Helmikuun haastetripla :)

 

Valoisaa kynttilänpäivää! 

Talvi on jatkunut kylmähkönä... ja ihanan kauniina. Valo lisääntyy ja saa aikaan huumaavan keväisen onnentunteen siitä huolimatta, että edessä on vielä pari-kolme lumista kuukautta. :) Lunta on muuten täällä Itä-Suomessa paljon vähemmän kuin normaalisti. Vesivarojen kannalta sitä saisi sataa lisää.

Tuttuun tapaan osallistun blogikavereiden kuukausihaasteisiin, vaikkapa hieman rimaa hipoen. Tällä kertaa haasteita on peräti kolme. Ensimmäisenä vuorossa on Repolaisen HELMIKUUN HALAILUT. Rakkaita ihmisiä halaan aina tilaisuuden tullen.  Haasteeseen olen kuitenkin kuvannut toista halausten kohdetta, nimittäin puita.

Lähimmät halauspuuni pihassa ovat kuusia...

... mutta eilen kävin moikkaamassa yhtä tärkeää mäntyä ja kuvailin sen ja kavereidensa latvuksia.

Männyt ovat kuvauksellisia puita.

Haapa on ekologisesti arvokas puu.

(Huomautus viimeaikaisten kuvien laadusta: Käytän nykyisin uudehkoa Windows 11 -konetta ja koen, että todellakaan kaikki kehitys ei ole edistystä. :) Valokuvien käsittely on muuttunut jokaisen päivityksen myötä hieman hankalammaksi ja nyt esimerkiksi kuvien koon pienentäminen vaatii entistä enemmän klikkauksia ja säätöä. Esimerkiksi tämän postauksen kuviin tuli hieman liian pieni resoluutio. Toivottavasti niistä kuitenkin jotain selvää saa.)

Toinen kuukauden kiinnekohta ja piristys on Kristiinan blogihaaste. Tällä kertaa aiheena on KUUKAUDEN MOKA. Minähän mokailen päivittäin, mutta en ole oikein keksinyt möhläystä, josta saisi postauksen aiheen. Pannulappuihin liittyvä mokani ei ole tältä kuulta vaan jo vanhempi, mutta valitsin sen tähän, koska sen kertominen voi olla hyödyllistä muillekin ja koska samalla voin osallistua kolmanteenkin haasteeseen! :)

Mokani on ollut heittää pois vanhoja kuluneen näköisiä pannulappuja. Ne olisi voinut uudistaa päällystämällä. Varsinkin jos lapun sisällä on jotain tehokasta eristettä, ne ovat arvokasta materiaalia kierrätettäväksi. Lapun päällystyksessä täytyy käyttää luonnonkuitua, puuvillaa, villaa tai pellavaa. Tekokuidut eivät kestä kuumuutta.

Nämä Unikko-pannulaput ovat keittiön väripilkku.

Patakintaat suojaavat parhaiten, mutta myös taskulliset pannulaput ovat käteviä. Näistä lapuista huomaa, että niitä käytetään paljon. Yksi tuleva projektini on päällystää nämä... niin että taskut jäävät auki.

Myös näitä pannulappuja on käytetty pitkään. Ne olen ommellut vuosikymmeniä sitten. :) Pastellivärit ja kukkakankaat olivat silloin suosikkejani.

Näillä pannulappukuvilla osallistun Rimasan keittiöhaasteeseen. Löysin tämän kivan Näpertelijä-blogin Kristiinan monipuolisesta blogilistasta.

Kiitos haasteista, Repolainen, Kristiina ja Rimasa!

Ja kaikille kiitos jo etukäteen kommenteistanne. Näinä päivinä en ehdi kovin pian vastaamaan kommentteihin, mutta tulen vierailulle heti kun pystyn. Ihanaa päivää!

P.S. Rita mainitsi postauksessaan Agatha Christien Miss Marple -filmatisoinnit ja ikäihmisenä aloin muistella suosikkiversiotani (1980-luvulta), jossa pääosassa oli Joan Hickson. Muistan vieläkin sarjan tunnusmusiikin ja oli ihanaa löytää se YouTubesta: 

Aurinko on palannut takaisin :)

On tammikuun 21. päivä, talvipäivänseisauksesta on aikaa kulunut jo kuukausi ja kaamoskin on pohjoisessa Suomessa päättynyt. Päivän pitenemisen huomaa selvästi. Puhelimen kameralla napatuissa kuvissa matalalta paistava, mutta ihana aurinko loistaa mäntyjen latvoissa...

