Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!
Heipä hei! Joulukorttiarvonnan osallistumisaika on nyt päättynyt ja arvonta suoritettu.
Osallistujamäärä oli oikeastaan odotetusti aika pieni ja alkuvaiheessa jo ajattelin, että lähetän vain kaikille kiinnostuneille korttinipun ilman mitään arpomista. :) Sen verran osallistujia kuitenkin tuli, että arvonta saatiin suoritettua ja sen neljä voittajaa ovat Rimasa, MaaritKoo, Sartsa ja Maatuska/Selätön puutarhuri.
Olen jättänyt voittajien blogeihin viestin voitosta ja palkintojen lähettämisestä.
Lämpimät onnittelut voittajille ja sydämelliset kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille.
Hei taas! Tässä se nyt tulee, jo monta vuotta haaveilemani asia eli joulukorttiarvonta! Haluan kiittää teitä blogin lukijoita mukanaolosta jollain kivalla ja jouluisella. Arvon kaikkien blogini seuraajien kesken 4 kpl joulukorttinippuja.
Ensimmäisessä korttinipussa on kuusi vaaleasävyistä postikorttia ja yksi kaksiosainen kortti kuorineen:
Toisessa nipussa on seitsemän piparkakkuaiheista postikorttia ja samanlainen kaksiosainen kortti kuin nipussa nro 1:
Kolmannessa nipussa on kuusi neliönmuotoista tonttukorttia ja neliönmuotoinen kuorellinen kortti:
Neljännessä nipussa on viisi neliönmuotoista kranssiaiheista korttia ja neliönmuotoinen kaksiosainen kortti:
Näin osallistut korttiarvontaan:
⭐Arvonta on tämän blogin seuraajille (Lukulistan/Seuraajat-lisäosan kautta).
⭐Jos et vielä seuraa blogia, ehdit hyvin liittyä lukijaksi arvonnan aikana. (Villa Emilian Seuraajat-gadget on melkein blogin alareunassa.)
⭐Jätä kommentti tähän postaukseen, jotta tiedän sinun haluavan mukaan arvontaan. Älä jätä sähköpostiosoitettasi julkiseen kommenttikenttään. Käytä kommentissasi samaa nimeä tai nimimerkkiä kuin seuraajatililläsi.
Huom. Jos kommentin jättäminen ei jostain syystä onnistu, voit ilmoittautua arvontaan myös sivupalkissa olevan yhteydenottolomakkeen avulla.
⭐Kommentissa voit kertoa mikä korttivaihtoehdoista olisi sinulle mieluisin. Arvon neljä voittajaa ja, jos vain mahdollista, postitan kullekin mieluisimman korttinipun.
Arvonnan järjestäjä: Villa Emilian Joulu -blogi
Arvonta-aika: Arvonta alkaa nyt ja päättyy sunnuntaina 15.11. keskiyöllä.
Voittajien valinta: Voittajat (4 kpl) arvotaan näiden ohjeiden mukaisesti osallistuneiden kesken.
Voitosta ilmoittaminen: Arvon voittajat maanantaina 16.11. ja julkaisen voittajien nimet/nimimerkit blogissa uudessa postauksessa. (Voittajia pyydetään sitten laittamaan minulle sähköpostia tai ottamaan yhteyttä blogin yhteydenottolomakkeella 5 vuorokauden kuluessa palkinnon lähettämistä varten. Mikäli voittajaa ei tavoiteta, arvon kyseiselle korttinipulle uuden voittajan.)
Palkinnon toimitus: Ainakin tämän vuoden arvonnassa palkinnot postitetaan ainoastaan Suomessa sijaitseviin osoitteisiin.
Tietosuoja: Osallistujien yhteystietoja (osoitteita) käytetään ainoastaan palkintojen postittamiseen eikä niitä luovuteta kolmansille osapuolille tai käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen.
Joulukorttien valmistajat tai Blogger/Google eivät ole mukana arvonnassa eivätkä sponsoroi tai hallinnoi sitä millään tavalla.
