Testing, testing...

 

Ja hei taas! Kuten jotkut teistä tietävätkin, olen alkanut kyllästyä Bloggerin ongelmiin. Nyt viimeisin pulma eli blogilistojen päivittymättömyys on korjautunut osittain, mutta esimerkiksi minun sivupalkkini listoilla useimpien blogien kohdalla näkyvät vielä vanhat postaukset. 

Monet epäilevät, että Google on melko lailla hylännyt Bloggerin ja odottaa, että käyttäjät kyllästyvät ja siirtyvät muualle. Minäkin olen pohtinut muita vaihtoehtoja, mutta koska bloggaus on minulle vain harrastus, en ole kovin halukas maksamaan siitä. :) Mainoksia en blogiin tietenkään halua.

Joten jos blogilistat eivät pian ala toimia kunnolla, siirryn lopullisesti vain "analogiseen" elämään, joka onkin ollut aika miellyttävää. Joululahjasukkatehdas on toiminut tehokkaammin kuin koskaan aikaisemmin, olen siivonnut innokkaasti ja elvyttänyt vanhaa kitaransoittoharrastusta. Ja huomannut, että lapsuudenaikainen kitarani on nykyään jo vintagea. :) Se on muuten valmistettu Italiassa ja edelleen kuin uusi.

Olisi ikävää luopua blogista, koska se on toiminut eräänlaisena kuvallisena päiväkirjana ja koska se on paikka, josta näen kätevästi teidän uudet postauksenne... tai ainakin näin aikaisemmin.

Joten katsotaanpa nyt, huomaako kukaan tätä postausta ja miten blogilistat muuten toimivat. Kaunista sunnuntaita kaikille!

(Kuvassa astiapyyhkeitä, jotka on ostettu tietenkin siksi, että ne ovat niin jouluisia. :))

Yksi haastevastaus ja paljon muuta :)

Hei taas ja mukavaa uutta viikkoa! Tällä postauksella osallistun ensiksikin Näpertelijän keittiöhaasteeseen. Elokuun ihana aihe ovat asiat, jotka tuovat keittiöön iloa, valoa, eloa tai rakkautta. Vastailen haasteeseen osittain vanhoilla kuvilla.

Keittiö on tosiaankin kodin sydän. Aterian valmistaminen perheelle (ja/tai muille rakkaille ihmisille) saa aikaan joskus ihan pakahduttavan liikutuksen tunteen, ainakin näin ikäihmiselle. :) Vaikka keittiömme on pieni, siellä kokkaillaan paljon yhdessä. Kuten olen muistaakseni kertonutkin, jokaisella perheenjäsenellä on omat bravuurinsa. Meillä yhdistyvät ainakin suomalaiset, italialaiset, intialaiset ja hieman esimerkiksi thaimaalaiset ja meksikolaiset maut. 

Näissä kuvissa on muistoja yhteisistä kokkailuista, joka on siis ensimmäinen kolmesta iloisesta asiasta. Munkit olivat veljeni ja minun yhteinen projekti: hän teki taikinan ja minä paistoin. <3

Ruokaa meillä laittaa siis moni, mutta leipomukset teen yleensä minä.

Toinen erityisen ilahduttava asia keittiössämme on ikkunasta näkyvä järvimaisema.

Ikkunasta on mukava seurailla vuorokauden- ja vuodenaikoja sekä eläinten touhuja maalla, järvellä ja ilmassa. :)

Pari päivää sitten satoi ja tuuli.

Keittiömme, kuten kotimme muutenkin, huonekalut ja kapineet ovat joko (melko) vanhoja ja huolella säästettyjä tai pitkään haaveiltuja uudempia hankintoja. Monet niistä tuottavat iloa aivan koko ajan. Alla olevassa kuvassa näkyy (muistaakseni englantilaista) seinäpaperia, jolla vuosikymmeniä sitten tapetoimme ensimmäisen yhteisen kotimme keittiön seinät... ja kirjoitimme huomaamattomaan kohtaan muistoksi päiväyksen ja nimmarit :). Paperia löytyi vielä reilun rullan verran ja sillä koristettiin yhtä pientä seinää nykyisessä kodissamme.

