Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Project Gutenberg. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Project Gutenberg. NÀytÀ kaikki tekstit

28.8.2026

Yksityiskohtia (elokuussa)



Elokuu lÀhenee loppuaan ja kesÀ alkaa jÀÀdÀ muistoihin. ItÀ-Suomessa kesÀ oli sÀÀn puolesta miellyttÀvÀ. Ei liian kuumaa eikÀ kylmÀÀ, sadetta tosin aika vÀhÀn. Onneksi kuluneen kuun aikana olemme saaneet sadetta melko sÀÀnnöllisesti... ja sen huomasivat hyttysetkin. :) KesÀ-heinÀkuussa niitÀ ei ollut juuri ollenkaan. Nyt taas on hyttysiÀ, jotka hyökkÀÀvÀt suoraan kimppuun, kun astut ovesta ulos. Hyttyshattu on mainio keksintö.

Paarmoja ja ampiaisia tuntui olevan niukasti. Kimalaisia ei ehkÀ ollut suuria mÀÀriÀ, mutta onneksi aika runsaasti kuitenkin. TÀssÀ postauksessa onkin monta kuvaa söpöistÀ pörriÀisistÀ lempikasveissaan.

Osallistun vielÀ tÀllÀ postauksella Repolaisen kesÀhaasteeseen, varpaat kuitenkin piilossa saappaissa tÀllÀkin kertaa. :) Postauksen kuvista monet on otettu puhelimella ja muutkin ovat hieman pikarÀpsyjÀ.

Vasta tĂ€nĂ€ kesĂ€nĂ€ tunnistin ja kuvasin ensimmĂ€istĂ€ kertaa juolukan. 




Huomasin uuden kantarellipaikan, jota kukaan muukaan ei ollut nÀhtÀvÀsti löytÀnyt.




KerÀsin koreakÀrsÀmöÀ kuivattavaksi joulukoristeluun morsiusharson tapaan kÀytettÀvÀksi.




Harmittelin tarhakÀrsÀmöiden vaimeaa kukintaa. KellertÀvÀn kukan pitÀisi olla tyylikÀs oranssi.




ItsestÀÀn kylvÀytyneissÀ orvokeissa oli herkullisia vÀriyhdistelmiÀ.






Niittyhumalakin kukki hieman vaisusti, ehkÀ kuivuuden takia.





TÀmÀn tatin lakin ylÀpinta toi mieleen paistetun sokerikakun tai kakkupohjan pinnan. :)




NÀitÀ keltaisia asterikasveja kasvaa joka puolella pihaa. En niistÀ erityisemmin pidÀ, mutta koska kimalaiset nÀyttÀvÀt pitÀvÀn, annan niiden kukkia. :)




SilmĂ€ruohoja olen pitĂ€nyt hauskoina pienikukkaisina kasveina. TĂ€nĂ€ kesĂ€nĂ€ kuitenkin opin, ettĂ€ ne ovat "puoliloisia", tulevat toimeen yksinÀÀnkin, mutta tilaisuuden tullen "varastavat" osan tarvitsemistaan ravinteista ympĂ€röiviltĂ€ kasveilta juuristonsa imurihmojen avulla. Hmm. NĂ€itĂ€kin kasvaa runsaasti kaikkialla. Jopa kimalaiset kuitenkin vierailevat myös nĂ€issĂ€ pikkuruisissa kukissa.




Ja vasta tÀnÀ kesÀnÀ hoksasin, ettÀ on muitakin horsmia kuin kaikille tuttu maitohorsma! :) Seuraavassa kuvassa on todennÀköisesti lehto- tai mÀkihorsma.

Huomasin muuten myös, ettĂ€ pihasaunio, englanniksi pineappleweed, todellakin tuoksuu paitsi kamomillalta, myös ananakselta. 








Kimalaisia, kimalaisia... Mintut ilahduttavat pihan kaikkia asukkaita.





