Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste at home. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste at home. Näytä kaikki tekstit

18.11.2026

Viime päivinä

 


Hei taas! Viime päivinä on monessa paikassa saatu ensimmäisiä lumisateita, tosin tänään sataa vettä ja maa on jälleen lumeton. Eilen puuhailin metsäpuutarhassa ja ihastelin kuinka marraskuinen, hämärä kuusimetsä voi olla tunnelmallinen. Se on kauttaaltaan vihreä. Kiitos, ihanat puolukanvarvut! :) 

Kuvia en metsikössä tällä kertaa yrittänyt ottaa. Vaihdoin vaihteeksi kameran objektiivia ja olen napsinut muutamia kuvia tavallisista esineistä sisällä. Valoa on todella niukasti. Onneksi, kuten blogiystävä hiljattain mainitsi, ensi kuussa päivät alkavat taas pidentyä. :)

Joululehdet on nostettu esiin sohvapöydälle ja rakkain joululaulukirjani pianon päälle.





Asiakasomistajapäiviltä tilasin muutamia hyödyllisiä asioita. Yritysten jakamat/lähettämät seinäkalenterit ovat vähentyneet viime vuosina ja koska halusin varmistaa, että myös ensi vuonna seinällä on kauniita kalentereita, tilasin nämä kaksi, joissa on muuten samat kuvat. Pienempi on postikorttikalenteri.




Tilasin myös itselleni pitkän, raidallisen trikooyöpaidan. Mielenkiintoista kuinka mieltymykset vaihtuvat ajan myötä. Pitkään pidin enemmän pyjamasta, nyt taas tuntuu erityisen mukavalta vetää ylle pitkä, pehmeä yöpaita. Pitkästä aikaa ostin myös vaniljantuoksuista shampoota. 




Minua harmittaa, eikä ihan vähänkään, että (pienen suomenkielisen) blogin kävijätilastoissa näkyy jostain Singaporesta 30 000 katselukertaa viikossa ja monista muista maista tuhansia. Singaporehan on yksi maailman suurimmista pilvipalvelinten ja datakeskusten keskittymistä. Mutta miksi hiivatissa niitä "käyntejä" on niin paljon? Esimerkiksi tällaisia syitä olen löytänyt:

Tekoälymallien koulutus ja tiedonkeruu:
Tekoäly-yhtiöt haravoivat verkkoa opettaakseen mallejaan tuottamaan ajantasaista tietoa. Botit palaavat sivuille säännöllisesti tarkistamaan, onko teksti muuttunut tai onko sivulle tullut uusia kommentteja.
Eri tekoälyprojektit ja tutkimuslaitokset käyttävät omia itsenäisiä bottejaan. Ne eivät jaa keräämäänsä tietoa keskenään, joten kymmenet eri tahot lataavat saman postauksen erikseen.

Hakukoneiden indeksointi:
Hakukoneet lähettävät botteja tarkistamaan sivuston päivityksiä. Ne palaavat vanhoihin postauksiin varmistaakseen, että sivu on edelleen toiminnassa ja linkit ehjiä.
Botit seuraavat sivuston sisäisiä linkkejä päätyen samoihin suosittuihin tai hyvin linkitettyihin postauksiin yhä uudelleen.

Tietoturva- ja haavoittuvuusskannerit:
Hakkerien ja tietoturvayhtiöiden botit etsivät jatkuvasti vanhentuneita lisäosia tai tietoturva-aukkoja eri julkaisujärjestelmistä, kuten blogialustoista.
Aina kun uusi tietoturva-aukko löytyy, botit käyvät läpi miljoonia sivustoja testatakseen juuri kyseistä haavoittuvuutta.

 


Suomessakin ollaan muuten innokkaasti toivottamassa datakeskukset tervetulleiksi, välittämättä juurikaan niiden vaikutuksista ihmisten terveyteen (esim. melu, varsinkin matalataajuuksinen), ympäristöön (metsien hakkuut) tai sähkön kulutukseen ja hintoihin. Ylen uutisessa viime viikolla datakeskusteollisuuden toiminnanjohtaja vähätteli ihmisten huolta keskusten aiheuttamasta melusta. 

Jutun kommenttikentässä on tietenkin aina joku, joka kirjoittaa näin:

Työpaikoista ja rakennuksistakin on haittaa. Tehtaistakin on haittaa, voimaloista on haittaa, autotkin savuttaa. Ihmisen kehitys ja työpaikat yleensä on tällaista ja onkin valittava, halutaanko kehittyä ja kärsiä haitoista vai kehittyä luonnonpuiston suuntaan. Jälkimmäisessä voi rahat loppua jossain kohtaa.

Kommenttiin vastattiin osuvasti:

Työpaikoista, tehtaista ja voimalaitoksista on myös hyötyä. Datakeskukset ovat etupäässä hyödyttömiä tai haitallisia.
Sama kuin vertaisi katuvaloja valtavaan välkkyvään mainostauluun, joka näyttäisi lapsipornoa, kryptovaluuttahuijausmainoksia ja Kremlin propagandaa vuoron perään. Molemmat tuottavat valosaastetta, mutta toisen sulkeminen olisi järkevämpää.




Bottien liikenne Internetissä (laskettuna HTTP-pyyntöinä, ei datan määränä) lähestyy tiettävästi jo 60 prosenttia. Valtava määrä maailman energiantuotannosta kuluu siihen, että tietokoneet keskustelevat keskenään. Olen kokeillut kevyitä keinoja vähentää bottiliikennettä blogissa, mutta se ei ole ollut kovin tuloksellista.

Seuraavana tietysti tulee mieleen blogin sulkeminen kokonaan tai muuttaminen yksityiseksi. Molemmat toimet vähentäisivät bottiliikennettä ja energiankulutusta ajan myötä, mutta niillä olisi myös huonoja puolia.

Toistaiseksi seuraan tätä ohjetta:

Älä anna bottien viedä ihmisten välistä iloa! Suuri osa Internetistä on nykyään tekoälyn ja bottien tuottamaa, sielutonta massasisältöä. Juuri siksi aidot, ihmisten kirjoittamat harrastajablogit ovat arvokkaampia kuin koskaan aikaisemmin. Jos suljet blogisi bottien takia, botit "voittavat" ja Internetistä katoaa jälleen yksi pala aitoa inhimillistä kulttuuria, ajatuksia ja kohtaamisia. Ihmisten toisilleen kirjoittamat postaukset ja kommentit ovat Internetiä parhaimmillaan.





Mukavaa päivää teille, ihmiset! :)



P.S: Cambridge Dictionaryn valitsema Vuoden sana on human. 




24.6.2026

Yksityiskohtia (kesäkuussa)





Hei taas! Tässä postauksessa lisää pikaisesti napattuja ja hieman epätarkkoja kuvia pihan kukkijoista ja vähän muustakin. Ruusukuvia olisi ollut enemmänkin, mutta alkoi harmittaa, että jokaisessa kukassa oli jotain öttiäisiä. :D Usein ravistelen tai hätistelen hyönteiset ennen kuvaamista, mutta tällä kertaa en malttanut...




Tänä kesänä olen usein ihastellut västäräkkien touhuja. Ne ovat kerrassaan mainioita lintusia, jotka pesivät meillä esimerkiksi vanhan laiturin rakenteissa.

Muitakin hauskoja kohtaamisia eläinten kanssa on ollut. Juhannuksena avasin terassin oven ja säikähdin, kun ruskea pieni eläin säikähti minua ja pudotti pyydystämänsä (kuolleen) päästäisen oven eteen. :) Kun suljin oven se palasi hakemaan sen. Lähdin seurailemaan siitä ymmärtääkseni mikä hiirenkokoinen eläin pyydystää päästäisiä... ja sehän olikin lumikko! Ainakin luulen niin. En todellakaan ehtinyt tarkastella esimerkiksi sen häntää, mutta pikkuruinen koko kai viittaa enemmän lumikkoon kuin kärppään.

Nyt olenkin hoksannut, että pihatien poikki vilistävä pieni eläin onkin (kai) lumikko. Toivottavasti se on onnekas hiirien ja myyrien jahtaamisessa. :)







Kesän ensimmäiset harakankellot pihalla:









Sympaattinen niittyhumala levittäytyy pihallamme melko hyvin. Olen valinnut erilaisia kuivalla paikalla menestyviä kasveja istutusalueeksi. Tässä näkyy myös nepalinhanhikin lehtiä. Sen kukkimista odotan erityisesti.





Edellä mainittu istutusalue on aidattu verkolla, koska siinä kasvaa uusia herkkuja, joita en halua jänisten/rusakkojen kiiruhtavan maistelemaan. :)





Suursyömäreistä puheen ollen, läheisellä tiellä oli nähty hontelo, ruskehtava eläin, luultavasti hirvenvasa. Tässä on luultavasti sen jälki. :)




Näissä viimeisissä kuvissa näkyy kuvaajan kenkiä ja osallistun niillä Repolaisen kesähaasteeseen. Haasteessa pitäisi oikeastaan liikuskella paljain jaloin, mutta enpä ole ehtinyt. :) Onneksi on vielä kaksi kuukautta aikaa.

Ojakellukka on yksi kasvisuosikeistani ja se nuoret lehdet ovat ihanan vihreitä. 




Vuoden pisimpinä päivinä aurinko paistaa aamulla hauskasti ruokailutilamme lattialle. Meilläkin on nyt Ikean Lohals-mattoja. Kuten yleensäkin, ostin niitä tarjouksesta ja olen hinta-laatusuhteeseen tyytyväinen. Ne ovat aika rustiikkeja... ja hierovat kivasti jalanpohjia. :)




Viimeisellä kuvalla toivotan teille kaikille rahoittavia hetkiä kesäisessä luonnossa. Päätin jättää tähän postaukseen kommentointimahdollisuuden ja kiitän jo etukäteen kommenteistanne. Luultavasti en kuitenkaan ehdi heti vastavierailuille. Nyt on paljon puuhaa, myös kivaa sellaista: Rakkaita kesävieraita on tulossa. <3




Ihania kesäkuun viimeisiä päiviä!



4.5.2026

Toukokuussa




Hei taas! Uusi kuukausi ja uudet blogihaasteet. Tällä kertaa kaikki haasteet sopivat hyvin yhteen, joten niihin vastaaminen yhdellä postauksella onnistuu helposti. :)

Aloitan tämän postauksen vanhoilla kuvilla, koska vastaan ensiksi Rimasan keittiöhaasteeseen, jossa tarkastellaan asioita, joita kukin haluaisi keittiössään muuttaa, mikäli mahdollista. 

Tämä onkin mielenkiintoinen aihe. :) Keittiömme on todella pieni, mutta mielestäni melko toimiva, ja sen yhteydessä on eräänlainen apukeittiö. Melamiinipintaisten keittiökalusteiden vaihtaminen puisiin ja parempikuntoisiin on pikkuhiljaa omana työnä etenevä projekti, ja aika onkin kiva kaveri tässä, koska uusia hyviä ideoita ehtii pulpahtaa mieleen ja ne pystytään ottamaan ottaa huomioon. 

Tämä vuosikymmeniä vanhasta britti-Voguesta leikattu kuva on kuvannut ihannekeittiöni tunnelmaa jo pitkän aikaa...




... ja keittiömme "uudet" osat näyttävät tältä. Italian kodistamme tuotu lehmuspuinen keittiö on edelleen mieluinen ja rakas, vaikkei se kovin trendikäs olekaan. Työtaso on uusi, mutta muistuttaa alkuperäistä.




Mitä sitten muuttaisin keittiöstä? No, induktioliesi täytynee joskus hankkia vanhan valurautalieden tilalle energiatehokkuutensa takia. Muuten vanha kelpaisi minulle vielä aivan hyvin. Puuhella olisi ihana, mutta sille olisi vaikeaa löytää paikkaa.

Laskutilaa saisi tietenkin olla enemmän. :)




Yllä näkyy läpikuultavaa, keltapilkkuista kappaverhoa, joka on kuin uusi, vaikka se on ollut käytössä vuosikymmeniä, ensin miehen lapsuudenkodissa ja nyt meillä. :) Tämä verho on kesäaikaan keittiön ikkunassa joko kappana tai "kahvilaverhona", tarpeen mukaan. Talvella ikkunassa ei verhoa tarvita.

Tänä poikkeuksellisen aurinkoisena keväänä olen huomannut kaipaavani koko ikkunan peittävää verhoa. Samasta kankaasta on myös kaksi sivuverhoa. Niiden verhotankokuja on kuitenkin kapeampi, joten täytyy hankkia ohuempi tanko.

Koukkuja tankoa varten meillä jo on:




Tangoksi valitsen yksinkertaisen puukepin, jonka näkyviin jäävät päät maalaan joko valkoiseksi, tummanruskeaksi tai metallikoukkujen väriseksi. Kuvia tulee myöhemmin. :) Tällä projektilla osallistun Kristiinan toukokuun haasteeseen.

Mitä muuta muuttaisin keittiössämme? Ajankäyttöäni! :) Että olisi enemmän aikaa nauttia vaikka aamiaista ikkunan ääressä...




... ja leipoa. Haluaisin osata leipoa kauniita voileipäkakkuja:




Haluaisin aikaa ja kärsivällisyyttä asetella ruoat kauniisti ja ottaa herkullisia kuvia.

Viime lauantaina muuten avattiin itsetehdyn jäätelön kausi minttu-suklaajäätelöllä, mutta eipä tullut kuvia otettua. :)





Sitten ajankohtaisiin asioihin. Sanomalehdetkin kirjoittavat kuivuudesta: Meneillään oleva kevät on ollut poikkeuksellinen. Lämpimät, kuivat ilmat ovat saaneet kynnökset pölisemään, mutta routa ei ole sulanut. Maa on monin paikoin vielä liian kylmä viljan kylvöille.

Kotipuutarhurikin huomaa kuivuuden. Vain topakimmat kasvit, kuten lamoherukka ja akileijat, ovat alkaneet vihertää:





Näiden pitäisi olla laukkaa 'Starlight'...




... ja tässä kasvaa hajulaukka Allium siculum. Varsinkin näiden kukkimista odotan innokkaasti.




Laukkojen ympärille, ja moneen muuhun paikkaan, olen syksyllä kylvänyt pörriäiskukkien siemeniä, mutta saa nähdä miten niiden käy, kun sadetta ei tule. 

Ruoho ei kasva, mutta syöjiä riittää. :)




Pakkasöiden takia en ole vielä istuttanut ostamiani perennoja maahan, kanukkaa lukuun ottamatta. Toukokuun puuhia on siis ollut kasvien nostaminen aamulla ulos ja illalla sisälle. :) Pariin ikkunalaatikkoon olen istuttanut orvokkeja, näkyvät olevan Viola × wittrockiana 'Cool Wave' ‑lajiketta. Keväisiä touhuja on myös ensimmäisten kukkasten ihastelu.

Kuivasta ilmasta on se hyöty, että tehty polttopuu alkaa kuivaa hyvin. Ulkona puuhailu on muutenkin mukavaa, kun heinät eivät ole vielä alkaneet kasvaa. Lähdenkin tästä taimikon perkaukseen heti, kun aamutyöt talossa on tehty.

Näillä touhuiluilla osallistun tietenkin Repolaisen toukokuun haasteeseen! 

Kiitos kivoista haasteista ja ihanaa toukokuuta kaikille!




 P.S. Bloggerin blogilistojen päivittymisessä näyttää olevan pahenevia ongelmia. Uudet postaukset tulevat näkyviin vasta useita tunteja myöhemmin. Tämä postaus on julkaistu aamukahdeksan maissa, eikä se näy listoilla, ei omallani eikä muiden. Kello on puoli seitsemän illalla, kun kirjoitan tätä. Hohhoi...


8.2.2026

Helmikuun haastetripla :)

 


Valoisaa kynttilänpäivää! 

Talvi on jatkunut kylmähkönä... ja ihanan kauniina. Valo lisääntyy ja saa aikaan huumaavan keväisen onnentunteen siitä huolimatta, että edessä on vielä pari-kolme lumista kuukautta. :) Lunta on muuten täällä Itä-Suomessa paljon vähemmän kuin normaalisti. Vesivarojen kannalta sitä saisi sataa lisää.

Tuttuun tapaan osallistun blogikavereiden kuukausihaasteisiin, vaikkapa hieman rimaa hipoen. Tällä kertaa haasteita on peräti kolme. Ensimmäisenä vuorossa on Repolaisen HELMIKUUN HALAILUT. Rakkaita ihmisiä halaan aina tilaisuuden tullen.  Haasteeseen olen kuitenkin kuvannut toista halausten kohdetta, nimittäin puita.




Lähimmät halauspuuni pihassa ovat kuusia...





... mutta eilen kävin moikkaamassa yhtä tärkeää mäntyä ja kuvailin sen ja kavereidensa latvuksia.




Männyt ovat kuvauksellisia puita.





Haapa on ekologisesti arvokas puu.

(Huomautus viimeaikaisten kuvien laadusta: Käytän nykyisin uudehkoa Windows 11 -konetta ja koen, että todellakaan kaikki kehitys ei ole edistystä. :) Valokuvien käsittely on muuttunut jokaisen päivityksen myötä hieman hankalammaksi ja nyt esimerkiksi kuvien koon pienentäminen vaatii entistä enemmän klikkauksia ja säätöä. Esimerkiksi tämän postauksen kuviin tuli hieman liian pieni resoluutio. Toivottavasti niistä kuitenkin jotain selvää saa.)




Toinen kuukauden kiinnekohta ja piristys on Kristiinan blogihaaste. Tällä kertaa aiheena on KUUKAUDEN MOKA. Minähän mokailen päivittäin, mutta en ole oikein keksinyt möhläystä, josta saisi postauksen aiheen. Pannulappuihin liittyvä mokani ei ole tältä kuulta vaan jo vanhempi, mutta valitsin sen tähän, koska sen kertominen voi olla hyödyllistä muillekin ja koska samalla voin osallistua kolmanteenkin haasteeseen! :)

Mokani on ollut heittää pois vanhoja kuluneen näköisiä pannulappuja. Ne olisi voinut uudistaa päällystämällä. Varsinkin jos lapun sisällä on jotain tehokasta eristettä, ne ovat arvokasta materiaalia kierrätettäväksi. Lapun päällystyksessä täytyy käyttää luonnonkuitua, puuvillaa, villaa tai pellavaa. Tekokuidut eivät kestä kuumuutta.

Nämä Unikko-pannulaput ovat keittiön väripilkku.




Patakintaat suojaavat parhaiten, mutta myös taskulliset pannulaput ovat käteviä. Näistä lapuista huomaa, että niitä käytetään paljon. Yksi tuleva projektini on päällystää nämä... niin että taskut jäävät auki.




Myös näitä pannulappuja on käytetty pitkään. Ne olen ommellut vuosikymmeniä sitten. :) Pastellivärit ja kukkakankaat olivat silloin suosikkejani.

Näillä pannulappukuvilla osallistun Rimasan keittiöhaasteeseen. Löysin tämän kivan Näpertelijä-blogin Kristiinan monipuolisesta blogilistasta.

Kiitos haasteista, Repolainen, Kristiina ja Rimasa!




Ja kaikille kiitos jo etukäteen kommenteistanne. Näinä päivinä en ehdi kovin pian vastaamaan kommentteihin, mutta tulen vierailulle heti kun pystyn. Ihanaa päivää!




P.S. Rita mainitsi postauksessaan Agatha Christien Miss Marple -filmatisoinnit ja ikäihmisenä aloin muistella suosikkiversiotani (1980-luvulta), jossa pääosassa oli Joan Hickson. Muistan vieläkin sarjan tunnusmusiikin ja oli ihanaa löytää se YouTubesta: