Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste dwarsligger. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste dwarsligger. NÀytÀ kaikki tekstit

18.8.2017

While I was away: Donna Leon - Kirjapostaus






In June, willing to turn the time spent waiting in the hospital into quality time, I went to the bookshelves of the nearest supermarket and what caught my eye were the two most recent translations (into Finnish) of Donna Leon's novels.

In our family, we like crime novels, and even better if they are set in a town or a country you know at least a little bit. This summer I spent some very relaxing Sunday afternoons sitting under the shade of trees, smelling the roses and lupins, and re-reading some of the Brunetti novels we already had. In the stories, as you may know, the intelligent and right-minded police commissioner Guido Brunetti confronts crime and corruption in the overwhelmingly beautiful Venice. The political and ethical dilemmas are complex and without end, but the family, friends and good food make life better.

By now, autumn is coming and that means more time for reading! Have a relaxing weekend! :)






Luetteko dekkareita? Ovatko Donna Leonin Brunetti-kirjat tuttuja?

KesÀkuussa ostin pitkÀstÀ aikaa uusia romaaneja ja Prisman kirjahyllystÀ tarttui mukaan kaksi uutta Brunettia. Ne innostivat lukemaan, pitkÀstÀ aikaa, muitakin sarjan kirjoja. Amerikkalaisen Leonin Brunetti-tarinat sijoittuvat Venetsiaan ja niissÀ on parhaimmillaan mielenkiintoista ja tÀrkeÀÀ yhteiskunnallista ja moraalista pohdiskelua. Italiassa elÀmÀ on ihanaa, mutta poliittinen korruptio ja erittÀin hyvin jÀrjestÀytynyt rikollisuus eivÀt koskaan ole kaukana.

Suomeksi kÀÀnnetyistĂ€ kirjoista viimeisin, Tuntematon ihailija (Falling in Love, 2015), ei tosin minusta yllĂ€ edeltĂ€jiensĂ€ tasolle.






Italiankieliset sanat ja fraasit suomenkielisen (tai englanninkielisen) tekstin seassa ovat yksi ensimmĂ€isistĂ€ asioista, jotka Brunetti-kirjoja lukiessa huomaa. Palazzo, ombra ja tramezzino antavat mukavasti paikallisvĂ€riĂ€, mutta miksi matkapuhelin on aina telefonino? Kirjassa tehdÀÀn "carabinierille virallinen denuncia". Vainajan jÀÀmistöstĂ€ löydetyt kirjeet "oli kaikki toimitettu raccomandate". KyllĂ€ nĂ€mĂ€ kĂ€sitteet voisi ilmaista suomeksikin. Painovirhepaholainen vaanii myös: Italiassa ei toimita in frutta e furia, vaikka kiire olisikin. :)






TÀmÀn postauksen alkuperÀinen versio oli pidempi ja sisÀlsi mm. huomioitani kirjojen pÀÀhenkilöistÀ. PÀÀtin kuitenkin karsia tekstiÀ ja palata aiheeseen ehkÀ myöhemmin, jos lukijoiden joukossa on aiheesta kiinnostuneita. :) Kirjojen saksalaiset filmatisoinnit tÀytyy vielÀ mainita. Venetsia nÀyttÀytyy niissÀ lumoavan kauniina, mutta tarinoita on höystetty komiikalla, joka ei mielestÀni niihin kuulu, ja joitakin henkilöhahmoja on karrikoitu aivan tarpeettomasti.






Brunetti-kirjoissa oikeus ei vÀlttÀmÀttÀ voita eikÀ aina ole edes selvÀÀ, mikÀ on oikein ja kohtuullista. Lukijakin joutuu tyytymÀÀn pieniin voittoihin, kuten kirjassa Oman kÀden oikeus. Yksityisen kadettikoulun ylimieliset opiskelijat viilettÀvÀt kÀsikoukkua pitkin Venetsian katuja talviunivormun viitat hulmuten ja sÀikÀyttÀvÀt "siviilit" suojautumaan rakennusten seinÀnvieruksille. Brunettilla oli jo kokemusta varsinkin yhdestÀ nÀistÀ nuorukaisista ja se sai hÀnet "muuttamaan kurssiaan kaksi kompassinlukemaa, niin ettÀ hÀn oli suoralla törmÀyslinjalla pojan kanssa. HÀn kiristi vatsalihaksiaan ja jÀykisti kyynÀrpÀitÀÀn valmistautuen yhteentörmÀykseen, mutta juuri silloin pojan vierustoveri irrotti otteensa ja siirtyi oikealle luoden siten kapean raon, josta Brunetti mahtuisi ohittamaan heidÀt. Astuessaan jalallaan tuohon rakoon Brunetti huomasi silmÀkulmastaan, ettÀ poika siirsi vasenta jalkaansa pikkuisen sivulle ilmeisenÀ aikomuksenaan kampata hÀnet. Brunetti tÀhtÀsi poikaa nilkkaan, potkaisi koko voimallaan, tunsi tyydyttÀvÀn sÀvÀyksen osuessaan, vilkaisi sivulleen ja laskeutui jalkakÀytÀvÀlle. HetkeksikÀÀn pysÀhtymÀttÀ hÀn painalsi eteenpÀin, pÀÀsi campolle, kÀÀntyi vasemmalle ja lÀhti siltaa kohti..."






NÀissÀ kuvissa nÀkyy yksi maailmanhistorian parhaista keksinnöistÀ: Miki-kirjat ovat todella pieniÀ, suunnilleen virsikirjan kokoisia (ja paperikin on ohutta kuin virsikirjoissa), mutta siitÀ huolimatta miellyttÀviÀ lukea. Otava toi tÀmÀn hollantilaisen formaatin (dwarsligger) markkinoille 2013. SuomenkielistÀ vastinetta flipback-kirjalle ei kai vielÀ ole. SitÀ odotellessa Miki-kirja on minusta parempi kuin ehdotettu "minikirja".

Ihmettelen etteivÀt nÀmÀ kirjat ole yleistyneet nopeammin. MinÀ ostaisin kaikki kaunokirjalliset teokset tÀssÀ formaatissa.






Viini maistui auringolta, mereltÀ ja lauluilta, jotka kertoivat rakkaudesta ja kuolemasta.






Se oli sisilialaista viiniÀ. :)






KesÀn lukuhetket alkavat olla ohi, mutta syksystÀ alkaakin uusi lukemisvuosi: takkatuli, ulkona ropiseva sade, kupillinen kaakaota ja hyvÀ kirja. Ihanaa viikonloppua! :)






♥!