisit toteutuvan puutarhassasi?

Minulle mieluisin viherympÀristö on hoidettu, mutta melko luonnonmukainen. Koetan lisÀtÀ kasvivalikoimaa ottaen mallia ympÀröivÀstÀ luonnosta. Aivan talomme vierellÀ on sekametsÀÀ ja isojakin havupuita, joiden suojaan istutan alppiruusuja ja muita happaman maan kasveja. PidÀn myös paljon esimerkiksi saniaisista. Haaveilen joidenkin jalopuiden istuttamisesta.

Ja sitten on köynnöskasvihaaveita. Italiasta tuoduista siemenistĂ€ on kylvetty liilakukkaista sinisadetta. Kasvien versot kasvavat melkein pari metriĂ€ kesĂ€n aikana, mutta leikkaan niitĂ€ aika voimakkaasti tĂ€ssĂ€ vaiheessa.  Pian nĂ€hdÀÀn onko talvehtiminen (siirrettĂ€vĂ€ssĂ€ astiassa sisĂ€tiloissa) onnistunut tĂ€nĂ€ vuonna. EihĂ€n sinisade kuulu itĂ€suomalaiseen maalaismaisemaan, mutta kyllĂ€ olisi ihanaa koristaa sen kukilla terassin sĂ€leikköÀ. SiemenistĂ€ lisĂ€ttyjen sinisateiden sanotaan kukkivan vasta kymmenvuotiaina, joten kukkia tĂ€ytyy vielĂ€ odottaa monta vuotta, mutta itsekasvatetulla on tunnearvoakin.


Wisteria floribunda


Garden dreams?

If I try to imagine my ideal garden, many images come to my mind: a beautiful, shady lawn, surrounded by open woodland, "orderly but natural"...  it looks less as if it had been planned and constructed than as if it might have come naturally.  My garden of delight should certainly have four basic elements: trees, grass, water... and slopes. And winding paths and benches and a lamp post. :)

Thus, I try to plant trees, shrubs and perennials that are native to this area, but I will try to introduce some not native "valuable broad-leaved trees" as well, especially different species of maples. It's because I love them but also because with the warming of the planet, trees planted now may live in a substantially warmer climate later. Among the other crazy dreams of mine, there are wisterias and lavenders... and lemon trees in a small greenhouse...


♥

3. MikÀ haave puutarhassasi on jo toteutunut?

Olen pyrkinyt lisÀÀmÀÀn kasveja, jotka nĂ€yttĂ€vĂ€t menestyvĂ€n hyvin.  Alla olevat juhannusruusut ovat muutaman vuoden ikĂ€isiĂ€ siirrettyjĂ€ sivuversoja. Viime kesĂ€nĂ€ ne kukkivat ihanasti.

Rosa pimpinellifolia  'Plena'



A dream already fulfilled?

I have tried to propagate plants that seem to do well in our garden. These pretty burnet roses have grown from suckers transplanted three or four years ago.  Last summer they bloomed profusely with their fragrant, double flowers.


♥


4. MikÀ paikka puutarhassasi on paras rentoutumiseen ja haaveiluun?

Varmaankin alue jĂ€rven rannassa, vaikkei se ole oikeastaan puutarhaa.  (EhkĂ€ sinne istutetaan vielĂ€ pieniĂ€ puita, pensaita ja perennoja.)  LĂ€mmin auringonpaiste, vihreĂ€ ruohikko, liplattavat laineet ja tuulessa kahisevat koivunlehdet... tai tyyni kesĂ€ilta... mikĂ€ voisi olla ihanampaa?




What is your favourite spot for relaxing and dreaming away?

I think for many Finns it's especially easy to relax at the lakeside, listening birch leaves swaying in the gentle breeze and waves lapping against each other.  In addition to the lake view, I enjoy very much grassy lawns. In the evening photo above, you can see a tiny part of the one near the lake shore. Did you know that already Albertus Magnus (1193-1280) gave instructions for making a lawn? "Nothing refreshes the sight so much as fine short grass." I so agree with him! (NB Of course ours are clover lawns, not watered nor treated with chemicals.)


♥


5. MikÀ on parasta puutarhaharrastuksessa?

Parasta on nÀhdÀ kasvien uskomaton kauneus ja saada olla omalta pieneltÀ osaltaan tekemÀssÀ työtÀ sen hyvÀksi.

