Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. 🤎 From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste historia. Näytä kaikki tekstit

19.8.2023

Tyylikkään köyhäilyn taito

 


Halu ja tarve lukea painettuja kirjoja jatkuu. :) Valitsin hyllystä Alexander von Schönburgin menestysteoksen Tyylikkään köyhäilyn taito. Alkuteos Die Kunst des stilvollen Verarmens: Wie man ohne Geld reich wird ilmestyi vuonna 2005. Kirjalla on siis ikää pian parikymmentä vuotta - ja se on kirjoitettu ennen koronapandemiaa, Venäjän aloittamaa sotaa Euroopassa, "sähköautobuumia" jne.

Kirjan takakannessa lukee näin:
Kadehditko rikkaita? Masentaako rahan puute? Älä huoli, uudet tuulet ovat jo täällä: tulevaisuuden trendi on köyhäily! 
Taloudellista alamäkeä voi lasketella tyytyväisesti, iloiten ja ennen kaikkea tyylikkäästi. Tyylikkään köyhäilyn jaloa taitoa voi soveltaa autoihin, lomamatkoihin, asuntoon, vaatteisiin, ruokaan ja lasten kasvatukseen. Rikastuminen ei tarkoita kirstuun kilahtavia roposia, koska todellisia nautintoja ei kuitenkaan voi ostaa. Ylellisyys on sitä, että voi elää myös ilman. Tyylikkäästi köyhäillen elämän parhaista asioista ei tarvitse luopua, vaikka tilin saldo pienenisi.
Kreivi Alexander von Schönburg tietää mistä puhuu; hänen perheellään on viidensadan vuoden kokemus sosiaalisesta alamäestä. Tyylikkään köyhäilyn taito on älykäs ja viihdyttävä julistus kerskakulutusta vastaan - ja onnellisemman elämän puolesta.

Ja kerrankin kirja pitää sen, mitä takakansi lupaa. Minun on tosin hyvin helppoa pitää tästä kirjasta, koska olen monesta asiasta samaa mieltä kirjoittajan kanssa ja noudattanut kirjassa annettuja vinkkejä jo vuosikausia, koska ne sopivat elämäntapaani ja mielenlaatuuni. :)

Toimittajana työskennelleen von Schönburgin taloudellinen tilanne muuttui, kun hänet irtisanottiin 2000-luvun alussa WTC-iskujen jälkimainingeissa. Hän päätti käyttää tilaisuuden ja sukunsa monivuosisataisen kokemuksen omaisuuden pienenemisestä hyväkseen ja kirjoittaa opaskirjan, joka olisi hyödyksi monille, kun esimerkiksi maailman öljyvarannon ehtyminen tulee muuttamaan jokaisen elämää. 

Kirjoittajan mukaan väh(emm)älläkin rahalla voi elää tyydyttävää ja tyylikästä elämää. Näkökulma on hieman yläluokkainen: Tottahan iäkäs aatelismies on tyylikäs kuluneessa puvussaan, koska puku on aikoinaan räätälin polvella laatumateriaalista ja mittojen mukaan ommeltu. Elitismin antaa kuitenkin anteeksi, koska kirjoittajan sukuhistoria on kerrassaan kiehtova. Suku oli jo vakiinnuttanut asemansa, kun ensimmäinen linna Schönburg rakennettiin 900-luvulla Saale-joen rannalle nykyisen Thüringenin osavaltion alueelle. Perhe hallitsi Saksin lounaisosaa 1700-luvulle asti. Vallasta kilpailevat aatelissuvut olivat kuitenkin vaivana, maailma muuttui ja Neuvostoliiton miehitysalueella tapahtunut omaisuuden pakkolunastus viimeisteli sosiaalisen laskun.

Schönburgin suvun kreivillisen haaran (muut haarat ovat ruhtinassukuja :)) nykyisellä päämiehellä on kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, jota useimmilla meistä ei ole. Asuinpaikallakin on merkitystä. Berliinissä vähävarainenkin, mutta hyvin pukeutunut ja hyvin käyttäytyvä vieras pujahtaa helposti, ainakin von Schönburgin mukaan, aterioimaan kulttuuritilaisuuksiin ja saa kutsun jopa liittopresidentin vastaanotolle.

