Слава Україні! Kunnia Ukrainalle!

 

Putinin "kolmen päivän erikoisoperaatio" on nyt kestänyt kaksi vuotta. Kaksi vuotta Venäjän rikollista hyökkäyssotaa, mittaamatonta kärsimystä, siviilikohteiden ja kulttuuriaarteiden pommituksia, ainakin kymmeniä tuhansia kuolleita, sekä sotilaita että siviilejä, miljoonia pakolaisia. 

Viime vuoden lokakuussa tehdyn, ja tammikuussa julkistetun, kyselyn mukaan sodan lopettamista tukee nyt 40 prosenttia venäläisistä eli suurempi osa kuin tukee sodan jatkamista, tutkimuksen mukaan enää kolmannes. Putinin kannatus on kuitenkin säilynyt vahvana, tutkimusmenetelmästä riippuen ainakin 70 prosenttia venäläisistä kertoo luottavansa Putiniin.

Venäjän hallinto yrittää tukahduttaa sodanvastaiset mielipiteet entistä vainoharhaisemmin. Lehtitietojen mukaan ihmisiä on esimerkiksi pidätetty Ukrainan lipun väristen vaatteiden käyttämisestä. 

Venäjän mielivaltainen hallinto yrittää tukahduttaa myös omien kansalaistensa haaveet vapaudesta. Ihmisiä kuolee epäilyttävissä olosuhteissa...

Navalny was everything that Putin isn't: tall, charismatic, and dynamic. 

Luke Harding

By Mitya Aleshkovskiy - https://www.flickr.com/photos/aleshru/6268649551/,
CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=99693856

It is not shameful to do little, it is shameful to do nothing.

Julia Navalnaja

Ajatelkaa kuinka mukavaa olisi, jos meillä olisi itäisenä naapurina vapaa, demokraattinen, rauhantahtoinen valtio! Aivan ensiksi haluaisin vierailla Pietarissa ihastelemassa arkkitehtuuria, kirkkoja ja museoita...

Siitä haaveillessa meidän täytyy nyt muistaa ja koettaa muistuttaa vallanpitäjiä siitä, että on välttämätöntä tukea Ukrainaa vankkumatta. Tämä vuosi on todella tärkeä. Asiantuntijoiden mukaan sodan pitkittyminen on aluksi hyödyttänyt Venäjää, mutta pikku hiljaa länsimaatkin saavat ase- ja ammustuotantoaan kasvatettua.

Me tavalliset ihmiset voimme auttaa Ukrainaa edelleenkin esimerkiksi lähettämällä Ukrainaan ukrainalaisten tarvitsemia tavaroita, ilman postituskuluja - taikka neulomalla sukkia, lahjoittamalla rahaa, ostamalla Ukrainassa valmistettuja päivittäistavaroita tai tukituotteita...

Jokainen voi tehdä jotain!

Tässä muuten Ukraine Media Centerin kiitosvideo suomalaisille muutaman kuukauden takaa:

Monet varmaan näkivätkin Ylen ohjelman Ukrainassa sotivista ja sotineista suomalaisista vapaaehtoisista. (Mielestäni heille pitäisi suomalaisen yhteiskunnan pystyä tarjoamaan paremmin tukea.) Tässä vielä linkki Kasperi Alhoniemen koskettavaan tarinaan. 

Esimerkiksi torstain 22.2. keskusteluohjelma A-Talk, aiheenaan sota ja lännen tuki Ukrainalle, oli varsin asiapitoinen. Sen voi katsoa Areenassa.

Oletteko muuten huomanneet, että IRR-TV:llä tulee todella mielenkiintoisia ohjelmia esimerkiksi Ukrainasta? Kanava lähettää ohjelmaa iltaisin 19:30 - 21:30 ja ainakin useimpina iltoina kello 19.30 alkaa jokin Ukrainaa käsittelevä ohjelma. Katsomani jaksot ovat olleet täyttä asiaa alusta loppuun. Ohjelmatietoja näkee täältä. 

Samalla kanavalla alkaa muuten uusi kausi Paratiisi takapihalla -puutarhaohjelmasta tänään lauantaina kello 20. EDIT: Nyt katsottavissa myös YouTubessa.

Huomasin myös, että Turun kaupunki sekä turkulaiset yritykset yhdessä IRR-TV:n kanssa järjestävät Ukrainan sotaan liittyvän valokuvanäyttelyn Turun taiteen talolla 23.2. - 3.3.2024. Urhea Ukraina -valokuvanäyttely on avoinna päivittäin klo 11-18.