Gertrude Jekyll kirjoitti vuonna 1899 suunnilleen nÀin:

Älköön ajatus siitĂ€, miten paljon on opittavaa, saako ketÀÀn menettĂ€mÀÀn rohkeuttaan. Muistellessani omia kolmeakymmentĂ€ vuottani puutarhanhoidon parissa (niistĂ€ ensimmĂ€iset tietĂ€mĂ€ttömĂ€nĂ€ haparoiden ja niukan avun varassa) en muista hetkeĂ€, joka ei olisi ollut tĂ€ynnĂ€ iloa ja innostusta. Ovathan ensimmĂ€iset askeleet askelia kohti ihastuttavaa Tuntematonta, ja ensimmĂ€iset onnistumiset odottamattomia ja siksi niin riemullisia. KertyvĂ€n kokemuksen myötĂ€ nĂ€kemys laajenee ja arvostelukyky jatkuvasti kehittyy. Jokainen uusi askel on edellistĂ€ hiukan varmempi ja jokainen uusi tehtĂ€vĂ€ hieman pÀÀttĂ€vĂ€isemmin suoritettu, kunnes vĂ€hitellen kokonaisuuden kaikki osat löytĂ€vĂ€t paikkansa ja olemme niin lĂ€hellĂ€ luomisen ihmettĂ€ kuin ihmiselle on mahdollista.

Puutarha on suurenmoinen opettaja. Se opettaa kĂ€rsivĂ€llisyyttĂ€ ja valppautta, se opettaa toimeliaisuutta ja tarkkuutta, ja ennen kaikkea se opettaa lujaa luottamusta. ”Paavali on istuttanut, Apollo on kastanut, mutta Jumala on kasvun antanut.” Kunnon puutarhuri luottaa ehdottoman varmasti siihen, ettĂ€ kun hĂ€n tekee oman osuutensa ja omistaa puutarhalle uurastuksensa, rakkautensa, taitonsa, tietĂ€myksensĂ€ ja harkintakykynsĂ€, ettĂ€ niin varmasti kuin hĂ€n tĂ€mĂ€n ahkerasti ja uskollisesti tekee, yhtĂ€ varmasti Herra antaa kasvun. Rehellisesti ansaitun onnistumisen myötĂ€ puutarhuri rohkaistuu jatkamaan työtÀÀn ja melkeinpĂ€ kuulee korvissaan lempeĂ€t sanat: ”Hyvin tehty, sinĂ€ hyvĂ€ ja uskollinen palvelija.”



Lupinus x regalis



What is the best thing in gardening?

The beauty. The deep joy and sense of gratitude of being able to witness and work for it.

My favourite garden writer has already answered to this question, better than I ever could:

Let no one be discouraged by the thought of how much there is to learn. Looking back upon nearly thirty years of gardening (the earlier part of it in groping ignorance with scant means of help), I can remember no part of it that was not full of pleasure and encouragement. For the first steps are steps into a delightful Unknown, the first successes are victories all the happier for being scarcely expected, and with the growing knowledge comes the widening outlook, and the comforting sense of an ever-increasing gain of critical appreciation. Each new step becomes a little surer, and each new grasp a little firmer, till, little by little, comes the power of intelligent combination, the nearest thing we can know to the mighty force of creation.

And a garden is a grand teacher. It teaches patience and careful watchfulness; it teaches industry

and thrift; above all, it teaches entire trust. "Paul planteth and Apollos watereth, but God giveth the increase." The good gardener knows with absolute certainty that if he does his part, if he gives the
labour, the love, and every aid that his knowledge of his craft, experience of the conditions of his place, and exercise of his personal wit can work together to suggest, that so surely as he does this diligently and faithfully, so surely will God give the increase. Then with the honestly-earned success comes the consciousness of encouragement to renewed effort, and, as it were, an echo of the gracious words, "Well done, good and faithful servant." 


(Gertrude Jekyll: Wood and Garden)"



TĂ€ssĂ€ oli siis puutarhamietteitĂ€ vuosien takaa. "Puutarhaan" on tullut sen jĂ€lkeen lisÀÀ alueita ja kasveja ja jotain jÀÀnyt pois. Esimerkiksi sinisateesta en haaveile enÀÀ. Laventelit sen sijaan kasvavat aurinkoisella paikalla melko tyytyvĂ€isinĂ€. 

Nyt hieman jÀnnittÀÀ, kuinka kasvit selviÀvÀt pakkasista melko ohuen lumipeitteen alla. Minulla on kuitenkin periaatteena, ettÀ pihamme kasvien tulee olla kestÀviÀ ja niiden on selvittÀvÀ suunnilleen normaaleista talvisÀistÀ satunnaisesti lapioitujen lumikasojen suojassa.

