VÀkivallalla ei kirjassa mÀssÀillÀ, mutta muuten HaanpÀÀn teksti on realistista. Lukijakin melkein tuntee nahoissaan rintamasotilaan koettelemukset, vÀsymyksen, kylmyyden (talvi 1939 - 40 oli poikkeuksellinen pakkastalvi), mÀrÀt ja likaiset vaatteet, pelon ja epÀtietoisuuden.
Suurennuslasi ei ole nÀissÀ kuvissa koristeena. Kokoomateoksessa HaanpÀÀn Valitut teokset teksti on ikÀihmiselle sen verran pientÀ, ettÀ luin Korpisotaa suurennuslasin avulla. :D Tuollainen iso on hyvÀ; sillÀ saa kokonaisen rivin nÀkymÀÀn kerralla. :)
ItÀsuomalaiselle lukijalle Korpisotaa on vaikuttavaa luettavaa. HaanpÀÀ kuvaa elÀvÀsti itÀsuomalaisia vaaramaisemia, pakkasessa hiihtÀvistÀ miehistÀ loppumattomilta tuntuvia metsiÀ, soita, jÀrviÀ, siellÀ tÀÀllÀ pieniÀ kyliÀ tai korpiniittyjÀ, joiden laiteilta löytyneet heinÀsuovat "toivat elÀvÀsti mieleen menneen kesÀn, jolloin aurinko on tÀÀllÀ paistaa rÀvöttÀnyt ja korpitorppari on hionut viikatettaan ja kaatanut huonoa, sammaleista heinÀÀ ja kuvitellut ehkÀ olevansa kaukana suuresta maailmasta, jonka ylÀpuolelle sodan ukkospilvet kasautuivat."
EipÀ maailman tapahtumiin yksittÀinen ihminen voinut vaikuttaa, eikÀ pieni Suomikaan. HaanpÀÀllÀ oli ollut vaikeuksia saada kirjojaan julkaistuksi "vasemmistolaisuutensa" ja esimerkiksi (rauhan ajan) armeijaa kritisoineiden tekstiensÀ vuoksi, mutta Korpisotaa sai suopeamman vastaanoton. HaanpÀÀn sotilaat ovat isÀnmaallisia, vaikka pohtivatkin sodan mielekkyyttÀ (mielettömyyttÀ). He eivÀt ehkÀ kÀyttÀisi juhlallista sanaa "isÀnmaa", mutta jokainen kuitenkin tunsi, ettÀ Suomi metsineen ja kivisine peltoineen oli hÀnen maansa, maa jossa kuului suoraan sydÀmeen sattuva suomen kieli. KesÀn aurinko ja talven loistava lumi, pakkasen rasahduskin sanoi: kÀvi miten kÀvi... sinun maasi. Yhteishenki, myötÀtunto, ahkeruus ja suomalainen sitkeys nousevat arvoiksi, kuten myös rohkeus ja huumorintaju.
Uskonto mainitaan vain ohimennen: Kun etulinjalta oli pÀÀsty lepovuoroon ja vietettiin "[r]auhallisia leiripÀiviÀ, kotoista kÀmppÀelÀmÀÀ. Kirjeet ja pakettipaperit rapisivat, kynttilÀt palaa tuikuttelivat, kahvikauhat kiehuivat ja pannukakut paistuivat." Korttipakka ilmestyi esiin ja sitÀ pidettiin palautuneen kunnon varmana tunnusmerkkinÀ. "Nyt kuului toisesta teltan nurkasta korttien lÀiske ja toisesta virren hyrinÀ. Porukat suhtautuivat suvaitsevaisesti toisiinsa..." ja pienelle sanaharkalle naurettiin puolin ja toisin.
ViimeistÀ rauhan kesÀÀ muistellaan usein... Teltassa yöpymistÀ helpottivat "keltaiset oljet, jotka viime kesÀnÀ kasvoivat rauhallisilla pelloilla, tÀhkÀt nuokkuivat olkien nenissÀ, eikÀ leikkaaja aavistanut, ettÀ sotamies tulisi iloitsemaan (...) kaukana korvessa (...) niiden pehmeydestÀ ja kaukaisia muistikuvia mieleentuovasta kahahtelusta...".
Marraskuun 30. pÀivÀ tÀnÀ vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta siitÀ, kun Neuvostoliitto hyökkÀsi Suomeen. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aiemmin. Korpisotaa kuvaa elÀvÀsti Suomen kohtalonhetkien tapahtumia ja henkeÀ, ja kansaa, joka kahdenkymmenen vuoden hajaannuksen jÀlkeen yhdisti voimansa.
Oivallinen löytö marketin kirja-alesta: Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset, Moreeni 2016. Todella mielenkiintoinen kirja perinteisistÀ neule- ja virkkuutöistÀ. Kirjassa kerrotaan myös sota-ajan kÀsineistÀ. :)
Dear all, this post is about the first book that I read for the Helmet Reading Challenge. Pentti HaanpÀÀ's (1905 - 55) Korpisotaa ("War in the Wilderness") is a realistic description of the life of Finnish soldiers in the Winter War (1939 - 40). (My brief post about the Winter War here.)
Jaakko Ahokas (1923 - 2007) wrote in his excellent A History of Finnish Literature (Bloomington: Indiana University 1973) that the Finnish soldiers described by HaanpÀÀ were farmers, workers and lumberjacks who had lived in the forests since birth and considered the war a serious job which they did with efficiency. HaanpÀÀ's book has been translated into French, with the title Guerre dans le Désert Blanc.
Iloiseksi lopuksi: Löysin Main KirjasÀhkökÀyrÀ-blogista Kirjahyllyn aarteet -haasteen, joka on alkanut 6.1.2019 ja pÀÀttyy 5.1.2020. Lukuhaasteen tavoitteena on lukea omia kirjoja vuoden aikana niin monta kuin itse haluaa tai ehtii... ja tÀmÀhÀn sopii aivan loistavasti minun ohjelmaani! :)
Main blogista löytyy lista muista osallistujista ja mukaan ehtii vielÀ hyvin.
♥
