Helmet-lukuhaasteen kohta 2: Iloinen kirja
En selannut tÀmÀn vuoden Helmet-lukuhaasteen listaa kovinkaan pitkÀlle, koska innostuin jo toisesta kohdasta eli "iloisesta kirjasta". Tarkoitus oli fiilistellÀ kirjahyllyn edessÀ, mutta ensin klikkasin haasteen hakuohjetta, jonka kautta pÀÀdyin Kirjasammon HyvÀn mielen kirjoihin. Niiden joukosta löysin Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilin. Olen lukenut sen ennenkin, mutta kirja on piristÀvÀÀ luettavaa nÀin vuoden kurjimpana aikana. :) Vaikka ulkona nÀyttÀÀ varsin kevÀiseltÀ, talvi on oikeasti vasta alussa...
Valtosen menestyksekÀs esikoisteos julkaistiin ensimmÀisen kerran 1926, joten se lÀhestyy kunnioitettavaa sadan vuoden ikÀÀ. Kirja löytyy omasta hyllystÀ, joten osallistun tÀnÀkin vuonna samalla myös Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen.
TykÀstyin Hilja Valtosen kirjoihin jo kauan sitten, kun löysin Àidin kirjojen joukosta HÀtÀvaran. Minulla on myös Vaimoke, Nykyhetken tyttölapsi sekÀ Ville viekastelee taas, useimmat antikvariaattilöytöjÀ. Joitakin Valtosen kirjoja lainasin aikoinaan myös kirjastosta. Muistelen, ettÀ ne kaikki eivÀt olleet yhtÀ kepeitÀ ja positiivisia kuin nÀmÀ viisi, jotka minulla on.
Arkistojeni kÀtköistÀ löytyi myös lehtileike Helsingin Sanomien muistokirjoituksesta 23.12.1988:
Kuolleita:
Kirjailija Hilja Valtonen
Kirjailija Hilja Ester Valtonen, yksi suomalaisen viihdekirjallisuuden tunnetuimpia tekijöitÀ, kuoli 19. joulukuuta Imatralla. HÀn oli syntynyt 30. marraskuuta 1897 HeinÀvedellÀ.
Hilja Valtonen aloitti uransa 1920-luvun lopulla, jolloin hĂ€nen romaaniensa nimistĂ€ - Nuoren opettajattaren varaventtiili, ĂlĂ€ nuolaise ennenkuin tipahtaa, Opettajan villikko, Autotyttö - tuli yleisiĂ€ hokemia ja kĂ€sitteitĂ€.
Valtosen ensimmÀisiÀ kirjoja myytiin heti toistakymmentÀtuhatta kappaletta, mikÀ oli siihen aikaan huomattava levikki. HÀnen esikoisteostaan on myyty kaikkiaan yli 80 000 kappaletta.
Valtonen suhtautui työhönsÀ alun perin tietoisena viihdyttÀjÀnÀ. Kun hÀn lÀhetti kolmannen kirjansa kÀsikirjoituksen kustantajalle, hÀn kyseli, saattaisiko teos olla "kelvollinen lieventÀmÀÀn hiukan sateisen kesÀpÀivÀn kiduttamien rouvien ja neitojen ikÀvÀÀ".
Valtosen kuvaamat nuoret naiset olivat uudenaikaisia poikatyttöjÀ, usein reippaita kansakoulunopettajattaria, joiden otteita kaavoihinsa kangistunut kirkonkylÀ ei hyvÀksy.
Eila Pennanen on todennut, ettÀ Valtonen loi romaaneissaan purkautumisvÀylÀn kaulusköyhÀlistön naisten sosiaaliselle kaunalle. HÀnen naistyyppinsÀ uhmasi sovinnaisuutta ja taisteli oikeuksiensa puolesta etuoikeutettujen luokkien naisia vastaan aseinaan pirteÀ kÀytös ja hyvÀ koulutus. Pohjalla oli viktoriaaninen kaava: siveytensÀ sÀilyttÀen sankaritar pyrki mahdollisimman edulliseen avioliittoon.
Valtonen oli "painosten herratar", jonka "huviromaanien" suosio jatkui 1950-luvulle asti.
1930-luvun romaanissa Hiiliristi hÀn kokeili taiteellista linjaa, mutta sai nuivan vastaanoton; silloin hÀn ilmoitti kustantajalle parantuneensa kokonaan halustaan kirjoittaa vakavaa. HÀn julkaisi kaikkiaan yli 30 teosta, joukossa myös huvinÀytelmiÀ. HÀn pysyi vireÀnÀ korkeaan ikÀÀn, kuten osoittavat muistelmaromaanit Omakehu (1973) ja RuskapÀiviÀ (1975).
Hilja Valtonen oli ammatiltaan kansakoulunopettaja. HÀn pÀÀsi ylioppilaaksi 1919 ja valmistui jo seuraavana vuonna ammattiinsa.
HÀn työskenteli opettajan ensin Karijoella 1920-22 ja palasi sitten ItÀ-Suomeen Parikkalaan, jossa hÀn opetti 1922-29. Ruokolahdella hÀn toimi 1929-1947 ja 1948-63 Imatralla, josta tuli hÀnen varsinainen kotiseutunsa koko loppuelÀmÀksi.
Hilja Valtonen harrasti kotiseutukulttuuria ja vaali vanhoja karjalaisia tapoja kotikaupungissaan Imatralla, jossa hÀn oli tunnettu ja rakastettu hahmo. HÀn sai kotiseutuneuvoksen arvonimen 1974.
Wikipedia puolestaan kuvaa Valtosen tuotantoa nÀin:
Valtosen esikoisromaani Nuoren opettajattaren varaventtiili oli heti ilmestyessÀÀn menestys. SitÀ kirjoittaessaan Valtonen kertoo olleensa nÀrkÀstynyt miesopettajien paremmasta palkasta ja vaatimattomammista velvollisuuksista. Kirjailijana hÀn tahtoi ajaa tarmolla naisasiaa eteenpÀin. Aikalaisarvosteluissa hÀmmÀstys oli suuri, sillÀ Valtosen kirjoitustyyli oli totutun vastainen sen suhteen mitÀ naiskirjailijalta saattoi odottaa.
Valtosen naishahmot ajoivat autoa ja toimivat ammateissa. 1920-luvulla Valtosen kirjoittaessa ensimmÀisiÀ kirjojaan taloudellisen nousun ja vapaampien tapojen myötÀ alettiin kirjoittaa entistÀ vapaammin. HÀnen kirjoissaan on eroottista virettÀ, jota sÀÀtelee silti siveellinen moraali. NaispÀÀhenkilöt ovat pirteitÀ ja uhmakkaita villikkoja, mutta siveellisyys pysyy kuitenkin mukana ja tavoitteena on usein sosiaalisesti edullinen avioliitto...
Sosiaalinen kauna, etuoikeutetut luokat, viktoriaaninen kaava, eroottinen vire, siveyden sÀilyttÀminen, pyrkiminen mahdollisimman edulliseen avioliittoon... Lukiessani nÀitÀ kuvauksia pohdin, olenko lukenut saman kirjailijan kirjoja ollenkaan. Valtosen kirjoissa minua viehÀttÀÀ raikas optimismi ja huumori - ja sankarittaret ovat tosiaankin melko pirteitÀ ja sanavalmiita. Osalla heistÀ on myös koulutusta, kaikilla hyvÀ sosioekonominen tausta (jopa kartanonperijÀtÀr-tasoa) ja perheen, sukulaisten ja ystÀvien muodostama vakaa tukiverkko. "Eroottista virettÀ" en sen sijaan ainakaan nÀistÀ viidestÀ kirjasta löydÀ enkÀ edes erityistÀ pyrkimystÀ "sosiaalisesti edulliseen avioliittoon".
Nuoren opettajattaren varaventtiilin juoni selostetaan yksityiskohtaisesti tÀllÀ Wikipedian sivulla.
Olen lukenut tÀmÀn, kuten muutkin minulla olevat Valtosen kirjat, useampaan kertaan. Olen nauranut ÀÀneen ja ihaillut humoristista, nasevaa ilmaisua. Olen kirjoittanut muistiin "vanhan kansan" sanontoja.
Minulla olevat Valtosen kirjat on julkaistu vuosien 1926 ja -45 vÀlillÀ. Ville viekastelee taas on vuodelta 1945. Aikalaisarvion mukaan se on "kymmenen iv-lotan yhteiselÀmÀÀ sodanaikaisessa vartiopaikassa kuvaileva kertomus, johon mahtuu iloa ja surua, reilua toveruutta ja savolaista sanavalmiutta". TÀstÀ jatkosodan aikaa kuvaavasta kirjasta on perÀisin yksi suosikkikohtani:
KylpylÀn tanssiaisissa Vilhelmiina tapaa uudelleen opiskeluaikojensa ihastuksen:
Minulla olevat Valtosen kirjat on julkaistu vuosien 1926 ja -45 vÀlillÀ. Ville viekastelee taas on vuodelta 1945. Aikalaisarvion mukaan se on "kymmenen iv-lotan yhteiselÀmÀÀ sodanaikaisessa vartiopaikassa kuvaileva kertomus, johon mahtuu iloa ja surua, reilua toveruutta ja savolaista sanavalmiutta". TÀstÀ jatkosodan aikaa kuvaavasta kirjasta on perÀisin yksi suosikkikohtani:
... Onnellisesti valmistuin agronoomiksi kevÀÀllÀ 1939. Kun sitten kartanon agronoomi-neiti vei Mia-mammaansa [isoÀitiÀÀn] uudella Studebakerillaan Kannakselle Martta-saarnoja pitÀmÀÀn, ilmestyi Masa taas hetkeksi elÀmÀni valokartioon.
KylpylÀn tanssiaisissa Vilhelmiina tapaa uudelleen opiskeluaikojensa ihastuksen:
Juhlan loputtua seisoimme peilityynen meren keltaisella rantahietikolla katsellen, kuinka aurinko arasti kurkisti kuvaansa puiden latvojen takaa. MÀnnyt ja meri tuoksuivat. Sadat pikkulaulajat virittivÀt harppunsa aamun kunniaksi. Lokki leijaili levitetyin siivin yllÀmme.
...
Kuinka ihana oli sinÀ aamuna Kannas, kun ajelimme sen lehtevillÀ teillÀ. En koskaan unohda sitÀ.
Monissa lukemissani kirjoissa minua ovat koskettaneet kuvaukset sotia edeltÀvÀstÀ ajasta ja erityisesti "viimeisestÀ rauhan kesÀstÀ". Sotien jÀlkeen tuli taas rauha, mutta maailma oli muuttunut peruuttamattomasti.
LisÀys: Yle Areenassa "KesÀ 1939 - Suomi ennen sotaa".
LisÀys: Yle Areenassa "KesÀ 1939 - Suomi ennen sotaa".
Hilja Valtosen kirjoissa viitataan usein paitsi vuosisadan alun kirjallisuuteen, myös vanhempiin klassikoihin. "VaraventtiilissÀ" pÀÀhenkilö Liisa puhaltelee saippuakuplia ja muistelee "VÀlskÀrin kertomusten" EsteriÀ, joka puhalteli saippuakuplia ullakkokamarinsa ikkunasta. TÀstÀ innoittuneena menin hyllystÀ etsimÀÀn "Kertomuksia", mutta koska en löytÀnyt, seuraavaan kirjapostaukseeni ("Kirja on vanhempi kuin sinÀ") valitsen VÀnrikki Stoolin tarinat, jota myös siteerataan Valtosen kirjoissa. :)
TÀmÀn postauksen kuvina on savolaista sÀÀtÀ tammikuulta 2020.
In English: Hello all! Also this year I participate in the Helmet Reading Challenge. These first months are for the Snuggling Up with a Good Book - even though this year the beginning of January looks like April. It's a little bit depressing to think that we still have two-three cold and dark winter months ahead of us.
Ihanaa viikonloppua!
Have a lovely weekend!