Hei taas! Helmet-haasteen kohta 12 taitaa olla yksi helpoimpia. :) Hyllystäni olisin voinut valita tämän kirjan...
... tai tämän...
... tai vaikkapa tämän:
Ruokaostoksilla marketissa kuitenkin tuli vastaan Agatha Christien salanimellä Mary Westmacott kirjoittama Ruusun aika (julkaistu ensimmäisen kerran 1948 nimellä The Rose and the Yew Tree), ja koska en ollut koskaan lukenut "Westmacottia", ostin pokkarin 3,95 euron hintaan. Pidin myös kirjan kannesta. :)
Onneksi en lukenut takakannen tekstiä. Siinä nimittäin lukee:
St. Loon linna ei totisesti ollut tästä maailmasta. Vanhanmustine muureineen se oli ylpeä ja suljettu kuin aristokratia itse. Kuin sadun prinsessa oli siellä asuva tyttökin, viehkeä Isabella. Kun John Gabriel, kieltämättä hieman rahvaanomainen seikkailija ja poliittinen onnenonkija tuli kaupunkiin ja näki Isabellan, hän ei enää voinut ajatella mitään muuta. Rakkauden ja vihan, koston ja omistamishalun huumaannuttamana Gabriel vannoi että vielä hän sen aatelistytön ottaa...
Kuka näitä tekstejä oikein kirjoittaa? :) Noin kuvattuna kirja kuulostaa kioskikirjallisuudelta huonoimmillaan. Jos olisin lukenut tekstin, en olisi kirjaa ostanut. Politiikkaan pyrkivä John Gabriel ja cornwallilaisessa linnassa asuva Isabella Charteris muodostavat eräänlaisen parin, mutta Ruusun aika kuvaa varsin kiinnostavasti myös sodanjälkeistä kuningaskuntaa ja heinäkuun 1945 parlamenttivaaleja, joissa Attleen johtama Työväenpuolue sai murskavoiton Churchillin konservatiiveista (alahuoneen paikat 393 - 197). Kirjassa tarkastellaan luokkayhteiskuntaa, pohditaan kuolemaa ja elämän mielekkyyttä, hyvän poliitikon ominaisuuksia... Konservatiivipuolueen ehdokas Gabriel on varsin älykäs ja tosipaikan tullen herrasmies, työväenluokkaisesta taustastaan huolimatta. :)
Shakespearen tuotannon tuntemisesta on iloa kirjaa lukiessa. Kirjan alkuperäinen nimi The Rose and the Yew Tree (Ruusu ja marjakuusi) ja alun lainaus sen sijaan ovat T.S. Eliotin (pitkästä) runosta "Little Gidding", johon kirjassa viitataan useassa kohtaa.
...
We die with the dying:
See, they depart, and we go with them.
We are born with the dead:
See, they return, and bring us with them.
The moment of the rose and the moment of the yew-tree
Are of equal duration. A people without history
Is not redeemed from time, for history is a pattern
Of timeless moments. So, while the light fails
On a winter's afternoon, in a secluded chapel
History is now and England.
...
"Ruusun aika ja marjakuusen aika ovat yhtä pitkät." Viittaakohan lainaus kirjassa tarinan päähenkilöihin? Englantiin ja sotiin? Ruusuun kauneuden ja rakkauden ja toisaalta marjakuuseen elämän ja kuoleman symbolina?
Agatha Christien teoksista on tehty niin paljon elokuvia ja TV-sovituksia, että kirjaa lukiessa alkaa automaattisesti kuvitella tapahtumapaikkoja - vanhoja, upeita taloja puutarhoineen, aurinkoista merenrantakaupunkia lokkeineen ja matkailijoineen, ruusupenkkejä ja teekutsuja, vistiotteluita ja tanssiaisia - sekä päähenkilöitä, joiden ulkonäköä kirjassa kuvataan osuvasti.
Loppuun yksi lempikuvani: kuihtuvat tulppaanit ovat naamioituneet kurjenmiekoiksi. :)
Loppuun yksi lempikuvani: kuihtuvat tulppaanit ovat naamioituneet kurjenmiekoiksi. :)