"Ukrainan sota on kestänyt jo kaksi vuotta. Venäjän epäinhimillinen terrorismi syyttömiä ukrainalaisia siviilejä kohtaan on systemaattista ja raakaa sotarikollisuutta. Urhean Ukrainan taistelussa on kysymys taistelusta koko Euroopan turvallisuuden puolesta. Emme saa unohtaa ukrainalaisia hetkeksikään, taistelu Ukrainan maaperällä on meidän kaikkien taistelu – myös meidän suomalaisten.

Näyttelyn vapaaehtoisella pääsymaksulla haluamme auttaa sodassa kärsineitä ukrainalaisia.

Sisältövaroitus: Näyttelyn kuvat ovat sota-alueelta ja saattavat järkyttää."

 

Kuten viime vuosina blogiani seuranneet tietävät, Ukrainan kauniista ja uljaasta kansallislaulusta on tullut minullekin, suomalaiselle, hyvin tärkeä. Kahden viime vuoden aikana olen upottanut blogiin monia hienoja esityksiä siitä. Ylläolevalla videolla hymnin lauloivat latvialaiset... ja seuraavalla liettualaiset:

Tämän videon olen postannut jo aiemmin, mutta se on minulle edelleenkin yksi sykähdyttävimmistä. Georgialainen Ensemble Tbilisi: 

SLAVA UKRAINI!

Hyvää ystävänpäivää! - Flowers for friends

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille!

As many of the foreign readers of this blog know, 14 February is called "Ystävänpäivä" ("Friend's Day") in Finland and it is indeed (more) about remembering friends than connected with romantic love. It's actually quite nice - you can do either way or both! For someone like me, fond of flowers, cards, chocolate, hearts, and pink, Valentine's Day is a lovely holiday. I hope you all are having a happy day as well. :)

Kuten arvasitte, olen taas leikkinyt kuvageneraattorilla. Oi voi, lupasin jo viikkoja sitten tehdä postauksen tästä aiheesta... Minulla onkin monta luvattua aihetta odottamassa. Mitä ikävämpi aihe (esim. terveydenhuollon ongelmat), sitä korkeampi on kynnys alkaa kirjoittaa postausta.

Tänään ei ajatella ikäviä asioita, vaan iloitaan talvesta..

 ... ja toisaalta kevään lähestymisestä. :)

Tässä kuvassa puutarhaihminen näyttää aika keskittyneeltä, suorastaan vakavalta. 

Pyydetäänpä kuvasovellukselta hymyilevä puutarhuri... Kas näin! Iloista päivää kaikille!

🌺💚🌺

H niin kuin helmikuu

 

Hyvää helmikuista huomenta! Upean kaunis, aurinkoinen päivä on taas valjennut. Pakkasta on nyt -29 C. 

Koska kuvat olivat jo valmiina, minäkin postaan jo nyt helmikuun kuvani Kristiinan kuvahaasteeseen. Tälle päivälle tulikin sitten kaksi postausta, koska jo aikaisemmin aamulla julkaisin uudelleen vanhan suosikkipostaukseni helmikuulta 2015. Olen päivittänyt tekstiä hieman ja lisännyt mukaan huomioitani virkistyvästä blogimaailmasta. 

Kiitos, Kristiina, kivasta haasteesta!

HERKUTTELUA

HUONE

HEIJASTUS

Tälläkin kertaa mukana on myös bonuskuva. :) Nämä terhakat pikkutaimet ovat hunajapomeloita. Muutama viikko sitten tuli perheessä puhetta pomeloista ja kaupassa kävijä oli ostanut kaksi jättimäistä sitrushedelmää. Jos olen oikein ymmärtänyt, hunajapomelo on yksi pomelon lajike. Se on peräisin Kiinasta. Oli toki mielenkiintoista maistaa hunajapomeloa, muttei siitä suosikkiamme tullut. Maistamamme hedelmät olivat kuivakoita ja melko mauttomia. Hedelmäliha on melkein valkoista.

Huvikseni panin muutamia siemeniä multaan pieniin purkkeihin ja muovikelmun alla takanreunan lämmössä ne itivät sataprosenttisesti. Näiden ei tarvitse hedelmiä tuottaa, mutta jos jatkavat kasvua näin pirteästi, ne tuottavat iloa vihreydellään. :)

HUNAJAPOMELO, HEDELMÄPUU :)

Wikipedian mukaan pomelo (Citrus maxima) on italiaksi pomelo, pummelo tai pampaleone. Hauskoja nimiä kaikki.  

