Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Phlox. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Phlox. NÀytÀ kaikki tekstit

28.8.2026

Yksityiskohtia (elokuussa)



Elokuu lÀhenee loppuaan ja kesÀ alkaa jÀÀdÀ muistoihin. ItÀ-Suomessa kesÀ oli sÀÀn puolesta miellyttÀvÀ. Ei liian kuumaa eikÀ kylmÀÀ, sadetta tosin aika vÀhÀn. Onneksi kuluneen kuun aikana olemme saaneet sadetta melko sÀÀnnöllisesti... ja sen huomasivat hyttysetkin. :) KesÀ-heinÀkuussa niitÀ ei ollut juuri ollenkaan. Nyt taas on hyttysiÀ, jotka hyökkÀÀvÀt suoraan kimppuun, kun astut ovesta ulos. Hyttyshattu on mainio keksintö.

Paarmoja ja ampiaisia tuntui olevan niukasti. Kimalaisia ei ehkÀ ollut suuria mÀÀriÀ, mutta onneksi aika runsaasti kuitenkin. TÀssÀ postauksessa onkin monta kuvaa söpöistÀ pörriÀisistÀ lempikasveissaan.

Osallistun vielÀ tÀllÀ postauksella Repolaisen kesÀhaasteeseen, varpaat kuitenkin piilossa saappaissa tÀllÀkin kertaa. :) Postauksen kuvista monet on otettu puhelimella ja muutkin ovat hieman pikarÀpsyjÀ.

Vasta tĂ€nĂ€ kesĂ€nĂ€ tunnistin ja kuvasin ensimmĂ€istĂ€ kertaa juolukan. 




Huomasin uuden kantarellipaikan, jota kukaan muukaan ei ollut nÀhtÀvÀsti löytÀnyt.




KerÀsin koreakÀrsÀmöÀ kuivattavaksi joulukoristeluun morsiusharson tapaan kÀytettÀvÀksi.




Harmittelin tarhakÀrsÀmöiden vaimeaa kukintaa. KellertÀvÀn kukan pitÀisi olla tyylikÀs oranssi.




ItsestÀÀn kylvÀytyneissÀ orvokeissa oli herkullisia vÀriyhdistelmiÀ.






Niittyhumalakin kukki hieman vaisusti, ehkÀ kuivuuden takia.





TÀmÀn tatin lakin ylÀpinta toi mieleen paistetun sokerikakun tai kakkupohjan pinnan. :)




NÀitÀ keltaisia asterikasveja kasvaa joka puolella pihaa. En niistÀ erityisemmin pidÀ, mutta koska kimalaiset nÀyttÀvÀt pitÀvÀn, annan niiden kukkia. :)




SilmĂ€ruohoja olen pitĂ€nyt hauskoina pienikukkaisina kasveina. TĂ€nĂ€ kesĂ€nĂ€ kuitenkin opin, ettĂ€ ne ovat "puoliloisia", tulevat toimeen yksinÀÀnkin, mutta tilaisuuden tullen "varastavat" osan tarvitsemistaan ravinteista ympĂ€röiviltĂ€ kasveilta juuristonsa imurihmojen avulla. Hmm. NĂ€itĂ€kin kasvaa runsaasti kaikkialla. Jopa kimalaiset kuitenkin vierailevat myös nĂ€issĂ€ pikkuruisissa kukissa.




Ja vasta tÀnÀ kesÀnÀ hoksasin, ettÀ on muitakin horsmia kuin kaikille tuttu maitohorsma! :) Seuraavassa kuvassa on todennÀköisesti lehto- tai mÀkihorsma.

Huomasin muuten myös, ettĂ€ pihasaunio, englanniksi pineappleweed, todellakin tuoksuu paitsi kamomillalta, myös ananakselta. 








Kimalaisia, kimalaisia... Mintut ilahduttavat pihan kaikkia asukkaita.





Kuten monet suomalaiset, pidÀn Kaj Franckin suunnittelemasta Teema-astiastosta, sen yksinkertaisista muodoista ja monista mielenkiintoisista vÀreistÀ, joilla tÀydentÀÀ valkoista. "VÀri on ainoa tarvittava koriste." :)

Vaihtuvista sesonkivÀreistÀ verkon kuvissa ihastutti tÀmÀ herkullinen "meripihka" (kuva Iittalan sivulta). TÀllÀ kertaa nettiostos ei mennyt aivan nappiin, koska...




... astioiden vÀri nÀyttÀÀ enemmÀn tÀltÀ. KyllÀ nÀmÀ astiat kÀyttöön tulevat, varsinkin nÀin syksyllÀ, mutta odottamani vÀri olisi ollut ruokapöydÀn piristys ympÀri vuoden.




Mustaviinimarjapiirakka kÀrÀhti reunoista, mutta maku oli ihana, kuten aina.




Kokeilut jÀÀtelön parhaan koostumuksen saavuttamiseksi jatkuvat.




Voitin ristikkokirjan Riitan super-inspiroivan blogin synttÀriarvonnasta. MeillÀ tÀytetÀÀn ristikkoja pÀivittÀin, joten tÀstÀ kirjasta on paljon iloa. Kauniisti pakatussa paketissa oli muutakin kivaa, mutta se on syöty jo aikoja sitten. :D Kiitos vielÀ kerran, Riitta!




Jotenkin tuli perheessĂ€ puheeksi Jerome K. Jeromen mainio matkakirja Kolme miestĂ€ veneessĂ€ vuodelta 1889. SehĂ€n löytyy verkosta (Project Gutenberg) sekĂ€ suomeksi ettĂ€ englanniksi! LinkistĂ€ löytyvĂ€n suomenkielisen tekstin kÀÀntĂ€jĂ€ on U.B., Uno Brummer, mahdollisesti vuonna 1906 ja kÀÀnnös onkin viehĂ€ttĂ€vĂ€n vanhanaikainen. Suosittelen lĂ€mpimĂ€sti. :)




Kuunliljat kukkivat edelleen ja tĂ€mĂ€n kuvan ottamisen jĂ€lkeen syysleimut ovat avanneet kukkansa, jotka hehkuvat kuin rubiinit hĂ€mĂ€rtyvĂ€ssĂ€ elokuun illassa. 

TÀÀllÀ jatkuvat loppukesÀn huoltotyöt ja toisaalta synttÀrikausi, joten tÀhÀnkÀÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia. Voikaa oikein hyvin! <3




3.10.2024

Lokakuun ensimmÀinen: kiva pÀivÀ :)




Syyskuun viimeisen ja lokakuun ensimmÀisen pÀivÀn vÀlisenÀ yönÀ lÀmpötila painui ensimmÀisen kerran selvÀsti pakkasen puolelle. Aamulla tÀytyi kiiruhtaa kameran kanssa ulos... rÀpsimÀÀn suunnilleen samat kuvat kuin joka vuosi. :)

Syysleimujen kukat eivÀt hÀtkÀhdÀ pientÀ pakkasta.








Kuusen oksien alla kasvavat syyshortensiat eivÀt olleet kuurassa.




PerinteitÀ noudattaen: kun aurinko alkaa paistaa pihalle, tÀytyy tehdÀ toinen kierros. :)





Pikaisesti otetuissa kuvissa on taaskin enemmÀn vÀriÀ ja valoa kuin tarkkuutta. :)




Haavat ovat tÀrkeitÀ ja kauniita puita. Harmi ettÀ niiden loistokkain osa on korkealla latvassa...





... paitsi silloin kun lehdet alkavat putoilla.




Tiistai oli rauhaisa pÀivÀ ja, mikÀ parasta, posti toi odottamani kirjapaketin. Ruotsalainen bloggaaja Clara Lidström on julkaissut Kodin almanakan vuodelle 2025. Koska rakastan painettuja kalentereita ja vanhojen aikojen tunnelmaa, halusin ehdottomasti itselleni oman kappaleen... ja minulla se on vielÀ Claran itsensÀ signeeraamana. :)




Kalenterissa on vanhan ajan PerheenemÀnnÀn kalenterin tunnelmaa ja kaunis kuvitus. NÀin alkaa lokakuu 2025:




Kalenteri on mielenkiintoinen, mutta itse tarvitsen enemmĂ€n tilaa pĂ€ivittĂ€isille muistiinpanoille... ja pidĂ€n enemmĂ€n kierresidotuista kalentereista. 

