Nostalgia - Helmet-haasteen kohta 2

Flowers and a book from childhood. Happy September to you all! 

Kuvaan mielelläni vastavaloon. Sormustinkukkien paraatipuoli on aurinkoon päin, mutta hienoiltahan nämä näyttävät myös takaapäin. :)

Ja sitten postauksen toiseen aiheeseen: Tammikuussa aloitin hauskan Helmet-lukuhaasteen reippaasti. Jos olisin pitänyt samaa vauhtia yllä koko vuoden, olisin saattanut ehtiä lukea haasteen 50 kirjaa ja postata niistä vuoden loppuun mennessä. Kevään ja kesän aikana tahti hidastui, ja nyt alkavatkin jo syksyn kiireet ja joulun valmistelu. :)

Lukemiani kirjoja taitaa olla tällä hetkellä - tämän postauksen kirja mukaan lukien - 22.

Olen muuten aloittanut tarpeettomien-tavaroiden-myynti-kirpputorilla -projektin. Kerron sen sujumisesta myöhemmin.

Siivoillessani löysin kaksi lasten/nuortenkirjaa, joita en ollut muistanut pitkään aikaan. Helmet-haasteen kohdassa 2 haetaan kirjaa, jossa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä. Tässä Ponikerho ja hevosvarkaat -kirjassa etsitään kadonnutta (varastettua) ponia. Laajennan siis kakkoskohtaa kattamaan myös kadonneet eläimet. Toisessa minulla olevassa kirjassa, nimeltään Ponikerho ja hevossaaren seikkailu, etsitään muistaakseni nimenomaan kadonnutta ihmistä... mutta kirja on tällä hetkellä kateissa. :)

Rolf Lengstrandin ja Pierre L. Rolénin kirjoittama alkukielinen Ponnyklubben och hästtjuvarna on vuodelta 1965. Inkeri Pitkäsen sujuva suomennos on ilmestynyt 1974. Kirjan valokuvat on ottanut Arthur Svenonius ja ne ovatkin tärkeä osa kirjaa. Kirjan takakannessa sanotaan, että "Ponikerho-kirjat ovat jännittäviä valokuvakertomuksia" ja jatketaan: "kaikille tytöille, jotka pitävät hevosista ja seikkailuista" ja minä tietenkin lisään, että voivat näitä pojatkin lukea.

Ponikerho ja hevosvarkaat, kuvat Arthur Svenonius

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Skåneen, Ruotsin eteläisimpään kärkeen. Itäsuomalaista lukijaa viehättävät maakunnan merellisyys, laajat viljavat pellot, pyökkimetsät ja vanhat linnat.

Louise nousi istumaan vuoteessaan.
Hän oli herännyt useaan otteeseen yön aikana. Ikkunaluukut olivat kolahdelleet seinää vasten ja myrskynpuuskissa portti oli heilahdellut edestakaisin.
Kello oli vasta neljä aamulla. Myrsky oli laantunut ja nyt kuului ainoastaan maininkien kohinaa.
Mutta mikäs se oli? Eikö se ollut hevosten hirnuntaa?
Hän hiipi ikkunaan. Mereltä leijuvien keveiden sumuharsojen läpi hän näki kalastusveneen juuri irtaantuvan rannasta. Hän painautui lähemmäksi ruutua nähdessään jotain liikettä tien suunnalla. Siellä oli kaksi miestä, jotka kumpikin taluttivat hevosta hevoskuljetusautoon.

Oli ihanan nostalgista lukea tämä lapsuuden seikkailukirja...

Ponikerho ja hevosvarkaat, kuvat Arthur Svenonius

Antoisaa syyskuuta!