Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. 🤎 From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilta. Näytä kaikki tekstit

5.9.2026

Syystunnelmaa ja haastevastauksia




Hei taas! Bloggerissa on ollut hieman ongelmia. Onneksi blogipostausten kommentointi näyttää jälleen onnistuvan. 

Syyskuun alun sää on ollut epävakainen. Täällä Itä-Suomessa sade on tervetullutta. Aurinkokin pilkahtelee välillä, ja puiden ja varpujen lehdet alkavat saada syksyistä väriä. :)

Pitemmittä puheitta kivoihin blogihaasteisiin: Riitan haasteessa etsitään henkilöitä, jotka ovat inspiroineet joko ruuanlaitossa/keittiön sisustuksessa tms. keittiöön liittyvässä asiassa. 

En oikeastaan osaa valita henkilöitä, jotka ovat inspiroineet ruoanlaittoani. Äiti tietenkin on ollut ruoanlaittajien numero 1 (ja hänen paistettu kananpoikansa uuniperunoiden kera säilyy ikuisesti perheen lempiruokien ykkösenä). Kuten olen kertonutkin, olen onnekas, koska kaikki perheeni jäsenet ovat innostuneita ja luovia ruoanlaittajia. Inspiraatiota ja reseptejä löydän blogeista ja lehdistä (nykyisin usein niiden verkkosivuilta). Nuorena keräilin reseptejä painetuista lehdistä ja liimailin niitä ruokalajeittain tai valmistusaineittain jaoteltuihin vihkoihin ja kansioihin. On minulla aika paljon keittokirjojakin. Jos niiden määrällä mitattaisiin keittotaitoa, olisin huippukokki. :)

Kuten olen sisustusasioista kertonut, kotoisa maalaiskeittiö on ollut ihanteeni niin kauan kuin muistan. Ymmärrän pelkistettyjen, minimalististen, esimerkiksi harmaiden keittiöiden viehätyksen, mutta omassa keittiössäni toivon näkeväni puuta, peiliovia, ripustustankoja, tekstiileissä ruutuja tai kasviaiheita jne.

Maalaiskeittiössä tehdään ruokaa paikallisista aineksista, ollaan säästäväisiä, kierrätetään, kompostoidaan. Myös vaivaa ja askelia säästetään. "Vie mennessäs, tuo tullessas". Tämän sanonnan opin jo lapsena... ja myöhemmin lisäyksen siihen: Tee ollessas. En tiedä, olinko hieman erilainen nuori, mutta kirjoittelin muistikirjaan perheeltä tai tuttavilta kuultuja tai kirjoista luettuja säästö- ja kierrätysvihjeitä. :) 

Kuten eräässä aiemmassa haastepostauksessa kirjoitin, yksi lempisanontani on "Aika tavaran kaupitsee". On todella mukava tunne, kun keksii jollekin tavaralle uutta käyttöä... tai löytää ihmisen, jolle siitä on iloa. Opin hiljattain ilmauksen "antaa jotain lämpimästä kädestä", joka tarkoittaa jonkin tavaran (tai rahalahjan) antamista omana elinaikana sen sijaan, että se siirtyisi eteenpäin vasta perintönä kuoleman jälkeen.

Kristiinan haasteessa kysytään syyskuussa edelliseen sopivasti: Minkä paikan siivosit viimeksi? Syyskuu on minusta uusien alkujen kuukausi. Olen viime aikoina siivoillut ja järjestellyt inspiraation johdattamana eri huoneissa kaappeja, lipastoja, varastotiloja, löytänyt hyödyllisiä tavaroita, ottanut jotain esille ja käyttöön, vienyt huonokuntoisia kattiloita metallinkeräykseen ja hyväkuntoisia astioita, vaatteita ja muutaman kirjankin hyväntekeväisyystorille, jollainen on onneksi aika lähellä.

Löysin ja otin esille esimerkiksi kuvan lautaset. Ne ovat yksinkertaiset ja kauniin valkoiset... aivan lumivalkoiset esimerkiksi verrattuna Teema-astioiden valkoiseen väriin. Olen ajatellut käyttää niitä tämän vuoden joulukattauksiin. Löysin myös söpöimmän teesiivilämme sekä muutamia keittiötyökaluja, joista en olen aivan varma mihin niitä käytetään, luultavasti esimerkiksi voin vuolemiseen kauniiksi kiehkuroiksi tjsp. :)




Toivottavasti joskus on aikaa ottaa erilaisista kattauksista kuvia ja tehdä niistä postauksia. Silloin voisi myös ostaa kimpun kukkia pöydän kaunistukseksi. Yleensä en poimi kukkia maljakkoon luonnosta tai pihalta, vaan annan niiden mieluummin kukoistaa siellä, minne ne kuuluvat. :) Viime kuun lopulla tein pienen kimpun suunnilleen kaikista kukista, joita pihalta löytyi... ja siinä olikin sitten melkein kaikkia mahdollisia värejä...




