Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Kanada. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Kanada. NÀytÀ kaikki tekstit

3.4.2022

Salute to Ukraine's Heroes

 




Song: 'NATION' - "ДЕРЖАВA" (Zenoby Lawryshyn, lyrics: Oleh Olzhych)

Vesnivka Choir, Toronto Ukrainian Male Chamber Choir, Canadian Bandurist Capella 
Soloist: Maksym Kazakov 
Choral Director: Halyna Kvitka Kondracki 
Performed: April 2018 in Toronto, Canada 
Video produced by: Nykola Parzei, March, 2022. 
www.vesnivka.com






21.5.2021

21 May 2021

 

Kanadanatsalea (Rhododendron canadense 'Violetta') availee kukkiaan, jotka sopivat minusta kauniisti yhteen
mustikan- ja puolukanvarpujen ynnĂ€ muiden havumetsĂ€n aluskasvien kanssa.


For the month of May 2021, I'll try to post a photo every day. You can find an open comment section in my post of the first of May.

Stay safe and well!



13.4.2019

20: Kirja kÀsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria - More snow, more birds






LÀÀkÀri sanoi piispalle: - Joten, arvoisa piispa, teidÀn nuorella apulaisellanne on enintÀÀn kolme vuotta elinaikaa, eikÀ hÀn tiedÀ sitÀ. Kerrotteko te hÀnelle vai mitÀ te aiotte tehdÀ?
Piispa sanoi lÀÀkÀrille: - Kerron kyllÀ, mutta en vielÀ. Jos kerron nyt, hÀn yrittÀÀ liikaa. Paljonko hÀnellÀ on tehokasta elinaikaa jÀljellÀ?
- Vajaat kaksi vuotta, jos hÀnellÀ on onnea.
- Niin vÀhÀn aikaa ja niin paljon opittavaa? Minulla ei sitten ole valinnanvaraa. LÀhetÀn hÀnet vaikeimpaan seurakuntaani. LÀhetÀn hÀnet Kingcomeen intiaanien matkapapiksi.
- Toivottavasti piispa rukoilee silloin hÀnen puolestaan.
Mutta piispa vastasi vain lempeÀsti, ettÀ juuri sinne hÀn olisi halunnut lÀhteÀ itsekin, jos olisi ollut nuori jÀlleen ja apulaisen sijassa.

Piispa ei lopultakaan kerro Mark Brianille tĂ€mĂ€n sairaudesta, mutta ajan kuluessa Mark ymmĂ€rtÀÀ asian itse. SitĂ€ ennen hĂ€n kuitenkin oppii ja saavuttaa paljon, myös kylĂ€lĂ€isten ystĂ€vyyden ja kunnioituksen. Margaret Cravenin Kuulin pöllön kutsuvan (alkuteos I Heard the Owl Call My Name 1967, ilmestyi suomeksi 1976) oli seitsenkymmenluvun bestsellereitĂ€ (ja nimeĂ€ kutsuvasta pöllöstĂ€ tuli sanonta meidĂ€nkin perheeseen). Kingomen intiaanikylĂ€ BrittilĂ€isessĂ€ Kolumbiassa Kanadan lounaisrannikolla on kuihtumassa pois. Ulkopuolinen maailmaa kiehtoo ja muuttaa kylĂ€n nuoria, ja vanhat siirtyvĂ€t pöllön maahan. (Hyvin kaunis ilmaus - minĂ€kin haluaisin pöllön maahan, kun kuolen... :))

Vanha pappi kertoo nuoremmalle ikivanhoista autioituneista intiaanikylistÀ:

- SillÀ jonka muistan parhaiten ei ollut lainkaan nimeÀ. Se ei elÀnyt edes muistoissa. Kukaan ei tiennyt, kauanko se oli ollut autiona tai miksi se oli hylÀtty. Me ankkuroimme veneen ja soudimme rantaan. Yksi toteemi oli vastassa rannassa, se kohosi harmaana ja koruttomana kuin kreikkalainen pylvÀs. Mutta syvemmÀltÀ metsÀstÀ me löysimme muita, ne olivat pahasti lahonneita, sammal peitti ne ja uusia puita versoi niiden jÀÀnnöksistÀ. Ne olivat tulleet metsÀstÀ ja metsÀ oli ottanut ne jÀlleen omakseen.