Tästä huolimatta von Schönburgin vinkkejä on mukavaa lukea ja niitä voi soveltaa Itä-Suomessakin. Kirjoittajan mielestä tyylikkäin urheilumuoto on reipas kävely luonnossa. :) 

Ainoa edelleen siedettävä matkustamisen muoto on pidempi oleskelu jossain. (Kolumbialainen ajattelija) Nicolás Gómez Dávila kuuluu sanoneen: "Vain älykäs ihminen ja yksinkertainen ihminen ymmärtävät olla pysyvästi jossain. Keskinkertaiset ovat rauhattomia ja matkustushaluisia." 

Yksi kirjan luvuista käsittelee ruokaa. Kaikkihan me tiedämme, että tuoreista raaka-aineista kotona tehty ruoka on (kun ostokset ja valmistus tehdään harkiten) terveellisempää ja edullisempaa kuin valmisruoat. Minua muuten harmittaa lukea tiedotusvälineistä, että "ravitsemuksen asiantuntijat kannustavat ottamaan ruoan hinnan nousun mahdollisuutena tarkastella omia ruokailutottumuksia ja tehdä muutoksia terveellisempään suuntaan", kun nimenomaan esimerkiksi kalan ja vihannesten hinnat ovat nousseet eniten eivätkä kauppojen tarjouksetkaan ohjaa kuluttajaa terveelliseen suuntaan.

Selailin yhden käyttämäni ruoan verkkokaupan tarjousvalikoimaa, ja tuoteryhmässä "hedelmät ja vihannekset" näkyi kolme tuotetta tarjouksessa. Tarjouskeksejä oli kymmenkunta ja siihen vielä pullat, piirakat, donitsit ja muffinit päälle. Erilaisia makkaroita laskin tarjouksessa 24. Ryhmässä "valmisruoka" oli tarjoustuotteita kolmisenkymmentä, osa niistä tosin salaatteja. Tuoteryhmässä "makeiset ja naposteltavat" oli vajaat parikymmentä tarjoustuotetta. Alkoholittomia virvoitusjuomia laskin pikaisesti parikymmentä (maustetut kivennäisvedet jätin laskuista pois). Hei, ruokakauppiaat, pankaa (varsinkin kotimaisia) vihanneksia ja juureksia tarjoukseen useammin!

Paremman elämän salaisuus on von Schönburgin mukaan itsenäinen elämäntyyli. Kirjan perusajatus ei ole uusi: Suuri osa tarpeistamme on mainosmiesten ja nykyisin yhä enemmän sosiaalisen median luomia. Markkinoinnin tarkoitus on tehdä meistä levottomia ja tyytymättömiä, sillä onnelliset ihmiset eivät kuluta.

"Nautinnon salaisuus piilee siinä, että tuntee tarpeensa ja kohtuullistaa ne eikä torju niitä tyystin kuten askeetit." Lisäksi iloinen odotus innostaa ihmistä enemmän kuin itse toiveen täyttyminen. 

Muotitaitelija Elsa Schiaparellin mukaan ylellisyys ei ole rikkautta vaan rahvaanomaisuuden puutetta. Samuraiden ihanteena oli vähemmyyden kauneus, taloudellisen estetiikka. Ylenpalttisuus oli samuraille kauhistus ennen kaikkea sen rumuuden takia - ja koska tuhlaus on tunteetonta. Kirjan mukaan elämän parhaat, sen mielekkääksi tekevät asiat ovat ilmaisia. Kohteliaisuutta, ystävällisyyttä, avuliaisuutta jne. voi kehittää äärettömiin. Koskaan ei voi rakastaa, uskoa tai toivoa liikaa. (Vai voiko? Blogg. huom.) Koskaan ei ole myöskään kuultu, että joku olisi liian viisas, liian urhoollinen, liian oikeudenmukainen tai liian kohtuullinen. 

Toivottavasti von Schönburg on oikeassa arvellessaan, että taloudellisen ylenpalttisuuden aikana unohtuneet hyveet voivat niukkuuden aikana elpyä uudestaan. En ole aivan samaa mieltä hänen väitteestään, että sitä mikä tuottaa todella nautintoa, ei voi rahalla ostaa, mutta lopetan tähän kauniiseen ajatukseen:
Mikään tämän maailman vakuutus ei voi korvata aitoa luksusesinettä, jonka kadottaa: Käsinkirjoitettua kirjettä. Ainutlaatuista exlibristä. Kukkia, jotka eivät ole peräisin kaupasta, vaan vanhan naisen puutarhasta, josta saa silloin tällöin luvan kanssa poimia kimpun. [...] Kävelyä kaupunginpuistossa lumisateessa. Uintia järvessä kuumana kesäpäivänä.