Kuten monet suomalaiset, pidÀn Kaj Franckin suunnittelemasta Teema-astiastosta, sen yksinkertaisista muodoista ja monista mielenkiintoisista vÀreistÀ, joilla tÀydentÀÀ valkoista. "VÀri on ainoa tarvittava koriste." :)

Vaihtuvista sesonkivÀreistÀ verkon kuvissa ihastutti tÀmÀ herkullinen "meripihka" (kuva Iittalan sivulta). TÀllÀ kertaa nettiostos ei mennyt aivan nappiin, koska...




... astioiden vÀri nÀyttÀÀ enemmÀn tÀltÀ. KyllÀ nÀmÀ astiat kÀyttöön tulevat, varsinkin nÀin syksyllÀ, mutta odottamani vÀri olisi ollut ruokapöydÀn piristys ympÀri vuoden.




Mustaviinimarjapiirakka kÀrÀhti reunoista, mutta maku oli ihana, kuten aina.




Kokeilut jÀÀtelön parhaan koostumuksen saavuttamiseksi jatkuvat.




Voitin ristikkokirjan Riitan super-inspiroivan blogin synttÀriarvonnasta. MeillÀ tÀytetÀÀn ristikkoja pÀivittÀin, joten tÀstÀ kirjasta on paljon iloa. Kauniisti pakatussa paketissa oli muutakin kivaa, mutta se on syöty jo aikoja sitten. :D Kiitos vielÀ kerran, Riitta!




Jotenkin tuli perheessĂ€ puheeksi Jerome K. Jeromen mainio matkakirja Kolme miestĂ€ veneessĂ€ vuodelta 1889. SehĂ€n löytyy verkosta (Project Gutenberg) sekĂ€ suomeksi ettĂ€ englanniksi! LinkistĂ€ löytyvĂ€n suomenkielisen tekstin kÀÀntĂ€jĂ€ on U.B., Uno Brummer, mahdollisesti vuonna 1906 ja kÀÀnnös onkin viehĂ€ttĂ€vĂ€n vanhanaikainen. Suosittelen lĂ€mpimĂ€sti. :)




Kuunliljat kukkivat edelleen ja tĂ€mĂ€n kuvan ottamisen jĂ€lkeen syysleimut ovat avanneet kukkansa, jotka hehkuvat kuin rubiinit hĂ€mĂ€rtyvĂ€ssĂ€ elokuun illassa. 

TÀÀllÀ jatkuvat loppukesÀn huoltotyöt ja toisaalta synttÀrikausi, joten tÀhÀnkÀÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia. Voikaa oikein hyvin! <3




6.4.2025

(Satu)aarteita

 


Oikein hyvÀÀ huhtikuista sunnuntaita! Rita esitteli hiljattain blogissaan lastenkirjoja ja myös kysyi lukijoiden lempisatua. Kaksi kommentoijaa mainitsi Topeliuksen sadun "Adalminan helmi"... ja minun piti tietenkin heti ottaa esille Topeliuksia ja lukea se. YlĂ€kuvan Lukemisia lapsille ovat painoksia 1940-luvulta, kun taas alla olevat on painettu 1929 ja 1930.




"Adalminan helmi" -sadun voi lukea esimerkiksi tÀÀltĂ€. Project Gutenberg -sivustolta löytyy myös esimerkiksi iki-ihana "Koivu ja tĂ€hti", joka perustuu Topeliuksen isĂ€n isoisĂ€n isonvihan aikaisiin kokemuksiin... joille valitettavasti löytyy yhtĂ€lĂ€isyyksiĂ€ nykyÀÀnkin.

EnpÀ vielÀkÀÀn osaisi valita lempisatuani. Jotkin sadut lapsuudesta ovat tehneet vaikutuksen, mutta eivÀt vÀlttÀmÀttÀ rakkaimpina. Yksi esimerkki voisi olla "Lumikuningatar". Andersenin saduista monet tuntuvat minusta olevan ainakin yhtÀ paljon aikuisille kuin lapsille kirjoitettuja.