... ja punaa haapojen latvat illan viimeisillä säteillään. Kuva ei ehkä näytä kovin vaikuttavalta, mutta minulle se merkitsee sitä melkein sanoinkuvaamatonta onnen hetkeä, kun valo ja värit ja tuoksut ovat palanneet maailmaan. :)

Pakkasaamuina kuvaan samat... tai samanlaiset... kasvit joka talvi. :)

Aioin ostaa tulppaanikimpun, mutta sitten huomasin, että kauppaan olikin jo tullut esikkoja. Oi ihanuus!

Lauantai-iltana 18.1. ihasteltiin helmiäispilviä... ja otettiin epätarkkoja kuvia. :)

Sunnuntaiaamuna paistoin voisarvia ja aprikoosimarmeladilla täytettyjä "torttuja".

Föhn-tuuli puhalsi täälläkin lämpötilan viiteen plusasteeseen. Pihatiet ovat jäiset. Nyt sää on taas kylmempää ja eilen maanantaina kävelin hankien päällä. Hankiaisia tammikuussa! Säätiedotus lupaa pakkasta, lunta... ja uudelleen lauhtuvaa.

Kuten olen kertonut, nousen aamulla melkein aina kello seitsemän. Jos herään aikaisemmin, saatan kuunnella Radio 1:n Yöklassista, jossa aamun viimeiset kappaleet ovat usein barokkimusiikkia... muuta en pystyisi ennen aamukahvia kuuntelemaankaan. :) 

Muutama viikko sitten kuulin kiinnostavan kappaleen italialaiselta säveltäjältä nimeltään Alessandro Stradella (1638? - 82), joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. (Hänellä oli muuten säveltäjäksi melko vaiheikas elämä.) Löysin radiossa kuullun levytyksen myös YouTubesta. Jos teillä on aikaa reilut 11 minuuttia ja haluatte rentoutua ja virkistyä, sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa Stradellan "Sinfonia nro 12". 

Liitän tähän mukaan toisenkin videon. Joskus ehdin kuunnella hieman Aamuhartaus-ohjelmaa, jonka lopussa kuullaan virsi tai muu hengellinen laulu. Hiljattain avasin radion, kun ohjelman lopussa soi Markku Perttilän sanoittama ja säveltämä kaunis "Tahtosi tiellä". Laulu kuultiin luultavasti Perttilän itsensä esittämänä, mutta en löytänyt esitystä kuunneltavaksi mistään, mikä on harmi, koska siinä oli myös erityisen kaunis "välisoitto". (Yle Areenasta voi hartauden kuunnella, se löytyy Radio-oppaasta perjantailta 17.1. kello 6.50.) Sen sijaan löysin aivan ihanan videon, jolla laulun esittävät Kauniaisten suomalaisen seurakunnan nuoret. Laulun sanat ovat silkkaa rukousta.

1.

Sinun edessäsi painamme päämme,

tuomme elämämme eteesi sun.

Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme,

olet armahtanut kadotetun.

Sinun ihmeellisen ristisi juureen

tuomme sydämemme sirpaleetkin.

Saamme turvautua syliisi suureen,

siinä levätä saa syntisinkin.

Meitä kuljeta tahtosi tiellä,

vaikka outo on joskus se tie.

Loista armosi valoa siellä,

minne täältä se ikinä vie.

Kulje kanssamme aamusta iltaan,

anna yöuni levollinen.

Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,

sinne rauhasi lahjoittaen.

2.

Sinä suuri sekä salattu Herra,

emme tunne vielä kasvojasi.

Olet johdattanut rakkaudella,

tuonut sydämiimme valoasi.

Silti paljoakaan ymmärrä emme,

vielä etsimme ja epäilemme.

Siksi hiljainen on rukouksemme:

Tule tueksi ja turvaksemme.

Meitä kuljeta tahtosi tiellä,

vaikka outo on joskus se tie.

Loista armosi valoa siellä,

minne täältä se ikinä vie.

Kulje kanssamme aamusta iltaan,

anna yöuni levollinen.

Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,

sinne rauhasi lahjoittaen.

🤗

Huom.! Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. Kävelyhaasteeseen on muuten tullut uusia hienoja postauksia... ja toivottavasti tulee vielä lisääkin!

Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa

 

Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa, 

yön uhka karkoitettu on jo pois,

ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa 

kuin itse taivahan kansi sois. 

Yön vallat aamun valkeus jo voittaa, 

sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa. 