... Kun hÀn sulki oven, hÀn vaistosi, ettei hÀn ollut yksin, ja kun hÀn kÀÀntyi hitaasti, hÀn nÀki edessÀÀn ensimmÀiset vieraansa.
He olivat ehkÀ kuusivuotiaita - pikkuinen tyttö ja poika. He olivat tulleet sisÀÀn koputtamatta - hÀn ei saisi heitÀ ikinÀ koputtamaan - ja he seisoivat kuin hirven vasat - olivat liian pieniÀ pelkÀÀmÀÀn. He seisoivat ihan hiljaa ja hymyilivÀt arasti ja lempeÀsti. Kun hÀn kysyi heidÀn nimiÀÀn, he eivÀt vastanneet, katselivat vain hÀntÀ lempeillÀ tummilla surullisilla silmillÀÀn siten kuin heidÀn esi-isÀnsÀ olivat mahtaneet katsella ensimmÀistÀ valkoista miestÀ viattomuuden pÀivinÀ.

Niin, BrittilĂ€isen Kolumbian alkuperĂ€iskansat olivat asuneet alueella jo noin 10.000 vuotta, kun  eurooppalaiset saapuivat 1700-luvun lopulla. Uudisasukkaiden tuomat taudit aiheuttivat suurta tuhoa alkuperĂ€isvĂ€estössĂ€, joka oli suhtautunut ystĂ€vĂ€llisesti tulokkaisiin.

Valkoisten mukana tuli kristinusko. En tiedĂ€ paljoakaan lĂ€hetystyöstĂ€ Pohjois-Amerikan alkuperĂ€iskansojen parissa, mutta kirjan kylĂ€ssĂ€ kristinusko on luonteva ja myönteinen osa elĂ€mÀÀ. Ennen joulua Mark ja Jim kiersivĂ€t kaukaisissa kylissĂ€ ja lautoilla... 

... Ja kun joululaulut oli laulettu ja lahjat annettu, Mark pystytti aina kannettavan alttarin korutonta jumalanpalvelusta varten, ja kun he irrottautuivat laiturista, hÀn kÀÀntyi aina katsomaan jotakin pikkutyttöÀ, joka puristi syliinsÀ rÀttinukkea, jota hellittÀisiin koko vuoden.
He palasivat kylÀÀn jouluaattona. [...] YhdeltÀtoista Mark yritti yhÀ houkutella hiukan lisÀÀ lÀmpöÀ kirkon pulleasta kamiinasta. Sitten hÀn kiiruhti pappilaan, pesi noen kÀsistÀÀn, pukeutui messupukuunsa ja palasi kirkkoon tarkistamaan viinin ja ehtoolliskalkin, soittamaan kelloa, sytyttÀmÀÀn kynttilÀt.
Sitten kaikki oli valmista. HÀn oli yksin ja odotti tihentyvÀssÀ hiljaisuudessa, ja kynttilÀt valaisivat kultaista kotkaa ja karitsaa pitelevÀn Kristuksen surullisia silmiÀ ja hÀnestÀ tuntui kuin pikku kirkkokin olisi odottanut.
HÀn kÀveli hitaasti keskikÀytÀvÀÀ pitkin ja haluamatta avata ovea ennen kuin viime hetkellÀ pelÀtessÀÀn kallisarvoisen lÀmmön karkaavan hÀn meni ovesta vasemmalla olevan ikkunan ÀÀreen ja koki odottamatta yhden niistÀ ihmiselÀmÀn hetkistÀ , jotka riippuvat ajan ja avaruuden vÀlissÀ ja jÀÀvÀt pysyvÀsti mieleen.
Lumi kattoi paksuna Setrimiehen hartiat, nuorten kuusten oksat taipuivat taakkansa alla. HÀn nÀki talojen valojen sammuvan toinen toisensa perÀÀn, ja lyhdyt alkoivat vilkkua verkkaan, kun heimo liikkui jonossa hitaasti polkua pitkin kirkkoon. [...] HÀn kÀveli ovelle ja aukaisi sen ja astui ulos leppeÀÀn valkeaan yöhön, ja lumi kuiski nyt askelten alla.