Pian täytyy käydä Kuopiossa tutustumassa (ja viemässä tavaraa) elokuussa avattuun Luuppi-kiertotalouskeskukseen, joka yhdistää kierrätyskaupan ja jätteiden lajittelun. Keskukseen tuodut tavarat ohjataan uudelleenkäyttöön sellaisenaan tai kunnostettuina ja jaoteltuna teemoittain omiin ”liikkeisiinsä”. Tiloissa järjestetään myös erilaisia tapahtumia, korjauspajoja yms. Tavarat ja materiaalit, joita ei voida kunnostaa käyttöön, lajitellaan ja hyödynnetään esimerkiksi energiantuotannossa. Hienoa!


Kuva: Savonia-Ammattikorkeakoulu CC BY-SA 4.0


Siivoamisesta ja järjestelystä on pelkästään hyötyä. Siivous helpottuu, puhtaus ja viihtyisyys lisääntyvät. Tällä kertaa huomasin myös, että säilytyshuonekalujen paikan vaihtaminen huoneesta toiseen voi olla hyödyllistä. Laatikostot saatiin tehokkaampaan käyttöön uusissa paikoissa. Iloa ja hyötyä on tuottanut myös samantyyppisten tavaroiden kokoaminen yhteen paikkaan. Se on oikea suunta. :)

Repolaisen haasteessa kysytään tässä kuussa, mihin suuntaan nyt ollaan menossa. Tähän on helppo vastata. Minulla on jo suunta kohti joulua. :)




Löysimme puolison kanssa edellisen sukupolven talteen laittamia katajanrunkoja. Yhdestä sopivan paksusta palasta sahattiin, hiottiin ja porattiin adventtikynttilänjalka. Pala oli sen verran kapea, että tämä kynttelikkö on vain ohuille kuusenkynttilöille, mutta isompi versio on suunnitteilla. Siihen minulla on kupariset kynttiläholkitkin odottamassa.

Katajapuu tuoksuu hyvälle. Ehkä sahailemme myös sopivia palasia vaatekaappeihin sen sijaan, että ostaisimme seetripuupaloja/palloja.






Edellisessä postauksessa harmittelin, kuinka Teema-astiaston sesonkiväri "meripihka" ei vastannut odotuksiani. "Espresso" sen sijaan on sitä mitä pitikin eli hyvin samanlainen kuin vuosien takainen tumma ruskea. Kuvan muki on parin vuosikymmenen takaa ja söpö espressokuppi on uusi.




Sitten vielä muutama pakollinen kuva pihalta. On ihanaa, kun sataa. On ihanaa, kun vihdoin on vaahtera, jonka lehtiä voi ihailla. :)






Haavan lehdet alkavat punertaa.




Sammal alkaa vallata hiljaisen tien reunaa. :)





Tunnelmallista iltaa juuri sinulle!






31.5.2025

Jo joutui armas aika... myös Repolaisen haasteessa :)

 
Kello 00.00


Hyvää huomenta! Tässäpä tulevat kuvani Repolaisen kuukausihaasteeseen, jossa aiheena toukokuussa on AIKA. Minulla oli ensin tarkoituksena ottaa kuva samasta maisemasta useana kellonaikana, mutta kuvista ei tullut erityisen inspiroivia, joten valitsin haasteeseen vanhoja suosikkikuviani. 

Ylläolevaa kuvaa ei ole otettu tasan puolenyön aikaan, mutta se kuvaa aika hyvin kesäyön tunnelmaa. :)

Aamusta minulla on kaksi kuvaa, koska se nyt vain on niin ihana vuorokaudenaika...


Aamu 1

Aamu 2

Kello 10.00

Kello 12.00

Kello :)

St Paulin katedraali Lontoossa

Iltapäivä

Viiden jälkeen

Kello 20.00

Nukkumaanmenoaika



Nyt ei tarvitsekaan enää odottaa pitkään. Huomenna sekä Repolainen että Kristiina julkaissevat kesäkuun haasteet. :)

Martta Wendelinin suloisella kuvalla "Nimipäiväkukkia" toivotan kaikille ihanaa kesän alkua ja koululaisille riemukasta lomaa!




27.4.2025

Hitaasti etenee kevät

 


Hyvää huomenta! Tänään 27. huhtikuuta vietetään kansallista veteraanipäivää Suomen sotaveteraanien kunniaksi sekä muistoksi sodan päättymisestä ja rauhan alkamisesta. Pääjuhlaa vietetään tänä vuonna Hämeenlinnassa. Juhlaa voi seurata myös Yle Areenassa kello 13 alkaen.

Kun kirjoitin tätä eilen lauantaina, sateli ohuesti lunta. Aika viileää säätä on luvassa jatkossakin. No, parempi lumisade nyt kuin toukokuussa tai jopa kesäkuussa. :)

Edellisessä postauksessani kuvatut narsissit eivät ole juuri kasvaneet.




Jokunen krookuksen nuppu hymyää ujosti. :)




Jää on jo tummaa ja rannoilta sulanut, mutta teeret pyörähtelevät jäällä edelleen. Niitä oli kaikkiaan kolme, mutta kaikki eivät mahtuneet samaan kuvaan. :)




Auringonlaskut komistuvat ja siirtyvät nopeasti pohjoisemmaksi. Otan näitä samoja kuvia joka vuosi. :)





Eräänä päivänä tuuli kuljetti sumulauttaa pitkin järveä koko päivän... ja illalla se oli tietenkin kauneimmillaan.





Seuraavassa kuvassa on kirkkovuoden mukaan etenevä kotihartauskirja, jota lueskelin pääsiäisen aikaan. Jokaiselle päivälle on lyhyt raamatunkohta ja sen selitystä. Tämän kirjan olen ostanut antikvariaatista. Sen etulehdelle on aikoinaan kirjan lahjoittaja kirjoittanut hartaita ajatuksia ja onnittelut niin kauniilla käsialalla, että ensin luulin sitä kirjaan painetuksi tekstiksi.

Teoksen ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1946. Tämä toinen painos on vuodelta 1960 ja esipuheessaan suomentaja Eero Metsola kirjoittaa: 

"Tällä teoksella on aivan erityinen sanomansa nykyisen, levottoman ajan ihmiselle. Lieneekö ihmiskunta koskaan aikaisemmin tuntenut sellaista turvattomuuden tunnetta tulevaisuudestaan, niin suurta jännitystä siitä, mitä huominen päivä tuo mukanaan kuin juuri nyt." 

Voi vain sanoa, että kirja on ajankohtainen nytkin.




Kuvaa ottaessani ihastelin kuinka kaunis väriyhdistelmä tummansininen ja kulta ovat... ja kuinka vaikeaa on saada sen kauneus kuviin. Erilaiset siniset ovat monen suomalaisen lempivärejä vaatetuksessakin ja sopivat monelle kauniisti.

Minulla on ollut elämässäni jo useampi "sininen kausi" ja nyt on sininen alkanut taas viehättää enemmän. Kun ostan vaatteita ja asusteita, koetan ostaa mahdollisimman kotimaista... mutta on minulla jotain eksoottisempaakin, kuten alla näkyvä huivi, dupatta. Uusi ripsivärini pääsi myös kuvaan, koska pakkaus on niin tyylikäs. :)




Ulkona lentelee jo joitakin kimalaisia, mutta ruokaa niille on aika vähän. Nostin perunanarsissin ulos, mutta en kyllä ole nähnyt yhtään kimalaista lähestymässä sen kukkia.





Eilen lauantaina näin punarinnan. TOIVOTTAVASTI sää nyt alkaa lämmetä tasaisesti, eikä tule sellaista kylmää jaksoa kuin viime keväänä, joka oli kohtalokas monille hyönteissyöjille.

Kurjet pärjäävät viileässäkin.




Jonkin seuraamani blogin postauksessa ja sen kommenteissa kirjoitettiin poluista. Minä harrastan polkuja. :) Koetan pitää niitä auki metsässä... ja teen uusia tänne pihapiirin. Se onkin hauskaa hommaa. Keräilen haravoituja lehtiä, risuja, käpyjä ym. ja tasoitan ja levennän niillä "metsäpuutarhan" kulkureittejä. Lehti- ym. massa maatuu aika nopeasti. Tässä polku kulkee pienen tuijan vierestä.