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle 

pääs seppälöimä suurten muistojen,

oi nouse, Suomi, näytit maailmalle 

sa että karkoitit orjuuden 

ja ettet taipunut sa sorron alle, 

on aamus alkanut, synnyinmaa.

Finlandia-hymni on Jean Sibeliuksen orkesterille säveltämän Finlandia-sävelrunon myöhemmin erilliseksi kuoroteokseksi sovitettu osa. V. A. Koskenniemi on kirjoittanut nykyään käytössä olevat sanat. Joensuulainen lauluyhtye Kvartsi laulaa videolla, joka kannattaa katsoa. :)

Juhlallista itsenäisyyspäivää!

❤

Welcome to follow my Advent calendar 2024! This year you will find 25 links to my favourite Christmas songs. The fitting (I hope :)) images have been created using an online generator.

Слава Україні! Kunnia Ukrainalle!

 

Putinin "kolmen päivän erikoisoperaatio" on nyt kestänyt kaksi vuotta. Kaksi vuotta Venäjän rikollista hyökkäyssotaa, mittaamatonta kärsimystä, siviilikohteiden ja kulttuuriaarteiden pommituksia, ainakin kymmeniä tuhansia kuolleita, sekä sotilaita että siviilejä, miljoonia pakolaisia. 

Viime vuoden lokakuussa tehdyn, ja tammikuussa julkistetun, kyselyn mukaan sodan lopettamista tukee nyt 40 prosenttia venäläisistä eli suurempi osa kuin tukee sodan jatkamista, tutkimuksen mukaan enää kolmannes. Putinin kannatus on kuitenkin säilynyt vahvana, tutkimusmenetelmästä riippuen ainakin 70 prosenttia venäläisistä kertoo luottavansa Putiniin.

Venäjän hallinto yrittää tukahduttaa sodanvastaiset mielipiteet entistä vainoharhaisemmin. Lehtitietojen mukaan ihmisiä on esimerkiksi pidätetty Ukrainan lipun väristen vaatteiden käyttämisestä. 

Venäjän mielivaltainen hallinto yrittää tukahduttaa myös omien kansalaistensa haaveet vapaudesta. Ihmisiä kuolee epäilyttävissä olosuhteissa...

Navalny was everything that Putin isn't: tall, charismatic, and dynamic. 

Luke Harding

By Mitya Aleshkovskiy - https://www.flickr.com/photos/aleshru/6268649551/,
CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=99693856

It is not shameful to do little, it is shameful to do nothing.

Julia Navalnaja

Ajatelkaa kuinka mukavaa olisi, jos meillä olisi itäisenä naapurina vapaa, demokraattinen, rauhantahtoinen valtio! Aivan ensiksi haluaisin vierailla Pietarissa ihastelemassa arkkitehtuuria, kirkkoja ja museoita...

Siitä haaveillessa meidän täytyy nyt muistaa ja koettaa muistuttaa vallanpitäjiä siitä, että on välttämätöntä tukea Ukrainaa vankkumatta. Tämä vuosi on todella tärkeä. Asiantuntijoiden mukaan sodan pitkittyminen on aluksi hyödyttänyt Venäjää, mutta pikku hiljaa länsimaatkin saavat ase- ja ammustuotantoaan kasvatettua.

Me tavalliset ihmiset voimme auttaa Ukrainaa edelleenkin esimerkiksi lähettämällä Ukrainaan ukrainalaisten tarvitsemia tavaroita, ilman postituskuluja - taikka neulomalla sukkia, lahjoittamalla rahaa, ostamalla Ukrainassa valmistettuja päivittäistavaroita tai tukituotteita...

Jokainen voi tehdä jotain!

Tässä muuten Ukraine Media Centerin kiitosvideo suomalaisille muutaman kuukauden takaa:

Monet varmaan näkivätkin Ylen ohjelman Ukrainassa sotivista ja sotineista suomalaisista vapaaehtoisista. (Mielestäni heille pitäisi suomalaisen yhteiskunnan pystyä tarjoamaan paremmin tukea.) Tässä vielä linkki Kasperi Alhoniemen koskettavaan tarinaan. 

Esimerkiksi torstain 22.2. keskusteluohjelma A-Talk, aiheenaan sota ja lännen tuki Ukrainalle, oli varsin asiapitoinen. Sen voi katsoa Areenassa.