Kirjan pohjalta on tehty elokuva, jota en ole nÀhnyt. KylÀ ja sen ympÀristö, joki ja merenlahti ympÀrillÀ kohoavine kallioineen ja havumetsineen ovat upea tausta tarinalle, joka virtaa rauhallisesti ja surumielisesti kuin joki kylÀn ohi.

... Paikoitellen polku oli niin kapea, ettÀ arkkua kantavien miesten tÀytyi kallistaa sitÀ ja taiteilla se varovasti puiden vÀlitse, ja metsÀn syvÀssÀ siimeksessÀ erÀÀt lammikot eivÀt koskaan kuivuneet ja Mark piteli ylhÀÀllÀ kasukanhelmaansa ja tunsi paljaassa pÀÀssÀÀn mÀrÀt pisarat, jotka tipahtelivat taannoisen sateen kastelemien kuusten oksilta.
Kotka saattoi heitÀ, katosi vÀlillÀ nÀkyvistÀ ja palasi jÀlleen kiertÀen laajaa kehÀÀ, ja kerran he yllÀttivÀt naarashirven ja sen pikku vasan. Hirviemo töni varsaansa varovasti pois polulta ja piti itsensÀ koko ajan sen ja ihmisten vÀlissÀ. Kun polku kÀÀntyi, Mark katsoi taakseen ja nÀki heimon tulevan setrien ja hemlokkien vÀlistÀ harvana nauhana, kÀvelevÀn hitaasti ja ÀÀnettömÀsti - jalat vain tassuttivat pehmeÀÀ karikekerrosta vasten.
Siten he marssivat, ilma oli raikas sateen jÀljeltÀ ja sen tÀytti kuusten pihkainen tuoksu, taivas kaartui sinisenÀ ja valkoisten pilvien tÀplittÀmÀnÀ. Whoop-Szon huipulla puurajan ylÀpuolella lumi odotti heinÀkuun auringon lÀmpöisiÀ sÀteitÀ, jotka lÀhettÀisivÀt sen vyörymÀÀn alas niin mahtavasti jylisten, ettÀ koko kylÀ tuntuisi tÀyttyvÀn sen pauhusta. Ja Markista tuntui, ettÀ kuolema kuului sinne niin kuin vuoret kuuluivat, niin kuin kotka kuului, niin kuin kuuluivat pikkuiset vilkkaat oravat, jotka kurkkivat hÀntÀ kuusenoksien alta. Ja hÀn ajatteli, ettÀ kuoleman rumuus oli siellÀ yhtÀ merktyksetöntÀ kuin neulaset, jotka tekivÀt polun pehmeÀksi hÀnen jalkojensa alla, tai kuin tuulen varistamat karikkeet sankan aluskasvillisuuden seassa.

Kirjan takakannen tekstin mukaan romaani puhuu siitĂ€ mikĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ on tĂ€rkeintĂ€. Yksi virke kirjan lopussa tiivistÀÀ ainakin yhden nĂ€istĂ€ tĂ€rkeistĂ€ teemoista. Kun Markin ruumista tuodaan kylÀÀn, kylĂ€n töykeĂ€ opettaja haluaisi kerrankin liittyĂ€ joukkoon, mutta ei saa talopahasensa ovea auki (!). Jos halusi liittyĂ€ muihin, oli vĂ€litettĂ€vĂ€, ja vĂ€littĂ€minen merkitsi elĂ€mistĂ€ ja kĂ€rsimistĂ€.





TÀmÀ kirja tulee siis Helmet-haasteen kohtaan vieraista kulttuureista. PöllöistÀ puheen ollen, minulla on kaksikin unohtumatonta pöllökokemusta, mutta ei yhtÀÀn omaa kuvaa pöllöistÀ, joten tÀmÀn postauksen kuvituksena on kuvia muista linnuista viime pÀiviltÀ.

Iloista palmusunnuntaita!




As predicted, it was snowing on Monday and Tuesday. We had about 20 cm of fresh, white snow. Some migratory birds have already arrived here and our bird feeding area has been more crowded than ever during the winter months. Some of the photos are really dark, sorry!