Helmet 2023 -lukuhaasteessa tämä Tyylikkään köyhäilyn taito sijoittuu kohtaan 10: Kirjassa on ohjeita ja neuvoja. :)




On ehkä hieman ironista, että tilasin tämän kirjan aikoinaan Gloria-lehden kautta. Siinä oli takavuosina niin mielenkiintoisia henkilöhaastatteluja, että leikkasin niitä talteen. Esitelty muotikin oli käyttökelpoisempaa tällaisen tavallisen ihmisen kannalta. :)

Siivotessa löysin tämän Gloria-lehden ensimmäisen numeron, huhtikuulta 1987. Yksi lehdessä esitellyistä Glorioista oli ruhtinatar, seurapiirijulkkis Gloria von Thurn und Taxis, Alexanderin sisar. 




Kuten varmaan arvasitte, tämän postauksen ensimmäisenä kuvana oleva "vesivärityö" on tekoälyn luoma. Kehotteessa pyysin suomalaista puutarhaa elokuussa, tiettyjä kukkia, omenapuita, vaaleatukkaista naista lukemassa kirjaa. Tekoäly keksi itse naisen asun ja hiustyylin. Pidän tähän valitsemani kuvan sinisestä mekosta. :)

EDIT 7/2026: Olen vähentänyt näistä vanhemmista postauksistani tekoälyn generoimia kuvia, koska alan olla itsekin hieman väsynyt niihin. :) Tekoälyn osuus verkon sisällöstä on kasvanut räjähdysmäisesti. Joidenkin arvioiden mukaan tekoäly tuottaa jo yli puolet julkisesta internetin tekstisisällöstä ja sillä luotujen kuvien määrä verkossa lasketaan jo kymmenissä miljardeissa. 

On myös arvioitu, että yli 70 %  "sosiaalisessa mediassa" jaettavista kuvista on tekoälyn luomia tai vahvasti muokkaamia. Tänä vuonna kokeilin taas Pinterestiä, jossa takavuosina minulla oli aivan ihania kuvakokoelmia esimerkiksi joulusta. Oli surullista huomata, että minua kiinnostavia kuvia löytyi aika vähän (tai sitten alusta tarjosi minulle vain osaa niistä), suuri osa kuvista oli selvästi keinotekoisia ja, last but not least, kuvien seassa oli runsaasti mainoksia, joista useimmissa esiteltiin kirjavia, huonolaatuisen näköisiä vaatteita.

Lopuksi siis oikeita kuvia. :) Etelämpänä asuvilla bloggareilla punahatut ja syysleimut jo kukkivat. Täällä ollaan vasta nupulla. 


Phlox paniculata 'Starfire'


Echinacea purpurea 'Primadonna Deep Rose'


Saponaria officinalis



19.9.2022

There will never be anyone else like her again

 


HM Queen Elizabeth II
1926 - 2022



She didn't take herself too seriously but she took her duty very seriously indeed.



23.4.2021

Ensimmäinen puhelimessa lukemani kirja :)

 




Hyvää Kirjan ja ruusun päivää! Itä-Suomessa sataa nyt räntää, mutta eilen iltapäivällä aurinko lämmitti (sisällä talvehtinutta) hapankirsikkapuuta ja sen kukkia.

Kuluneen koronavuoden (tästä aiheesta tulossa joskus postauskin) piristykseksi olen tilannut Helsingin Sanomat paperilehtenä. Sileä paperinen lehti, iso kuppi kahvia ja makoisa pulla aloittavat minun aamuni parhaiten. Paperin tuntu rauhoittaa tässä uutisten kaaoksessa. 

Vaikkei Helsingin Sanomat meidän itäsuomalaisten maaseudun asukkaiden lehti oikeastaan ole, olen löytänyt (ja leikannut talteen :)) monia mielenkiintoisia artikkeleita. Toissa sunnuntaina lopulta latasin myös sovelluksen puhelimeen, koska HS Kirjaston "viikon kirjan" (Gustav Skördemanin Geiger, Minerva-kustannus, 2021) alkuasetelma kuulosti niin kiinnostavalta:

On vuosi 2019. Agneta Broman on juuri hyvästellyt kylässä olleet lapsenlapset, kun lankapuhelin soi. Kuulokkeesta kuuluu vain yksi sana: Geiger.
Tätä soittoa Agneta on pelännyt vuosikymmeniä. Hän tietää, mitä se merkitsee.
Agneta hakee vanhan aseensa, kiinnittää äänenvaimentimen ja ampuu aviomiehensä. Ja katoaa.

Mielestäni tarina tosiaan alkoi hyvin... ja jatkui jännittävänä. Lukaisin kirjan puhelimelta parissa päivässä. Sähkökirja hoputtaa minua lukemaan nopeasti, kun taas painettu kirja rentouttaa jo esineenä. Tällaiseen kevyeen lukemiseen puhelin sopii hyvin, onhan se aina taskussa. Tärkeämmät tekstit luen edelleen mieluummin paperilta. Asiat painuvat mieleen paljon paremmin.

Sivuja kirjassa on noin neljäsataa. Valitsemani kirjainkoon mukaan puhelimeen "sivuja" tuli 901, kuten alempana olevasta kuvasta näkyy. "Teemana" minulla oli musta teksti valkoisella pohjalla. Myös seepia tausta näytti miellyttävältä. 

Katarina Luoman suomennos soljuu todella sulavasti. Ainoa kohta, johon kiinnitin huomiota, olivat "... vanhat aurinkotuolit, joilla siskokset olivat rakastaneet leikkiä lapsina..." Tämä on varmaan ikäkysymys: ainakin kirjoitetussa tekstissä minua häiritsee, jos tunneverbeihin (siis esim. rakastaa, vihata ja inhota) liitetään verbin tehdä-muoto (eikä partitiivimuotoista ilmausta). :)

Kirjabloggaajat Satu ja Anneli ovat postanneet kirjasta jo maaliskuussa. Satu antoi yhden tähden ja Anneli piti kirjasta kovasti. Itse antaisin tähtiä 2 tai 3. Yritän alempana kommentoida kirjaa paljastamatta liikaa sen juonesta, joka on siis jännittävä... mutta minun mielestäni epäuskottava.




Kirja alkoi viehättävästi, kuvauksella Bromanien kauniista puutarhasta... joka, kuten myöhemmin paljastui, ei niin kaunis ollutkaan. Kirjassa kuvataan elävästi vauraita, vaikutusvaltaisia ihmisiä. Visuaalisuus saa lukijan näkemään paikat ja henkilöt mielessään ja miettimään kenet tutuista ruotsalaisnäyttelijöistä valitsisi kuhunkin rooliin. 

Tuotemerkkien ja suunnittelijoiden nimien (huonekalut, astiat, vaatteet, jne.) runsas ripottelu tekstiin huvittaa - tai ärsyttää. Jo ensimmäisellä sivulla mainitaan Royal Copenhagen -astiat ja Josef Frank -sohva. Itse kirjoittaisin mieluummin vaikka sinivalkoisista kahvikupeista ja muhkeasta, kukkakankaisesta sohvasta... mutta minä en olekaan tunnettu kirjailija. :)

Sen verran kerron juonesta, että tarinassa sivutaan sodanjälkeisen Saksan historiaa. Historian oppitunti Saksan jaosta neljään vyöhykkeeseen voittajavaltioiden kesken, Berliinin muurin rakentamisesta yms. tuntuu hieman turhalta, mutta toisaalta kirjassa on myös kiinnostavaa pohdiskelua Saksojen yhdistymisestä ja kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisesta.

Kirjan päähenkilöt ovat naisia. Sara on työssä Tukholman poliisin prostituutioryhmässä. (Prostituutiota ja seksuaalirikoksia käsitellään turhan yksityiskohtaisesti.) Kustantajan mukaan Geiger, Skördemanin esikoisromaani, aloittaa Sara Nowak -dekkarisarjan. Minusta Sara ei ole erityisen miellyttävä henkilö. Ystävyyssuhde opiskelutoveri Annaan on lämmin, mutta välit omiin perheenjäseniin ovat enemmän tai vähemmän vaikeat. Työssään Saralla on vihanhallintaongelmia. Kirjassa taas on uskottavuusongelma: esimerkiksi tarinan lopussa Sara karkaa sairaalasta ja lähtee huonokuntoisena ja aseettomana kohtaamaan kahta armotonta tappajaa, kertomatta siitä kenellekään... ja tietenkin selviää uskomattomista koitoksista.

