Downton Abbey 3D Puzzle... ja tunnelmallisia videoita

Hei taas ja ihanaa syksyistä lauantaita! Tänään leppoisa tuuli puhaltaa etelästä ja aurinkokin välillä pilkahtaa pilvien lomasta.

Yksi synkän koronapandemian iloista ovat olleet palapelit. Clementonin "Venice evening sunset" (6000 palaa) on varmaan hienoin palapeli, jonka tulen koskaan kokoamaan. Sen valmistuttua oli hieman tyhjä olo: mitä nyt? :) Päätin kokeilla kolmiulotteista palapeliä. Tilaamani pelin aiheena on "Downton Abbey" eli ihastuttava Highclere Castle eteläisessä Englannissa. TV-sarja ei oikeastaan ollut suosikkini, mutta kuvauspaikkana toiminut rakennus on aivan huikean hieno.

Tämä Wrebbit-palapeli on valmistettu Kanadassa ja siinä on 890 (en ole laskenut :)) vaahtomuovitaustaista palaa.

Puu tai pahvi olisivat minusta arvokkaampia materiaaleja, mutta ehkä painavammista paloista koottu linna ei pysyisi niin hyvin kasassa. :)

Pakkauksen mukana tulevaa ohjetta seuraten linnan kokoaminen on helppoa. Ensin kootaan litteät osat ja sitten rakennetaan.

Tämä peli on hieman kalliimpi kuin yllä mainitsemani 6000 palan peli, ja sanoisin, että rahalle saa enemmän vastinetta tuossa perinteisessä pelissä, mutta tähänkin tulee riippuvuus - täytyy taistella itsensä kanssa, jotta pystyy keskeyttämään kokoamisen ja jatkamaan myöhemmin. :)

Ottamani kuvat eivät tee oikeutta pelin tarkoille yksityiskohdille. Henkilöiden kasvojen pituus on noin 2 mm, mutta jos tuntee TV-sarjan hahmoja, heidät tunnistaa vaivatta.

Highclere Castle sijoitsee Hampshiressä, noin 70 km Lontoon keskustasta länteen. Paitsi Downton Abbey myös Kyllä Jeeves hoitaa -sarjaa on kuvattu siellä. Pitäisikin katsoa verrattomia Jeevesiä ja Woosteria uudelleen ja tarkkailla tapahtumapaikkoja.

Highclere Castle on (English) country house, siis kakkosasunto maaseudulla. Country house ei yleensä ole linnoitettu, ja hyvä käännös sille olisi usein "kartano". Linnoitettu country house on castle, mutta myös linnoittamaton country house, kuten esimerkiksi juuri H. C., voi olla nimeltään castle. :)

Linnan on suunnitellut Charles Barry, joka oli myös Britannian parlamenttitalon (Palace of Westminster) pääarkkitehti. Linnan puistolla on yli tuhatvuotinen historia. Lancelot "Capability" Brownin suunnittelemista puistoista ainakin Blenheim Palace ja Highclere Castle ovat pukettilistallani, unelmieni käyntipaikkoja.

Castle Geek -bloggari Maria on muuten tehnyt H. C.:stä kauniin postauksen.

Briefly in English: I completed this lovely 890-piece 3D jigsaw puzzle - a replica of the magnificent "Downton Abbey" - already some weeks ago. Completed, it's dimensions are 42 cm x 38 cm x 29 cm. The details are amazing.

Thank you for your comments! Stay safe and well!

Linnan nykyiset asukkaat ovat Carnarvonin kahdeksas jaarli ja kreivitär. Lady Carnarvon on näköjään julkaissut viime vuonna kirjan Christmas at Highclere: Recipes and Traditions from The Real Downton Abbey, josta löytyy kuvia tästä jutusta. Näyttää oikein tunnelmalliselta.

Kirjan kuvat saivat minut niin jouluiselle mielelle, että päätin lisätä tähän kaksi videota, jotka olin ajatellut postata lähempänä joulua. Näistä saa inspiraatiota myös syksyiseen kotiin, jos ei halua ajatella vielä joulua. :)

En ole koskaan ostanut kyseisestä yrityksestä (Zara Home) mitään, ja tiedän että sekä yritys että nämä videot ovat saaneet myös varsin kriittisiä arvioita. Minusta näistä videoista saa kuitenkin paljon aivan ihania ideoita, joita voi kotonaan toteuttaa ostamatta mitään uutta. :)

YouTube ehdotti minulle myös tätä vanhempaa videota. Sekin on kaunis, vaikka taustamusiikki soi mielestäni liian kovaa.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille. Kiitos kommenteistanne, tulleista ja tulevista. :) Tulen vastavierailulle heti kun ehdin.