Happy Palm Sunday!


Turdus merula, Dendrocopos major, Fringilla coelebs...

... and Acanthis flammea

Sciurus vulgaris

Spinus spinus










20.2.2019

17: Kirjassa on kaksoset - Lupins, *dreaming of P.E.I.*





MinkÀ kirjan löytÀisin hyllystÀni Helmet 2019 -haasteen kohtaan 17? No, ensimmÀiset mieleen tulleet kaksoset olivat Vihervaaran Annan lapsia, ja minulla on kirjojen valinnassa periaate, ettÀ ensimmÀisenÀ mieleen tullut vaihtoehto on paras vaihtoehto.

Anne of Ingleside (suom. Annan perhe, 2002) on Annan elÀmÀstÀ kertovan tarinan kuudes osa, mutta se on kirjoitettu kahdeksasta kirjasta viimeisimpÀnÀ. Alkuteos julkaistiin vasta 1939, kun kuusi ensin kirjoitettua kirjaa julkaistiin vuosina 1908 - 21. Minulla on tÀstÀ kirjasta vain italiankielinen versio, La grande casa.




Minulla oleva laitos ei kirjana ole erityisen houkutteleva. Kannen kuvitukseen olisi voinut kiinnittÀÀ enemmÀn huomiota... EivÀtkÀ kaikki Anna ja Gilbert Blythen lapset ole punatukkaisia. :) Kaksoset Anne (Nan) and Diana (Di) ovat kirjan alussa noin viisivuotiaita. Diana punatukkaisena muistuttaa ÀitiÀÀn, mutta Annella on ruskeat silmÀt ja hiukset.




Sivuhuomio: Kuten kirjan lopussa olevista luetteloista nÀkyy, Italiassa julkaistaan vielÀ paljon vanhoja nuortenkirjaklassikkoja sekÀ lapsillle ja nuorille tarkoitettuja versioita antiikin mytologiasta, keskiajan runoudesta yms.





Anna-sarjan sankari on siis englanniksi Anne ("with an e"), suomeksi puhutaan kai aina Annasta, mikÀ tavoittaakin alkuperÀisen idean hyvin. Italiassa kirjasarja tunnetaan nimellÀ "Anna dai capelli rossi" (siis "punatukkainen Anna"), mutta tÀssÀ minulla olevassa kÀÀnnöksessÀ (vuodelta 1992) puhutaan Annesta. PidÀn tÀssÀ laitoksessa myös siitÀ, ettÀ alaviitteissÀ kerrotaan (italialaiselle) lukijalle englanninkielisen maailman historiasta, ruokaperinteistÀ, kirjallisuudesta, jne. ja selitetÀÀn sanaleikkejÀ, esim. sanojen Blythe ja blight vÀlillÀ.

Anna-sarjan juoni lienee useimmille tuttu tai löytyy helposti netistÀ. TÀssÀ vaiheessa Anne ja Gilbert ovat muuttaneet isompaan taloon. Kirjassa kuvataan kuusilapsisen perheen vilkasta elÀmÀÀ. Anna kuulostaa tÀydelliseltÀ ÀidiltÀ, hÀn on aina ymmÀrtÀvÀinen, viisas, hellÀ... ja kauniskin. Taloudenhoidosta vastaa suurelta osin kodin hengetÀr Susan, joka valmistaa maukkaita ruokia joka tilanteeseen.

Kirjan alussa kuvataan perheen elÀmÀÀ yleisemmin, esimerkiksi miten selvitÀÀn hankalan tÀdin pitkÀstÀ vierailusta. Varsinkin isoimpien lasten (Jem, Walter sekÀ kaksostytöt) seikkailuista kerrotaan yksityiskohtaisemmin. Huomio kiinnittyy siihen, kuinka Blythen lapset, jotka ovat kotonaan tottuneet aina totta puhuviin ihmisiin, joutuvat usein vilpillisten koulu- tai muiden kavereiden huijaamiksi. Onneksi mitÀÀn liian kamalaa ei kirjassa satu, mutta monilta harmeilta olisi vÀltytty, jos lapset olisivat puhuneet vanhempiensa kanssa mieltÀ askarruttavista asioista. :) Jopa tÀydellisen parin, Annan ja Gilbertin, liitto uhkaa sÀröillÀ, kun puhuminen ja toisen huomaaminen on hetkeksi unohtunut.