VÀhÀlumisuutta lukuun ottamatta tÀmÀ talvi onkin ollut sellainen kuin talvet olivat bloggaajan nuoruudessa. :) Silloin vanhoina hyvinÀ aikoina (tÀÀllÀ ItÀ-Suomessa) lÀmpötilat painuivat pakkaselle hyvissÀ ajoin ennen joulua ja pysyivÀt siellÀ helmikuun loppuun asti. Harvoin oli plusasteista ja mahdollisista vesisateista johtuvaa liukkautta. Maaliskuussa aurinko alkoi jo selvÀsti lÀmmittÀÀ ja tuli kevÀt. Oi niitÀ aikoja!

Kasveja tulee ostettua entistÀ harvemmin, vaikka puutarhamyymÀlöissÀ shoppailu on vastustamattoman ihanaa. SiemenistÀ on saatu jotain kaunista kasvamaan ja toisaalta siirtelen (luonnon)kasveja ryhmiksi tai paremmille kasvupaikoille. PörriÀiskasvien mÀÀrÀÀ on lisÀtty eli olen kylvÀnyt niittykukkia useille alueille eri puolille pihaa.

Muutama vuosi sitten istutimme pihaan mm. vaahteran ja lehmuksen. Nyt harmittelen sitĂ€: molemmilla puilla on tuoksuvat kukat, jotka houkuttelevat esimerkiksi kimalaisia, mutta kukissa on vain vĂ€hĂ€n mettĂ€. NĂ€iden puiden alta saattaa lehtitietojen mukaan löytyĂ€ sokerin puutteeseen kuolleita kimalaisia. Hyönteistutkijan mukaan pörriĂ€isiĂ€ voi yrittÀÀ auttaa laittamalla puun alle sokerivettĂ€ (johonkin matalaan astiaan). MeidĂ€n puumme ovat vielĂ€ sen verran pieniĂ€, etteivĂ€t ne kuki, mutta jotain tĂ€ytyy myöhemmin keksiĂ€. 

Monimuotoisuus ja luontoystÀvÀllisyys ovat minulle tÀrkeitÀ. SiitÀ huolimatta ja kritiikistÀ vÀlittÀmÀttÀ rakastan nurmikkoamme, jota nÀkyy hieman toiseksi viimeisessÀ kuvassa. :) Laajassa pihassamme on niin paljon erilaisia luonnonmukaisia, hoitamattomia alueita, ettÀ yksi leikattu nurmikko mahtuu kyllÀ mukaan. Se on hyvin monilajinen ja sammal on tervetullutta. SitÀ ei kastella eikÀ kÀsitellÀ millÀÀn kemikaaleilla. KesÀkuussa sitÀ koetetaan leikata sÀÀnnöllisesti, mutta jo heinÀkuussa se nÀyttÀÀ melkein kukkaniityltÀ. TÀllaiselle nurmikolle nÀkyy olevan nimikin; sehÀn on kukkanurmikko.

TĂ€mĂ€n vanhan postauksen kommenttien lukeminen on hieman haikeaa. Useat kommentoijista eivĂ€t bloggaa enÀÀ. - Kiitos muuten nykyisille lukijoille hienoista kommenteistanne edelliseen postaukseen! <3

Aika menee eteenpĂ€in hurjaa vauhtia. Helmikuu on pian lopussa. Uuden kuukauden alku on aina kiva asia: se tuo mukanaan uudet blogihaasteet. 

Mukavaa sunnuntain jatkoa! 


16.5.2021

16 May 2021

 

Pikkutalvion (Vinca minor 'Gertrude Jekyll') ensimmÀinen kukka tÀnÀ kevÀÀnÀ. :)


Happy Sunday to all! For the month of May 2021, I'll try to post a photo every day. You can find an open comment section in my post of the first of May. I was thinking to enable the comments for this post, but now it's going to start thundering and very probably I will not be able to visit your blogs today.

Stay safe and well! 