Tervetuloa mukaan ja onnea arvontaan! ⭐
Jouluaattoon on nyt alle 50 yötä. Aika menee niin nopeasti, että minusta tuntuu, että joululaskurin lukema pienenee monta kertaa päivän aikana. :) Suurkiitos kommenteistanne aikaisempiin postauksiin! En ole ehtinyt vastavierailuille moneenkaan blogiin, mutta koetan tehdä sen pian.
Yksi hauska asia, jota en myöskään ole ehtinyt tehdä, on pelata Selättömän puutarhurin joulukorttipeliä. Se on mainiota viihdykettä meille, jotka rakastamme joulukortteja ja olemme niitä säilyttäneet isoja määriä. Käykääpä lukemassa ohjeet ja muistakaa pelata joulua odotellessa tai viimeistään jouluna! <3
Oikein hyvää juuri alkanutta marraskuuta! Tänään on jo Yle Areenassakin julkaistu jouluelokuvia. Netflixin uusista jouluelokuvista ensimmäisen pitäisi ilmestyä keskiviikkona 4. päivä.
Tällä postauksella osallistun Repolaisen kuukausihaasteeseen, jossa tällä kertaa etsitään tavaroita, joihin liittyy paljon muistoja. Minä olen todellinen "hilloaja", joka on säilyttänyt matkalippuja, esitteitä, kirjeitä tietysti, jopa pieniä viestilappusia, mielenkiintoisilta paikoilta kerättyjä kauniita kiviä, leluja (omia ja muiden), koulussa tehtyjä askarteluja (omia ja muiden) ja vaikka mitä... Minulla ei taida olla yhtä jänniä muistoja kokoavia yksittäisiä esineitä, kuten Repolaisella, paitsi tietysti valokuvakansiot, aarrelaatikot ja tauluseinä, jossa on mm. aiemmin esitelty joululaulu printattuna ja mm. perheenjäsenten kuvia.
Yritän harkitusti luopua liiasta tavarasta. Yleensä luopuminen ilahduttaa, tilaa tulee enemmän ja kaaos pienenee. Joskus tulee tehtyä virheitä. Ehkä olen jo maininnutkin lapsuudenaikaisen, hieman erikoisen tähtimäisen kuusenkoristeen, joka ei minusta ollut kovin jouluinen ja oli hieman rikkoutunutkin. Joskus aikuisiällä heitin sen kai roskiin. Tämä tapahtui ennen kuin aloin digikuvaamaan ja bloggaamaan. Ei edes kuvaa tullut otettua. :(
Muuten jouluun liittyviä esineitä olen säilyttänyt erityisen huolellisesti. Joulukoristeita tai -tekstiilejä en nyt ottanut esille näihin kuviin. Ensimmäisenä esimerkkinä pitkään säilytetyistä tavaroista ovat sen sijaan jouluiset askartelutarvikkeet: olen nämä (yllä ja alla) kuvannut vuonna 2014, eikä niitä vieläkään ole käytetty mihinkään, koska ne ovat mielestäni niin uskomattoman söpöjä. :)
Olen tietysti säilyttänyt kaikki saadut joulukortit, jotka ovat hyppysiini päätyneet. Ne ovat isoissa pahvilaatikoissa. Korteissa voi olla hienoja leimauksia:
Tässä on eri vuosilta kortteja, joita olen koonnut yhteen aiheenaan "kauneimmat korttimme".
Saksalaiset piparkakut ovat ihania. Tämä rasia on saatu niin kauan sitten, etten muista minkä näköisiä ja makuisia piparkakut/keksit olivat! Pahvisen laatikon säilytin hienon kuvan takia. :)
Wikipedian mukaan "Speculaas on perinteinen hollantilainen ja belgialainen piparkakkua muistuttava maustekeksi, jollaisia on syöty perinteisesti Pyhän Nikolauksen päivän aattona. Belgiassa samankaltainen, vähemmän maustettu keksi tunnetaan myös ranskankielisellä nimellä spéculoos ja Saksassa Westfalenissa ja Reininmaalla nimellä Spekulatius".
Tämäkin pieni laatikko muistuttaa ihmisistä, joista osa on jo siirtynyt ajan rajan toiselle puolelle.
Postauksen otsikkona oleva "Taas kaikki kauniit muistot" on tietenkin joululaulu. Sulho Ranta on säveltänyt sen Viljo Kojon runoon 1930-luvun alussa. Laulua on esitetty radiossa jouluaattona heti joulurauhanjulistuksen jälkeen nimenomaan Sulo Saaritsin laulamana.
Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen:
lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen.
Ani aikaisin puku parhain mun ylleni puettiin.
Oli kirkossa oltu varhain, nyt sanaa luettiin.
Nyt kuului äidin ääni niin hartain paatoksin.
Hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin.
Mitä ymmärsin, sit' en tiedä, pyhätunnelman muistan vain.
Sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain.
Niin muistot rakkahimmat taas elpyy uudelleen.
Ja sanat siunaavimmat taas lankee sydämeen.
Niitä lausu ei enää kukaan, mutt' niiden tunnelman
Huomenta ja hyvää reformaation päivää! Viime yönä olemme jälleen siirtyneet talvi- eli normaaliaikaan, mikä on varsinkin näin päivien lyhetessä oikein hyvä juttu.
Sitten postauksen varsinaiseen aiheeseen: Vaikka meidänkin perheessämme joulukorttien lähettäminen ja saaminen on vähentynyt murto-osaan aikaisemmista vuosikymmenistä, ostelen joulukortteja edelleen innokkaasti. :) Harmittavasti löysin Kantolan KorttiTuotteen verkkokaupan vasta muutama vuosi sitten, aikana jolloin meiltäkin lähtee monelle tuttavalle vain sähköinen tervehdys.
Minä kuitenkin omalta osaltani yritän pitää joulukorttiperinnettä elossa. Olen tänäkin vuonna tilannut näitä Suomessa painettuja kortteja, ja nyt aion toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni. :)
(Huom.: Tämä ei ole minkäänlainen yhteistyöpostaus, vaan olen valinnut ja maksanut kortit aivan itse.)
Aion järjestää blogin seuraajien iloksi joulukorttiarvonnan!
Tänä vuonna olen ajatellut valita palkinnoiksi kolme nippua, joissa kussakin on korteissa yhtä pääväriä. Yksi nippu voisi olla ruskeansävyisiä kortteja, yksi esimerkiksi punaisia, yksi vihreän tai sinisen sävyisiä. Minulla on jo ideoita myös tuleville vuosille, jos kiinnostuneita osallistujia tuntuu olevan. Nyt kun en ole juuri missään blogilistauksissa mukana, kaikki kiinnostuneet eivät ehkä edes huomaa tätä tulevaa arvontaa, mutta toivotaan parasta!
Arvonta ei siis ala vielä. Varsinaisessa arvontapostauksessa marraskuun alussa kerrotaan palkinnoista ja osallistumisajasta tarkemmin. Ainakin tänä vuonna lähetän palkintoja valitettavasti ainoastaan Suomessa sijaitseviin osoitteisiin.
Joten kirjoittakaapa kommentteihin: Aiotteko vielä lähettää joulukortteja? Oletteko kiinnostuneita arvonnasta? Minkälaisista korteista pidätte eniten? :)
Aamukahvi on juotu, joten nyt lähden paistamaan tähtitorttuja.
Postauksen viimeinen kuva näyttää kuinka hauskannäköisiä ovat
tavalliset metsäkurjenpolven lehdet ruohottuneella kärrypolulla. :)
Parin viime päivän aikana on vihdoin saatu täälläkin muutama millimetri vettä (ja ensi yöksi on luvassa aika runsasta sadetta). Nyt on vihreys lisääntynyt ihan silmissä. Alla olevassa kuvassa oleva lehti kuuluu 'Elegans'-sinikuunliljalle. Koska kuunliljat näyttävät olevan melko helppohoitoisia eikä meillä ole toistaiseksi etanaongelmaa, hankin tänä keväänä paria lajiketta lisää. Ostoslistallani oli myös esimerkiksi Hosta 'Isoäidin hymy' hauskan nimensä takia, mutta sitä ei alkanut verkkokauppaan tulla, joten se jäi tältä keväältä hankkimatta.