Oletteko muuten huomanneet, että IRR-TV:llä tulee todella mielenkiintoisia ohjelmia esimerkiksi Ukrainasta? Kanava lähettää ohjelmaa iltaisin 19:30 - 21:30 ja ainakin useimpina iltoina kello 19.30 alkaa jokin Ukrainaa käsittelevä ohjelma. Katsomani jaksot ovat olleet täyttä asiaa alusta loppuun. Ohjelmatietoja näkee täältä. 

Samalla kanavalla alkaa muuten uusi kausi Paratiisi takapihalla -puutarhaohjelmasta tänään lauantaina kello 20. EDIT: Nyt katsottavissa myös YouTubessa.

Huomasin myös, että Turun kaupunki sekä turkulaiset yritykset yhdessä IRR-TV:n kanssa järjestävät Ukrainan sotaan liittyvän valokuvanäyttelyn Turun taiteen talolla 23.2. - 3.3.2024. Urhea Ukraina -valokuvanäyttely on avoinna päivittäin klo 11-18.

"Ukrainan sota on kestänyt jo kaksi vuotta. Venäjän epäinhimillinen terrorismi syyttömiä ukrainalaisia siviilejä kohtaan on systemaattista ja raakaa sotarikollisuutta. Urhean Ukrainan taistelussa on kysymys taistelusta koko Euroopan turvallisuuden puolesta. Emme saa unohtaa ukrainalaisia hetkeksikään, taistelu Ukrainan maaperällä on meidän kaikkien taistelu – myös meidän suomalaisten.

Näyttelyn vapaaehtoisella pääsymaksulla haluamme auttaa sodassa kärsineitä ukrainalaisia.

Sisältövaroitus: Näyttelyn kuvat ovat sota-alueelta ja saattavat järkyttää."

 

Kuten viime vuosina blogiani seuranneet tietävät, Ukrainan kauniista ja uljaasta kansallislaulusta on tullut minullekin, suomalaiselle, hyvin tärkeä. Kahden viime vuoden aikana olen upottanut blogiin monia hienoja esityksiä siitä. Ylläolevalla videolla hymnin lauloivat latvialaiset... ja seuraavalla liettualaiset:

Tämän videon olen postannut jo aiemmin, mutta se on minulle edelleenkin yksi sykähdyttävimmistä. Georgialainen Ensemble Tbilisi: 

SLAVA UKRAINI!

Varoitus hyvinvointialueen laskuista ja pari muuta vinkkiä

Leppoisaa lauantaihuomenta! Täällä Itä-Suomessa on satanut eilisestä lähtien melkein yhtäjaksoisesti ja puhelimeni sääsovellus ennustaa sadetta joka päivälle seuraavan kahden viikon ajan. :D Siispä ilahdutan itseäni ja toivottavasti muitakin näillä tekoälyn luomilla "vesivärimaalauksilla" suomalaisesta kesäaamusta.

Päivän ensimmäinen vinkki on hieman kurjasta aiheesta: Tarkistakaa, ainakin Pohjois-Savon hyvinvointialueella, että HVA ei ole laskuttanut teiltä tai omaiseltanne palveluja, jotka maksetaan suoraan palveluntuottajalle, esim. hoivapalveluyritykselle.

Myös toinen vinkki koskee synkeätä aihetta: Emme saa unohtaa, että Venäjä jatkaa raakalaismaista hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Ukrainassa tehtävää humanitaarista työtä voi helposti auttaa vaikkapa tekstiviestillä. Lähettämällä tekstiviestin ARMEIJA numeroon 16499 voit lahjoittaa 10 euroa Pelastusarmeijan avustustyöhön Ukrainassa.

Helposti voi myös olla auttamatta Venäjää. Esimerkiksi elintarvikejätti Mondelezin tuotteet kannattaa jättää nyt ostamatta. (Esim. tässä Helsingin Sanomien artikkelissa on kiinnostavaa tietoa aiheesta.) Mondelezin Suomessa myytäviä bändejä olisivat ainakin:

Keksit: Oreo, Marabou, LU, Belvita, TUC, Ritz
Suklaa: Marabou, Milka, Daim, Cadbury, Toblerone, Côte d'Or, Green & Black's
Juomat: O’boy
Juustot: Philadelphia

Ostoksilla kannattaa olla tarkkana. Myös Paussi ja Cracotte näkyvät joillakin listoilla Mondelezin tuotteina. En nyt voi paketeista tarkistaa, mutta näyttäisi, että vaikka Cracotten nimi Suomessa on Jyväshyvä Cracotte ja Jyväshyvä on osa Fazeria, verkosta löytyvissä keksien tuotetiedoissa sanotaan, että niiden valmistusmaa on Ranska ja markkinoija Mondelez Finland Oy.

