Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Ahokas Jaakko. NÀytÀ kaikki tekstit
NÀytetÀÀn tekstit, joissa on tunniste Ahokas Jaakko. NÀytÀ kaikki tekstit

13.1.2019

38: Jossain pÀin maailmaa kielletty kirja - About the Winter War






Hei taas ja hyvÀÀ NuutinpĂ€ivÀÀ! Kuten hieman salaperĂ€inen otsikko kertoo, tĂ€mĂ€n postauksen aiheena on Helmet-lukuhaasteen kohta 38: Jossain pĂ€in maailmaa kielletty kirja. Valitsemani kirja on Pentti HaanpÀÀn (1905 - 55) Korpisotaa, 1940 ilmestynyt talvisodan kuvaus. HaanpÀÀ kĂ€ytti teoksen pohjana omia kokemuksiaan JalkavĂ€kirykmentti 40:ssĂ€. JR 40 taisteli ensin Sallan - KemijĂ€rven alueella ja siirtyi sodan loppupuolella Viipurinlahdelle. Korpisotaa julkaistiin vasta, kun siitĂ€ oli sensuroitu esim. "ryssĂ€"-nimitykset ja liian verisiksi katsottuja kohtia pois.

VÀkivallalla ei kirjassa mÀssÀillÀ, mutta muuten HaanpÀÀn teksti on realistista. Lukijakin melkein tuntee nahoissaan rintamasotilaan koettelemukset, vÀsymyksen, kylmyyden (talvi 1939 - 40 oli poikkeuksellinen pakkastalvi), mÀrÀt ja likaiset vaatteet, pelon ja epÀtietoisuuden.







Suurennuslasi ei ole nĂ€issĂ€ kuvissa koristeena.  Kokoomateoksessa HaanpÀÀn Valitut teokset teksti on ikĂ€ihmiselle sen verran pientĂ€, ettĂ€ luin Korpisotaa suurennuslasin avulla. :D Tuollainen iso on hyvĂ€; sillĂ€ saa kokonaisen rivin nĂ€kymÀÀn kerralla. :)







ItÀsuomalaiselle lukijalle Korpisotaa on vaikuttavaa luettavaa. HaanpÀÀ kuvaa elÀvÀsti itÀsuomalaisia vaaramaisemia, pakkasessa hiihtÀvistÀ miehistÀ loppumattomilta tuntuvia metsiÀ, soita, jÀrviÀ, siellÀ tÀÀllÀ pieniÀ kyliÀ tai korpiniittyjÀ, joiden laiteilta löytyneet heinÀsuovat "toivat elÀvÀsti mieleen menneen kesÀn, jolloin aurinko on tÀÀllÀ paistaa rÀvöttÀnyt ja korpitorppari on hionut viikatettaan ja kaatanut huonoa, sammaleista heinÀÀ ja kuvitellut ehkÀ olevansa kaukana suuresta maailmasta, jonka ylÀpuolelle sodan ukkospilvet kasautuivat."

EipĂ€ maailman tapahtumiin yksittĂ€inen ihminen voinut vaikuttaa, eikĂ€ pieni Suomikaan. HaanpÀÀllĂ€ oli ollut vaikeuksia saada kirjojaan julkaistuksi "vasemmistolaisuutensa" ja esimerkiksi (rauhan ajan) armeijaa kritisoineiden tekstiensĂ€ vuoksi, mutta Korpisotaa sai suopeamman vastaanoton. HaanpÀÀn sotilaat ovat isĂ€nmaallisia, vaikka pohtivatkin sodan mielekkyyttĂ€ (mielettömyyttĂ€). He eivĂ€t ehkĂ€ kĂ€yttĂ€isi juhlallista sanaa "isĂ€nmaa", mutta jokainen kuitenkin tunsi, ettĂ€ Suomi metsineen ja kivisine peltoineen oli hĂ€nen maansa, maa jossa kuului suoraan sydĂ€meen sattuva suomen kieli. KesĂ€n aurinko ja talven loistava lumi, pakkasen rasahduskin sanoi: kĂ€vi miten kĂ€vi... sinun maasi. Yhteishenki, myötĂ€tunto, ahkeruus ja suomalainen sitkeys nousevat arvoiksi, kuten myös rohkeus ja huumorintaju.