Etanoista ja kotiloista puheenollen, meidän pihapiirissä on majoittuneena räkättirastaslaivue, jonka luulisi kyllä toimivan, jos kotiloita alkaisi näkyä. :)
Myös pioneille on löytynyt melko mieluinen paikka, joten hankin pihaamme tällaisia ihanuuksia.
Vesilinnuilla on jo poikasia! Kuva on otettu 22. toukokuuta.
Ruusujuuri on kauneimmillaan.
Yksi tämän kevään iloisista yllätyksistä oli tämä: Laajan pihapiirin luonnonvaraisten saniaisten joukossa kasvaa myös ainakin yksi kotkansiipi. Huomasin sen ruskeat itiölehdet siinä vaiheessa. kun kasvissa näkyi vain kuihtuneita viime vuoden lehtiä. Nyt sateen jälkeen uudet lehdet ovat kasvaneet yön aikana. :)
(Meillä on kotkansiipiä myös ostettuina taimina, mutta ne ovat vielä aika pieniä.)
Pihlajan tyylikkäät nuoret lehdet ovat jokavuotinen kuvauskohteeni.
Minulla on "omaishoitajan sairaalakassi", jolle halusin hauskan ripustuskoukun. Sienestävälle miehelleni olen ostanut koukun, jossa on koristeena puinen herkkutatti. Koukuissa on myös monia eläinhahmoja. En ollut koskaan ajatellut hankkia sellaista, koska niistä tulee mieleen "metsästysmuistot", joita jotkut ripustavat seinilleen... mutta sitten keksin: Tällainen jäniksen kuva on pieni hyvitys kaikista syödyistä kesäkukista, vahingoitetuista puista ja pensaista ja siitä, että suurin osa istutetusta kasveista on pitänyt suojata enemmän tai vähemmän rumilla ja hankalilla verkotuksilla. :D
Tämä olisi oikeastaan arktisten alueiden napajänis, mutta kyllä tämä suomalaisesta metsäjäniksestä käy. :)
Ja ihanuuspostauksen hienona lopetuksena: Voitin Sinin blogiarvonnassa postikortteja! Kuluneella viikolla posti toi palkintoni ja paketista paljastui nippu aivan ihania kortteja, kaikki juuri minun makuuni. Aiheina on luontoa, puutarhanhoitoa, arkielämää ja kansanperinnettä.
Martta Wendelinin kortissa oikealla alhaalla lempeä kesätuuli leyhyttää ikkunaverhoa ja kortin yläpuolella näkyy Virpi Pekkalan maalaama Paratiisi. Kyllä, oma pieni saari keltaisine huviloineen ja kukkivine puineen voisi olla monen paratiisi. Minna Immosen korteista olen aina pitänyt ja Kaarina Toivanen oli uusi, miellyttävä tuttavuus.
Hei taas! Olen käyttänyt sateisia hetkiä siivoiluun ja eräästä laatikosta löysin vaaleanpunasävyisen postikortin (se on tämän postauksen viimeisessä kuvassa :)) ja siitä innostuneena kokosin tähän postaukseen muutamia vaaleanpunaisia kukkasia.
Kärsämöt lisääntyvät pikku hiljaa, mutta niistä on vaikeaa saada kaunista kuvaa. Tässä kuvassa vaaleanpunaista ja hieman tummempaa siankärsämöä sekä koreakärsämöä.
Suloiset ruusut 'Sävel' ja'Ilo':
Ja nyt, tattadadaa, tässä on se kortti! Jouluaattoon on tänään 150 yötä. Kortissa ei valitettavasti lue taiteilijan nimeä eikä edes kustantajan nimi näy (onkohan se postimerkin alla?). Otin kuvan ulkona, jotta sain valoa tarpeeksi. :) Puiden rungot ovat kiiltävät, mikä kuvassani näkyy osittain.
Postauksen kuvana on Kantolan KorttiTuotteen postikortti (jonka tilasin ja maksoin itse :)). Pidän näissä korteissa siitä, että niissä sanotaan "olette tärkeitä" eikä "olet tärkeä", kuten yleensä (ystävänpäivä)korteissa näkee.
Helmikuu on puolessa välissä. Ihanaa kevään odotusta kaikille!