Kirja on viihdyttÀvÀÀ luettavaa aikuisellekin, mutta ei kirjasarjan paras. SiinÀ missÀ Montgomery parhaimmillaan tekee tarkkoja huomiota ihmisluonnosta, tÀssÀ kirjassa esimerkiksi Naisyhdistyksen tilaisuudessa juorutaan 12 sivun verran yhteen menoon, mikÀ minusta oli aika puuduttavaa luettavaa.

Anna on aikuisenakin sukulaissielumme. :) HÀn rakastaa puutarhoja eikÀ Gilbertin mukaan voi olla ostamatta kirjaa, jonka nimessÀ on sana "puutarha". Luontoa ja maisemia kuvataan kauniisti, kuten Montgomeryn kirjoissa on tapana. Kirjan alussa Anna vierailee rakkaassa Avonleassa...

LĂŹ ogni luogo le evocava un gradito ricordo. E nei giardini della memoria fiorivano le rose dei mille ieri.

Oi, ihanuutta! Etsin yllĂ€ olevaa kohtaa englanniksi ja Project Gutenberg tarjoaa meille luettavaksi koko kirjan! Wikipedian L. M. Montgomery -artikkelin yhteydessĂ€ on linkkejĂ€ myös ÀÀnikirjoihin.

Every spot she looked upon had some lovely memory. There were haunted gardens here and there where bloomed all the roses of yesteryear.

Vihervaaran Anna on aina ajankohtainen. Vuonna 2017 ilmestyi ensimmÀinen kausi uudesta "Anne"-sarjasta (myös nimellÀ "Anne with an E" ja suomeksi "Anna, A lopussa"), josta NetflixissÀ on nÀhty kaksi kautta ja kymmenosainen kolmas kausi ilmestyy tÀnÀ vuonna. On sanottu, ettÀ "Anne" on "the most stylish adaptation ever" ja alussa minÀkin olin siitÀ aivan innoissani. Joidenkin arvioiden mukaan sarjasta on kuitenkin tehty liian nykyaikainen, liian "raflaava"... ja toisaalta poliittisesti korrekti tavalla, joka ainakin minua hieman ÀrsyttÀÀ. NÀyttelijÀvalinnat ovat tietysti kiinnostava keskustelunaihe. "Matthew" ja "Marilla" ovat minusta hyviÀ, samoin Annan ystÀvÀ "Diana" on sopivan herttainen. :)

(NetflixistÀ puheen ollen, kehuttu "Juhlat" ("Russian Doll") viittaa usein Montgomeryn toiseen tunnettuun hahmoon, Uudenkuun Emiliaan, mutta tÀstÀ aiheesta en jatka sen enempÀÀ, koska jaksoin katsoa sarjaa kaksi jaksoa, mutta kolmas jÀi jo kesken...)

Anna-kirjojen tapahtumapaikka Prinssi Edwardin saari (Kanadan itÀrannikolla) on kuvauksista pÀÀtellen ihastuttavan kaunis paikka. Koska se on tunnettu, paitsi Annasta ja Emiliasta, myös lupiineista (googlettakaa "prince edward island lupins" tai "lupines" :)), lisÀÀn tÀhÀn postauksen loppuun lupiinikuvia. Ne ovat vuodelta 2017. Se oli hyvÀ lupiinivuosi, kun taas vuosi 2018 ei ollut.

Olen ollut niin "Italian puutarhoissa" -sarjan lumoissa, ettÀ eilen illalla, kun vilkaisin ikkunasta ulos, hÀmmÀstyin kun ulkona ei ollutkaan vihreÀÀ vaan aivan lumista. Nyt melkein tuiskuttaa.



















12.2.2019

6: Rakkausromaani - Happy Valentine's Day!