Minua alkoi naurattaa, kun huomasin, ettĂ€ joulukuun ensimmĂ€inen on palovaroittimelle omistettu pĂ€ivĂ€... ettĂ€ tottahan ruotsalaisilla on sellainenkin! :) Mutta hyvĂ€nen aika, Suomessakin vietetÀÀn marraskuun lopussa paloturvallisuusviikkoa ja 1. joulukuuta on palovaroitinpĂ€ivĂ€! 




Ruotsista puheen ollen, Netflix suositteli taannoin vuonna 2022 ilmestynyttÀ elokuvaa A Man Called Otto, joka on amerikkalaisversio vuonna 2015 ilmestyneestÀ ruotsalaiselokuvasta En man som heter Ove (Suomessa Mies joka rakasti jÀrjestystÀ). Maakuntalehden kriitikko kirjoitti, ettÀ Otto-versio on melko turha uudelleenfilmatisointi. KyllÀ, amerikkalaisfilmi on kuori ja alkuperÀisessÀ ruotsalaisessa on sisÀltö. Kukapa ei pitÀisi Tom Hanksista, mutta ainakin minusta tuntui elokuvaa katsoessa koko ajan, ettÀ tÀssÀpÀ nyt kuuluisa ja menestynyt nÀyttelijÀ yrittÀÀ esittÀÀ masentunutta ja ÀreÀÀ erakkoa... onnistumatta siinÀ.

Sen sijaan alkuperÀistÀ ruotsalaisfilmiÀ on vaikea katsoa itkemÀttÀ. Musiikkikin on parempaa. :) Lopputekstien alkaessa pÀrÀhtÀÀ soimaan iranilais-ruotsalaisen Lalehin "En stund pÄ jorden". YouTubessa on videoita, joissa kappaleeseen on yhdistetty kohtauksia elokuvasta. LiitÀn tÀhÀn version, jossa on myös kappaleen sanat ruotsiksi ja englanniksi.

Varoitus teille, jotka ette ole katsoneet elokuvaa: video kertoo tarinasta aika paljon, vaikka kohtaukset eivÀt ole aikajÀrjestyksessÀ. Jotkin kohtaukset myös nÀyttÀvÀt ahdistavilta. Elokuva on kuitenkin komedia, vaikkakin tumma sellainen.






10.9.2024

IkÀmiehet veivÀt sydÀmeni :)

 


Syysaamun tuuli keinuttaa hellÀsti kesÀn viimeisten kukkien varsia ja herÀttelee kukilla nukkuneet kimalaisvanhukset.




Talon toisella puolella, varjossa, ollaan jo työn touhussa:




Kimalaiskuningattaret ovat kai jo löytÀneet talvehtimispaikkansa ja nyt kukilla kömpivÀt kimalaiset ovat työlÀisiÀ ja koiraita, jotka kuolevat syksyllÀ. Niiden liikkuminen on jo selvÀsti hitaampaa ja pörinÀ vaimeampaa. Ne ovat todella hellyttÀviÀ.




Pihalla tuoksuvat vielÀ rohtosuopayrtit.




Tarhakurtturuusu 'SÀvel' kukkii pienesti vielÀ syksyllÀkin, vaikka se varmasti kÀrsi kuivuudesta kesÀn aikana.





Siivottavaa vai ihailtavaa? :)







TÀhÀn postaukseen ei voi jÀttÀÀ kommenttia, mutta edelliseen voi. :)

Kaunista syyspÀivÀÀ!




Ai niin, blogiystÀvÀ Repolaisen kanssa koetetaan sÀilöÀ puolukanvarpuja koristeeksi myöhempÀÀn kÀyttöön. TÀssÀ minun varpuni sekÀ verikanukan (Cornus alba 'Kesselringii') marjatertut juuri lakattuina nÀyttÀvÀt hienoilta. :)