Heipä hei taas! Melko pian edellisen postauksen julkaistuani muistin, että olinkin unohtanut siitä useita tärkeitä joulujuttuja!! Tässä niitä nyt tulee. :)
Ensinnäkin, etsiessäni jouluisia aiheita verkosta törmäsin ihaniin Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -videoihin vuodelta 2020. Tässä on niistä ensimmäinen. Osat 2 ja 3 löytyvät YouTubesta.
Tällä viikolla ilmestyneessä Joulu Maalla -lehdessä kerrotaan juuri sopivasti, että Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit -tapahtuma järjestetään tänä vuonna 3. - 4.12. (kello 10 - 17, vapaa pääsy). Ei voi sanoa muuta kuin että onnekkaita te, jotka pääsette mukaan! :)
Hauska sattuma on, että Maalla-lehdessä kerrottiin myös mestarileipuri Sari Juntusen piparkakkutaloista. :) Minulla oli nimittäin tarkoitus vinkata, että Sarin Täykkäri-blogista löydätte ihania jouluisia postauksia ja niin hienoja piparkakkutaloja, etten tiennyt Suomesta sellaisia löytyvänkään.
Sari sanoo haastattelussa mm. näin:
"Väitän, että joulu täytyy tehdä itse. Jouluperinteitä ja yhdessäoloa ei voi ostaa, vaan ne täytyy luoda. Minulle joulussa tärkeintä eivät ole pyhät, vaan matka jouluun... "
Joulukortit ovat yksi ihanimmista asioista elämässä. :) Kunhan saan talossa paikkoja järjestykseen ja monen, monen vuoden joulukortit kerättyä yhteen, teen vielä uuden postauksen monta postausta niistä. :)
Nämä kuvat ovat viime jouluna saaduista korteista. Pidättekö te enemmän puna- vai sinisävyisistä korteista?
Nämä taas ovat kortteja, joita kirjoitin Lotille ja Sotiemme naisille Kortti veteraanille -kampanjaan.
Toivottavasti ne ilahduttavat saajiaan.
Tiesittekö, että ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin Englannissa vuonna 1843?
Joulukorttihistoriikin mukaan ensimmäinen joulukortti Suomessa lähetettiin 1871. Vuonna 1918 suomalaiset lähettivät jo 6,5 miljoonaa joulukorttia. Huippuvuonna 2000 lähetettiin 50,3 miljoonaa korttia... ja täytyypä sanoa, että myös meidän perheessämme lähetettyjen korttien määrä on noista vuosista pienentynyt. Arvostamme kyllä oikeita kortteja, mutta postimaksut kohoavat niin nopeasti, että humina vain kuuluu. :) Kotimaan joulupostimerkki maksaa tällä hetkellä 1,40 e, kotimaan ikimerkki 2,10 e ja ulkomaan ikimerkki 2,25 e.
Postimaksu on siis usein reilusti kalliimpi kuin itse kortti. Varsinkin, jos hankkii kortteja nokkelasti, kuten minä. :) Yllä olevat vaaleat kortit olivat osa tunnelmallista korttisarjaa, jonka tilasin joitakin vuosia sitten jonkin kirjakaupan kautta. Korttien valmistajan, Kantolan KorttiTuotteen, oma verkkokauppa on osoitteessa https://www.korttinurkka.com. Tilasin sunnuntai-iltana kaksi 50 kappaleen (posti)korttilajitelmaa, piparkakkukortteja...
... ja kynttiläkortteja. Suoraan valmistajalta tilattuna yhden kortin hinnaksi tuli 0,33 e. Tilaukseni oli lähetetty maanantaina ja tuli keskiviikkona pikkupakettina (yli 25 e:n tilauksissa toimituskulut 0 e) omaan postilaatikkoomme. Olen myös tyytyväinen lajitelmiin, kutakin korttia on tarkalleen yhtä suuri määrä (+ r = 2). :)
Kirjoitan tätä postausta loppuun perjantaina. Vesisateen jälkeen sää on kirkastumassa. Huomiseksi on luvattu poutasäätä ja föhntuulta. Olen neulonut sukkia Pro Ukraina -sukkakeräykseen. Lankojen päättely on hieman tylsää hommaa, mutta se helpottui huomattavasti, kun huomasin että Jouluradiossa soivat jo kaikki kanavat. "Klassinen joulu" on edelleen suosikkini. Se soi nytkin.