Bloginostalgiaa - Reposted Friday thoughts

Helmikuuta Pohjois-Italiassa

Hei ja ihanaa helmikuista perjantaita! 

Villa Emilia -blogi täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Aloitin siis 2014, en todellakaan ensimmäisten joukossa. :) Innoituksenani olivat puutarha-, koti- ja käsityöaiheiset blogit varsinkin Yhdysvalloista ja Kanadasta ja kielenäkin alussa etupäässä englanti. Osallistuin kivoihin blogihaasteisiin ja tutustuin pian moniin ihaniin bloggaajiin... joista monet eivät valitettavasti enää päivitä blogejaan. Muistan lämpimästi esimerkiksi tämän postauksen alkuperäisiä kommentoijia. 

Kommenteista puheen ollen, muutama päivä sitten löysin yhden oman kommenttini blogini roskapostista. :) Muitakin sinne on mennyt aiheettomasti, joten muistakaa tarkistaa roskapostikansionne säännöllisesti. 

Alkuvuosieni postaukset alkavat näyttää minusta jo varsin nostalgisilta. Vuonna 2015 otin paljon kuvia, joista pidän itsekin vielä paljon. Vuosien aikana tulleet uudet lukijat ovat hyvä syy esitellä myös vanhoja kuvia. :) 

Ja uusista lukijoista puheen ollen, on ollut mukavaa huomata, että blogielämä tuntuisi olevan taas vilkastumaan päin. Tuntuu että instant-somettelun jälkeen monet alkavat taas arvostaa bloggaamisen rauhallisuutta. Ainakin yksi uusi kuvahaaste on alkanut ja on ollut mukavaa nähdä, että osallistujat käyvät kommentoimassa postauksia myös blogeissa, joita eivät entuudestaan tunne ja että suurin osa käy myös vastavierailuilla. :)

Alla olevat kuvat ja tekstit ovat helmikuulta 2015.

FROM 2015: Fun, Fabulous, Fantastic or Fascinating Friday... 

I have noticed that many blogs participate in different kinds of "Five on Friday" or "Friday's Favourites" blog challenges. Such a good idea! For today's post, I have made a list of five things that made me happy during this week - there were many of them:

1. Health. What I was afraid could be the seasonal influenza, might indeed be the influenza, but with symptoms alleviated by the vaccine. A great excuse for having a nap or going to bed early. :) Eating candies is not good especially when you are ill, but they do look invigorating.

EDIT 2/2024: I don't like this photo very much any more but I keep it as a memory because it was part of the original post. :)

2. Spring is on its way. We still haven't seen much sun in this part of the country, but at least we have had some days with pleasant temperatures.

EDIT 2/2024: That was 2015. This year it's the opposite. There's much sunshine... and cold temperatures, -31 C last night. :) 

3. Seed packets hold the promise of spring. This lavender should survive in our hardiness zone. (From Exotic Garden.) 

EDIT 2/2024: My lavenders are still alive and when finally moved in full sun and in well-drained soil, last summer they were doing well. <3

Who wouldn't love lavenders? What is funny in the (old) picture below is that it was a photo of me watering the shrubs (in Italy) but you can't see me anymore... One of my first efforts of photo-editing. :)

4. Inspiring plant catalogues keep arriving in these weeks. In this one (of Garden Center Kauppila, in Turku) there were for example Petunias in lovely tones. I would love to mix these colours...

5. ... a little bit like Nature does. 

In 2015, I joined Karen at My Little Home and Garden for Sunlit Sunday. The links seem to work but unfortunately the blog is not active at the moment. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

🤗

Have a lovely weekend! 

Anita Brookner: Rantahotelli

 

Huomenta ja hyvää alkanutta helmikuuta! Kuten aina vuoden alussa, koetan ehtiä lukea kirjoja ja jopa tehdä niistä postauksia. Kun kevät lähenee, lukemiseen käytettävissä oleva aika vähenee, huimaa vauhtia. Minulle käy myös usein niin, että luen kirjan ja teen siitä muistiinpanoja, mutta postauksen kirjoittaminen lykkääntyy ja kuukausien päästä en saa itsekään selvää kommenteistani. :)

Tässä tulee vuoden 2024 toinen kirjapostaukseni. Selailin Helmet-listan alkupäätä: ykköskohtaan on helppo löytää luettavaa, toinen aihe ei erityisemmin kiinnosta, kolmoskohtaan (Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja) valitsin hyllystäni Anita Brooknerin Rantahotellin. Se on voittanut Booker-palkinnon ilmestymisvuonnaan 1984.