Terveyttä ja hyvää vointia!

🍂🍃🍂

6: Rakkausromaani - Happy Valentine's Day!

Hei kaikki... ja erityisesti kanadalaiset blogiystävät! :)

Valitsin Helmet-haasteen kuutoskohtaan L. M. Montgomeryn (1874–1942) kirjan Sininen linna (The Blue Castle, 1926). Kirjan nimilehdellä lukee "rakkausromaani", mutta Sininen linna ei ole pelkästään rakkauskertomus, vaan myös kasvutarina, kiinnostava aikakauden kuvaus... ja mielestäni myös kirjailijan rakkaudentunnustus luontoa kohtaan.

Netistä löytyy paljon hyviä kirjabloggareiden postauksia tästä kirjasta. Niistä voitte halutessanne myös lukea juonen kuvauksen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuvuosiin Ontariossa, Kanadassa. (Ontario on asukasluvultaan Kanadan suurin provinssi, ja Wikipedian mukaan sen nimi tulee huron-intiaanien kielestä ja tarkoittaa "kauniit järvet" tai "kauniit vedet". :)) Omana kommenttinani lisäänkin, että minua tässä kirjassa on aina viehättänyt  luonnon kauneus ja päähenkilöiden rakkaus sitä kohtaan.  Yksi kirjan henkilöistä, luontokirjailija John Foster kirjoittaa metsistä: Mutta jos ne tietävät, että tulemme niiden luo, koska rakastamme niitä, ne ovat hyvin ystävällisiä meille ja antavat meille sellaisia kauneuden ja riemun aarteita, joita ei osteta eikä myydä missään markkinapaikalla.

Elämänmuutoksensa myötä kirjan päähenkilö Valancy vapautuu nauttimaan luonnosta kaikkina vuorokauden ja vuodenaikoina. Hän vapautuu myös joidenkin sukulaistensa varsin ahdistavasta tavasta uskoa:

»Siunaa tämä ruoka hyödyksemme ja pyhitä elämämme Sinun palvelukseesi», lausui Herbert-setä reippaasti.
Täti Wellington rypisti otsaansa. Hän piti aina Herbertin ruokarukouksia liian lyhyinä ja 'lörpöttelevinä'. Ruokarukouksen, joka oli ruokarukous myös täti Wellingtonin mielestä, piti olla ainakin kolme minuuttia kestävä, ja se piti lausua luonnottomalla äänellä, joka oli vaikerruksen ja laulun välillä. Hän piti vastalauseen ilmaukseksi päätänsä kumarruksissa melkoisen ajan sen jälkeen kun kaikki muut olivat nostaneet päänsä...

Yllä kuvattua ihmistyyppiä tapaa muillakin elämänalueilla kuin ruokarukouksen yhteydessä. :) Onneksi Valancyn uskonelämästä tulee kadehdittavan antoisaa:

Valancy meni joka sunnuntai-ilta pieneen vapaiden metodistien kirkkoon, joka oli laaksossa 'takamaan' reunalla. Se oli torniton, pieni harmaa rakennus mäntyjen keskellä, ja sen sivulla oli muutamia hautoja ja sammaltuneita hautakiviä pienessä, aidan ympäröimässä, ruohottuneessa neliössä. Hän piti papista, joka saarnasi siellä yksinkertaisesti ja vilpittömästi. Tämä vanha mies asui Port Lawrencessa ja tuli järveä pitkin pienellä perämoottoriveneellä pitääkseen maksuttoman jumalanpalveluksen mäkien takana sijaitsevien pienten kivikkoisten maatilojen ihmisille, jotka muuten eivät olisi saaneet kuulla evenkeliumin sanomaa. Valancy piti yksinkertaisesta jumalanpalveluksesta ja hartaasta veisaamisesta. Hän istui mielellään avoimen ikkunan ääressä ja katseli ulos mäntymetsiin. Seurakunta oli aina pieni. Vapaita metodisteja oli vähän, he olivat köyhiä ja yleensä oppimattomia. Mutta Valancy rakasti näitä sunnuntai-iltoja. Ensimmäisen kerran elämässään hän piti kirkossakäymisestä...