Suvi Bowellanin Kiltin tytön voimakirja täyttää lukulistallani Helmet 2022 -haasteen kohdan 37: "Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle". Pidän nimestä – kiltit tytöt ja naiset ansaitsevat voimakirjansa, ja tämä kirja on paitsi mielenkiintoista luettavaa myös kaunis katsella. Katsokaapa millainen esilehti tässä kirjassa on (yläkuvassa)!
Täytyy tosin sanoa, että minun oli luettava kirjaa tavallista kirkkaammassa valossa. Joillakin sivuilla vaihtelevat valkoinen, vaaleanharmaa ja persikanpunainen tekstin ja taustan väreinä ja tekstiä on hieman vaikea erottaa.
(Pahoittelen muuten pimeän harmaita kuvia.)
Tietenkin on myös liian kilttejä poikia ja miehiä. Koskelan murha (joulukuussa 2020) on tästä yksi äärimmäinen esimerkki. Uhri oli tietojen mukaan kiltti, tunnollinen, lahjakas, hiljainen ja yksinäinen. Vanhemmat ja opettajat, me kaikki aikuiset, pidetään silmät auki ja puolustetaan kilttejä lapsia ja nuoria!
Luulen olevani itse melko kiltti ihminen, mutta en sillä tavalla liian kiltti, että kirjan lukeminen olisi ollut järisyttävä kokemus. :) Kirjassa käsitellään ylikiltteyden syitä ja annetaan käytännöllisiä ohjeita siitä eroon pääsemiseksi. Jämäkkyys, rajojen asettaminen, yms. ovat olleet viime vuosikymmeninä aika paljon käsiteltyjä aiheita, mutta kirjan lukeminen tuntui silti hyödylliseltä, koska asiat ovat tässä selkeästi koottuina ja hyvin kirjoitettuna.
Osaatteko te sanoa "ei" selittelemättä? :)
Yksi kirjan hauskoista kohdista on alla olevassa kuvassa näkyvä mielikuvaharjoitus.
Jos teen tuollaista harjoitusta, minulle tulee heti (sieluni) silmien eteen kuva, jossa istun vehreässä puutarhassa, pitkässä mekossa ja leveälierinen olkihattu päässä. :D Aurinko paistaa, niska ja hartiat tuntuvat rennoilta, kasteiseen kesäaamuun on ihana herätä. Noin miellyttävässä paikassa ihmisetkin ovat varmaan oikein mukavia ja ilon aiheita löytyy helposti.
Jaa-a, onkohan mielikuvani hyvä elämä mahdollista hallaisessa Itä-Suomessa vai pitäisikö muuttaa vaikkapa Italiaan? :)
Photos by Vesa Koivu
Kirjan kaunistuksena on siis uhkeita kukkia, pioneja, leinikkejä ja muita. Jotenkin tulivat mieleeni nämä postikortit, joita minulla on. (Rakastan postikortteja.) Yllä on Postin julkaisemaa korttisarjaa, josta en valitettavasti muista, kuinka monta korttia siinä alun perin oli.
Alla olevat kortit kuuluvat sarjaan "Antiche Camelie del Lago Maggiore" ja niistäkin olen aikoinaan lähettänyt joitakin.
Photos by Gianbattista Bertolazzi
Pidättekö muuten runebergintortuista? Leivotteko niitä itse? Meillä yleensä ostetaan muutamia torttuja eri leipomoilta näin tammikuun loppupuolen iloksi. Tämän vuoden suosikki ovat olleet PullaPirtin rommilla kostutetut tortut. :)
Muita tammi–helmikuun ostoksia ovat tietenkin ihanat esikot...
Tämä kuva pomppasi esiin tiedostojen säilytyspalvelusta... :)
... ja tämän kollaasin tein blogiystävän innoittamana. Maatuska on jo koeidättänyt siemeniä. Minulla ovat vielä siemenet ja mullat hankkimatta, mutta alla näkyviä ihanuuksia olisi tarkoitus kylvää tänä keväänä. (Kuvat eivät minun ottamiani.)