TÀstÀ kirjasta jÀi mieleen myös puolalaisen Janusz Grabianskin kuvitus.




Alla joitakin satukirjojamme vuosikymmenten takaa. Minun kotini tosin on uusi. Sen edeltĂ€jĂ€ oli varmaan puhkiluettu. Se oli todennĂ€köisesti yksi suosikkikirjoistani, koska jossain vaiheessa aloin "lukea" sitĂ€ itse ÀÀneen. Tiedossa ei ole olinko oppinut lukemaan vai vain muistamaan tekstin ulkoa. :D

Maalarikissat on yksi rakkaimmista. Kirsi Kunnaksen mainiosti suomentamat riimittelyt ovat loistavia. Maalarikissojen nimet ovat Kasi ja Masi... mutta ne nĂ€yttĂ€vĂ€t minusta aivan MerriltĂ€ ja Frodolta. :)




Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseeni! En usko olevani viherpeukalo. Jotkin kasvit vain kestÀvÀt paremmin melko satunnaista hoitoa. JoulutÀhdenkin kastelupÀivÀ unohtuu joskus, mutta joka kerta se on virkistynyt vettÀ saatuaan. EhkÀ se myös pitÀÀ siitÀ, ettÀ juttelen sille usein ja kehun, ettÀ sen punaiset lehdet ovat kuin koruja. ;)




Tammikuussa ostetut primulat odottavat hieman viileÀmmÀssÀ huoneessa kevÀttÀ ja istutusta ulos. Auringonvalon lisÀÀntyessÀ nÀmÀkin kaipaavat vettÀ yllÀttÀvÀn paljon. Yksi on aukaissut kukkasenkin.




Hokkaidonkurpitsakaksikkoni olohuoneen ikkunalaudalla. Niiden nopea kasvu on alun jĂ€lkeen hidastunut. Jos ne pysyvĂ€t elossa kesĂ€kuuhun asti, istutan ne ulos. 




Seuraava kuva ei ole teknisesti kovin hyvĂ€, mutta katsokaa mikĂ€ vihreys! Terhin postausten innoittamana kylvin chian siemeniĂ€ matalaan foliovuokaan. Ne itivĂ€t alle viikossa... ja koska niitĂ€ on paljon, vaativat kastelua aika usein, nĂ€mĂ€kin. PÀÀsiĂ€isruohoksi tĂ€ytyy ehkĂ€ kylvÀÀ toinen erĂ€. :)

En ollut tiennytkÀÀn, ettĂ€ chia on salvia, Salvia hispanica... enkĂ€ sitĂ€kÀÀn, ettĂ€ se lausutaan [tʃiːɑ]. :) Wikipedian mukaan se on salvioiden sukuun kuuluva sinikukkainen siemenkasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Pohjois- ja Keski-Amerikassa ja oli aikoinaan asteekkien kolmanneksi tĂ€rkein ravintokasvi maissin ja papujen jĂ€lkeen.

ChiansiemeniÀ tÀytyy liottaa ja turvottaa ennen niiden syömistÀ. Edelleen Wikipedian mukaan: Liottamattomien siementen turpoaminen saattaa tukkia ruokatorven tai aiheuttaa hengenvaarallisen suolitukoksen. Chiansiemenet sisÀltÀvÀt melko paljon siittiöille, sikiöille ja keskushermostolle haitallista alumiinia, minkÀ vuoksi niitÀ ei suositella nautittavan yli 15:tÀ grammaa (yli 1,5 ruokalusikallista) pÀivÀssÀ.




Minulla oli eilen hauska iltapÀivÀ. Ensin tein tÀllaisen suklaamuna-mandalan. :) Pussista ei riittÀnyt aineksia tuon monimutkaisempaan, ja nyt nÀistÀkin on osa jo syöty. SiispÀ lÀhdin metsÀÀn kÀvelylle.




Avoimilla paikoilla oli vielĂ€ lunta, mutta rajasin sen pois kuvista. 




Tervetuloa, kevÀt!




20.2.2019

17: Kirjassa on kaksoset - Lupins, *dreaming of P.E.I.*





MinkÀ kirjan löytÀisin hyllystÀni Helmet 2019 -haasteen kohtaan 17? No, ensimmÀiset mieleen tulleet kaksoset olivat Vihervaaran Annan lapsia, ja minulla on kirjojen valinnassa periaate, ettÀ ensimmÀisenÀ mieleen tullut vaihtoehto on paras vaihtoehto.

Anne of Ingleside (suom. Annan perhe, 2002) on Annan elÀmÀstÀ kertovan tarinan kuudes osa, mutta se on kirjoitettu kahdeksasta kirjasta viimeisimpÀnÀ. Alkuteos julkaistiin vasta 1939, kun kuusi ensin kirjoitettua kirjaa julkaistiin vuosina 1908 - 21. Minulla on tÀstÀ kirjasta vain italiankielinen versio, La grande casa.




Minulla oleva laitos ei kirjana ole erityisen houkutteleva. Kannen kuvitukseen olisi voinut kiinnittÀÀ enemmÀn huomiota... EivÀtkÀ kaikki Anna ja Gilbert Blythen lapset ole punatukkaisia. :) Kaksoset Anne (Nan) and Diana (Di) ovat kirjan alussa noin viisivuotiaita. Diana punatukkaisena muistuttaa ÀitiÀÀn, mutta Annella on ruskeat silmÀt ja hiukset.




Sivuhuomio: Kuten kirjan lopussa olevista luetteloista nÀkyy, Italiassa julkaistaan vielÀ paljon vanhoja nuortenkirjaklassikkoja sekÀ lapsillle ja nuorille tarkoitettuja versioita antiikin mytologiasta, keskiajan runoudesta yms.





Anna-sarjan sankari on siis englanniksi Anne ("with an e"), suomeksi puhutaan kai aina Annasta, mikÀ tavoittaakin alkuperÀisen idean hyvin. Italiassa kirjasarja tunnetaan nimellÀ "Anna dai capelli rossi" (siis "punatukkainen Anna"), mutta tÀssÀ minulla olevassa kÀÀnnöksessÀ (vuodelta 1992) puhutaan Annesta. PidÀn tÀssÀ laitoksessa myös siitÀ, ettÀ alaviitteissÀ kerrotaan (italialaiselle) lukijalle englanninkielisen maailman historiasta, ruokaperinteistÀ, kirjallisuudesta, jne. ja selitetÀÀn sanaleikkejÀ, esim. sanojen Blythe ja blight vÀlillÀ.

Anna-sarjan juoni lienee useimmille tuttu tai löytyy helposti netistÀ. TÀssÀ vaiheessa Anne ja Gilbert ovat muuttaneet isompaan taloon. Kirjassa kuvataan kuusilapsisen perheen vilkasta elÀmÀÀ. Anna kuulostaa tÀydelliseltÀ ÀidiltÀ, hÀn on aina ymmÀrtÀvÀinen, viisas, hellÀ... ja kauniskin. Taloudenhoidosta vastaa suurelta osin kodin hengetÀr Susan, joka valmistaa maukkaita ruokia joka tilanteeseen.

Kirjan alussa kuvataan perheen elÀmÀÀ yleisemmin, esimerkiksi miten selvitÀÀn hankalan tÀdin pitkÀstÀ vierailusta. Varsinkin isoimpien lasten (Jem, Walter sekÀ kaksostytöt) seikkailuista kerrotaan yksityiskohtaisemmin. Huomio kiinnittyy siihen, kuinka Blythen lapset, jotka ovat kotonaan tottuneet aina totta puhuviin ihmisiin, joutuvat usein vilpillisten koulu- tai muiden kavereiden huijaamiksi. Onneksi mitÀÀn liian kamalaa ei kirjassa satu, mutta monilta harmeilta olisi vÀltytty, jos lapset olisivat puhuneet vanhempiensa kanssa mieltÀ askarruttavista asioista. :) Jopa tÀydellisen parin, Annan ja Gilbertin, liitto uhkaa sÀröillÀ, kun puhuminen ja toisen huomaaminen on hetkeksi unohtunut.

