Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. Let me know if you like them! 💚
Hello all and thank you for your comments on my previous posts. As always. I'll try to visit you back as soon as I can.
I would have lots of photos I'd like to share with you but little time for choosing, editing and uploading. Here's a (swift) selection of the most recent shots. The weather has been somewhat unsettled lately.
Today it's sunny, however, and we will have friends coming over for both afternoon coffee and dinner... so I've got to dash now. :)
I hope you are enjoying these last days of July. <3
"Jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa."
Synkän koronaviruspandemiapilven hopeareunus on ollut ainakin se, että tänä kesänä on syöty ja kahviteltu ulkona useammin kuin moneen, moneen vuoteen. Sääkin on suosinut... ja toisinaan ei. :) Olen ottanut esille lyhtyjä ja kiinnittänyt ulos "tunnelmavalot". Tässä osassa maata illat eivät ole vielä tarpeeksi hämäriä valoista nauttimiseen, joten odotan innokkaasti elokuuta ja sen tummia, lämpimiä, tuoksuvia iltoja... :)
Muuten, jos kävelette loppukesällä ja syksyllä pimeällä (varsinkin jos on kostea sää), varokaa poluilla ja pihateillä loikkivia sammakoita! Ainakin täällä on pakko olla taskulamppu mukana pimeässä, ettei vahingossa kävele niiden päälle. Onneksi taskulamppu on puhelimessa aina mukana.
Hei taas, täällä Itä-Suomessa sataa jo toista päivää. Selailin puhelimen kuvia ja postaan sadepäivän iloksi kuvan heinäkuun alusta. Kuvasin puhelimella tuota alapilviä ylempänä olevaa pilveä, joka näyttää nousevan taivaanrannalta. (Tietääkö kukaan onko se esimerkiksi verhopilvi tai untuvapilvi?)
Kuvaan jäi näköjään jonkinlainen valopiste, vaikka yritän aina pyöritellä puhelinta, ettei tulisi heijastuksia. Zoomataanpa hiukan...
... sehän näyttää aivan jättimäiseltä virukselta!
Kesällä on paljon tehtävää, joten kommenttiosio on suljettu tässä postauksessa. Pysykäähän terveinä!
Hei taas! Toivottavasti olette voineet hyvin ja nauttineet kesästä. Tässä postauksessa on enemmän (ja poleemisempaa) tekstiä kuin minulla yleensä... mutta kannattaa vierittää postaus loppuun asti, koska lopussa on ihania hortensiakuvia Italiasta. :) Kirjaan tähän tavallisen kansalaisen ajatuksia ja kokemuksia koronakeväästä ja -kesästä.
Kuvat ovat jälleen Pohjois-Italiasta. Tänä keväänä on ollut helppoa ottaa kuvia ilman ihmisiä. :)
In English: In this post, there are some random thoughts (in Finnish) on life with the coronavirus. Photos are again from Northern Italy, from April to July, from Rhododendrons to Hydrangeas.
My favourite cloth mask
Korona omassa elämässäni
Vaikka asiantuntijat ovat varoitelleet eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien vaaroista jo pitkään (mielenkiintoinen Ylen artikkeli vuodelta 2018), COVID-19 vetäisi maton melkein koko maailman jalkojen alta. (Kai täytyy sanoa, että toivottavasti virusta ei lähetetty liikkeelle tarkoituksella.) Sen aiheuttamat taloudelliset, yhteiskunnalliset, terveydelliset ja koulutukselliset vahingot ihmiskunnalle ovat mittaamattomat. Vieläkin tilanne tuntuu epätodelliselta.
Itse kuulun (toistaiseksi) onnekkaisiin. Rauhaisa elämä maaseudulla on jatkunut melkein normaalina. Omalle pihalle ja metsään pääsee milloin vain. Läheisimmistä ihmisistä useimmat pystyivät siirtymään heti etätöihin.