Meillä olevan painoksen kansikuva ei minusta sovi erityisen hyvin kirjaan. Minä valitsisin kanteen luontokuvan, maiseman tai jonkin yksityiskohdan, valokuvana, piirroksena, maalauksena, tai sitten Valancyn kuvitteleman hennonsinisen linnan, joka "mäntyjen verhoaman vuoren huipulla kuvastuu tuntemattoman maan auringonlaskua vasten". :)

Tämän postauksen kuvista osa on vuodelta 2015. (Mukana ovat myös senaikaiset kommentit. Halusin säilyttää ne, koska osa näistä alkuaikojen blogiystävistä osa ei bloggaa enää.) . Olen käyttänyt kuvissa Picasan "Pencil Sketch" efektiä ja sen jälkeen vielä "pehmentänyt" niitä. Linnakuva on "kotiseudulta" Italiasta.

PS I don't usually translate my own posts from Finnish into English (or other languages) using the Google Translate button because I know the results are depressing. I tried it, however, with my latest post. *a heavy sigh* The text becomes almost incomprehensible... and there are clear mistakes (sometimes the translation says exactly the opposite of what I wrote). You need to be really creative when you read the translations. Try to find the logic behind those strange chains of words!! :D

Hyvää ystävänpäivää!

Happy Valentine's Day!

Buon San Valentino!

Daydreams - Haaveita 🌼

It's almost April. The snow covers the woodlands and gardens. :) I have picked some of my all-time favourite photos to cheer up myself... and you, in case you live in an area where winter still lingers.

Almost all of these summer photos are from Italy, some from our garden there... and some very obviously not. :)

The snow photos have been taken two days ago.

Rhododendron 'Helsinki University'

Kevätahava ei vaivaa alppiruusujamme ainakaan toistaiseksi. :) Lunta on melkein metri. Useina vuosina täälläkin voi seurailla, pitääkö sanonta "Jos ei maalis maata näytä, niin ei huhtikaan humauta" paikkansa. Tänä vuonna lumettomia alueita ei varmasti näy maaliskuussa...

Cornus alba 'Sibirica'

Päätin piristää itseäni näillä (vanhoilla) kukkaisilla kuvilla Italiasta. Valo ja värit ilahduttavat, ja sitten kuvittelen vielä lämpöä, tuulen huminaa puissa, linnunlaulua ja kukkien tuoksua. :)

A house of my dreams, under restoration

Another house of my dreams

Thank you, as always, for your lovely comments. I'll try to visit you all as soon as I can.

Kiitos taas ihanista kommenteistanne. Koetan vastailla niihin mahdollisimman pian.

Happy Easter!

Iloista pääsiäistä!

Buona Pasqua!

Postcards #12: Our village

Hello, dear all! I hope you are not totally bored with my travel photos yet! There will be still a couple of posts about Italy... :)

This is how our home village, in the province of Piacenza, was looking at the end of July.

The municipal building:

The days were warm and hazy...

There are many castles around the village, some occupied, some abandoned, some visited by royalties, some for sale...

This small one is of my favourites, romantically abandoned-looking... and in springtime the climbers covering the walls are full of beautiful flowers:

Participating in

Mosaic Monday

hosted by

Judith at Lavender Cottage

And when the evening comes, you are just a few steps away from a nice pizzeria...

I hope you'll enjoy the new week!

Postcards #9: Aosta Valley, Italy

In Italy, we first enjoyed some beautiful views of the Aosta Valley, "Valley of Augustus", a mountainous region in the north-west.

There would have been so much to see! We didn't have time to take long walks, but we just had to climb to see the Castle of Graines, in the municipality of  Brusson.

The oldest part of the castle, believed to have been built in the 11th century, is the chapel. The ceiling has crumbled down a long time ago, but some parts (like the semicircular apse, below) are still visible:

The weather was rather cloudy - fortunately! The temperature on the mountains was about 30 degrees Celsius and when we descended into the Po Valley, the temperature rose to 37 °C (98.6 °F). During our stay in Italy, the daily maximum temperatures were around 35 - 37 °C. After the cool Finnish summer it felt lovely, but I must admit that the air conditioners made the trip much more comfortable. :)