Kirja on viihdyttÀvÀÀ luettavaa aikuisellekin, mutta ei kirjasarjan paras. SiinÀ missÀ Montgomery parhaimmillaan tekee tarkkoja huomiota ihmisluonnosta, tÀssÀ kirjassa esimerkiksi Naisyhdistyksen tilaisuudessa juorutaan 12 sivun verran yhteen menoon, mikÀ minusta oli aika puuduttavaa luettavaa.

Anna on aikuisenakin sukulaissielumme. :) HÀn rakastaa puutarhoja eikÀ Gilbertin mukaan voi olla ostamatta kirjaa, jonka nimessÀ on sana "puutarha". Luontoa ja maisemia kuvataan kauniisti, kuten Montgomeryn kirjoissa on tapana. Kirjan alussa Anna vierailee rakkaassa Avonleassa...

LĂŹ ogni luogo le evocava un gradito ricordo. E nei giardini della memoria fiorivano le rose dei mille ieri.

Oi, ihanuutta! Etsin yllĂ€ olevaa kohtaa englanniksi ja Project Gutenberg tarjoaa meille luettavaksi koko kirjan! Wikipedian L. M. Montgomery -artikkelin yhteydessĂ€ on linkkejĂ€ myös ÀÀnikirjoihin.

Every spot she looked upon had some lovely memory. There were haunted gardens here and there where bloomed all the roses of yesteryear.

Vihervaaran Anna on aina ajankohtainen. Vuonna 2017 ilmestyi ensimmÀinen kausi uudesta "Anne"-sarjasta (myös nimellÀ "Anne with an E" ja suomeksi "Anna, A lopussa"), josta NetflixissÀ on nÀhty kaksi kautta ja kymmenosainen kolmas kausi ilmestyy tÀnÀ vuonna. On sanottu, ettÀ "Anne" on "the most stylish adaptation ever" ja alussa minÀkin olin siitÀ aivan innoissani. Joidenkin arvioiden mukaan sarjasta on kuitenkin tehty liian nykyaikainen, liian "raflaava"... ja toisaalta poliittisesti korrekti tavalla, joka ainakin minua hieman ÀrsyttÀÀ. NÀyttelijÀvalinnat ovat tietysti kiinnostava keskustelunaihe. "Matthew" ja "Marilla" ovat minusta hyviÀ, samoin Annan ystÀvÀ "Diana" on sopivan herttainen. :)

(NetflixistÀ puheen ollen, kehuttu "Juhlat" ("Russian Doll") viittaa usein Montgomeryn toiseen tunnettuun hahmoon, Uudenkuun Emiliaan, mutta tÀstÀ aiheesta en jatka sen enempÀÀ, koska jaksoin katsoa sarjaa kaksi jaksoa, mutta kolmas jÀi jo kesken...)

Anna-kirjojen tapahtumapaikka Prinssi Edwardin saari (Kanadan itÀrannikolla) on kuvauksista pÀÀtellen ihastuttavan kaunis paikka. Koska se on tunnettu, paitsi Annasta ja Emiliasta, myös lupiineista (googlettakaa "prince edward island lupins" tai "lupines" :)), lisÀÀn tÀhÀn postauksen loppuun lupiinikuvia. Ne ovat vuodelta 2017. Se oli hyvÀ lupiinivuosi, kun taas vuosi 2018 ei ollut.

Olen ollut niin "Italian puutarhoissa" -sarjan lumoissa, ettÀ eilen illalla, kun vilkaisin ikkunasta ulos, hÀmmÀstyin kun ulkona ei ollutkaan vihreÀÀ vaan aivan lumista. Nyt melkein tuiskuttaa.