Olin helmikuussa varannut hartaasti odotetun matkan Italiaan. Olin erityisen tyytyväinen hyviin aikatauluihin, joten varasin matkan, vaikka Pohjois-Italiassa oli jo tautitapauksia. Siinä vaiheessa kun Finnair ilmoitti, että lentojen ajankohtaa voi siirtää myöhemmäksi, olisin sen tehnyt, mutta nettisivulla se ei onnistunut enkä päässyt asiakaspalvelussa koskaan hoitamaan asiaa ihmisen kanssa, en verkossa, en puhelimitse, en suomeksi, en englanniksi... Kyllähän tällainen pandemia on katastrofi esimerkiksi lentoyhtiöille, ja olenkin pahoillani Finnairin puolesta, mutta onnellinen, että olen nyt saanut takaisin lentolippujen hinnan.
Tunnen koronainfektioon sairastuneita sekä Suomessa että Italiassa. Italiassa entinen omalääkärimme on siihen kuollut ja yksi naapureistamme oli kuukauden tehohoidossa ja koettaa nyt toipua keuhkovaurioista.
Toimet viruksen leviämisen ehkäisemiseksi
Olen edelleen sitä mieltä, että Suomen hallitus on toiminut jämäkästi ja hyvin viruksen leviämistä vastaan ja sen haittojen vähentämiseksi. Alussa viruksesta ei tiedetty juuri mitään ja myös hallituksen tiedotustilaisuudet loivat turvallisuuden tunnetta: maan johto toimii ja tiedottaa siitä kansalaisille.
Esimerkiksi THL:n ja Huoltovarmuuskeskuksen toiminnassa on näyttänyt olevan parantamisen varaa, mutta uskon ja toivon, että virheistä on otettu opiksi.
Joidenkin ihmisryhmien suhtautuminen asiaan sen sijaan on hämmästyttänyt minua. Ei ikäihmisiä tai muita riskiryhmäläisiä missään vaiheessa syyllistetty tai alennettu toisen luokan kansalaisiksi. Suomessa ei asetettu ulkonaliikkumiskieltoa kenellekään. Korkea ikä näytti selvästi olevan riskitekijä vakavalle taudille, ja luulisi itsesuojeluvaistonkin kertovan, milloin kannattaa olla varovainen. Huoli tehohoitopaikkojen ja hengityskoneiden riittävyydestä oli siinä vaiheessa hyvin aiheellinen. Kuten aina, eniten pitävät meteliä ne, joiden tilanne ei suinkaan ole vaikein. Siis nämä hyvinvoivat seniorit, jotka "ymmärtävät asiat paremmin kuin nuoremmat" ikäryhmät. Ylekin julkaisi ainakin yhden kolumnin, jonka henki oli, että aika velikultia nämä ikäihmiset, kun eivät alistu kotiarestiin.
Sen sijaan vierailukielto hoitokodeissa olevien vanhusten ja esimerkiksi muistisairaitten luo oli (ja on) niin sydäntäsärkevän kauhea asia, että en halua siitä edes kirjoittaa tämän enempää. Toivottavasti pandemian jatkuessa osataan hoitokotien käytännöt järjestää inhimillisemmin.
Meidän perheessä oli koko ajan selvää, että perheen ikäihmisiä voidaan tavata pihalla pitäen turvallista etäisyyttä. Onneksi oli kevät ja kesä tulossa. Monet kerrat on kahviteltu ja lounastettu ulkona. Pöytien kattaminen sujuu jo rutiinilla. :)
Vieraita tulossa
Kuten varmasti melkein kaikilla, koronapandemia on vähentänyt mahdollisuuksia tavata rakkaita, mutta toisaalta myös vähentänyt velvollisuutta tavata vähemmän tärkeitä ihmisiä. :) Kuinka rentouttavaa - ei tarvitse olla aina vierasvaraa yllätyskahvittelijoille! Vaan onpahan jokunen itsensä-kylään-kutsuva henkilö meillekin tiensä löytänyt.
