Hei taas! Helmet-haasteen kohta 12 taitaa olla yksi helpoimpia. :) HyllystÀni olisin voinut valita tÀmÀn kirjan...
... tai tÀmÀn...
... tai vaikkapa tÀmÀn:
Ruokaostoksilla marketissa kuitenkin tuli vastaan Agatha Christien salanimellÀ Mary Westmacott kirjoittama Ruusun aika (julkaistu ensimmÀisen kerran 1948 nimellÀ The Rose and the Yew Tree), ja koska en ollut koskaan lukenut "Westmacottia", ostin pokkarin 3,95 euron hintaan. Pidin myös kirjan kannesta. :)
Onneksi en lukenut takakannen tekstiÀ. SiinÀ nimittÀin lukee:
St. Loon linna ei totisesti ollut tÀstÀ maailmasta. Vanhanmustine muureineen se oli ylpeÀ ja suljettu kuin aristokratia itse. Kuin sadun prinsessa oli siellÀ asuva tyttökin, viehkeÀ Isabella. Kun John Gabriel, kieltÀmÀttÀ hieman rahvaanomainen seikkailija ja poliittinen onnenonkija tuli kaupunkiin ja nÀki Isabellan, hÀn ei enÀÀ voinut ajatella mitÀÀn muuta. Rakkauden ja vihan, koston ja omistamishalun huumaannuttamana Gabriel vannoi ettÀ vielÀ hÀn sen aatelistytön ottaa...
Kuka nÀitÀ tekstejÀ oikein kirjoittaa? :) Noin kuvattuna kirja kuulostaa kioskikirjallisuudelta huonoimmillaan. Jos olisin lukenut tekstin, en olisi kirjaa ostanut. Politiikkaan pyrkivÀ John Gabriel ja cornwallilaisessa linnassa asuva Isabella Charteris muodostavat erÀÀnlaisen parin, mutta Ruusun aika kuvaa varsin kiinnostavasti myös sodanjÀlkeistÀ kuningaskuntaa ja heinÀkuun 1945 parlamenttivaaleja, joissa Attleen johtama TyövÀenpuolue sai murskavoiton Churchillin konservatiiveista (alahuoneen paikat 393 - 197). Kirjassa tarkastellaan luokkayhteiskuntaa, pohditaan kuolemaa ja elÀmÀn mielekkyyttÀ, hyvÀn poliitikon ominaisuuksia... Konservatiivipuolueen ehdokas Gabriel on varsin ÀlykÀs ja tosipaikan tullen herrasmies, työvÀenluokkaisesta taustastaan huolimatta. :)
Shakespearen tuotannon tuntemisesta on iloa kirjaa lukiessa. Kirjan alkuperÀinen nimi The Rose and the Yew Tree (Ruusu ja marjakuusi) ja alun lainaus sen sijaan ovat T.S. Eliotin (pitkÀstÀ) runosta "Little Gidding", johon kirjassa viitataan useassa kohtaa.
...
We die with the dying:
See, they depart, and we go with them.
We are born with the dead:
See, they return, and bring us with them.
The moment of the rose and the moment of the yew-tree
Are of equal duration. A people without history
Is not redeemed from time, for history is a pattern
Of timeless moments. So, while the light fails
On a winter's afternoon, in a secluded chapel
History is now and England.
...
"Ruusun aika ja marjakuusen aika ovat yhtÀ pitkÀt." Viittaakohan lainaus kirjassa tarinan pÀÀhenkilöihin? Englantiin ja sotiin? Ruusuun kauneuden ja rakkauden ja toisaalta marjakuuseen elÀmÀn ja kuoleman symbolina?
Agatha Christien teoksista on tehty niin paljon elokuvia ja TV-sovituksia, ettÀ kirjaa lukiessa alkaa automaattisesti kuvitella tapahtumapaikkoja - vanhoja, upeita taloja puutarhoineen, aurinkoista merenrantakaupunkia lokkeineen ja matkailijoineen, ruusupenkkejÀ ja teekutsuja, vistiotteluita ja tanssiaisia - sekÀ pÀÀhenkilöitÀ, joiden ulkonÀköÀ kirjassa kuvataan osuvasti.
Loppuun yksi lempikuvani: kuihtuvat tulppaanit ovat naamioituneet kurjenmiekoiksi. :)
Loppuun yksi lempikuvani: kuihtuvat tulppaanit ovat naamioituneet kurjenmiekoiksi. :)
HyvÀÀ viikonloppua!