Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Valtonen Hilja. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Valtonen Hilja. NÀytÀ kaikki tekstit

10.1.2020

Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili - April? No, January...


Helmet-lukuhaasteen kohta 2: Iloinen kirja




En selannut tĂ€mĂ€n vuoden Helmet-lukuhaasteen listaa kovinkaan pitkĂ€lle, koska innostuin jo toisesta kohdasta eli "iloisesta kirjasta".  Tarkoitus oli fiilistellĂ€ kirjahyllyn edessĂ€, mutta ensin klikkasin haasteen hakuohjetta, jonka kautta pÀÀdyin Kirjasammon HyvĂ€n mielen kirjoihin. Niiden joukosta löysin Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilin. Olen lukenut sen ennenkin, mutta kirja on piristĂ€vÀÀ luettavaa nĂ€in vuoden kurjimpana aikana. :) Vaikka ulkona nĂ€yttÀÀ varsin kevĂ€iseltĂ€, talvi on oikeasti vasta alussa...

Valtosen menestyksekÀs esikoisteos julkaistiin ensimmÀisen kerran 1926, joten se lÀhestyy kunnioitettavaa sadan vuoden ikÀÀ. Kirja löytyy omasta hyllystÀ, joten osallistun tÀnÀkin vuonna samalla myös Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen.


Hilja Valtonen Nuoren opettajattaren varaventtiili


TykÀstyin Hilja Valtosen kirjoihin jo kauan sitten, kun löysin Àidin kirjojen joukosta HÀtÀvaran. Minulla on myös Vaimoke, Nykyhetken tyttölapsi sekÀ Ville viekastelee taas, useimmat antikvariaattilöytöjÀ. Joitakin Valtosen kirjoja lainasin aikoinaan myös kirjastosta. Muistelen, ettÀ ne kaikki eivÀt olleet yhtÀ kepeitÀ ja positiivisia kuin nÀmÀ viisi, jotka minulla on.

Arkistojeni kÀtköistÀ löytyi myös lehtileike Helsingin Sanomien muistokirjoituksesta 23.12.1988:

Kuolleita:
Kirjailija Hilja Valtonen 
Kirjailija Hilja Ester Valtonen, yksi suomalaisen viihdekirjallisuuden tunnetuimpia tekijöitĂ€, kuoli 19. joulukuuta Imatralla. HĂ€n oli syntynyt 30. marraskuuta 1897 HeinĂ€vedellĂ€. 
Hilja Valtonen aloitti uransa 1920-luvun lopulla, jolloin hĂ€nen romaaniensa nimistĂ€ - Nuoren opettajattaren varaventtiili, ÄlĂ€ nuolaise ennenkuin tipahtaa, Opettajan villikko, Autotyttö - tuli yleisiĂ€ hokemia ja kĂ€sitteitĂ€. 
Valtosen ensimmĂ€isiĂ€ kirjoja myytiin heti toistakymmentĂ€tuhatta kappaletta, mikĂ€ oli siihen aikaan huomattava levikki.  HĂ€nen esikoisteostaan on myyty kaikkiaan yli 80 000 kappaletta. 
Valtonen suhtautui työhönsĂ€ alun perin tietoisena viihdyttĂ€jĂ€nĂ€. Kun hĂ€n lĂ€hetti kolmannen kirjansa kĂ€sikirjoituksen kustantajalle, hĂ€n kyseli, saattaisiko teos olla "kelvollinen lieventĂ€mÀÀn hiukan sateisen kesĂ€pĂ€ivĂ€n kiduttamien rouvien ja neitojen ikĂ€vÀÀ". 
Valtosen kuvaamat nuoret naiset olivat uudenaikaisia poikatyttöjĂ€, usein reippaita kansakoulunopettajattaria, joiden otteita kaavoihinsa kangistunut kirkonkylĂ€ ei hyvĂ€ksy. 
Eila Pennanen on todennut, ettĂ€ Valtonen loi romaaneissaan purkautumisvĂ€ylĂ€n kaulusköyhĂ€listön naisten sosiaaliselle kaunalle. HĂ€nen naistyyppinsĂ€ uhmasi sovinnaisuutta ja taisteli oikeuksiensa  puolesta etuoikeutettujen luokkien naisia vastaan aseinaan pirteĂ€ kĂ€ytös ja hyvĂ€ koulutus. Pohjalla oli viktoriaaninen kaava: siveytensĂ€ sĂ€ilyttĂ€en sankaritar pyrki mahdollisimman edulliseen avioliittoon. 
Valtonen oli "painosten herratar", jonka "huviromaanien" suosio jatkui 1950-luvulle asti. 
1930-luvun romaanissa Hiiliristi hĂ€n kokeili taiteellista linjaa, mutta sai nuivan vastaanoton; silloin hĂ€n ilmoitti kustantajalle parantuneensa kokonaan halustaan kirjoittaa vakavaa. HĂ€n julkaisi kaikkiaan yli 30 teosta, joukossa myös huvinĂ€ytelmiĂ€. HĂ€n pysyi vireĂ€nĂ€ korkeaan ikÀÀn, kuten osoittavat muistelmaromaanit Omakehu (1973) ja RuskapĂ€iviĂ€ (1975).  
Hilja Valtonen oli ammatiltaan kansakoulunopettaja. HĂ€n pÀÀsi ylioppilaaksi 1919 ja valmistui jo seuraavana vuonna ammattiinsa. 
HĂ€n työskenteli opettajan ensin Karijoella 1920-22 ja palasi sitten ItĂ€-Suomeen Parikkalaan, jossa hĂ€n opetti 1922-29. Ruokolahdella hĂ€n toimi 1929-1947 ja 1948-63 Imatralla, josta tuli hĂ€nen varsinainen kotiseutunsa koko loppuelĂ€mĂ€ksi. 
Hilja Valtonen harrasti kotiseutukulttuuria ja vaali vanhoja karjalaisia tapoja kotikaupungissaan Imatralla, jossa hÀn oli tunnettu ja rakastettu hahmo. HÀn sai kotiseutuneuvoksen arvonimen 1974.

Wikipedia puolestaan kuvaa Valtosen tuotantoa nÀin:

Valtosen esikoisromaani Nuoren opettajattaren varaventtiili oli heti ilmestyessÀÀn menestys. SitĂ€ kirjoittaessaan Valtonen kertoo olleensa nĂ€rkĂ€stynyt miesopettajien paremmasta palkasta ja vaatimattomammista velvollisuuksista. Kirjailijana hĂ€n tahtoi ajaa tarmolla naisasiaa eteenpĂ€in. Aikalaisarvosteluissa hĂ€mmĂ€stys oli suuri, sillĂ€ Valtosen kirjoitustyyli oli totutun vastainen sen suhteen mitĂ€ naiskirjailijalta saattoi odottaa. 
Valtosen naishahmot ajoivat autoa ja toimivat ammateissa. 1920-luvulla Valtosen kirjoittaessa ensimmÀisiÀ kirjojaan taloudellisen nousun ja vapaampien tapojen myötÀ alettiin kirjoittaa entistÀ vapaammin. HÀnen kirjoissaan on eroottista virettÀ, jota sÀÀtelee silti siveellinen moraali. NaispÀÀhenkilöt ovat pirteitÀ ja uhmakkaita villikkoja, mutta siveellisyys pysyy kuitenkin mukana ja tavoitteena on usein sosiaalisesti edullinen avioliitto...

Sosiaalinen kauna, etuoikeutetut luokat, viktoriaaninen kaava, eroottinen vire, siveyden sÀilyttÀminen, pyrkiminen mahdollisimman edulliseen avioliittoon... Lukiessani nÀitÀ kuvauksia pohdin, olenko lukenut saman kirjailijan kirjoja ollenkaan. Valtosen kirjoissa minua viehÀttÀÀ raikas optimismi ja huumori - ja sankarittaret ovat tosiaankin melko pirteitÀ ja sanavalmiita. Osalla heistÀ on myös koulutusta, kaikilla hyvÀ sosioekonominen tausta (jopa kartanonperijÀtÀr-tasoa) ja perheen, sukulaisten ja ystÀvien muodostama vakaa tukiverkko. "Eroottista virettÀ" en sen sijaan ainakaan nÀistÀ viidestÀ kirjasta löydÀ enkÀ edes erityistÀ pyrkimystÀ "sosiaalisesti edulliseen avioliittoon".