Mielenkiintoisin tapaus oli iäkäs pariskunta Etelä-Suomesta, joka oli tulossa juuri Keski-Euroopasta saapuneen iäkkään sukulaisen mökiltä. Pitkähkö pöytä katettiin terassille ja kahvittelu koetettiin hoitaa etäisyydestä ja hygieniasta huolehtien, koska perheessämme on vakavasti riskiryhmään kuuluvia. Jossain vaiheessa vieraileva rouva jo huudahti, että "me lähdetään pois, jos te olette noin tarkkoja"... Nämä ihmiset olivat kertomansa mukaan eläneet samoin kuin ennenkin eikä tautia ollut tullut. Niinpä. Koska monet suomalaiset ovat ovat noudattaneet suosituksia tunnollisesti, siitä ovat hyötyneet nekin, jotka eivät ole sitä tehneet.
Pidetään kansantalouden pyörät pyörimässä :)
Ruokaa täytyy kaikkien ostaa. Maaliskuussa menin paikalliseen ruokakauppaan, suunenäsuojus päällä ja etäisyys mielessä. Tietenkään kenelläkään muulla ei ollut maskia eivätkä asiakkaat etäisyyksistäkään välittäneet.Henkilökunta kyllä yritti siitä muistuttaa. Onneksi kylän toinen market kuuluu keskusliikkeeseen, joka on järjestänyt yllättävän hyvin toimivan ruoan verkkokaupan. Tuotteiden keräily ja kotiinkuljetus 10 €:lla on hyvä palvelu. Ostoksista on tullut paremmin suunniteltuja ja ruokahävikki on pienentynyt entisestään. Verkkosivulla on myös kätevä "Sesongissa nyt" -sivu, jolta on kätevää valita satokauden tuotteita.
EDIT 26.7.2020 Olin tekemässä uutta tilausta ja huomasin, että kotiinkuljetuksen hinta on nyt 14,90. Se on valitettavasti liikaa eikä tuollainen 50 %:n hinnankorotus muutenkaan miellytä, joten nyt keksitään sitten muita tapoja tehdä ostokset turvallisesti.
Totuuden nimessä on mainittava, ettei täällä syrjäseudulla juuri ole ollut tautitapauksia. Kuitenkin, jos taudin leviämistä ei olisi saatu niin hyvin hillittyä, myös täällä olisi kannattanut opetella seuraamaan suosituksia. Niin, ja tietenkin (kohtuuhintaisia) hengityssuojaimia pitäisi olla saatavilla. Pitkään aikaan niitä ei saanut ainakaan apteekista. Nyt tarjolla on kalliita kiinalaisia suojaimia. :(
Tänne maaseudun rauhaan on ollut aiemminkin mukava tilata tavarat (esim. vaatteita, kosmetiikkaa) kotiinkuljetuksella, mutta tänä keväänä olen tilannut kotiin yhä useampia tuotteita, paitsi kirjoja, myös kasveja ja askartelutarvikkeita. Myös palapelirintamalla tapahtuu uutta. :)
Uutisia maailmalta
Keväästä lähtien olen seurannut entistä säännöllisemmin The Guardian -lehteä. (Suosittelen lämpimästi myös The Economist -lehteä.)
Myös Yle käyttää Guardiania tietolähteenään, hiljattain esimerkiksi valitettavasta uutisesta, että koronaviruksen vasta-aineet näyttävät häviävän verestä jopa viikoissa eikä immuniteetti tautia vastaan siis kestä kovin pitkään.
Kasvomaskeista on lehdessä kirjoitettu paljon. Asiantuntijat ovat suositelleet maskien pakollisuutta, Pianhan Englannissa maskien käyttö onkin pakollista esimerkiksi kaupassa käytäessä. Lehdessä on annettu hyviä vinkkejä maskien käyttöönja esimerkiksi niiden tekemiseen kotona.