Kuvassa näkyy myös aikoinaan Ikealta ostettu mortteli, jota käytän nyt päivittäin useaan kertaan, kun pienennän joitakin omaishoidettavan lääkkeitä. Muodoltaan ja materiaaliltaan se on minusta paljon sympaattisempi kuin morttelit, joita nyt näkyy kaupoissa.

 

Omaishoivasta puheen ollen, perheen ikäihmiselle on nyt hankittu muutamia avopaitoja. Nämä kotimaisen Puhlan paidat ovat kauniita ja käytännöllisiä. Pääaukko on umpinainen, mikä minusta on parempi; sulkemiseen ei tarvita nappeja, neppareita tms. Selkä on avonainen, mutta laskostetut liepeet saavat sen näyttämään tavalliselta paidalta. Pesulämpötilaksi on merkitty 60 astetta, mutta kuvan paita on pesty jo muutamaan kertaan 90 asteessa ja näyttää vielä täysin siistiltä. :)

Olenko muuten jo ihastellut kuvan anorakkia täällä blogissa? Se on aikoinaan ostettu tavallisesta vaatekaupasta, mutta se toimii todella hyvin hieman erityisissä olosuhteissa. :) Jos on pakko mennä metsään helteellä, puen yläosaksi tämän hupparin. Se on vilpoisa eikä päästä hyönteisiä pistämään läpi. Puhelin yms. pysyy turvassa rintataskussa ja sivutaskuihinkin saa mahtumaan hyödyllisiä tavaroita. 

Aika usein puen ylle vaaleat housut puutiaisten varalta, mutta itse asiassa metsässä liikkuessa niitä ei ole tainnut hypätä mukaan ollenkaan. Tämänkin kesän punkkihavainnot ovat, ainakin toistaiseksi, kaikki kotipihalta.

No niin, nyt innostuin tästä vaateaiheesta. :) Tämä kevyt samettijakku on ihanan syksyinen ja se muistuttaa minua pusakasta, jonka äitini ompeli minulle kauan, kauan sitten. <3 Äidin ompelema takki oli musta ja vuorillinen, mutta samat ihanat fiilikset tulevat tästäkin.

Kesäkäyttöön minulla on samalta merkiltä myös kiva, raidallinen trikoomekko.

Seuraavat kuvat pihalta ovat siinä järjestyksessä, mihin Blogger ne latasi. Ensimmäinen pannulle päätynyt herkkutatti tänä kesänä...

Kotoisat siankärsämöt eivät olleet moksiskaan kesän kuivuudesta, mutta nämä vähän hienommat uutuudet, tarhakärsämöt, ovat hieman vaisuja. Niissä on myös edelleen kirvoja, vaikka niitä on yritetty poistaa useasti. Missään muissa kasveissa en ole kirvoja nähnyt. Olisivatko ne voineet tulla kasvien mukana?

Kasvien kunto eri vuosina on mielenkiintoista seurattavaa. Esimerkiksi alempana näkyvät niittyhumalat eivät oikein kukoistaneet tänä kesänä. Ruusuista postauksen ensimmäisen kuvan 'Sävel' on kukkinut ennätysrunsaasti ja -pitkään, mutta muut lajikkeet tavallista huonommin.

Täällä on siis ollut melko kuiva kesä. Sienten ja marjojen sato ei ole kovin runsas, mutta jotain on sentään poimittu. :)

Monestakin syystä aion vähentää elävien kasvien ostamista ja koettaa enemmän siemenkasvatusta. Tässä vanhassa kuvassa on yksi ihanimmista krasseistani...

... ja tässä on uusimpia shoppailujani, alehintaan tietenkin... :)

Loppukesä ja syksy ovat perheessämme syntymäpäivien aikaa. Onnea meille kaikille leijonille! :)

P.S.

Lämmin kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille!

Tulen vastavierailulle heti kun ehdin.

Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.

Voikaa hyvin ja nauttikaa elokuun tunnelmasta!

Keittiömuistoja-haaste

 

Hei taas! Nyt onkin saatu nauttia ihanista alkukesän säistä. 