Nuoren opettajattaren varaventtiilin juoni selostetaan yksityiskohtaisesti tĂ€llĂ€ Wikipedian sivulla. 

Olen lukenut tÀmÀn, kuten muutkin minulla olevat Valtosen kirjat, useampaan kertaan. Olen nauranut ÀÀneen ja ihaillut humoristista, nasevaa ilmaisua. Olen kirjoittanut muistiin "vanhan kansan" sanontoja.

Minulla olevat Valtosen kirjat on julkaistu vuosien 1926 ja -45 vĂ€lillĂ€. Ville viekastelee taas on vuodelta 1945. Aikalaisarvion mukaan se on "kymmenen iv-lotan yhteiselĂ€mÀÀ sodanaikaisessa vartiopaikassa kuvaileva kertomus, johon mahtuu iloa ja surua, reilua toveruutta ja savolaista sanavalmiutta". TĂ€stĂ€ jatkosodan aikaa kuvaavasta kirjasta on perĂ€isin yksi suosikkikohtani:

... Onnellisesti valmistuin agronoomiksi kevÀÀllĂ€ 1939. Kun sitten kartanon  agronoomi-neiti vei Mia-mammaansa [isoĂ€itiÀÀn] uudella Studebakerillaan Kannakselle Martta-saarnoja pitĂ€mÀÀn, ilmestyi Masa taas hetkeksi elĂ€mĂ€ni valokartioon.

KylpylÀn tanssiaisissa Vilhelmiina tapaa uudelleen opiskeluaikojensa ihastuksen:

Juhlan loputtua seisoimme peilityynen meren keltaisella rantahietikolla katsellen, kuinka aurinko arasti kurkisti kuvaansa puiden latvojen takaa. MĂ€nnyt ja meri tuoksuivat. Sadat pikkulaulajat virittivĂ€t harppunsa aamun kunniaksi. Lokki leijaili levitetyin siivin yllĂ€mme. 
...
Kuinka ihana oli sinÀ aamuna Kannas, kun ajelimme sen lehtevillÀ teillÀ. En koskaan unohda sitÀ.


Monissa lukemissani kirjoissa minua ovat koskettaneet kuvaukset sotia edeltÀvÀstÀ ajasta ja erityisesti "viimeisestÀ rauhan kesÀstÀ". Sotien jÀlkeen tuli taas rauha, mutta maailma oli muuttunut peruuttamattomasti.

LisÀys: Yle Areenassa "KesÀ 1939 - Suomi ennen sotaa".

Hilja Valtosen kirjoissa viitataan usein paitsi vuosisadan alun kirjallisuuteen, myös vanhempiin klassikoihin. "VaraventtiilissÀ" pÀÀhenkilö Liisa puhaltelee saippuakuplia ja muistelee "VÀlskÀrin kertomusten" EsteriÀ, joka puhalteli saippuakuplia ullakkokamarinsa ikkunasta. TÀstÀ innoittuneena menin hyllystÀ etsimÀÀn "Kertomuksia", mutta koska en löytÀnyt, seuraavaan kirjapostaukseeni ("Kirja on vanhempi kuin sinÀ") valitsen VÀnrikki Stoolin tarinat, jota myös siteerataan Valtosen kirjoissa. :)




TÀmÀn postauksen kuvina on savolaista sÀÀtÀ tammikuulta 2020.




In English: Hello all! Also this year I participate in the Helmet Reading Challenge. These first months are for the Snuggling Up with a Good Book - even though this year the beginning of January looks like April. It's a little bit depressing to think that we still have two-three cold and dark winter months ahead of us.









Ihanaa viikonloppua! 

Have a lovely weekend!