6: Rakkausromaani - Happy Valentine's Day!

Hei kaikki... ja erityisesti kanadalaiset blogiystävät! :)

Valitsin Helmet-haasteen kuutoskohtaan L. M. Montgomeryn (1874–1942) kirjan Sininen linna (The Blue Castle, 1926). Kirjan nimilehdellä lukee "rakkausromaani", mutta Sininen linna ei ole pelkästään rakkauskertomus, vaan myös kasvutarina, kiinnostava aikakauden kuvaus... ja mielestäni myös kirjailijan rakkaudentunnustus luontoa kohtaan.

Netistä löytyy paljon hyviä kirjabloggareiden postauksia tästä kirjasta. Niistä voitte halutessanne myös lukea juonen kuvauksen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuvuosiin Ontariossa, Kanadassa. (Ontario on asukasluvultaan Kanadan suurin provinssi, ja Wikipedian mukaan sen nimi tulee huron-intiaanien kielestä ja tarkoittaa "kauniit järvet" tai "kauniit vedet". :)) Omana kommenttinani lisäänkin, että minua tässä kirjassa on aina viehättänyt  luonnon kauneus ja päähenkilöiden rakkaus sitä kohtaan.  Yksi kirjan henkilöistä, luontokirjailija John Foster kirjoittaa metsistä: Mutta jos ne tietävät, että tulemme niiden luo, koska rakastamme niitä, ne ovat hyvin ystävällisiä meille ja antavat meille sellaisia kauneuden ja riemun aarteita, joita ei osteta eikä myydä missään markkinapaikalla.

Elämänmuutoksensa myötä kirjan päähenkilö Valancy vapautuu nauttimaan luonnosta kaikkina vuorokauden ja vuodenaikoina. Hän vapautuu myös joidenkin sukulaistensa varsin ahdistavasta tavasta uskoa:

»Siunaa tämä ruoka hyödyksemme ja pyhitä elämämme Sinun palvelukseesi», lausui Herbert-setä reippaasti.
Täti Wellington rypisti otsaansa. Hän piti aina Herbertin ruokarukouksia liian lyhyinä ja 'lörpöttelevinä'. Ruokarukouksen, joka oli ruokarukous myös täti Wellingtonin mielestä, piti olla ainakin kolme minuuttia kestävä, ja se piti lausua luonnottomalla äänellä, joka oli vaikerruksen ja laulun välillä. Hän piti vastalauseen ilmaukseksi päätänsä kumarruksissa melkoisen ajan sen jälkeen kun kaikki muut olivat nostaneet päänsä...

Yllä kuvattua ihmistyyppiä tapaa muillakin elämänalueilla kuin ruokarukouksen yhteydessä. :) Onneksi Valancyn uskonelämästä tulee kadehdittavan antoisaa:

Valancy meni joka sunnuntai-ilta pieneen vapaiden metodistien kirkkoon, joka oli laaksossa 'takamaan' reunalla. Se oli torniton, pieni harmaa rakennus mäntyjen keskellä, ja sen sivulla oli muutamia hautoja ja sammaltuneita hautakiviä pienessä, aidan ympäröimässä, ruohottuneessa neliössä. Hän piti papista, joka saarnasi siellä yksinkertaisesti ja vilpittömästi. Tämä vanha mies asui Port Lawrencessa ja tuli järveä pitkin pienellä perämoottoriveneellä pitääkseen maksuttoman jumalanpalveluksen mäkien takana sijaitsevien pienten kivikkoisten maatilojen ihmisille, jotka muuten eivät olisi saaneet kuulla evenkeliumin sanomaa. Valancy piti yksinkertaisesta jumalanpalveluksesta ja hartaasta veisaamisesta. Hän istui mielellään avoimen ikkunan ääressä ja katseli ulos mäntymetsiin. Seurakunta oli aina pieni. Vapaita metodisteja oli vähän, he olivat köyhiä ja yleensä oppimattomia. Mutta Valancy rakasti näitä sunnuntai-iltoja. Ensimmäisen kerran elämässään hän piti kirkossakäymisestä...

Meillä olevan painoksen kansikuva ei minusta sovi erityisen hyvin kirjaan. Minä valitsisin kanteen luontokuvan, maiseman tai jonkin yksityiskohdan, valokuvana, piirroksena, maalauksena, tai sitten Valancyn kuvitteleman hennonsinisen linnan, joka "mäntyjen verhoaman vuoren huipulla kuvastuu tuntemattoman maan auringonlaskua vasten". :)

Tämän postauksen kuvista osa on vuodelta 2015. (Mukana ovat myös senaikaiset kommentit. Halusin säilyttää ne, koska osa näistä alkuaikojen blogiystävistä osa ei bloggaa enää.) . Olen käyttänyt kuvissa Picasan "Pencil Sketch" efektiä ja sen jälkeen vielä "pehmentänyt" niitä. Linnakuva on "kotiseudulta" Italiasta.

PS I don't usually translate my own posts from Finnish into English (or other languages) using the Google Translate button because I know the results are depressing. I tried it, however, with my latest post. *a heavy sigh* The text becomes almost incomprehensible... and there are clear mistakes (sometimes the translation says exactly the opposite of what I wrote). You need to be really creative when you read the translations. Try to find the logic behind those strange chains of words!! :D

Hyvää ystävänpäivää!

Happy Valentine's Day!

Buon San Valentino!