Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helmet 2024. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helmet 2024. Näytä kaikki tekstit

2.3.2024

Machiavelli

 


Mahtaako johtua vanhuudesta vai mistä, mutta eilen seurasin haikealla mielellä, kun Sauli Niinistö ja Jenni Haukio viimeisten kättelyjen jälkeen poistuivat Presidentinlinnasta siviiliautolla. Heillä oli mielessään varmasti helpotusta kahden presidenttikauden päättymisen jälkeen. Lämmin kiitos tehdystä työstä heille ja menestystä uudelle presidenttiparille.

Minulla oli tämän päivän m-kuvaksi jo toinen ehdokas, mutta valitsin lennossa Machiavellin Ruhtinaan, josta eilen paljon puhuttiin. :) Tämä poliittisen kirjallisuuden klassikko on kuulemma myös Suomen presidenttien lempilukemistoa. Kirja täytyykin nyt lukea uudelleen. Täytän sillä Helmet-lukuhaasteen kohdan 46: Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta. Ruhtinas kävisi muihinkin kohtiin, esim. 28: Kirjailija on Välimeren maasta tai 29: Kirjassa valehdellaan tai 37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita... :) Vuonna 1532 painettu teos kiellettiin paavi Paavali II:n aikana 1559. Kirjasta tuli kuitenkin menestysteos valistusajasta alkaen.

Ketäpä ei vapaus, itsenäisyys, kansanvalta ja kansallinen eheys kiinnostaisi, joten postaukseni loppuu, kuten tämä Machiavellin Lorenzo de' Medicille kirjoittama ohjekirjakin, Petrarcan komeisiin säkeisiin:


Virtú contro a furore
Prenderà l'arme, e fia el combatter corto;
Ché l'antico valore
Nell'italici cor non è ancor morto.


(Kyvykkyys tarttuu aseisiin mielivaltaa vastaan
ja taistelu on loppuva lyhyeen,
sillä entinen urhoollisuus 
ei ole vielä kaikonnut italialaisten sydämistä.)



1.2.2024

Anita Brookner: Rantahotelli

 


Huomenta ja hyvää alkanutta helmikuuta! Kuten aina vuoden alussa, koetan ehtiä lukea kirjoja ja jopa tehdä niistä postauksia. Kun kevät lähenee, lukemiseen käytettävissä oleva aika vähenee, huimaa vauhtia. Minulle käy myös usein niin, että luen kirjan ja teen siitä muistiinpanoja, mutta postauksen kirjoittaminen lykkääntyy ja kuukausien päästä en saa itsekään selvää kommenteistani. :)

Tässä tulee vuoden 2024 toinen kirjapostaukseni. Selailin Helmet-listan alkupäätä: ykköskohtaan on helppo löytää luettavaa, toinen aihe ei erityisemmin kiinnosta, kolmoskohtaan (Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja) valitsin hyllystäni Anita Brooknerin Rantahotellin. Se on voittanut Booker-palkinnon ilmestymisvuonnaan 1984.




Kirjan hotelli sijaitsee Sveitsissä, Genevenjärven rannalla. (Hotellihuoneen ikkunasta näkyy järven takaa, Ranskan puolelta siintävä Dent d'Oche -vuori.)  Vuodenaika on syksy, tapahtuma-aika on 1960- tai 1970-lukua, vaikka jotkin tavat ja asenteet tuntuvat kuuluvan selvästi aiemmille vuosikymmenille. Kirjassa viitataan (nykyaikaiseen) Cosmopolitan-lehteen. (Wikipedian mukaan lehti alkoi Yhdysvalloissa ilmestyä ensimmäisen kerran vuonna 1886 perhelehtenä, mutta se muutettiin naistenlehdeksi 1960-luvulla. :)) Väritelevisio on vielä hieman ylellinen.

Kirjasammon sivulta voitte lukea Rantahotellin takakansitekstin. En täysin ymmärrä sitä. :) "Tyrmistyttävä skandaali" on todellakin tuonut päähenkilö Edithin rauhaisaan, harvojen tuntemaan sveitsiläishotelliin, mutta mikä on mainittu "uusi katastrofi"? Toki kirjan lopussa lukija jännittää kuinka Edith aikoo vastata tiettyyn ehdotukseen, mutta ainakin minun mielestäni hän lopulta teki aivan oikean ratkaisun.