Perjantaina 10. heinäkuuta kerrottiin Philippe Monguillot'n kuolemasta. Ranskalainen linja-autonkuljettaja kuoli sairaalassa joitakin päiviä pahoinpitelyn jälkeen. Minulla ei ole sanoja kuvaamaan ihmisiä, jotka mukiloivat aivokuolleeksi ihmisen, joka kehottaa heitä noudattamaan sääntöjä, tässä tapauksessa käyttämään kasvomaskia julkisessa liikenteessä. Tai olisi minulla sanoja, mutta niitä ei voi käyttää tässä koko perheelle sopivassa blogissa.
Niin, ne maskit. Uutisissa olemme nähneet "mielenkiintoisia" videoita amerikkalaisista maskien käytön vastustajista. Muistatte varmaan Korea-aiheisen kirjapostauksenija maininnan joidenkin kulttuurien yhteisöllisyydestä. Miljoonat aasialaiset ovat vuosikymmenien ajan suojanneet toisiaan tartuntataudeilta käyttämällä maskeja. Joillekin ihmisille näyttää olevan vaikea käsittää, että jos kaikki käyttävät maskeja (ja noudattavat muita suosituksia), kukaan ei sairastu!
Niin, kaikkihan eivät pidä koronavirusinfektiota vakavana asiana. Texasissa kuoli 30-vuotias Covid-bilettäjä, joka tiettävästi oli pitänyt tautia huijauksena.
Yhdysvaltain presidentti on nyt suostunut näyttäytymään kasvomaskissa, mutta muuten uutiset sieltä päin ovat aika huonoja. Koronatapausten määrä kasvaa. New York Timesin mukaan arviolta 5,4 miljoonaa amerikkalaista on menettänyt työpaikkansa ja siis sairausvakuutuksensa koronapandemian seurauksena. Anthony Faucin työtä vaikeutetaan jälleen. Jne.
Suomessakin on maskeja pidetty haitallisina esimerkiksi väittäen, että me tavalliset kansalaiset olemme liian tyhmiä käyttämään niitä oikein. Oikeaan käyttöön tarvitaan nimittäin koulutus, pelkät ohjeet eivät riitä. Maskien väitetään myös saavan ihmiset unohtamaan turvavälit. Itselläni niiden vaikutus on päinvastainen: ne juuri muistuttavat poikkeuksellisesta tilanteesta ja varovaisuuden tärkeydestä.
Bloggaajana
Tämä on ensimmäinen varsinainen postaukseni koronaviruksesta - kunpa niitä ei useita tarvittaisikaan... Olen koettanut blogissa keskittyä enemmän mukaviin asioihin, jotka vievät ajatukset pois pandemiasta. Oletteko huomanneet esimerkiksi uudet linkit blogilistassani? Interesting sites -listalta löytyy asiaa ja viihdykettä. Italian kielestä kiinnostuneille suosittelen Roberto Burionin Medical facts -sivustoa.
(Blogilistallani on muuten joitakin Blogger-blogeja, joiden uudet postauksesta eivät päivity listaan, vaikka olen yrittänyt monta kertaa lisätä linkin uudelleen, muokattuna jne. Tietääkö kukaan mistä tämä johtuu? Joissakin WordPress-blogeissakin tätä on ilmennyt, mutta olen saanut päivitykset kuitenkin toimimaan.)
Kuvia luonnosta olen ottanut paljon, mutta en ole ehtinyt valikoimaan niitä postauksiin. Näinä päivinä ihmettelen pihakuusista alas mätkähteleviä vihreitä käpyjä. Jotkin pienehköt linnut näyttävät niitä pudottelevan, mutta en ole onnistunut tunnistamaan niitä ottamistani kuvista. Niillä on kunakin päivänä eri puu. Onkohan niiden suunnitelma jotenkin kerätä kävyistä siemenet sitten maasta? :)
Tänä keväänä on ollut runsaasti aikaa myös ajatustyöhön ja niinpä keksin omat määritelmät keväälle ja kesälle. Kevät alkaa (täällä Itä-Suomessa) jäidenlähtöpäivänä. Tänä vuonna kevät alkoi siis äitienpäivänä 10. toukokuuta. Kesä taas alkaa silloin kun puut alkavat olla kunnolla lehdessä...eli tänä vuonna kesäkuun alkupäivinä. :)
Muuttuuko mikään?
Koronapandemian alussa toiveikkaimmat puhuivat uuden auttavaisuuden ja yhteisvastuun ajan alkamisesta. Valitettavasti kuluneet kuukaudet ovat näyttäneet toiveet turhiksi niin ihmisten kuin valtioiden tasolla. Avuliaat ihmiset ovat edelleen avuliaita, tietämättömät tietämättömiä, itsekkäät itsekkäitä ja rikolliset kehittelevät uusia tapoja huijata ihmisiä koronakriisin varjossa.
Valtiot kilpailevat keskenään suojavarusteista ja lääkkeistä, eikä yhteistyö EU:n sisälläkään kovin
hyvin ole toiminut. (Tuore artikkeli Italian pyytämästä avusta.) Muistatteko elokuvan nimeltä Independence day – Maailmojen sota? Minä liikutun aina kohdassa, jossa eri maiden (varsinkin Israelin ja Syyrian) joukot koordinoivat vastaiskua ulkoavaruudesta tullutta hyökkääjää vastaan. :) Todellisuudessa maailmassa on monia maita, jotka liittoutuisivat alieenien kanssa, jos saisivat siitä etua. Vaikka eihän sitä tiedä... Jos joudumme elämään vuosikausia koronaongelman kanssa, jotain saattaa kuitenkin muuttua.
Sosiologian professori Terhi-Anna Wilska pohdiskeli huhtikuisessa kolumnissaan, voiko koronakriisi muuttaa arvoja ja rutiineja. Hänen mukaansa arvot eivät muutu äkillisesti isojenkaan kriisien seurauksena ja rutiinien muuttaminen pysyvästi on vaikeaa. Toivon kuitenkin, että kuluneen kevään trendit, etsiytyminen luontoon, turhan (lento)matkustuksen välttäminen, omavaraisuuden arvon ymmärtäminen.... ja vaikkapa kasvomaskien käyttö jatkuisivat kriisin jälkeenkin.
Henkilökohtaisesti toivoisin myös, että esimerkiksi Euroopan valtiot pohtisivat tarkkaan, onko tiivis yhteistyö Kiinan kanssa hyvä asia. Puhumme maasta, joka on hyvin ongelmallinen ihmisoikeus-, ympäristö-, tuoteturvallisuus-, jne. asioissa.
Koronaviruksen kanssa on eletty jo useita kuukausia. Varsinkin nyt pitäisi muistaa olla varovainen, kun rajoituksia on purettu eri maissa. Kliseisyyden uhallakin: Taistelussa koronavirusta vastaan tarvitaan jokaista ja yhdessä tästä selvitään. :)
Kiitos, jos jaksoit lukea koko tekstin! :) Nyt on muhkeiden hortensioiden vuoro:
Nautitaan kesästä ja pidetään huolta itsestämme ja toisistamme! :)
Stay safe and well, dear all!
Loppukevennys: Poikkeuskeväänä olen ehtinyt myös askarrella puhelimen kanssa. Lähimmille ihmisille on aina ollut omat, kauniit soittoäänet, mutta nyt tylsätkin puhelut alkavat hyväntuulisesti: olen nimittäin valinnut yleiseksi soittoääneksi Men at Work -yhtyeen iki-ihanan "Down Under" -kappaleen.