Kirjan hotelli sijaitsee Sveitsissä, Genevenjärven rannalla. (Hotellihuoneen ikkunasta näkyy järven takaa, Ranskan puolelta siintävä Dent d'Oche -vuori.)  Vuodenaika on syksy, tapahtuma-aika on 1960- tai 1970-lukua, vaikka jotkin tavat ja asenteet tuntuvat kuuluvan selvästi aiemmille vuosikymmenille. Kirjassa viitataan (nykyaikaiseen) Cosmopolitan-lehteen. (Wikipedian mukaan lehti alkoi Yhdysvalloissa ilmestyä ensimmäisen kerran vuonna 1886 perhelehtenä, mutta se muutettiin naistenlehdeksi 1960-luvulla. :)) Väritelevisio on vielä hieman ylellinen.

Kirjasammon sivulta voitte lukea Rantahotellin takakansitekstin. En täysin ymmärrä sitä. :) "Tyrmistyttävä skandaali" on todellakin tuonut päähenkilö Edithin rauhaisaan, harvojen tuntemaan sveitsiläishotelliin, mutta mikä on mainittu "uusi katastrofi"? Toki kirjan lopussa lukija jännittää kuinka Edith aikoo vastata tiettyyn ehdotukseen, mutta ainakin minun mielestäni hän lopulta teki aivan oikean ratkaisun.

Mitä voin teoksesta kirjoittaa paljastamatta liikaa tarinasta? Teksti soljuu rauhaisasti (suomentaja Eva Siikarla). Sillä, että Edithin hotellihuone on kauttaaltaan ylikypsän vasikanlihan värinen, on arvatenkin jokin merkitys. Huoneen kaappi on umpitautinen (?). Takakansiteksti puhuu "upeasta huumorista", aikalaisarvio sen sijaan "hiljaisesta ironiasta". Kallistuisin enemmän jälkimmäisen kannalle. Minua viihdyttää hetkittäinen itseironia Edithin rakastajalleen kirjoittamissa kirjeissä. Kun Edith on kertonut arvioineensa erään henkilön ammatin väärin, hän kirjoittaa: Se romaanikirjailijan kuuluisasta kuvittelukyvystä. Erehdyttyään toisenkin henkilön sosiaalisen taustan arvaamisessa, hän kommentoi: Se romaanikirjailijan kuuluisasta jne.

Ulkoilman ja vuoristomaisemien ystävänä pidän kohdasta, jossa Edith ja herra Neville ovat kavunneet vuoren laelle. 

Se vaisu ja varovainen olento joka hän [Edith] oli järvenrannalla ollut oli myös kadonnut, oli haihtunut hänen noustessaan tuohon korkeampaan ilmanalaan, ja etäisen ja melkein kristallisen prosessin avulla oli syntynyt uusia komponentteja jotka olivat muodostaneet jotain kovempaa, kirkkaampaa, päättäväisempää, realistisempaa, joka pystyi antamaan arvoa nautinnolle, suorastaan odottamaan sitä.

Ehkäpä auringonpaiste  ja kirpeä vuoristoilma auttoivat Edithiä myös vastustamaan herra Nevillen kyynisiä viisauksia elämästä. Koko kirjan ajan minusta oli tuntunut, että yksi Edithin epätyydyttävän elämän ongelmista oli se, että hän ei ollut oppinut sanomaan ääneen, ehkä ei edes itselleen, mitä haluaa elämältä ja ihmissuhteilta. Mutta halut ja toiveet on tuotava julki, tuotava sitkeästi julki [...] huomaa Edithkin kirjan loppupuolella ja se kannattaakin meidän kaikkien muistaa. Ei kannata luulla, että muut tietävät mitä haluamme, jos emme selvästi kerro sitä heille.

Näissä sisäkuvissa näkyy kaupasta ostettu laskiaispulla. Yritin ensin kasata kahvikupin seuraksi jonkinlaisen kakkupalan Edithin ja Monican kahvilakäyntien hengessä, mutta kakkupalan koristelu romahti... :D

Postauksen muista kuvista osa on Sveitsistä (ja osa Italian puolelta), ei tosin järven rannalta eikä syksyllä otettuja. :)

Happy February, everyone!