Siksipä kolmas vinkki elähdyttää ja poistaa ahdistusta: Vanhan musiikin festivaali BarokkiKuopio jatkuu huomiseen sunnuntaihin asti. Australialaisen nokkahuilistin ja säveltäjän Genevieve Laceyn PLEASURE GARDEN - SOIVA METSÄ musiikki-installaatio sen sijaan soi Puijon laen metsässä päivittäin 7.8.2023 asti. Laceyn verkkosivulla on kolmen minuutin video, jonka avulla voi hyvin viettää pienen meditaatiohetken.

Big hugs!

Tummia sävyjä

 

Suunnittelin tälle postaukselle nimeä "Kaikkia, joilla on pikkuveli, itkettää nyt", mutta enhän minä oikeasti tiedä kuinka paljon Noitalinna huraa -yhtyeen "Pikkuveli" ja nyt yhtyeen jäsenen Sari Peltoniemen (s. 1963) poismeno ovat ihmisiä koskettaneet. Minua itkettää.

Olin etsiskellyt YouTubesta videota tästä kappaleesta, mutta jostain syystä en ollut löytänyt tätä versiota vuodelta 1988, joka oli Ylen eilisessä uutisessa:

Kuorotapahtuma Kuopiossa - Stand with Ukraine!

 

Perjantaina 24. helmikuuta tulee kuluneeksi vuosi Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Kuopion ev.lut. seurakunnissa soitetaan kelloja kaikissa kirkoissa klo 12.

Kuopion kaupungin kuorolaulajat kokoontuvat suureksi kynttiläkuoroksi Kuopion tuomiokirkon portaille perjantaina 24.2. kello 18. Esityksellä halutaan tukea ukrainalaisia ja valaa toivoa paremmasta.

Kuoro esittää kynttilälyhdyin varustautuneena kaksi kappaletta. Aluksi kuullaan Jaana Turusen johtama ukrainalainen kappale Ой у лузі червона калина – Oi u luzji tšervona kalyna.

Kynttiläkuoron toinen kappale on Jean Sibeliuksen Finlandia-hymni. Sen johtaa Mari Koistinen.

Lehtitietojen mukaan yleisö kuulee esityksen parhaiten Snellmanin puiston suunnasta. Katuosuus tuomiokirkon ja puiston välillä suljetaan liikenteeltä esityksen ajaksi. Tapahtumaa seuraavilla on mahdollisuus tukea ukrainalaisia myös konkreettisesti, sillä paikalla on SPR:n lipaskerääjiä.

EDIT 22.2. Tilaisuus alkaa siis perjantaina kello 18 Kuopion tuomiokirkon Snellmanin puiston puoleisilla portailla. Suora lähetys tapahtumasta käynnistyy Savon Sanomien verkkopalvelussa noin viisi minuuttia ennen tilaisuuden alkamista. Lähetys on vapaasti ja maksutta katsottavissa. Tilaisuudesta julkaistaan myöhemmin videotallenne.

Merry Christmas! - Hyvää joulua!

 

Dear all, I wanted to add one more Christmas post today when I found this lovely rendition of "Amazing Grace" by Pentatonix. Thank you, E. S., for sending me the link! ❤

Happy Christmas!

Riemullista joulua!

Jouluinen haaste - Happy 1st Advent! 🕯

 

Hei ja hyvää ensimmäistä adventtia! 🕯

Eilen lauantaina mokailin tämän postauksen julkaisun kanssa. :) Sunnuntaiaamun sijasta ajastin sen lauantaiaamulle. Kun huomasin virheen, yritin poistaa postauksen, mutta se jäi näkymään blogipäivityslistoille. Olen pahoillani, jos ehditte klikata toimimatonta linkkiä! No nyt vihdoin asiaan...

Joululaisen blogissa oli taannoin mielenkiintoisia haastekysymyksiä aivan ihanasta aiheesta eli... joulusta. Tässä minun pohdiskelujani:

Kun joulu on jo lähellä...