Tässä on luksuspolku. :D Muutama vuosi sitten asettelin pari vanhaa räsymattoa polulle ja peitin ne kivituhkalla, jota löytyi pieni unohtunut kasanloppu.




Meillä on edelleen kuivaa. Pohjois-Italiassa sen sijaan on satanut liikaakin. Tässä kuvassa sentään pilkahtaa sinistä taivasta. Robinia kukkii. Se on kasvina hieman ongelmallinen, mutta kukkien tuoksu on taivaallinen.

Tähän(kään) postaukseen ei voi jättää kommenttia.
 
Nauttikaamme kevään tulosta.

Ihanaa sunnuntaita!






7.9.2024

KÄVELYLLÄ-kuvahaaste - Walk with me! :)

 


Ihanaa lauantai-iltaa kaikille! (Ja ihana on päiväkin ollut; sää oli täydellinen, aurinkoinen, tuulinen, maksimilämpötila +22 C. Aiempien päivien kostea ilma taisi hävitä tuulen mukana ja ulkotyöt sujuvat tanssien ja laulellen.)

Kristiina julkaisi muutama päivä sitten kauniin postauksen kotimaisemistaan Ahvenanmaalla. Postauksen nimi "Kävele kanssani" oli niin inspiroiva, että se sai minut haaveilemaan kuvahaasteesta, jonka osallistujat kuvaisivat kävelylenkkiään, pitkin vuotta, vaihtelevissa säissä ja eri vuorokaudenaikoina. :)




Kristiinalla on jo oma kuvahaasteensa Kolme kuvaa kuukaudessa, joten minäpä haastan itseni ja teidät kaikki kävelemään (tai pyöräilemään) lähimetsässä, kotikylällä, kaupungilla, lomakohteessa tai vaikka omalla pihalla. 

Olen ajatellut kiertää lähellämme olevan metsäisen lenkin säännöllisesti (saa nähdä kuinka se onnistuu, kun lunta alkaa tulla :)).

Kävelypostauksia voi tehdä vaikka kuinka monta ja ilmoittaa niistä kunkin kuun postaukseni kommenttiosiossa. Lisään linkit sitten myös postaukseen.




Monissa blogeissa on kauniita ja mielenkiintoisia postauksia kävelyretkistänne, joten olisi hauskaa koota niitä yhteen.




Hienoja kävelylenkkejä muissa maisemissa esimerkiksi täällä:




sekä


ja toinenkin ihana postaus Luisellalta









Näissä minun kuvissani nähdään siis useimmiten itäsuomalaista maisemaa ja luontoa.




Aikaisempia kävelyretkiämme (Italiassa) löytyy tästä linkistä. Kevään 2020 postauksessa olen näköjään maininnut tutkimuksen, jonka mukaan päivittäinen 20 minuutin reipas kävelylenkki alentaa riskiä sairastua dementiaan jopa 40 %.





Loppukesän ja alkusyksyn säät ovat olleet poikkeuksellisen lämpimiä... ja kosteita. Kostea sää tuottaa kauniita punaisia auringonlaskuja, jotka kuvissani eivät koskaan näytä niin hienoilta kuin todellisuudessa. Tämän postauksen ensimmäinen kuva on yksi parhaista.

Päivät ovat lyhentyneet melkein huomaamatta mutta nopeasti. Yhtäkkiä sitä vain huomaa, että yöt ovat pimeitä, aurinko nousee vasta kuudelta ja laskee jo kahdeksalta.






Tein tämän lenkkini melkein juosten, koska aurinko oli jo laskemassa. :)




Nähdäkseni maiseman paremmin nousin seisomaan kannon päälle. Halusin kuvata myös kantoa. Kiireessä tarkennus osui vain joko sahattuun pintaan...




... tai runkoon alempana. :)





Kimalaisia oli paljon tänä kesänä ja se on kai ainakin yksi syy siihen, että luonnonmarjoja on runsaasti.




"Mustikkalaakso"... mustikoita ei muuten tullut täällä kovin paljoa.




Ilta alkoi metsässä jo hämärtää, joten oli aika kiiruhtaa kotiin...




... ja napata viimeiseksi kuvaksi pari kaunopunahattua kotipihalla. Hyvää yötä!





Missä te olette kävelleet viime aikoina?