Hei kaikki... ja erityisesti kanadalaiset blogiystÀvÀt! :)

Valitsin Helmet-haasteen kuutoskohtaan L. M. Montgomeryn (1874–1942) kirjan Sininen linna (The Blue Castle, 1926). Kirjan nimilehdellĂ€ lukee "rakkausromaani", mutta Sininen linna ei ole pelkĂ€stÀÀn rakkauskertomus, vaan myös kasvutarina, kiinnostava aikakauden kuvaus... ja mielestĂ€ni myös kirjailijan rakkaudentunnustus luontoa kohtaan.






NetistĂ€ löytyy paljon hyviĂ€ kirjabloggareiden postauksia tĂ€stĂ€ kirjasta. NiistĂ€ voitte halutessanne myös lukea juonen kuvauksen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuvuosiin Ontariossa, Kanadassa. (Ontario on asukasluvultaan Kanadan suurin provinssi, ja Wikipedian mukaan sen nimi tulee huron-intiaanien kielestĂ€ ja tarkoittaa "kauniit jĂ€rvet" tai "kauniit vedet". :)) Omana kommenttinani lisÀÀnkin, ettĂ€ minua tĂ€ssĂ€ kirjassa on aina viehĂ€ttĂ€nyt  luonnon kauneus ja pÀÀhenkilöiden rakkaus sitĂ€ kohtaan.  Yksi kirjan henkilöistĂ€, luontokirjailija John Foster kirjoittaa metsistĂ€: Mutta jos ne tietĂ€vĂ€t, ettĂ€ tulemme niiden luo, koska rakastamme niitĂ€, ne ovat hyvin ystĂ€vĂ€llisiĂ€ meille ja antavat meille sellaisia kauneuden ja riemun aarteita, joita ei osteta eikĂ€ myydĂ€ missÀÀn markkinapaikalla.

ElÀmÀnmuutoksensa myötÀ kirjan pÀÀhenkilö Valancy vapautuu nauttimaan luonnosta kaikkina vuorokauden ja vuodenaikoina. HÀn vapautuu myös joidenkin sukulaistensa varsin ahdistavasta tavasta uskoa:

»Siunaa tĂ€mĂ€ ruoka hyödyksemme ja pyhitĂ€ elĂ€mĂ€mme Sinun palvelukseesi», lausui Herbert-setĂ€ reippaasti.
TÀti Wellington rypisti otsaansa. HÀn piti aina Herbertin ruokarukouksia liian lyhyinÀ ja 'lörpöttelevinÀ'. Ruokarukouksen, joka oli ruokarukous myös tÀti Wellingtonin mielestÀ, piti olla ainakin kolme minuuttia kestÀvÀ, ja se piti lausua luonnottomalla ÀÀnellÀ, joka oli vaikerruksen ja laulun vÀlillÀ. HÀn piti vastalauseen ilmaukseksi pÀÀtÀnsÀ kumarruksissa melkoisen ajan sen jÀlkeen kun kaikki muut olivat nostaneet pÀÀnsÀ...

YllÀ kuvattua ihmistyyppiÀ tapaa muillakin elÀmÀnalueilla kuin ruokarukouksen yhteydessÀ. :) Onneksi Valancyn uskonelÀmÀstÀ tulee kadehdittavan antoisaa:

Valancy meni joka sunnuntai-ilta pieneen vapaiden metodistien kirkkoon, joka oli laaksossa 'takamaan' reunalla. Se oli torniton, pieni harmaa rakennus mÀntyjen keskellÀ, ja sen sivulla oli muutamia hautoja ja sammaltuneita hautakiviÀ pienessÀ, aidan ympÀröimÀssÀ, ruohottuneessa neliössÀ. HÀn piti papista, joka saarnasi siellÀ yksinkertaisesti ja vilpittömÀsti. TÀmÀ vanha mies asui Port Lawrencessa ja tuli jÀrveÀ pitkin pienellÀ perÀmoottoriveneellÀ pitÀÀkseen maksuttoman jumalanpalveluksen mÀkien takana sijaitsevien pienten kivikkoisten maatilojen ihmisille, jotka muuten eivÀt olisi saaneet kuulla evenkeliumin sanomaa. Valancy piti yksinkertaisesta jumalanpalveluksesta ja hartaasta veisaamisesta. HÀn istui mielellÀÀn avoimen ikkunan ÀÀressÀ ja katseli ulos mÀntymetsiin. Seurakunta oli aina pieni. Vapaita metodisteja oli vÀhÀn, he olivat köyhiÀ ja yleensÀ oppimattomia. Mutta Valancy rakasti nÀitÀ sunnuntai-iltoja. EnsimmÀisen kerran elÀmÀssÀÀn hÀn piti kirkossakÀymisestÀ...






