1. Pakkasyö on ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydÀnuntaan kiskoo.
ĂĂ€neti kuu kĂ€y kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen pÀÀllÀ on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
2. Ladosta tulee, hankeen jÀÀ
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistÀÀ
kohti taivasta kuuhun,
katsoo metsÀÀ, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.
(3. Partaa sivellen aprikoi,
puistaa pÀÀtĂ€ ja haastaa –
"ei, tÀtÀ ymmÀrtÀÀ en voi,
ei tÀÀ pulma on vasta" –
heittÀÀ tapaansa jÀrkevÀÀn
taas jo pois nÀmÀ vaivat pÀÀn,
lÀhtee toimeen ja työhön,
lÀhtee puuhiinsa yöhön.)
4. Aitat ja puodit tarkastain
lukkoja koittaa nytkyin –
lehmÀt ne lehdoista nÀkee vain
unta kahleissa kytkyin;
suitset ja siimat ei selkÀÀn soi
ruunan, mi myöskin unelmoi:
torkkuen vasten seinÀÀ,
haassa se puree heinÀÀ.
5. Lammasten luo kÀy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnÀ kukko,
kopissa Vahti hyvin voi,
herÀÀ ja hÀntÀÀ liehakoi,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllÀ on tuttu.
(6. Puikkii ukko jo tupahan,
siellÀ on isÀntÀvÀki,
tontulle arvoa antavan
nÀiden jo aikaa nÀki;
varpain hiipivi lasten luo
nÀhdÀkseen sulot pienet nuo,
ken sitÀ kummeksis juuri:
hÀlle se riemu on suuri.)
(7. IsÀn ja pojan on nÀhnyt hÀn
puhki polvien monten
nukkuvan lasna; mut mistÀhÀn
tie oli avutonten?
Polvet polvien tietÀmiin
nousi, vanheni, lĂ€ks' – mihin niin?
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!)
(8. Latoon parvelle pyrkii vaan,
siellÀ hÀn pitÀÀ majaa:
pÀÀskyn naapuri suovallaan
on liki rÀystÀÀn rajaa;
vaikka pÀÀsky nyt poissa on,
kevÀÀllÀ tuoksuun tuomiston
kyllÀ se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.)
(9. Silloin aina se sirkuttaa
monta muistoa tieltÀ,
ei toki tunne ongelmaa,
nÀin joka kiusaa mieltÀ.
SeinÀn raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu,
liikkuu parta ja hulmaa,
tonttu se miettii pulmaa.)
10. Vaiti metsÀ on, alla jÀÀn
kaikki elÀmÀ makaa,
koski kuohuvi yksinÀÀn
humuten metsÀn takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kuulevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missÀ sen lÀhde lienee.
11. Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.
ĂĂ€neti kuu kĂ€y laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen pÀÀllÀ on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.
"Tonttu" on Lyyli Wartiovaara-Kallioniemen (1887–1970) sĂ€veltĂ€mĂ€ ja Valter Juvan (1865–1922) ruotsalaisen Viktor Rydbergin runon (1881) pohjalta suomentama joululaulu, joka kertoo talviyönĂ€ maalaistalon pihapiiriĂ€ tarkastavasta kotitontusta. LinkistĂ€ löytyvĂ€ Finntrion esitys kappaleesta on minusta yksi parhaista. SiinĂ€ ei lauleta kaikkia nĂ€itĂ€ sĂ€keistöjĂ€, mutta olen ne tĂ€hĂ€n kirjoittanut, koska riimittely on minusta niin mainiota.
❤
Welcome to follow my Advent calendar 2024! This year you will find 25 links to my favourite Christmas songs. The fitting (I hope :)) images have been created using an online generator.