... alan hyräillä joululauluja melkein koko ajan. Vaikka en edes ajattelisi joulua tai tekisi mitään jouluun liittyvää, joululaulut tulevat aivan itsestään mieleen. :)

Minä pidän perinteisistä, vanhoista joululauluista, sekä iloisista että hartaista. Suuret säveltäjät ja runoilijat ovat panneet parastaan kuvatakseen joulun ihmettä. Suomalaisia joululauluja on moitittu synkiksi. (Tästä olen kirjoittanut ennenkin. :)) Joulu on riemullinen juhla, mutta ehkä pohjoisen talven pimeys ja kylmyys tuo suomalaiseen jouluun oman sävynsä. Muistamme menneitä sukupolvia ja kaipaamme poisnukkuneita omaisia. Rakkaus, suru, ikävä, ihmisen kaipuu osaksi jotain suurempaa... jouluna pohditaan isoja asioita.

Ihanan kaunis "Mökit nukkuu lumiset", Heino Kasken sävellys Eino Leinon runoon, on yksi lauluista, joihin olen tutustunut ja ihastunut vasta aikuisiässä. Tällä videolla sen esittävät Esa Ruuttunen ja Sixten Enlund:

Mökit nukkuu lumiset,

nukkuu hankitanteret.

Tuikkii taivaan tähtivyö –  

pyhä nyt on jouluyö.

Katso: valo välkähtää, 

hanget kaikki kimmeltää, 

yli vuorten, metsien

käy kuin välke siipien.

Se on jouluenkeli.

Herra hänet lähetti

kanssa joululahjojen

luokse pienten lapsien.

Vakka häll´ on kädessään

niin kuin kuin kulkis kylvämään 

ja hän kyllä kylvääkin, 

mutta ihmismielihin.

Ei hän anna makeita, 

eikä leikkikaluja, 

niitä isä, äiti suo.

Mitä jouluenkel´ tuo?

Puhtahia aatteita, 

kultaisia kuvia 

Suomen lasten sydämiin,

mökkihin ja palatsiin.

Niitä hänen vakastaan 

variseepi yli maan 

niin kuin pikku tähtiä – 

eikö se oo ihmettä?

Mutta yhä kummempaa 

viel´ on mitä kerrotaan:

kulkiess´ sen enkelin 

lapsiks muuttuu vanhatkin.

Sitä et kai ymmärrä. 

Kysy sitä äidiltä! 

Sitten siunaa itsesi, 

nuku – saapuu enkeli.

Minun jouluni tuoksuu...

... piparkakuille, glögille, luumukiisselille, hyasintille, kuusenoksille, klementiineille, uunissa paistetulle kinkulle. :)


Muistan eräästä joulusta...

... pienen pettymyksen. Vietin joulun omaisen seurana sairaalassa. Osastoja oli kyllä koristeltu jouluisesti ja torttukahvitkin tarjottiin, mutta mitään jouluista ohjelmaa ei ollut. Olin aikaisemmin saanut käsityksen, että joulu sairaalassa voisi olla hyvinkin koskettava kokemus.

Unelmieni joulussa...

... vallitsee rauha. 

Kristinuskossa rauhalla on monta merkitystä. Ihmisellä voi olla rauha Jumalan kanssa, itsensä kanssa, muiden ihmisten kanssa sekä luomakunnan kanssa. Leikillisesti voisi kai sanoa, että kaksi ensimmäistä ovat helppoja saavuttaa, koska Jumala haluaa aina rauhaa meidän kanssamme ja toisaalta itsensä kanssa on helppo olla sovussa. (Mutta eihän se oikeasti monestikaan ole näin yksinkertaista. :)) Rauha ihmisten kesken, tai pikemminkin rauhan puute, ja toisaalta suhteemme luontoon ovatkin kiperämpi pulma. Tänä jouluna sota raivoaa melkein keskellä maanosaamme.

Kopioin tähän lukijan kirjeen sanomalehdestä joulun alla vuonna 2015. Teksti on odottanut luonnosluettelossani jo monta vuotta. Tätä ei nimittäin ole helppo lukea. Pisto sydämessä on varma. Olenko auttanut apua tarvitsevia? Miten autan tästä eteenpäin?

"Yksinäisen ihmisen joulusaarna

Älkää jauhako koko ajan potaskaa joulusta tyyliin "niin hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen".

Tosiasia on, että sellainen joulumieli on vain kaikin tavoin hyväosaisilla ihmisillä ja heilläkin vain valikoidusti toisiaan kohtaan.

Yksinäiset, köyhät ja sairaat siivotaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja he saavat kokea vain entistä enemmän surua joulun aikaan kaikkea "hyvää tahtoa" hehkuttavia, tyhjää täynnä olevia fiilistelijöitä syrjästä seuratessaan.

Kylmä tosiasia kun on, että maailma ei ole kaikille hyvä ja kaunis paikka elää, edes jouluna, eikä ihmisillä ole hyvää tahtoa toisia kohtaan, edes jouluna.