MeillÀ olevan painoksen kansikuva ei minusta sovi erityisen hyvin kirjaan. MinÀ valitsisin kanteen luontokuvan, maiseman tai jonkin yksityiskohdan, valokuvana, piirroksena, maalauksena, tai sitten Valancyn kuvitteleman hennonsinisen linnan, joka "mÀntyjen verhoaman vuoren huipulla kuvastuu tuntemattoman maan auringonlaskua vasten". :)

TÀmÀn postauksen kuvista osa on vuodelta 2015. (Mukana ovat myös senaikaiset kommentit. Halusin sÀilyttÀÀ ne, koska osa nÀistÀ alkuaikojen blogiystÀvistÀ osa ei bloggaa enÀÀ.) . Olen kÀyttÀnyt kuvissa Picasan "Pencil Sketch" efektiÀ ja sen jÀlkeen vielÀ "pehmentÀnyt" niitÀ. Linnakuva on "kotiseudulta" Italiasta.






PS I don't usually translate my own posts from Finnish into English (or other languages) using the Google Translate button because I know the results are depressing. I tried it, however, with my latest post. *a heavy sigh* The text becomes almost incomprehensible... and there are clear mistakes (sometimes the translation says exactly the opposite of what I wrote). You need to be really creative when you read the translations. Try to find the logic behind those strange chains of words!! :D






HyvÀÀ ystÀvÀnpÀivÀÀ!
Happy Valentine's Day!
Buon San Valentino!


4.7.2017

For my Canadian friends ♥






Hello all! I'm late for this year's Canada Day, but perhaps I'm in time to remember the 150th anniversary of Confederation. As Finland celebrates its 100 years this year, Canada celebrates its 150th birthday! Happy Anniversary, Canada!



Aquilegia x cultorum



Aquilegia x cultorum have Aquilegia canadensis as their ancestry. This pretty one should be 'Crimson Star'. Many columbines look indeed like granny's bonnets but I think this one could be called "gnome's hat". :)







Hei taas ja pahoittelen, ettÀ olen jÀlleen myöhÀssÀ blogivierailujen ja kommentoinnin suhteen. Ihanaa heinÀkuuta kaikille ja seuraavaksi tuleekin sitten lupiinipostauksia.

Pieni varoitus: Eilen työnumerooni oli ollut tullut soitto lontoolaisesta numerosta 7946 0896. En edes kuullut soittoa, vaikka puhelimeni oli taskussa, joten puhelin kai hÀlytti vain lyhyen aikaa. Kukasoitti-sivuston kokemusten mukaan tÀstÀ numerosta tulee paljon outoja soittoja. Voimakkaalla aksentilla puhuva mieshenkilö kuulemma kyselee kaikenlaista. On varoitettu, ettei saa sanoa "yes" mihinkÀÀn, koska puhelua voitaisiin editoida ja saada kuulostamaan siltÀ, ettÀ vastaanottaja on hyvÀksynyt jonkin tarjouksen. Joku asiantuntija piti tÀtÀ epÀtodennÀköisenÀ, mutta varmaan kannattaa joko olla vastaamatta tai sulkea puhelin mahdollisimman pian ilman turhia kohteliaisuuksia.

Yhteen perheen sÀhköpostiosoitteista taas oli tullut postia "S-Pankin asiakaspalvelusta". TÀmÀn huijauskirjeen suomen kieli oli melko hyvÀÀ... ja lÀhettÀjÀn osoite nÀkyi s-pankki.fi-loppuisena! Osotteessa luki kuitenkin "asiakapalvelu", siis ilman s-kirjainta...






I'll try to visit you soon.

Next: lupins, lupins, and more lupins... :)