8.2.2020

Hanna Tuuri: VihreÀn saaren puutarhoissa - Photos of trees :)


Helmet-lukuhaasteen kohta 10: Kirja sijoittuu maahan, jossa on vÀhemmÀn asukkaita kuin Suomessa




Hei ja mukavaa viikonloppua! Valitsemani kirja on Hanna Tuurin VihreĂ€n saaren puutarhoissa, esittelytekstin mukaisesti "tarinakokoelma ja matkakirja halki Irlannin lumoavien puutarhojen, historian ja nykypĂ€ivĂ€n". TĂ€mĂ€n postauksen ensimmĂ€isessĂ€ kuvassa on lĂ€nnenmansikkapuu, Arbutus unedo (kuva on Italiasta). LĂ€nnenmansikkapuu on kirjan mukaan Irlannin erikoisuus, joka kasvaa VĂ€limeren maissa ja manner-Euroopassa Atlantin rannikolla, mutta ei Iso-Britanniassa. Kiinnostava puu se onkin ja, kuten kuvastakin nĂ€kyy, sillĂ€ on usein yhtĂ€ aikaa sekĂ€ kukkia ettĂ€ hedelmiĂ€.





VihreÀn saaren puutarhoissa ei ole varsinainen puutarhakirja, mutta se on kirja puutarhanhoidosta kiinnostuneille. Irlannin eri kolkissa nÀhdÀÀn valtava mÀÀrÀ kasveja, joiden nimet eivÀt ehkÀ kerro paljoakaan asiaan perehtymÀttömÀlle. Kirjan sivuilla on kauniita piirroskuvia, mutta mietin, ettÀ vaikkapa parisivuinen valokuvaliite olisi voinut olla hyvÀ lisÀ kirjaan. Tuuri kuvailee kyllÀ hyvin elÀvÀsti maastoa, kasvillisuutta, sÀÀtÀ ja valaistusta, joten lukija nÀkee maisemat ja puutarhat "sielunsa silmillÀ". :)


Valitettavasti pimeÀssÀ otettu, epÀtarkka kuva.

 – Jokainen kasvi on erilainen, CiarĂĄn [Burke, Tuurin aviomies] tapasi sanoa. – Jokaista taimea on katsottava tarkasti ja kysyttĂ€vĂ€, mitĂ€ se tarvitsee kasvaakseen kauniiksi ja tasapainoiseksi, alkaakseen kukoistaa.

Steinerkoulun opettajaksi opiskelleelle Tuurille tÀmÀ oli tuttu neuvo:

– Opettajan tulee opettaa, jakaa tietoakin, [...] mutta tĂ€rkeintĂ€ on katsoa oppilaitaan tarkasti ja kysyĂ€, kuka tĂ€mĂ€ lapsi on, miksi hĂ€n on sellainen kuin on ja mitĂ€ tarvitsee kasvaakseen, varttuakseen tasapainoiseksi ja alkaakseen kukoistaa.

TÀmÀn filosofian mukaisesti pariskunta hoitaa kasvejaan. :)


Kartta on kÀtevÀsti kirjan etulehdellÀ, nopeasti löydetttÀvissÀ


Kirjan ensimmĂ€inen tutustumiskohde on Mount Usher, Irlannin itĂ€rannikolla, Dublinista etelÀÀn. Kauniin puutarha-alueen inspiraationa ovat olleet William Robinsonin (1838–1935) ajatukset. Robinson oli muuten Gertrude Jekyllin aikalainen ja yhteistyökumppani.

Robinsonin ohje puutarhaa suunnittelevalle oli hankkia kunnon pala maata, vĂ€hintÀÀn 8–10 hehtaaria. Oli katsottava, ettĂ€ alue oli muodoltaan mielenkiintoinen: hiukan tasamaata, kukkulainen rinne ja laakso. Puutarhassa piti olla luonnollinen veden lĂ€hde, mielellÀÀn joki tai ainakin puro.

Kunnon puutarhan perustamiseen tarvittiin siis varallisuutta. :)




Mount Usherissa Tuuri ihastelee esimerkiksi wollemiaa. (YllĂ€ pieni Wollemia nobilis Uppsalan kasvitieteellisessĂ€ puutarhassa.) Birrin linnan puutarhassa taas on Guinnessin ennĂ€tyskirjassakin mainittu maailman korkein puksipuupensasaita. Yli kolmesataa vuotta vanhat pensaat ovat yli 10 metriĂ€ korkeita! Kirja on ilmestynyt 2010, mutta pensasaita lienee maailman korkein vielĂ€kin. Sen sijaan muita muutoksia on tapahtunut. Krim ei tĂ€llĂ€ hetkellĂ€ "kuulu" Ukrainalle, kuten kirjassa mainitaan. Irlannin ja Pohjois-Irlannin raja, joka kirjassa ylitetÀÀn helposti, saattaa muuttua lĂ€hivuosina. 

