Bloginostalgiaa - Reposted Friday thoughts

Helmikuuta Pohjois-Italiassa

Hei ja ihanaa helmikuista perjantaita! 

Villa Emilia -blogi täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Aloitin siis 2014, en todellakaan ensimmäisten joukossa. :) Innoituksenani olivat puutarha-, koti- ja käsityöaiheiset blogit varsinkin Yhdysvalloista ja Kanadasta ja kielenäkin alussa etupäässä englanti. Osallistuin kivoihin blogihaasteisiin ja tutustuin pian moniin ihaniin bloggaajiin... joista monet eivät valitettavasti enää päivitä blogejaan. Muistan lämpimästi esimerkiksi tämän postauksen alkuperäisiä kommentoijia. 

Kommenteista puheen ollen, muutama päivä sitten löysin yhden oman kommenttini blogini roskapostista. :) Muitakin sinne on mennyt aiheettomasti, joten muistakaa tarkistaa roskapostikansionne säännöllisesti. 

Alkuvuosieni postaukset alkavat näyttää minusta jo varsin nostalgisilta. Vuonna 2015 otin paljon kuvia, joista pidän itsekin vielä paljon. Vuosien aikana tulleet uudet lukijat ovat hyvä syy esitellä myös vanhoja kuvia. :) 

Ja uusista lukijoista puheen ollen, on ollut mukavaa huomata, että blogielämä tuntuisi olevan taas vilkastumaan päin. Tuntuu että instant-somettelun jälkeen monet alkavat taas arvostaa bloggaamisen rauhallisuutta. Ainakin yksi uusi kuvahaaste on alkanut ja on ollut mukavaa nähdä, että osallistujat käyvät kommentoimassa postauksia myös blogeissa, joita eivät entuudestaan tunne ja että suurin osa käy myös vastavierailuilla. :)

Alla olevat kuvat ja tekstit ovat helmikuulta 2015.

FROM 2015: Fun, Fabulous, Fantastic or Fascinating Friday... 

I have noticed that many blogs participate in different kinds of "Five on Friday" or "Friday's Favourites" blog challenges. Such a good idea! For today's post, I have made a list of five things that made me happy during this week - there were many of them:

1. Health. What I was afraid could be the seasonal influenza, might indeed be the influenza, but with symptoms alleviated by the vaccine. A great excuse for having a nap or going to bed early. :) Eating candies is not good especially when you are ill, but they do look invigorating.

EDIT 2/2024: I don't like this photo very much any more but I keep it as a memory because it was part of the original post. :)

2. Spring is on its way. We still haven't seen much sun in this part of the country, but at least we have had some days with pleasant temperatures.

EDIT 2/2024: That was 2015. This year it's the opposite. There's much sunshine... and cold temperatures, -31 C last night. :) 

3. Seed packets hold the promise of spring. This lavender should survive in our hardiness zone. (From Exotic Garden.) 

EDIT 2/2024: My lavenders are still alive and when finally moved in full sun and in well-drained soil, last summer they were doing well. <3

Who wouldn't love lavenders? What is funny in the (old) picture below is that it was a photo of me watering the shrubs (in Italy) but you can't see me anymore... One of my first efforts of photo-editing. :)

4. Inspiring plant catalogues keep arriving in these weeks. In this one (of Garden Center Kauppila, in Turku) there were for example Petunias in lovely tones. I would love to mix these colours...

5. ... a little bit like Nature does. 

In 2015, I joined Karen at My Little Home and Garden for Sunlit Sunday. The links seem to work but unfortunately the blog is not active at the moment. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

🤗

Have a lovely weekend! 

Happy new year! - Vuosikollaaseja

Hyvää huomenta! Toivottavasti olette nauttineet joulun tunnelmasta, mahdollisista vapaapäivistä, talvisesta luonnosta, lahjakirjoista, hyvistä ruoista jne. Pian vaihtuu vuosi ja toivon todella, että 2022 tulee olemaan meille kaikille parempi kuin tämä nyt päättyvä. :)

Vuodet 2020 ja 2021 ovat olleet sellaisia anni horribiles, että blogini perinteiset vuosikollaasitkin ovat jääneet tekemättä ja/tai julkaisematta. Tässäpä siis kollaaseja vuodelta 2020. Niiden haalistuneet sävyt kuvaavat sitä, että niin parhaat kuin pahimmatkin hetket ovat jo muisto vain. :)

Vuonna 2020 sentään luin kohtuullisen määrän kirjoja Helmet-lukuhaasteeseen. Päättynyt vuosi oli ihan "disasteri", mutta uusi Helmet-haaste julkaistiin tänään, joten ei muuta kuin lukemaan! 

Vuodelta 2021 on vain tämä yksi kollaasi. 

Sen värikkäiden kukkien myötä toivotan kaikille lukijoille ihanaa uutta vuotta 2022!

Huomaathan, että tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia. 

Palaan blogimaailmaan vuodenvaihteen jälkeen.

Please notice that comments are disabled for this post.

See you next year! :)

6: Rakkausromaani - Happy Valentine's Day!

Hei kaikki... ja erityisesti kanadalaiset blogiystävät! :)

Valitsin Helmet-haasteen kuutoskohtaan L. M. Montgomeryn (1874–1942) kirjan Sininen linna (The Blue Castle, 1926). Kirjan nimilehdellä lukee "rakkausromaani", mutta Sininen linna ei ole pelkästään rakkauskertomus, vaan myös kasvutarina, kiinnostava aikakauden kuvaus... ja mielestäni myös kirjailijan rakkaudentunnustus luontoa kohtaan.

Netistä löytyy paljon hyviä kirjabloggareiden postauksia tästä kirjasta. Niistä voitte halutessanne myös lukea juonen kuvauksen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuvuosiin Ontariossa, Kanadassa. (Ontario on asukasluvultaan Kanadan suurin provinssi, ja Wikipedian mukaan sen nimi tulee huron-intiaanien kielestä ja tarkoittaa "kauniit järvet" tai "kauniit vedet". :)) Omana kommenttinani lisäänkin, että minua tässä kirjassa on aina viehättänyt  luonnon kauneus ja päähenkilöiden rakkaus sitä kohtaan.  Yksi kirjan henkilöistä, luontokirjailija John Foster kirjoittaa metsistä: Mutta jos ne tietävät, että tulemme niiden luo, koska rakastamme niitä, ne ovat hyvin ystävällisiä meille ja antavat meille sellaisia kauneuden ja riemun aarteita, joita ei osteta eikä myydä missään markkinapaikalla.

Elämänmuutoksensa myötä kirjan päähenkilö Valancy vapautuu nauttimaan luonnosta kaikkina vuorokauden ja vuodenaikoina. Hän vapautuu myös joidenkin sukulaistensa varsin ahdistavasta tavasta uskoa:

»Siunaa tämä ruoka hyödyksemme ja pyhitä elämämme Sinun palvelukseesi», lausui Herbert-setä reippaasti.
Täti Wellington rypisti otsaansa. Hän piti aina Herbertin ruokarukouksia liian lyhyinä ja 'lörpöttelevinä'. Ruokarukouksen, joka oli ruokarukous myös täti Wellingtonin mielestä, piti olla ainakin kolme minuuttia kestävä, ja se piti lausua luonnottomalla äänellä, joka oli vaikerruksen ja laulun välillä. Hän piti vastalauseen ilmaukseksi päätänsä kumarruksissa melkoisen ajan sen jälkeen kun kaikki muut olivat nostaneet päänsä...

Yllä kuvattua ihmistyyppiä tapaa muillakin elämänalueilla kuin ruokarukouksen yhteydessä. :) Onneksi Valancyn uskonelämästä tulee kadehdittavan antoisaa:

Valancy meni joka sunnuntai-ilta pieneen vapaiden metodistien kirkkoon, joka oli laaksossa 'takamaan' reunalla. Se oli torniton, pieni harmaa rakennus mäntyjen keskellä, ja sen sivulla oli muutamia hautoja ja sammaltuneita hautakiviä pienessä, aidan ympäröimässä, ruohottuneessa neliössä. Hän piti papista, joka saarnasi siellä yksinkertaisesti ja vilpittömästi. Tämä vanha mies asui Port Lawrencessa ja tuli järveä pitkin pienellä perämoottoriveneellä pitääkseen maksuttoman jumalanpalveluksen mäkien takana sijaitsevien pienten kivikkoisten maatilojen ihmisille, jotka muuten eivät olisi saaneet kuulla evenkeliumin sanomaa. Valancy piti yksinkertaisesta jumalanpalveluksesta ja hartaasta veisaamisesta. Hän istui mielellään avoimen ikkunan ääressä ja katseli ulos mäntymetsiin. Seurakunta oli aina pieni. Vapaita metodisteja oli vähän, he olivat köyhiä ja yleensä oppimattomia. Mutta Valancy rakasti näitä sunnuntai-iltoja. Ensimmäisen kerran elämässään hän piti kirkossakäymisestä...

Meillä olevan painoksen kansikuva ei minusta sovi erityisen hyvin kirjaan. Minä valitsisin kanteen luontokuvan, maiseman tai jonkin yksityiskohdan, valokuvana, piirroksena, maalauksena, tai sitten Valancyn kuvitteleman hennonsinisen linnan, joka "mäntyjen verhoaman vuoren huipulla kuvastuu tuntemattoman maan auringonlaskua vasten". :)

Tämän postauksen kuvista osa on vuodelta 2015. (Mukana ovat myös senaikaiset kommentit. Halusin säilyttää ne, koska osa näistä alkuaikojen blogiystävistä osa ei bloggaa enää.) . Olen käyttänyt kuvissa Picasan "Pencil Sketch" efektiä ja sen jälkeen vielä "pehmentänyt" niitä. Linnakuva on "kotiseudulta" Italiasta.

PS I don't usually translate my own posts from Finnish into English (or other languages) using the Google Translate button because I know the results are depressing. I tried it, however, with my latest post. *a heavy sigh* The text becomes almost incomprehensible... and there are clear mistakes (sometimes the translation says exactly the opposite of what I wrote). You need to be really creative when you read the translations. Try to find the logic behind those strange chains of words!! :D

Hyvää ystävänpäivää!

Happy Valentine's Day!

Buon San Valentino!

Advent Calendar... and Merry Christmas!

If everything goes well, the first Christmas guests will arrive tomorrow. I will not be able to spend much time online and have decided to post now all the photos of my Advent Calendar... and to wish you a merry Christmas. Thank you for the lovely year spent together! New adventures await us in 2018. :)

Kiitos kuluneesta vuodesta, rakkaat lukijat. Kiitos ihanista postauksistanne ja mielenkiintoisista kommenteistanne. Joulu on jo aivan lähellä, enkä ehdi kovin usein koneelle. Koetan kuitenkin käydä lukemassa joulupostauksianne.

Sää täällä Itä-Suomessa on ollut pilvinen koko joulukuun. Valoisimmat näistä kuvista onkin otettu jo aikaisemmin. Monet kuvat voivat olla teille jo tuttuja... paitsi ensimmäinen ja viimeinen. Innostuin taas leikkimään kuvankäsittelyä. :)

Christmas cards, ornaments, wintry landscapes... Some of the photos have been edited. It's such fun! :)

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,

järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,

järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:

– Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!

Joulu on, koditon varpuseni onneton,

tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:

– Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.

Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.

kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

Sparven flög till flickans fot, flög på glada vingar:

– Gärna tar jag kornet mot, kornet som du bringar.

Gud skall än löna den, som är här de armas vän.

Gärna tar jag kornet mot, kornet som du bringar.

Christmas is not a time nor a season, but a state of mind.

Vuoden pimein aika on pian saavutettu ja sitten mennään taas valoa kohti.

Gloria in excelsis Deo

✩

God Jul!

Feliz Natal!

Buon Natale!

Hyvää Joulua!

¡Feliz Navidad!

Crăciun fericit! 

Merry Christmas!

Frohe Weihnachten!

▅

A hard-working little bird

Warning: Many photos of a single blue tit. One might say these photos are technically bad, I prefer to say they are "hazy and ethereal". :) Well, this is what I saw through the window when the sun was shining directly into my eyes.

I recently read someone describing blue tits as the baddies of the tit family. Around our bird feeder, we haven't seen them behaving more aggressively than the other birds. They do have, though, the courage to come to the feeder also when there are the bigger great tits.

This one was jumping around and picking crumbs fallen from the suet ball.

Aurinko paistoi sekä silmiin että kameraan, kun kuvasin tätä sinitiaista ikkunan läpi, mutta oli se niin söpö hypellessään ympäriinsä nokkimassa talipallosta pudonneita murusia...

The photo below was edited more than the others. I considered fixing all of them like this, but then decided I like more the "dreamy" straight-out-of-the-camera photos. You are entitled to disagree. :)

Good appetite, little bird!

Thank you all for your comments on my previous post(s)! I'll visit you as soon as I can. Have a great weekend!

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille ja oikein hyvää viikonloppua! Toivottavasti säätiedotus pitää paikkansa ja saadaan hieman aurinkoakin!

♥