Nuoret koivunlehdet tuoksuvat, varsinkin sateen jälkeen. Myös kielojen huumaavasta tuoksusta olen nauttinut aivan erityisesti. Ilokseni olen huomannut kielojen lisääntyneen tässä pihan ympäristössä. Kielon sanotaan leviävän tehokkaasti maavarsiensa avulla, mikä voi olla ongelma pienessä puutarhassa, mutta meidän laajassa ja metsäisessä pihapiirissämme ne saavat levitä aivan vapaasti. Myös leikatun ruohon tuoksu on tunnettu miellyttävyydestään. Meidän nurmikoillamme kasvaa monenlaisia muitakin kasveja ja jokin niistä tuoksuu leikattuna voimakkaasti ja muistuttaa laventelia!

Tällä postauksella osallistun Näpertelijän ihanaan keittiöhaasteeseen. Kesäkuussa kirjoitetaan lapsuudenkodin muistoista. Tähän postaukseen olisin mielelläni liittänyt muutamia vanhoja kuvia, mutta en nyt ehtinyt etsiä ja skannata niitä. (Koetan lisätä ne tähän postaukseen joskus myöhemmin.)

Lapsuudenkotini keittiö, kuten tämä nykyinenkin, oli (ja on muuten vieläkin) suunnilleen länteen eli järvelle päin. Varsinkin kesällä se oli hyvin valoisa varsinkin iltapäivällä ja illalla, vaikka kodin ja rannan välissä kasvoikin (ja kasvaa vieläkin) isoja koivuja.

Ensimmäiset kaapistot olivat valkoiset. Myöhemmin ainakin ovet vaihdettiin vaaleaksi puuksi ja kodinkoneet (liesi, jääkaappi, astianpesukone) olivat suklaanruskeita. :) Pidän väriyhdistelmästä edelleen. Aikoinaan hankittu Upo Lahtiska toimisi varmaan vieläkin; siihen aikaan koneet tehtiin kestämään. 

Liedestä muistan elävästi sen, kun äitimme keitti kissallemme kaloja kattilassa ja kisuli istui keittolevyn vieressä odottamassa niin innokkaasti, että pelkäsimme hänen yrittävän työntää tassunsa kattilaan. Varmaan hänet nostettiin siitä turvallisempaan paikkaan. :)

Kyllä, tämä kissamme oli "hän". Eräs henkistyneimmistä sukulaisistamme sanoi, että M. oli sielu eikä vain kissa, ja samaa mieltä olemme edelleen. 

Lapsuuskodin keittiömme ei ollut kovin iso, mutta ruokapöytä mahtui siihen hyvin. Varsinkin jouluateriat jäivät hyvin mieleen, onhan niistä valokuviakin. Pöytä oli täynnä äidin laittamia perinteisiä jouluherkkuja. Nykyisin jouluateria valmistetaan tiimityönä ja silti saa pitää kiirettä, jotta saa kaikki ruokalajit oikeanlämpöisinä pöytään oikeaan aikaan. :)

Tässä kuvassa näkyy yhtä lapsuudessamme käytettyä pöytäliinaa. En ole raskinut sitä käyttää, ainakaan toistaiseksi.

Oivoi, huomaan, että yllä oleva kuva on aika epätarkka, mutta en ehdi nyt ottaa uutta. Windows 11:n kanssa kuvankäsittely on entistä hankalampaa. Esimerkiksi kuvan koon muuttaminen ja tallentaminen vaatii uskomattoman monta klikkausta. 

Ajastan tämän postauksen julkaisun sunnuntaiaamuksi. Saapa nähdä mihin aikaan se näkyy blogilistoilla. Edellinen postaukseni päivittyi näkymään vasta vuorokautta myöhemmin. Tämä Bloggerin toimintavirhe on turhauttanut minua jo jonkin aikaa. Aamuisin, kun luen päivän lehtiä, tarkistan myös onko tuttuihin blogeihin jo tullut uusia postauksia, vaikka niitä ei vielä näykään. Usein on...

Mikäli laskurini paikkansa pitää, jouluun on kaksisataa yötä. Tässäpä joulun väreihin sopiva kukkanen, ketoneilikka 'Arctic Fire'. :)

Alppiruusut aloittelevat kukintaansa, joka ei ole kovin runsas tänä vuonna. Kukkien nuput ihastuttavat söpöydellään.