Monien ihmisten sielu on jäätynyt matkalla, kun auttajia ei ole ollut, ja seimen ääreen asti ei ole yksin tietä löytänyt.

Se joulun ihme ja mysteeri on jäänyt vieraaksi asiaksi viluiselle, jonka arkipäivää sävyttävät tummat värit, epätoivo ja suru."

Lumienkeli

Niin, minulle tärkein asia joulussa on (sisäinen) rauha... mutta ei (ulkoinen) joulutunnelma eli sopiva määrä jouluisia perinteitä, ruokia ja koristeita haitaksi ole. :) Loppukevennykseksi 

- linkki hauskaan Kodin Kuvalehden juttuun "25 tuttua tunnetta, joiden vuoksi Kauneimmat joululaulut on niin koskettava tilaisuus" sekä

- ihana video Sokoksen vanhoista joulumainoksista. Löysin tämänkin Joululaisen blogista. :)

"Lord, make me an instrument of your peace.

Where there is darkness, let me bring your light.

Where there is sadness, let me bring joy."

Happy First Sunday of Advent to you all!

EDIT:

Löysin mahtavan (minulle uuden) sivuston Auta Ukrainaa.

Sivustolla on ohjeet, kuinka kätevästi voi tärkeitä ja hyödyllisiä tavaroita

lähettää Ukraina-keräykseen ilman postimaksua!

Olen kerännyt kaapeista esimerkiksi käyttämättömiä heijastimia, heijastinliivejä

ja pehmoleluja. Koetin myös testata, että heijastimet heijastavat riittävän hyvin. :)

Oodi Ukrainalle - Every bomb you make...

 

https://www.youtube.com/watch?v=sy_rsi59em8

🕊

Ukrainan kansallislaulu x 3

 

Hei taas ja mukavaa lauantai-iltaa! Ukrainan kansallishymni on niin hieno, että ainakaan minä en ole väsynyt kuuntelemaan viime aikoina eri maissa tallennettuja esityksiä, päinvastoin. :) Tässä postauksessa on kolme uutta suosikkivideotani. Ensimmäisenä laulaa georgialainen Ensemble Tbilisi.

Toisella videolla esiintyy folk-yhtye Verva:

Ja kolmannella videolla laulaa Dzidzio (eli laulaja Mykhailo Khoma). :D Hymiö tuossa johtuu siitä, että kun ensimmäisen kerran näin Dzidzio-bändin Kansan palvelija -sarjassa, en ollut varma oliko se keksitty sarjaa varten vai ihan todellinen.

Sarjastahan on Areenassa katsottavissa ensimmäinen kausi sekä elokuva. Toukokuussa tulee katsottavaksi toinen kausi. Ainakin ensimmäinen kausi on ehdottomasti katsomisen arvoinen ja ajoittain hulvattoman hauska. Suomikin mainitaan. ;)

Ei totuta sotaan!

(Please notice that the comments are disabled for this post.)

Salute to Ukraine's Heroes

 

Song: 'NATION' - "ДЕРЖАВA" (Zenoby Lawryshyn, lyrics: Oleh Olzhych)

Vesnivka Choir, Toronto Ukrainian Male Chamber Choir, Canadian Bandurist Capella 

Soloist: Maksym Kazakov 

Choral Director: Halyna Kvitka Kondracki 

Performed: April 2018 in Toronto, Canada 

Video produced by: Nykola Parzei, March, 2022. 

www.vesnivka.com

Ukrainian National Anthem - Ukrainan kansallislaulu x 3

 

Before the opening night performance of Verdi's Don Carlos, the audience observed a moment of silence, followed by the Ukrainian national anthem, performed by the Metropolitan Opera Orchestra and Chorus and conducted by Music Director Yannick Nézet-Séguin.

Ще не вмерла України і Слава, і Воля

(Shche ne vmerla Ukrayiny i Slava, i Volya)

Nay, thou art not dead, Ukraine, see, thy glory's born again,

And the skies, O brethren, upon us smile once more!

As in Springtime melts the snow, so shall melt away the foe,

And we shall be masters in our own home.

Soul and body, yea, our all, offer we at freedom's call

We, whose forebears, and ourselves, proud Cossacks are!

(Poetic English translation)

EDIT: Here are two other beautiful performances of the hymn someone described the new anthem of the free world. By Lyric Opera of Chicago...

... and by Ukrainian opera singers in Lviv:

Kansakoululauluja talvitaivaan alla :)

Huomenta sodan kahdeksantena päivänä. Viikko sitten 24.2.2022 heräsimme sotauutiseen. Arvostin sitä, että Ylen aamun toimittajat ja meteorologi sanoivat vain "huomenta!", eivät "hyvää huomenta". 

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyyn sanoin 

I cannot say good morning, or good afternoon or good evening.

Because every day for some people, this day is not good.

For some people this day is the last one.

                                                                                        

                                                                                         Volodymyr Zelenskyy, 1st March 2022

Tänä aamuna heräsin todella väsyneenä. Aivan kuin koronapandemiassa ei olisi ollut tarpeeksi! Maailma on nyt entistä pahemmin rikki. 

Tätä kirjoittaessani muistan hyvin, että koronan suhteen asuminen täällä maaseudulla on ollut etu eikä sotakaan ole vielä vaikuttanut jokapäiväiseen elämääni. Mutta silti väsyttää. Suunnatakseni ajatukset johonkin rauhallisempaan, julkaisen nyt tämän postauksen, joka on ollut odottamassa jo muutaman viikon. Erään lehtikirjoituksen opastamana löysin verkkosivun Kansakoululauluja  ja tilasin sieltä löytyvien yhteystietojen kautta kaksi levyä, jotka on erityisesti ajateltu ilahduttamaan ikäihmisiä ja esimerkiksi muistisairaita, mutta jotka koskettavat myös tällaista keski-ikäistä. :)

Talvitaivaan alla -levyllä on myös joitakin hyvin kauniisti laulettuja joululauluja.

Minulla on ollut viime päivät kaksi tai kolme uutissivuston liveseurantaa tietokoneen välilehdillä koko ajan auki. Huonoja uutisia tulee paljon ja hyviä jonkin verran. Valtioiden ja kansainvälisten yhteisöjen tasolla apu Ukrainalle ei ole vielä riittävää, mutta tavallisten ihmisten halu auttaa on lämmittänyt sydäntä.

Itse olen toistaiseksi vain lahjoittanut rahaa... ja koettanut pitää Ukrainan asiaa esillä niin paljon kuin pienellä blogillani pystyn. Nyt olisi hyvin tärkeää, että venäläiset saisivat todellista tietoa sodasta ja sen syistä.

Ylioppilaskunnan Laulajat osoitti tukea Ukrainalle esiintymällä Venäjän suurlähetystön edessä Helsingin Tehtaankadulla tiistaina 1.3. Erityisesti sykähdyttivät Sibeliuksen Finlandia sanoiltaan hieman mukailtuna sekä kaunis ukrainalainen joululaulu. Tilaisuus on katsottavissa Yle Areenassa.

Päivä on pidentynyt jo huimasti.

Tilasin Maijalta myös kolmannen levyn, jossa on lempivirsiäni:

Minulla oli helmikuun lopulle valmisteltuna postaus, jossa oli helmikuun värejä, pinkkiä ja vaaleanpunaista. Nyt ei tee mieli postata mitään niin keveää, mutta muutaman TV-sarjavinkin liitän tähän. Kuolema maalaa taulun (L'art du crime) oli lempisarjani helmikuun alussa. On virkistävää nähdä sarjoja muullakin kielellä kuin englanniksi. Upeita taideaarteita, arkkitehtuuria, historiaa. Pääosapari on sympaattinen; pitkästä aikaa seurasin jännittyneenä, että saavatko he lopulta toisensa? Toivottavasti sarjaan tulee vielä uusia kausia! 

Vanhin Areenassa oleva jakso, "Oopperan kummitus 1/2", on katsottavissa enää tänään.

Säät ovat olleet mielenkiintoisia. Tänä talvena piti ensimmäisen kerran poistattaa lumia asuintalon katolta. Eilen illalla, lauhan aurinkoisen päivän jälkeen, katolle jätettyä lumikerrosta putosi maahan ja lumikasat yltävät jossain kohdassa räystäälle asti. :)

Vaikka puutarhahommiin ei siis pääse kovin pian, puutarhaohjelmat ovat ilahduttaneet jo helmikuussa. Suosikkini on ollut AlfaTV:n Paratiisi takapihalla, jota toimittavat Paula Ritanen-Närhi ja Seppo Närhi. Huomasin vasta äskettäin, että AlfaTV:nkin ohjelmia voi katsoa verkossa!

Seuraavaksi katsomislistalla on Pohjoisen puutarhoissa Areenassa.

Jaksamista!