Koronakevään piristykseksi sallin itselleni myös yhden kirjatilauksen. Kimmokkeena tilaukselle oli iltapäivälehden kirjavinkki Euny Hongin kirjasta Nunchi. Enhän voi vastustaa kirjaa, josta kirjoitetaan näin: "Nunchi eli korealainen ympäristön lukemisen taito tekee sinustakin oman elämäsi Sherlock Holmesin..." :)
{I love Sherlock Holmes! I want to be Sherlock Holmes!}.
In English: In this post, I briefly review some books (mainly in Finnish) I ordered this spring.
Thank you very much for your comments on my previous post! Clearly, you liked the beautiful jigsaw puzzle. I miss the reposeful moments at the puzzle table and ponder the big question: What next? :)
Tietenkään ei olisi järkevää tilata vain yhtä kirjaa, joten selailin verkkokaupan valikoimaa ja löysin tämän keittokirjan. Kotiruoka-kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 1908 ja sen jälkeen siitä on otettu kymmeniä uusia painoksia. Minä sain sellaisen vanhemmiltani kauan sitten ja nyt perinne jatkui tällä uudistetulla painoksella. :)
Nunchi-kirjan alkuperäinen nimi on The Power of Nunchi: The Korean Secret to Happiness and Success. Pidän enemmän otsikon toisen osan suomalaisversiosta: "Intuitiota ja tilannetajua korealaisittain". Elämäntaito-oppaita ja itseapukirjoja en yleensä lue, ja menestykseen viittaaminen jopa lievästi ärsyttää, joten (ha-haa!) saan tämän kirjan ujutettua Helmet-lukuhaasteen kohtaan 3: Kirja johon suhtaudut ennakkoluuloisesti. :)
Tekstissä (käännöksessä) häiritsee hieman amerikkalaistyyppinen rentous. Pomoa ei "nuoleskella", häntä peräti "nuollaan". Amerikkalaiset voivat ehkä kysyä toisiltaan are you crazy?!, mutta pidän liian tuttavallisena, jos kirjan kirjoittaja huudahtaa minulle oletko hullu?!. :)
Muuten pidin kirjasta. Esittelen tässä kirjan vain lyhyesti, koska suosittelen, että luette kirjan itse.
Nunchin, äännetään [nantšii], käännös suomeksi voisi olla "silmämitta". Se on hienovarainen taito arvioida muiden ihmisten ajatuksia ja tunteita harmonian, luottamuksen ja yhteyden rakentamiseksi. Tällä taidolla voi siis saavuttaa menestystä, mutta ainakin minusta sen arvo on erityisesti siinä, että se tekee oman ja muiden elämän miellyttävämmäksi.
Jotkut syntyvät paremman (nopeamman) nunchin kanssa kuin toiset, mutta kaikki voivat sitä opetella ja siksipä se onkin varsin demokraattinen taito, korealaisten mielestä jopa "altavastaajan salainen ase". Hongin mielestä nunchilla on tärkeä osuutensa siinä, että pienestä ja vielä hiljattain köyhästä maasta on tullut esimerkiksi teknologian, kosmetiikan ja popmusiikin suurvalta. Kirjoittaja soveltaa nunchi-analyysiä myös yritysjohtajiin ja esimerkiksi Koreoiden välisiin suhteisiin.
Hong muutti 12-vuotiaana USA:sta Etelä-Koreaan. Ummikkona vieraassa kulttuurissa hän oppi seuraamaan mitä muut tekevät. Kirjan perusteella Korean koululaitos poikkeaa länsimaisesta, oppilaat huolehtivat esimerkiksi koulun siivouksesta ja joutuvat ottamaan paljon enemmän vastuuta oppimisestaan, kuten selvittämällä itse, mitä aiheita kokeeseen tulee ja missä koe pidetään.
Tarkkailu, hiljaisuus ja harkintakyky ovat perinteisesti olleet myös länsimaisia hyveitä (jo kreikkalaisista ja roomalaisista lähtien), mutta ne ovat nyt tainneet jäädä aktiivisuuden ja ulospäinsuuntautuneisuuden varjoon.