Sireenitkin tuoksuvat, vaikka meillä ne kasvavat niin metsäisessä ympäristössä, etteivät ne yllä suurimpaan mahdolliseen loistoonsa.

Taas yksi haave toteutettu: Ostin rikkoutuneen aurinkovarjon tilalle uuden, hieman boheemityylisen. Muutama päivä sitten nautiskelin kirjan lukemisesta terassillamme... kunnes poistin viidennen pikkumuurahaisen kiipeilemästä vaatteillani. En ollut huomannutkaan, että terassilaattojen päällä ja välissä kävi aikamoinen kuhina. 

Liian lähellä taloa! Meillä on perinteisesti käytetty muurahaisten torjuntaan Neudorffin Muurahaispuffettia. Tämä ei ole mainos. Pidän tuotteesta, koska se tehoaa ja koska torjunta-aineen määrää syöttiastiassa on helppo seurata. Ensin näytti siltä, etteivät muurahaiset huomaa koko astiaa, mutta tässä niitä nyt on baarin asiakkaina. :)

Luontoa on kyllä mielenkiintoista seurata. Rantanurmikkomme poikki liitelee iltaisin lintu, joka hämärässä näyttää vaaleanruskealta pöllöltä. Tarjoilisin sille mieluusti pieniä jyrsijöitä. Ainakin yksi nimittäin käy katkomassa istuttamieni peurankellojen lehtiä ja vie ne mukanaan. Kuulostaa uskomattomalta, mutta asiasta on luotettavan silminnäkijän todistus. :)

Kirjoitan tätä postausta lauantai-iltana. Lämpöennätys parin päivän takaa on 28 astetta. On leppoisaa istua terassilla varjossa lukemassa. Minulla on projektina lukea kirjahyllystä harvoin lukemiani tai kokonaan lukemattomia kirjoja ja sitten päättää, pidetäänkö ne itsellä vai pannaanko kiertoon. Viimeksi lukaisin kaksi dekkaria 1970-luvulta. Huh, se oli tunkkainen vuosikymmen; ihmisillä on kamalat vaatteet ja kaikki tupakoivat. :)

Kirjamaanikko täällä kuitenkin on ostanut myös uusia kirjoja. :) Yksi niistä on tässä. En ole koskaan lukenut Kilven Alastalon salissa -teosta. Nyt on vihdoin aika!!

💚 Kiitos kaikille blogin lukijoille! 💚

🤗 Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. 🤗

📖 Olen terassilla lukemassa.📖

Haasteita ja hurahduksia

Terve taas! Huhtikuu on kääntynyt loppupuolelleen. Säät ovat olleet aurinkoisia. Ilma on melko kuivaa, kuten keväisin kuuluu ollakin, ja monenlaisia ulkotöitä on saatu tehdyksi. En tiedä johtuuko se kuivuudesta, mutta varsinkin aamuisin ja iltaisin ilma on aivan ihanan raikas.

Tällä postauksella osallistun kahteen kuukausihaasteeseen. Rimasan huhtikuun haasteessa etsitään "kolmea arkiruokaa, joihin aina palaat". Ensimmäiseksi olen valinnut erilaiset salaatit. Yläkuvan tomaatit ja kurkut ovat suosikkikasviksiamme, tuoretta ruohosipulia ja persiljaa ripottelen melkein kaikkialle silloin, kun niitä on. Myös fetajuusto maistuu kaikille.

Erilaiset pavut ovat yksi suosikkiaineksistamme...

... samoin kuin tonnikala. Tässä kuvassa ei ole kuitenkaan salaatti vaan kolmioleipien täyte odottamassa sekoittamistaan.

Meillä mennään syömisessä maku edellä... eikä niinkään terveellisyys. Hui, uskaltaako tällaista sanoakaan? :) Kasviksia yritetään toki syödä paljon. Värikkäät kasvikset ilahduttavat sielua, mieltä ja kehoa.

Sitten tulevat erilaiset pastat. Kotona on niihin aina aineksia.