Mitä voin teoksesta kirjoittaa paljastamatta liikaa tarinasta? Teksti soljuu rauhaisasti (suomentaja Eva Siikarla). Sillä, että Edithin hotellihuone on kauttaaltaan ylikypsän vasikanlihan värinen, on arvatenkin jokin merkitys. Huoneen kaappi on umpitautinen (?). Takakansiteksti puhuu "upeasta huumorista", aikalaisarvio sen sijaan "hiljaisesta ironiasta". Kallistuisin enemmän jälkimmäisen kannalle. Minua viihdyttää hetkittäinen itseironia Edithin rakastajalleen kirjoittamissa kirjeissä. Kun Edith on kertonut arvioineensa erään henkilön ammatin väärin, hän kirjoittaa: Se romaanikirjailijan kuuluisasta kuvittelukyvystä. Erehdyttyään toisenkin henkilön sosiaalisen taustan arvaamisessa, hän kommentoi: Se romaanikirjailijan kuuluisasta jne.

Ulkoilman ja vuoristomaisemien ystävänä pidän kohdasta, jossa Edith ja herra Neville ovat kavunneet vuoren laelle. 
Se vaisu ja varovainen olento joka hän [Edith] oli järvenrannalla ollut oli myös kadonnut, oli haihtunut hänen noustessaan tuohon korkeampaan ilmanalaan, ja etäisen ja melkein kristallisen prosessin avulla oli syntynyt uusia komponentteja jotka olivat muodostaneet jotain kovempaa, kirkkaampaa, päättäväisempää, realistisempaa, joka pystyi antamaan arvoa nautinnolle, suorastaan odottamaan sitä.
Ehkäpä auringonpaiste  ja kirpeä vuoristoilma auttoivat Edithiä myös vastustamaan herra Nevillen kyynisiä viisauksia elämästä. Koko kirjan ajan minusta oli tuntunut, että yksi Edithin epätyydyttävän elämän ongelmista oli se, että hän ei ollut oppinut sanomaan ääneen, ehkä ei edes itselleen, mitä haluaa elämältä ja ihmissuhteilta. Mutta halut ja toiveet on tuotava julki, tuotava sitkeästi julki [...] huomaa Edithkin kirjan loppupuolella ja se kannattaakin meidän kaikkien muistaa. Ei kannata luulla, että muut tietävät mitä haluamme, jos emme selvästi kerro sitä heille.




Näissä sisäkuvissa näkyy kaupasta ostettu laskiaispulla. Yritin ensin kasata kahvikupin seuraksi jonkinlaisen kakkupalan Edithin ja Monican kahvilakäyntien hengessä, mutta kakkupalan koristelu romahti... :D




Postauksen muista kuvista osa on Sveitsistä (ja osa Italian puolelta), ei tosin järven rannalta eikä syksyllä otettuja. :)











Happy February, everyone!


9.1.2024

Kersti Bergroth: Meidän elämämme täällä

 


Oi että, kuinka voivatkin sininen taivas ja auringonpaiste ilahduttaa, vaikka ylläolevan kuvan kuvauspäivänä oli kolmekymmentä astetta pakkasta! :) Nappasin kuvan puhelimella, koska en raskinut "oikeaa" kameraa viedä ulos ollenkaan.




Tammikuun ensimmäisen viikon pakkanen toi lisätyötä, koska puulla lämmitettiin tavallista talviaikaa enemmän. Ulkoilimme kyllä joka päivä myös, monen monta vaatekertaa päällekkäin. :) Sisätiloissa on nautiskeltu lämpimistä juomista ja "lohturuoista" (esim. erilaiset pataruoat). On kudottu sukkia ja luettu kirjoja, ja nytpä koetan saada aikaiseksi yhden postauksenkin.



[...]
Talvimaisema peittää salaisuutensa. Se ei lavertele niinkuin kesä.
Lumi on luonnon kainous.
Se on arvokasta, se on samaa kuin ihmisessä vaitiolo.
Maisema lumen peitossa on tavallaan ylempää luokkaa kuin avomielinen, kaikille katseille avattu, kirjava kesäpuisto.



Kersti Bergrothin (1886–1975) aforismikokoelma Meidän elämämme täällä on ilmestynyt vuonna 1973. Saman vuoden keväällä isoäitini sisko on, omistuskirjoituksen mukaan, lahjoittanut kuvassa näkyvän kappaleen isoäidilleni. 




Bergroth lienee ollut tarkkanäköinen kirjailija. :) Yli viisikymmentä vuotta sitten hän kirjoitti kirjansa esipuheessa näin: Kirja on nykyaikaiselle kärsimättömälle lukijalle sopiva siitäkin syystä, että hän voi joskus joutohetken sattuessa selailla sitä ja jättää sen kesken milloin vain.

Melkein joka sivulta löysin jotain itseäni puhuttelevaa ja ajankohtaista.

Tämä nousukasaika kunnioittaa vain sitä, mikä on vallassa: rahaa, terveyttä, nuoruutta, menestystä.
Se ei aavista, että suojeleminen on nautintoa. (s. 8)

»En aio tutkia», sanoi Goethe kerran, »mistä nykyinen nuorisomme on saanut sen kuvitelman, että se jo syntyessään on tuonut mukanaan kaiken sen, mikä tähän asti on voitu saavuttaa vain monivuotisten tutkimusten ja kokemusten kautta, mutta sen verran luulen voivani sanoa, että nämä Saksassa nyt niin usein ilmenevät käsitykset, joiden mukaan kaikki vähitellen tapahtuvan kehityksen portaat ketterästi voidaan ohittaa, eivät anna paljon toiveita, että mestariteoksia olisi odotettavissa.» (s.18)

Sellaiset sanat kuin »hyveellinen» ja »siveä» ovat melkein kadonneet kielistä.
Voitteko kuvitella nykyaikaisen kirjan sankaritarta, joka olisi siveä? »Siveä» on muuttunut humoristiseksi sanaksi.
Eikä taiteellisen romaanin sankari voi olla »jalo». Kuinka epätaiteelliselta hän vaikuttaisi!
Sana »hurskas» on jossakin määrin säilynyt kirjallisuudessa. Joku mummo parka voi vielä olla hurskas. Mutta hurskas sankari tai sankaritar? Sellaista ei enää ole kirjoissa – vaikka todellisuudessa onneksi on. (s.44)




Joskus tuntuu siltä, että meidän ihmisten ei enää pitäisi kirjoittaa runoja.
Meidän ei pitäisi olla runollisia ainoastaan silloin tällöin. Ei runous ole mikään Äitien päivä, jona pukeudutaan tunnelmaan ja ollaan hyviä äidille, vaan jokahetkinen tapahtuma.
Kaikkien pitäisi kirjoittaa ja lopulta puhuakin pelkkää runoutta.




Muutamille ihmisille ovat juhlahetkiä ne minuutit, kun me olemme heidän seurassaan, ja ne samat minuutit voivat olla meille vain velvollisuuskäyntejä.
Me ajattelemme ja puhumme niiden aikana vain puolella voimalla. He vasta oikein elävät silloin.
Me teemme niinä hetkinä raskaasti syntiä.





Postauksen kuvituksena talvinen herkkuhetki, glögiä (joka näyttää kuvissa tylsän vaalealta) ja italialaisia kaakaokeksejä. :) 




Kersti Bergroth was a Finnish author and playwright. During her career, she published around 70 books, including novels, memoirs, children's stories, poems and aphorisms. I treasure a copy of one of her books that belonged to my grandmother.




Meidän elämämme täällä - Helmet-lukuhaasteen kohta 32:
Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa

Oletteko lukeneet Bergrothin teoksia, esimerkiksi tyttökirjasarjoja Eevasta tai Minnasta?



2.1.2024

Helmet 2024 - Lukemani kirjat


Päivittyvä lista lukemistani kirjoista. Valitsen kirjat omasta kirjahyllystä. :)


1. Kirjan nimessä on erisnimi

2. Kirjassa tehdään taikoja

3. Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja: Anita Brookner: Rantahotelli (Hotel du Lac)

4. Kirjassa on presidentti

5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi

6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle

7. Kirjassa rakastutaan

8. Kirjan nimessä on perheenjäsen

9. Kirjassa joku karkaa

10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna

11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä (ilma, vesi, maa tai tuli)

12. Lastenrunokirja

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu

14. Kirjassa harrastetaan

15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää

16. Kirjassa on valokuvia

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo

18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru

19. Suomi mainittu (Kirjassa on mainittu Suomi)

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo

21. Kirjasta on tehty TV-sarja

22. Kirjaa on suositellut kirjailija

23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus)

26. Kirjan nimessä on sana kirja

27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta

28. Kirjailija on Välimeren maasta

29. Kirjassa valehdellaan

30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja

31. Kirjassa on vammainen henkilö

32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa: Kersti Bergroth: Meidän elämämme täällä

33. Kirjassa muutetaan maalle

34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita

38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet

39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö

40. Kirjassa on erittäin kylmä tai kuuma

41. Kirjassa syntyy lapsi

42. Kirjan nimessä on alaotsikko

43. Kirjalla ei ole päähenkilöä

44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen

45. Kirjassa pelataan

46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä

49. Kirja on julkaistu vuonna 2024

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä