Jouluihme

 

Valo välkkyvi talvitiellä,

Pyhä lapsonen vaeltaa.

Vuotehessaan tyttö sairas

joulujuhlaa odottaa.

Korkealta kellot kirkkaat soi,

Jeesus-lapsi joulun rauhan toi.

Valo kulkevi kartanolle

tuvan soppehen säteillen.

Lapsi seimen silmin kirkkain

vuoteen luokse astelee.

Korkealta kellot kirkkaat soi,

Jeesus-lapsi joulun rauhan toi.

Käden antavi tyttöselle.

On kuin kaikuisi säveleet.

Katoaa nyt vaiva kaikki,

kuivuneet on kyyneleet.

Korkealta kellot kirkkaat soi,

Jeesus-lapsi joulun rauhan toi.

Vuoren korkean rinnetietä

ylös yhdessä astuvat.

Kumartuu nyt huurrehongat,

talven helmet hehkuvat.

Korkealta kellot kirkkaat soi,

Jeesus-lapsi joulun rauhan toi.

Aava aukeni ilman ranta.

Hymnit huojuivat enkelten.

Yhtyy lauluun sielu pieni,

loistaa sarjat tähtien.

Korkealta kellot kirkkaat soi,

Jeesus-lapsi joulun rauhan toi.

On joulupäivä ja tämänvuotisen joulukalenterin loppuhuipennuksen aika. :)

Tälle päivälle olen valinnut Martti Helan (1890–1965) koskettavan laulun "Jouluihme". Muistelen lukeneeni, että Helan oman lapsen kuolema olisi tämän laulun taustana, mutta nyt en löytänyt varmistusta asiaan. 

Ylläolevat sanat poikkeavat jonkin verran aikaisemmin oppimistani ja laulukirjastani löytyvistä, mutta muokkasin ne seuramaan Jorma Hynnisen komeasti esittämää laulua. Säestäjinä soittavat Kalevi Kiviniemi, urut, ja Laura Hynninen, harppu.

Joulurauhaa

Wishing you a Christmas filled with peace and love

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, 

joulu joutui jo sydämihin.

Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan 

jo pirtteihin pienoisihin.

Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain 

se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,

ja vaiennut vaikerrus on vankilan; 

oi murheita muistaa ken vois laulajan?

(Miss’ sypressit tuoksuu nyt talvellakin, 

istun oksalla uljaimman puun,

miss’ siintääpi veet, viini on vaahtovin 

ja sää aina kuin toukokuun.

Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, 

ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään,

ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, 

sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!)

Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo 

sinne Suomeeni kaukaisehen!

Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, 

sa siunaa se maa muistojen!

Sen vertaista toista en mistään ma saa, 

on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!

Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian 

ja soi aina lauluista sointuisimman.

Sylvian joululaulu (ruots. Sylvias hälsning från Sicilien) on Zacharias Topeliuksen vuonna 1853 julkaistu runo, jonka Karl Collan sävelsi joululauluksi. Suosituksi on tullut erityisesti Martti Korpilahden suomennos. Jorma Hynninen laulaa ja Tauno Äikää säestää uruilla.

❤

Welcome to follow my Advent calendar 2024! This year you will find 25 links to my favourite Christmas songs. The fitting (I hope :)) images have been created using an online generator.