Mahtaako johtua vanhuudesta vai mistÀ, mutta eilen seurasin haikealla mielellÀ, kun Sauli Niinistö ja Jenni Haukio viimeisten kÀttelyjen jÀlkeen poistuivat Presidentinlinnasta siviiliautolla. HeillÀ oli mielessÀÀn varmasti helpotusta kahden presidenttikauden pÀÀttymisen jÀlkeen. LÀmmin kiitos tehdystÀ työstÀ heille ja menestystÀ uudelle presidenttiparille.
Minulla oli tÀmÀn pÀivÀn m-kuvaksi jo toinen ehdokas, mutta valitsin lennossa Machiavellin Ruhtinaan, josta eilen paljon puhuttiin. :) TÀmÀ poliittisen kirjallisuuden klassikko on kuulemma myös Suomen presidenttien lempilukemistoa. Kirja tÀytyykin nyt lukea uudelleen. TÀytÀn sillÀ Helmet-lukuhaasteen kohdan 46: Kirjan kannen pÀÀvÀri on musta tai kirjan nimessÀ on sana musta. Ruhtinas kÀvisi muihinkin kohtiin, esim. 28: Kirjailija on VÀlimeren maasta tai 29: Kirjassa valehdellaan tai 37. Kirja, joka herÀttÀÀ voimakkaita tunteita... :) Vuonna 1532 painettu teos kiellettiin paavi Paavali II:n aikana 1559. Kirjasta tuli kuitenkin menestysteos valistusajasta alkaen.
KetÀpÀ ei vapaus, itsenÀisyys, kansanvalta ja kansallinen eheys kiinnostaisi, joten postaukseni loppuu, kuten tÀmÀ Machiavellin Lorenzo de' Medicille kirjoittama ohjekirjakin, Petrarcan komeisiin sÀkeisiin:
VirtĂș contro a furore
PrenderĂ l'arme, e fia el combatter corto;
Ché l'antico valore
Nell'italici cor non Ăš ancor morto.
(Kyvykkyys tarttuu aseisiin mielivaltaa vastaan
ja taistelu on loppuva lyhyeen,
sillÀ entinen urhoollisuus
ei ole vielÀ kaikonnut italialaisten sydÀmistÀ.)