Uskonto mainitaan vain ohimennen: Kun etulinjalta oli pÀÀsty lepovuoroon ja vietettiin "[r]auhallisia leiripÀiviÀ, kotoista kÀmppÀelÀmÀÀ. Kirjeet ja pakettipaperit rapisivat, kynttilÀt palaa tuikuttelivat, kahvikauhat kiehuivat ja pannukakut paistuivat." Korttipakka ilmestyi esiin ja sitÀ pidettiin palautuneen kunnon varmana tunnusmerkkinÀ. "Nyt kuului toisesta teltan nurkasta korttien lÀiske ja toisesta virren hyrinÀ. Porukat suhtautuivat suvaitsevaisesti toisiinsa..." ja pienelle sanaharkalle naurettiin puolin ja toisin.

ViimeistÀ rauhan kesÀÀ muistellaan usein... Teltassa yöpymistÀ helpottivat "keltaiset oljet, jotka viime kesÀnÀ kasvoivat rauhallisilla pelloilla, tÀhkÀt nuokkuivat olkien nenissÀ, eikÀ leikkaaja aavistanut, ettÀ sotamies tulisi iloitsemaan (...) kaukana korvessa (...) niiden pehmeydestÀ ja kaukaisia muistikuvia mieleentuovasta kahahtelusta...".

Kirja pÀÀttyy sinisenĂ€ hĂ€mĂ€rtyvÀÀn maaliskuun iltaan. Rauha oli tullut, yllĂ€tyksenĂ€ - raskas rauha. "Tiet olivat tulvillaan monenlaisia matkueita kiirehtimĂ€ssĂ€ rajaa kohti, joka piirrettĂ€isiin, jonka miekka oli jo piirtĂ€nyt halki metsien, poikki peltojen ja kylien, halki elĂ€vĂ€n maan." Menetykset olivat katkeria. "Suomesta, isĂ€nmaasta, oli viilletty kappaleita."

Marraskuun 30. pĂ€ivĂ€ tĂ€nĂ€ vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta siitĂ€, kun Neuvostoliitto hyökkĂ€si Suomeen. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aiemmin. Korpisotaa kuvaa elĂ€vĂ€sti Suomen kohtalonhetkien tapahtumia ja henkeĂ€, ja kansaa, joka kahdenkymmenen vuoden hajaannuksen jĂ€lkeen yhdisti voimansa.



Kirjasta Kunniamme pÀivÀt. WSOY 1940.



Oivallinen löytö marketin kirja-alesta: Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset, Moreeni 2016. Todella mielenkiintoinen kirja perinteisistÀ neule- ja virkkuutöistÀ. Kirjassa kerrotaan myös sota-ajan kÀsineistÀ. :)






Dear all, this post is about the first book that I read for the Helmet Reading Challenge. Pentti HaanpÀÀ's (1905 - 55) Korpisotaa ("War in the Wilderness") is a realistic description of the life of Finnish soldiers in the Winter War (1939 - 40).  (My brief post about the Winter War here.)

Jaakko Ahokas (1923 - 2007) wrote in his excellent A History of Finnish Literature (Bloomington: Indiana University 1973) that the Finnish soldiers described by HaanpÀÀ were farmers, workers and lumberjacks who had lived in the forests since birth and considered the war a serious job which they did with efficiency. HaanpÀÀ's book has been translated into French, with the title Guerre dans le DĂ©sert Blanc.






Iloiseksi lopuksi: Löysin Main KirjasĂ€hkökĂ€yrĂ€-blogista Kirjahyllyn aarteet -haasteen, joka on alkanut 6.1.2019 ja pÀÀttyy 5.1.2020. Lukuhaasteen tavoitteena on lukea omia kirjoja vuoden aikana niin monta kuin itse haluaa tai ehtii... ja tĂ€mĂ€hĂ€n sopii aivan loistavasti minun ohjelmaani! :)

Main blogista löytyy lista muista osallistujista ja mukaan ehtii vielĂ€ hyvin. 


♥