Meillä käytetään paljon pakastinta. Sinne säilötään heti aterialta ylijääneet ruoat, jos niille ei ole käyttöä seuraavana päivänä jollain tapaa kierrätettynä. Pakastimessa on aina marjoja... joskus jopa itse kerättyjä. :) Niistä valmistuu hetkessä kiva jälkiruoka...

... tai niillä voi päällystää letut tai vohvelit.

Sitten siirrytään huhtikuun hurjuuksiin eli Repolaisen haasteeseen. Tämä oli hieman vaikea. Minä en taida juurikaan hurjastella. Kahdessa asiassa kontrolli kyllä pettää hiukan. Toinen on kirjojen osto ja toinen kasvien. :)

Olen ostanut huhtikuussa kirjojakin, mutta käytettyinä. Minusta tuntuu, että joskus vuosikymmeniä sitten kirjat tehtiin kestämään. Vanhojen kirjojen ostaminen ja lukeminen uudelleen ja uudelleen tuntuu varsin ekologiselta... ei siis hurjuudelta ollenkaan.

Kasviostoksissa sen sijaan olen hurjastellut. Olin sormet näppäimillä valmiina, kun kasvit tulivat myyntiin useimmiten käyttämässäni verkkokaupassa. Posti toi tilaukseni eilen kotiin. Uudet tulokkaat vihertävät kauniisti. Koska luvassa on vielä lunta ja pakkasta, joudun siirtelemään niitä sisään ja ulos, mutta ei haittaa. Kasvit vain ovat niin ihania.

Olen aivan hurahtanut (tarha)kärsämöihin (Achillea). Ne tulevat somistamaan todella kuivalla ja paahteisella paikalla olevaa "istutusta", jossa erilaiset kärsämöt ovat jo osoittaneet elinvoimansa. Kanukkoja (Cornus) olen lisännyt pistokkaista itsekin, mutta tänä keväänä teki mieli ostaa yksi jo isompi verikanukka. Minulla on tumma- ja punaversoisia kasveja. Haavemaailmassani niiden kavereiksi löytyy vihreä-, kelta- ja oranssiversoisia. Sellaisia jotka pärjäävät meikäläisessä ilmastossa... :)

Kuvassa näette myös herttavuorenkilpeä (Bergenia cordifolia) 'Snowtime'. Vuorenkilpien isot lehdet ovat hienot ja tämä valkoinen väri minusta erityisen tyylikäs.

Hurahduksia on viime aikoina sattunut. 

Kerran avasin TV:n, kun kolmosella oli menossa Kotoisa. Kahdeksannen kauden toisessa jaksossa luotiin vanhasta, huonokuntoisesta mökistä aivan ihana lomaparatiisi. Nyt olen katsonut melkein kaikki kolmen Katsomossa olevan kauden jaksot. Olen nähnyt kauniita (ja varmaan aika kalliita) sisustuksen tai puutarhan uudistumisia, mutta mainitun jakson keltainen keittiö ja houkuttelevat makuuhuoneet ihastuttivat erityisesti. Vessastakin tuli upea. :)

Olen myös innostunut vohvelikankaasta... pyyhkeissä ja varsinkin kylpytakeissa. En ole koskaan erityisesti pitänyt vohvelikankaisten kylpytakkien tyypillisestä mallista (huputon ja V-aukkoinen), mutta materiaali on aivan vastustamaton ja itse voi ommella haluamansa mallin. Ostin lempivieraillemme valmiit kylpytakit ja seuraavan kerran, kun tarvitaan uusia pyyhkeitä, valintani on vohvelikangas. Tämä ei ole mainos, vaan kerron omaksi ja muiden iloksi, että Eurokankaassa on Hanko-nimistä vohvelikangasta 18 eri väriä. :)

Muita tuoreita hurahduksiani ovat suolasuihke hiuksille (ostin Biozell-merkkistä, se on suomalaista, ja olen toistaiseksi ollut todella tyytyväinen), mustapippuri, tonnikalapasteija, lakkahillo, vaaleanruskea väri... No niin, eiköhän tämä nyt riitä! Ihanaa iltaa teille kaikille!

Ja vielä lämmin kiitos kommenteistanne, aiemmista ja tulevista!

Tämä sievä kukkanen yllätti minut tänään paikassa, johon ei muistaakseni ole krookuksia istutettu.