Panen tämän kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 29:  Kirjan henkilön elämä muuttuu. Saran elämä ja hänen käsityksensä taustastaan ja lapsuudestaan mullistuvat tässä kirjassa. On hieman vaikea kuvitella, millaisia seuraavat Sara-kirjat olisivat. Rauhoittuuko Saran elämä vai jatkuuko se yhtä myrskyisenä?

Gustav Skördeman (s. 1965) on tukholmalainen käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hän on käsikirjoittanut mm. Murha Sandhamnissa -sarjaa, josta olen pitänyt, koska sen tyylilajina ei ole synkeä "nordic noir" vaan valoisa "Scandinavian Blue Sky".




Vaaleansiniset rappeutuneet [kerrostalo]kolossit olivat masentavia tavalla, joka pani katsojan ajattelemaan, että arkkitehdin visio oli alusta alkaen sisältänyt huumekaupan ja itsemurhat.

Yllä muistiin kirjaamani kohta esimerkikkinä kirjoittajan viihdyttävästä tyylistä.

Tytär istui ennalta-arvattavasti penkillä latte hyvin hoidetussa kädessään ja jutteli ystävättären kanssa. Hänen vieressään lojui käsilaukku, joka maksoi suunnilleen kahden pyykinpesukoneen verran. 

Ovatko pyykinpesukoneet hintayksikkö naisten käsilaukuille? :)

  Kymmenen vuotta sitten? Kaksitoista? Ei siitä ainakaan viittätoista vuotta voinut olla. Olisiko siitä niinkin lyhyt aika kuin viisi vuotta? Vuodet sekoittuivat toisiinsa ja vilisivät ohi kuin maisema ikkunan takana junamatkalla, vaikeana hahmottaa, mahdottomana pysäyttää. Yksityiskohdat unohtuivat pian. Talot, puut ja ajoneuvot sulautuivat yhdeksi ainoaksi virraksi, joka pani ajatukset vaeltamaan. Hän oli ollut kaikkialla paitsi juuri tässä ja nyt. Hän oli unohtanut olevansa matkalla jonnekin. Niin hänen elämänsä oli virrannut ohi.
  Tähän asti. Juna oli pysähtynyt, ja hän oli jäänyt kyydistä paikassa, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan.




Kevät tulee tänäkin vuonna ja ensimmäisiä kesävieraita on jo saapunut. :)





Pysykäähän terveinä!

Stay safe and well!






EDIT 27.4.2021: Suklaasydämet välittävät terveiset kansallisen veteraanipäivän 2021 kunniaksi esittämällä nostalgisen kappaleen Kodin kynttilät.

#lottasvärd ​#veteraanipäivä ​#säätiötekoja ​#lottamuseo



13.3.2020

Kunniamme päivät - 13 March 1940







Talvisodan päättymisestä tulee tänään kuluneeksi 80 vuotta. Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus astui voimaan 13. maaliskuuta 1940. Sain idean tähän postaukseen helmikuussa, kun tiedotettiin, että sisäministeriö suosittaa yleistä liputusta koko maassa talvisodan päättymisen juhlapäivänä. Tänään liputetaan blogissakin. :)




Postauksen kirjana on Toivo Rautavaaran ja Juhani Konkan toimittama ja Maan Turvan vuonna 1940 julkaisema Kunniamme päivät: Suomen sota 1939 - 40 kuvina ja päämajan tilannetiedoituksina. Kirjan nimi kuvaa sisältöä hyvin. Joitakin kuvia kirjasta voitte nähdä tässä vanhassa itsenäisyyspäiväpostauksessani. Meillä oleva painos on muuten neljäs, jossa ei valitettavasti ole kaikkia ensimmäisen painoksen kuvia.

Osallistun tällä kirjalla Helmet 2020 -haasteen kohtaan 37: Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa.





Carl Gustaf Emil Mannerheim



In English: Today is the 80th anniversary of the end of the Winter War and we Finns fly our national flag. Below you can listen to two of my favourite marches (in instrumental versions). :)



Jääkärimarssi

säv. Jean Sibelius - san. Heikki Nurmio


Syvä iskumme on, viha voittamaton,
meill' armoa ei kotimaata.
Koko onnemme kalpamme kärjessä on,
ei rintamme heltyä saata.
Sotahuutomme hurmaten maalle soi,
mi katkovi kahleitansa.
Ei ennen uhmamme uupua voi,
kuin vapaa on Suomen kansa.
Ei ennen uhmamme uupua voi,
kuin vapaa on Suomen kansa.

Kun painuvi päät muun kansan, maan,
me jääkärit uskoimme yhä.
Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa,
vaan yks' aatos ylpeä, pyhä:
Me nousemme kostona Kullervon,
soma on sodan kohtalot koittaa.
Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa.
Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on,
se kasvaa, se ryntää, se voittaa.

Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,
yks' suuri on Suomen valta.
Sen aatetta ei väkivoimat saa
pois Pohjan taivaan alta.
Sen leijonalippua jääkärien
käsivarret jäntevät kantaa,
yli pauhun kenttien hurmeisten
päin nousevan Suomen rantaa.
Yli pauhun kenttien hurmeisten
päin nousevan Suomen rantaa.










Sillanpään marssilaulu 

säv. Aimo Mustonen - san. Frans Emil Sillanpää


Kotikontujen tienoita tervehtien
tämä laulumme kaikukoon,
yli peltojen, vetten ja tunturien
aina Hangosta Petsamoon.

Sama kaiku on askelten,
kyllä vaistomme tuntee sen,
kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan
isät katsovat poikiaan.

Sinä tiedäthän veikko mun vierelläin,
mikä retkemme tänne toi.
Ilomielin me riensimme sinnepäin,
missä yhteinen kutsu soi.

Tapa tuttu jo taattojen
nyt on hoidossa poikasten:
Kun on vaaralle alttiina syntymämaa,
kotiaskaret jäädä saa.

Mitä lieneekin aarteita Suomessa,
toki kallehin on vapaus.
Tääll' on suorana seistä ja kaatua
joka miehellä oikeus.

Siis te lapset ja vanhukset,
ja te äidit ja morsiamet,
niin kauan teillä on suojattu lies
kun on pystyssä yksikin mies.








Kiitos.







17.1.2020

J. L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat - More ice


Helmet-lukuhaasteen kohta 1: Kirja on vanhempi kuin sinä


Mutta muistoista hän lauloi loistopäiväin menneitten,
sankareista, urhotöistä aikain unhotettujen,
viime taistelusta lauloi isänmaamme armahan,
surun, voiton kultapäivist', ajoist' ikikunnian.




Tässä haastekohdassa tarkoitettaneen, että teos on kirjoitettu ja/tai julkaistu ennen lukijan syntymää, mutta varmuuden vuoksi valitsin myös painoksen, joka on vanhempi kuin minä. :) Tämä 40. painos on julkaistu 1935 ja sen suomennos on Paavo Cajanderin.

Kirjan takakannessa mainostetaan kuvitettuja painoksia:




Vuosina 1808–09 käydystä Suomen sodasta kertova runoteos Vänrikki Stoolin tarinat ilmestyi ruotsinkielisenä (Fänrik Ståls sägner) kahdessa osassa vuosina 1848 ja 1860. Nykyisessä asussaan kokoelmassa on 35 runoa.

Tämä yksi Suomen kirjallisuuden kulmakivistä lienee tuttu kaikille (ja jos ei ole, suosittelen ehdottomasti tutustumaan siihen!), mutta muutama lempivärssy tähän täytyy kirjata...

"Maamme"-runossa on kaikkiaan 11 säkeistöä.

...

On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist' on kultaiset.

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk', kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.




Kokoelman toisen runon nimi on "Vänrikki Stool". Runon minäkertoja tutustuu vanhaan, köyhään vänrikkiin, jota ensin väheksyy, onhan hän itse mukavasti elelevä ylioppilas, mainittiin maisteriksi...


Ett' oli nuori aikoinaan
myös ukko kerran ollut,
enemmän nähnyt matkallaan
ja kauemmaksi tullut,
en sitä silloin huomannut,
siks' olin liian oppinut.


Vanhan sodasta kertovan kirjasen selailu saa hänen asenteensa kuitenkin muuttumaan...


...ma lu'in rivin, lu'in kaks,
vereni tunsin kuumemmaks.


Ylioppilas pyytää vanhaa Stoolia kertomaan lisää Suomen sodasta.


Näin lausuin. Silmäns' ihmeissään
luo ukko nuotastansa;
ne loistavat, kuin seisois hän
edessä rintamansa:
»Jotakin ehkä tietäisin,
olinhan siellä minäkin.»

...

Ja ukon suust' on tarutkin
ne, joita laulan tässä.
Niit'usein öisin kuuntelin
pärehen liekinnässä.
Ne korutont' on kertomaa,
ne ota, kallis synnyinmaa!