Puusaniaisten portissa on ajan siirtymĂ€. Sen lĂ€pi astuttuaan tulee salaiseen sopukkaan, muinaisaikojen aarnimaahan: Fotan saniaistarhaan. Valo tunkeutuu sinne vaivoin. [...] Vain saniaisten kosteissa kĂ€rjissĂ€ vĂ€lkĂ€htÀÀ valo hĂ€ilĂ€htĂ€vinĂ€ kristallipisaroina. Saniaistarhassa on tuoksuva kosteus. Vesi ropisee, noruu kivien uurteista ja killuu lehvien pĂ€issĂ€ pyöreinĂ€ pisaroina, tihkuu ja tippuu yhĂ€, vaikka sade on aikaa sitten mennyt ja hevoskastanjakaton kukkakynttilĂ€iden takaa aavistaa jo sinisen taivaan.

TÀssÀ kohtaa iskee kasvuvyöhykekateus:

Fotalla kukkii aina. Tammikuun lopulla aloittavat taikapÀhkinÀt, niiden oksat peittyvÀt keltaisiin, oransseihin tai punaisiin kukkahapsuihin. NiitÀ seuraavat ruusukvittenit, onnenpensaat ja puiden korkuiset kameliat. KevÀÀmmÀllÀ kukkivat magnoliat ja alppiruusut, kesÀn alussa kanukat.

Yksi kirjan mielenkiintoisimmista luvuista kertoo marjakuusista. Skotlannin Fortingalissa kasvaa marjakuusi, jonka uskotaan olevan ainakin kolme tuhatta vuotta vanha.

Katsoitteko muuten ohjelman Judi Dench ja puiden neljĂ€ vuodenaikaa (Judi Dench: My Passion for Trees, BBC 2017)? Valitettavasti se ei enÀÀ ole Areenassa katsottavissa.  Samoin kuin kirjassa, ohjelmassa tutkittiin marjakuusta, jonka viereen oli satoja vuosia sitten rakennettu kirkko. Marjakuuset ovat olleet pyhiĂ€ puita ennen kuin kristinusko saapui. Aiemmin luultiin, ettĂ€ kirkkojen viereen oli istutettu marjakuusi, mutta ilmeisesti asia onkin tosin pĂ€in. 

Kirjassa mainitaan myös vuonna 1545 uponnut ja 1982 nostettu Henrik VIII:n sotalaiva Mary Rose. Samaa alusta kĂ€ydÀÀn ihailemassa myös Judi Dench -ohjelmassa. Purjealuksen rakennuksessa oli kĂ€ytetty luonnostaan kaareutuvia runkoja – ja myös puiden haarautumat kĂ€ytettiin hyvĂ€ksi. 

TV-ohjelmasta opin sanonnan:


 Paras aika istuttaa puu oli 50 vuotta sitten, 
mutta toiseksi paras aika on tÀnÀÀn.




Takaisin Hanna Tuurin kirjaan. Se on miellyttÀvÀ lukukokemus ja herÀttÀÀ toiveen vierailla Irlannissa. JÀin kuitenkin pohtimaan irlantilaisten huumorintajua. :) Kirjassa kerrotaan kahden puutarhaihmisen, sisarusten Jimin ja Junen, leikillisestÀ kilpailusta. Kerran June lÀhetti Jimin puutarhakurssille osallistuneen naisen nimissÀ kipakan haukkumakirjeen ja nÀki jopa vaivan matkustaa toiseen kaupunkiin postittamaan sen. Kaikeksi onneksi todellinen lÀhettÀjÀ selvisi ennen kuin Jimi otti yhteyttÀ asiakkaaseen... Hmm, minusta pila ei ollut hauska. Maailmassa on eripuraa jo aivan riittÀvÀsti.

TĂ€nÀÀnhĂ€n Irlannissa ÀÀnestetÀÀn – mahdollisesti historiallisissa – parlamenttivaaleissa. Irlannista muuten vielĂ€: Paikannimet ovat kiehtovia, varsinkin Galway, josta minulle tulee aina mieleen Gallifrey. :)










Huomasitteko ettÀ olen vaihtanut header-kuvan kirjasintyypin? :) Vanhan kirjoituskoneen jÀlkeÀ jÀljittelevÀ fontti on yksi suosikkini ja tuo hieman vaihtelua. Hetken aikaa harmittelin, ettÀ en vaihtanut fonttia uuden vuoden alkaessa, mutta sitten muistin, ettÀ maanantainahan on puiden uusi vuosi! :)