Tähän on pakko lisätä huomautus: Luin Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta viittauksen tutkimukseen persoonallisuuspiirteiden ja kulttuurin suhteesta. Kiinassa lapsen varautuneisuus ja ujous johtivat hyvään itseluottamukseen ja menestykseen koulussa ja aikuisiällä. Yhdysvalloissa lapselta sen sijaan odotettiin aktiivisuutta, rohkeutta ja itsensä esille tuomista. Esimerkiksi oli hyväksyttävää, että lapsi juoksi äänekkäästi keskelle huonetta ja otti tilansa, kun taas Kiinassa tällainen käytös osoitti kasvatuksen puutetta. Yhteisöllisissä kulttuureissa keskeisiä ovat arvot, jotka korostavat toisten huomioon ottamista. Keltikangas-Järvisen mukaan "länsimainen kuvaus yksilöllisyydestä eroaa joskus hyvin vähän, jos ollenkaan, itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä". Onneksi me suomalaiset taidamme sijoittua johonkin näiden kulttuurien väliin, joten pärjäämme missä vain. :)
Takaisin nunchiin: sen "yksikkö" on huone, eli siis kaikkien siellä olevien keskinäinen vuorovaikutus. Vuorovaikutus muuttuu koko ajan ja "hyvänunchinen" ihminen tulkitsee sitä ja pyrkii sovittautumaan siihen. Vanhan viisauden mukaan meillä on kaksi silmää ja korvaa, mutta vain yksi suu. :)
Nunchi tarkoittaa siis valpasta tarkkailua ja tarvittaessa nopeaa toimimista. Se vaatii viitseliäisyyttä, ja yksi sen pahimmista vihollisista on älypuhelin (& co.), joka varastaa huomiomme ja tukahduttaa hiljaisuuden. Hyvin toimivaa nunchia eivät muut välttämättä edes huomaa, mutta hyvän nunchin saavuttanut ihminen luo harmoniaa, välttää hankalia/vaarallisia tilanteita ja saavuttaa tavoitteitaan.
Hong toteaa lopussa piristävästi, että nunchiakin on käytettävissä rajallisesti. Vuorovaikutus joidenkin ihmisten kanssa ei muutu tyydyttäväksi mitenkään, ja sellaisista ihmisistä on viisainta pysyä kaukana. Toiseksi: "nunchi-ninjatkin" tekevät joskus virheitä. Niitä ei kannata jäädä hautomaan vaan siirtyä uusiin haasteisiin...
Muutakin mielenkiintoista löytyi.
Kirja, josta olin ollut kiinnostunut jo pitkään ja joka päätyi ostoskoriini, on Eija Mansikkamäen Kun minua ei enää ole. Noin 70-sivuiseen kirjaan voi täyttää tärkeitä tietoja perhe-, terveys-, talous-, jne. asioista, toiveista hautajaisten suhteen, viestejä jälkeenjääville jne. Olen jo alkanut täyttää kirjaa... ja tämänkin kirjan saan mahtumaan Helmet-haasteeseen, nimittäin kohtaan 9: Kirjassa kohdataan pelkoja. :)
Tällä kirjalla käyn nimittäin taistoon paitsi kuolemanpelkoa vastaan, varsinkin sitä pelkoa ja huolta, että jälkeenjääville jää hiivatinmoinen työ jäämistöni selvittelyssä.
Myös Kristiina Elon Turku: färityskirja aikaihmisil on ollut toivelistallani pitkään. Kauniista kuvista on muuten esittely paitsi suomeksi, myös ruotsiksi ja englanniksi.
Toinen uusi värityskirjani on Amylee Weeksin kuvittama Joy for the journey. Kukkaisia kuvia, mietelmiä ja raamatunlauseita. Jämäkät kannet ja kierresidonta sivun yläreunassa tekevät kirjasta kätevän käyttää.