Kuten jo näistäkin lainauksista voi huomata, "Vänrikki Stoolin tarinoista" on siirtynyt kirjallisuuteemme ja puheeseenkin suuri määrä puheenparsia ja lausahduksia.

Kuka ei liikutu Sven Dufvan maatessa kuolleena nurmella?


»Se luoti tiesi paikkansa, sit' eipä kieltää voi,
enemmän tiesi se kuin me», näin kenraal' aprikoi,
»ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan,
parempahan se pyrki vain, jalohon rintahan».


Teoksen muita tunnettuja runoja ovat esimerkiksi "Porilaisten marssi", "Sotilaspoika" ja "Lotta Svärd".




Ehkä joku menneiden aikojen koululainen on piirrellyt aikansa kuluksi kirjan sivulle... :)




Kirjan lopussa on hyödyllinen selitysosa henkilöistä, taistelupaikoista ym. 

Löysin sattumalta Suomen sodan vuosiin liittyvän postimerkin valokuvalaatikosta juuri sopivasti tähän postaukseen. Vuonna 2009 julkaistiin pienoisarkki Porvoon valtiopäivien muistoksi. Postimerkkien henkilöt ovat Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I sekä kreivit G.M. Sprengtporten, C.E. Mannerheim ja G.M. Armfelt. 

Alla kuvatusta Gustaf Mauritz Armfeltista kirja kertoo viehättävän vanhanaikaiseen tapaan, että "Armfelt, Kustaa Mauri (...) oli aikoinaan Ruotsin valtakunnan kaikkein etevin ja loistavin ylimys"...



In English: Hello all! Today's book for the reading challenge is "The Tales of Ensign Stål", an epic poem written by the Finland-Swedish author Johan Ludvig Runeberg, the national poet of Finland. The poem describes characters and events of the Finnish War (1808–09) in which Sweden lost its eastern territories, then incorporated into the Russian Empire as the Grand Duchy of Finland.

If you try to translate this post with the widget and the result is incomprehensible, don't worry, just enjoy the following photos about my favourite "element", ice. As usual, no focus but loads of mood, atmosphere and interesting details. :D














Ihanaa viikonloppua!

Have a lovely weekend!




22.10.2019

Joulunviettoa Koiramäessa - Finnish Christmas in the Good Old Days


From Mauri Kunnas - Tarja Kunnas: Koiramäen Martta ja tiernapojat

Hei taas! Yhdessä syyskuun lopun postauksessani näkyvistä Mauri Kunnas -mukeista tulivat mieleeni Kunnaksen tuotanto ja varsinkin Koiramäki-kirjat. (Kunnashan on ollut nyt esillä myös uuden Hurjan hauskan unikirjan tiimoilta.)

Mauri Kunnas on julkaissut useita jouluaiheisia kirjoja. Niistä tunnetuin on Joulupukki, jota on kustantajan mukaan myyty yli 1,5 miljoonaa kappaletta melkein 30 eri kielellä. Meillä ei ole sitä, mutta järjestellessäni olohuoneen kirjoja löysin kolme kiinnostavaa teosta, joissa kaikissa kuvataan suomalaista joulua vanhoina hyvinä aikoina. :)


Mauri Kunnas - Tarja Kunnas: Mauri Kunnaksen Koiramäki

In English: Hello all! In this post, you can find images from three books written and illustrated by Mauri Kunnas (and his wife Tarja Kunnas). Mauri Kunnas is one of Finland’s most successful authors of children’s books. His books have been published in thirty-five languages for a total of almost 10 million copies.

The Doghill-series describes the life on a farm in the 19th century Finland. There's much work but every now and then the Doghill Farm residents put their duties aside and just focus on having a good time, like at Christmas.

In "Doghill Martha And The Christmas Pageant", little Martha and her mother visit a beautiful old town called Porvoo and attend a musical play known as Tiernapojat (a Finnish version of Star Boys' singing procession).

"At The Christmas Morning Church Service" was written for the benefit of St. Olaf's Church in Tyrvää, a late medieval stone church burnt down by a burglar on 21 September 1997. All the revenue from the sale of the book, over 170,000 euros, was donated for the rebuilding. Over the following years more than 1,000 volunteers participated in the building process, with a small core group of volunteers working every day.


Thank you for your comments on my previous post(s), dear readers! I'll visit your blogs as soon as possible! :)


From Mauri Kunnas: Koiramäen talvi 
(Winter at Doghill Farm)

Mauri Kunnaksen Koiramäki on yhteisnide kirjoista Koiramäen talossa, Koiramäen lapset kaupungissa ja Koiramäen talvi. Koiramäen vuoteen kuuluu tietysti myös joulu. Sen valmisteluun osallistuvat kaikki.

From Mauri Kunnas: Koiramäen talvi 
(Winter at Doghill Farm)
Joulukirkosta palatessa on jo valoisaa.

From Mauri Kunnas: Koiramäen talvi
(Winter at Doghill Farm)

Koiramäen Martta ja tiernapojat -kirjassa Martta vierailee äitinsä kanssa Porvoossa juuri ennen joulua ja pääsee raatihuoneen torille katsomaan, kuinka kymnaasin pojat esittävät tiernapoikia. Kirjan lopussa on tietoa tiernapoikaperinteestä sekä esityksen nuotit ja sanat.

Mauri Kunnas - Tarja Kunnas: Koiramäen Martta ja tiernapojat
(Doghill Martha And The Christmas Pageant)

From Mauri Kunnas - Tarja Kunnas: Koiramäen Martta ja tiernapojat

From Mauri Kunnas - Tarja Kunnas: Koiramäen Martta ja tiernapojat

Keskiaikainen, 1500-luvun alussa rakennettu Tyrvään Pyhän Olavin kirkko paloi tuhopoltossa syyskuussa 1997. Kirkon jälleenrakentaminen aloitettiin pian palon jälkeen, ja kirkko otettiin uudelleen käyttöön elokuussa 2003.

Koiramäen joulukirkko kertoo tarinan Koiramäen Killen ja Elsan joulukirkkomatkasta "joskus kauan sitten". Kirjan kuvissa voi ihailla Pyhän Olavin kirkkoa sellaisena kuin se oli ennen tulipaloa. Kirjan tuotto, yli 170 000 euroa, lahjoitettiin kirkon uudelleenrakentamiseen.


Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko
(At The Christmas Morning Church Service)

Tämä tunnelmallinen pieni kirja sopii Helmet 2019 -lukuhaasteessa ainakin kohtaan 47: kirjassa on alle 100 sivua. :)

From: Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko 

"Metsäkulman Antti-isäntä nuokkuu ja tuhisee penkissään. Ei ole ihme, jos häntä nukuttaa, sillä Metsäkulman talo on niin kaukana, että väki on lähtenyt joulukirkkoon jo eilen illalla.
Onneksi unilukkari kolistaa pitkää sauvaansa lattiaan ja herättää Antin - muuten häneltä olisi mennyt koko joulusaarna ohi korvien."

From: Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko 

Luukkaan evankeliumin 2. luvun ensimmäiset jakeet näyttäisivät olevan vuoden 1776 suomennoksesta...

Mutta niinä päivinä tapahtui, että käsky kävi ulos keisarilta Augustukselta, että kaikki maailma piti verolliseksi laskettaman. Ja tämä veron-laskemus oli ensimmäinen, joka tapahtui silloin, kun Kyrenius oli maaherra Syriassa.

... mutta siinä on elementtejä myös vuodelta 1642. :)

Niinä päiwinä käwi yxi käsky Keisarilda Augustuxelda että caicki mailma piti werollisexi laskettaman. Ja tämä weron laskemus oli ensimäinen joca tapahtui silloin cosca Kyrenius oli Maanherra Syrias.

From: Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko 

Loppuun vielä kuva kirjasta Koiramäen lapset kaupungissa. Kunnaksen tarinathan ovat täynnä tietoa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kielikin on niin veikeää:

"Kinkeliinin kauppahuoneen puukhollari Aukusti Daalkreeni on aikamoinen keikari. Taas hän pokkuroi fröökynöille, vaikka pitäisi jo olla töissä." 


Pahoittelen etten ole vielä vastannut kommentteihinne. Nyt ei olisi oikein aikaa bloggaamiseen (ja kaikki kuvatkin ovat epätarkkoja ja pimeitä)... Tänään oli kuitenkin pakko postata iloinen uutinen: Olettehan huomanneet, että Jouluradiossa soivat jo nyt kaikki kanavat! :)

Minun suosikkini ovat tunnelmalliset

Klassinen joulu jaKauneimmat joululaulut :)



Kommenttiosio on suljettu tässä postauksessa. 
Koetan ehtiä vastaamaan aikaisempiin kommentteihinne mahdollisimman pian! 
Mukavaa viikon jatkoa!