Helsingin juutalaisen seurakunnan sivulla kerrotaan siitĂ€ nĂ€in: 

Tu bishvat tarkoittaa shvat-kuukauden viidettĂ€toista pĂ€ivÀÀ ja silloin juhlitaan luonnon suuruutta ja erityisesti puita. PĂ€ivÀÀ kutsutaan myös nimellĂ€ rosh hashana leilanot eli puiden uusi vuosi. Juhla sijoittuu yleensĂ€ tammi–helmikuulle, jolloin Israelissa puut alkavat versota uutta kasvuaan kevÀÀn koittaessa. 
Israelissa on tapana kÀydÀ istuttamassa puuntaimia metsÀÀn. Muualla maailmassa, kuten meillÀ Suomessa, talvi on tuolloin kylmimmillÀÀn ja koululaiset istuttavat viherkasveja ruukkuihin. PÀivÀn kunniaksi syödÀÀn israelilaisia hedelmiÀ, joko kuivattuja tai tuoreita. Puilla on tÀrkeÀ merkitys juutalaisuudessa; Tooraa verrataan usein ElÀmÀn puuhun (Ets chajim).


đŸŒČ🌳đŸŒČ


In English: Hello all! Today's book is about Irish gardens, written by the Finnish teacher and horticulturist Hanna Tuuri. The photos are old tree pics, from Sweden and Italy. Alas, I  have never been to Ireland... :)

Have a lovely weekend!



2.11.2014

By Jekyll and about Jekyll


"Miss Gertrude Jekyll digging up early carrots" by Greg Becker

On Greg's website (http://www.gregbecker.co.uk) and blog (http://plot52.blogspot.com/), 
you can find a lot of other lovely illustrations... 



♥ ♥ ♥



A pioneer of the informal garden design inspired by nature, Gertrude Jekyll is surely known by all of you living in English-speaking countries.  I wanted, nevertheless, to pay a small tribute to a great gardener that I think would deserve to be more known elsewhere too.

Jekyll (1843–1932) was a garden designer, painter, and writer. Even though an "amateur" (at that time there wasn't professional formation in horticulture available for women), she was one of the major figures in English garden design and shared her large practical experience through her books and articles, written in her pleasant, unpretentious style.  In 1932, The Times wrote:

She was a great gardener, second only, if indeed she was second, to her friend William Robinson. [...] To these two, more than to any others, are due, not only the complete transformation of English horticultural method and design, but also that wide diffusion of knowledge and taste which has made us almost a nation of gardeners.

Jekyll at Munstead Wood in 1918, photographed by Country Life gardens editor Herbert Cowley: 







Manuals and handbooks written by Jekyll are still reprinted and widely read. In 2011 Cambridge University Press published a digital reprint of the original edition of her first book, Wood and Garden of 1899. According to the editor’s introduction, the CUP Cambridge Library Collection reissues out-of-print titles that are still sought after “either for the source material they contain or as landmarks in the history of their academic discipline”.

Jekyll, G. 2011 (1899).  Wood and Garden.  Notes and Thoughts, Practical and Critical, of a Working Amateur.  Cambridge: Cambridge Library Collection:





In her charming book, Elizabeth Barlow Rogers presents some of the greatest amateur landscape gardeners whose work has also a considerable literary quality. Gertrude Jekyll figures in the book among names such as Rousseau, Thoreau, and Thomas Jefferson.

Rogers, E. B. 2012 (2011). Writing the Garden. A Literary Conversation Across Two Centuries.  Jaffrey, NH: David R. Godine Publisher:





Unfortunately, only few of the gardens designed by Jekyll survive in any recognizable form today. Her ideas about garden design, however, live on in numerous books and articles she published.  Judith B. Tankard demonstrates, with fascinating photographs from the archives of Country Life, why Jekyll, her own garden of Munstead Wood in Surrey, and her writings continue to inspire designers and gardeners even today. 

Without doubt, she also was an encouraging example to the women of her time. In her fifties, she started a new career, not common for her gender, and gained nationwide and international recognition for her work.  In 1897, when the Royal Horticultural Society inaugurated the Victoria Medal of Honour in celebration of Queen Victoria’s Jubilee, among the sixty awarded there were two women, Gertrude Jekyll and Ellen Willmott.

Tankard, J. B. 2011. Gertrude Jekyll and the Country House Garden.  London: Aurum Press:





Happy Mosaic Monday! 
(Edit: unfortunately Judith's blog doesn't exist anymore.)






♥ ♥ ♥



And, last but not least... wishing you a happy birthday, D!