Tyylikkään köyhäilyn taito

 

Halu ja tarve lukea painettuja kirjoja jatkuu. :) Valitsin hyllystä Alexander von Schönburgin menestysteoksen Tyylikkään köyhäilyn taito. Alkuteos Die Kunst des stilvollen Verarmens: Wie man ohne Geld reich wird ilmestyi vuonna 2005. Kirjalla on siis ikää pian parikymmentä vuotta - ja se on kirjoitettu ennen koronapandemiaa, Venäjän aloittamaa sotaa Euroopassa, "sähköautobuumia" jne.

Kirjan takakannessa lukee näin:

Kadehditko rikkaita? Masentaako rahan puute? Älä huoli, uudet tuulet ovat jo täällä: tulevaisuuden trendi on köyhäily! 

Taloudellista alamäkeä voi lasketella tyytyväisesti, iloiten ja ennen kaikkea tyylikkäästi. Tyylikkään köyhäilyn jaloa taitoa voi soveltaa autoihin, lomamatkoihin, asuntoon, vaatteisiin, ruokaan ja lasten kasvatukseen. Rikastuminen ei tarkoita kirstuun kilahtavia roposia, koska todellisia nautintoja ei kuitenkaan voi ostaa. Ylellisyys on sitä, että voi elää myös ilman. Tyylikkäästi köyhäillen elämän parhaista asioista ei tarvitse luopua, vaikka tilin saldo pienenisi.

Kreivi Alexander von Schönburg tietää mistä puhuu; hänen perheellään on viidensadan vuoden kokemus sosiaalisesta alamäestä. Tyylikkään köyhäilyn taito on älykäs ja viihdyttävä julistus kerskakulutusta vastaan - ja onnellisemman elämän puolesta.

Ja kerrankin kirja pitää sen, mitä takakansi lupaa. Minun on tosin hyvin helppoa pitää tästä kirjasta, koska olen monesta asiasta samaa mieltä kirjoittajan kanssa ja noudattanut kirjassa annettuja vinkkejä jo vuosikausia, koska ne sopivat elämäntapaani ja mielenlaatuuni. :)

Toimittajana työskennelleen von Schönburgin taloudellinen tilanne muuttui, kun hänet irtisanottiin 2000-luvun alussa WTC-iskujen jälkimainingeissa. Hän päätti käyttää tilaisuuden ja sukunsa monivuosisataisen kokemuksen omaisuuden pienenemisestä hyväkseen ja kirjoittaa opaskirjan, joka olisi hyödyksi monille, kun esimerkiksi maailman öljyvarannon ehtyminen tulee muuttamaan jokaisen elämää. 

Kirjoittajan mukaan väh(emm)älläkin rahalla voi elää tyydyttävää ja tyylikästä elämää. Näkökulma on hieman yläluokkainen: Tottahan iäkäs aatelismies on tyylikäs kuluneessa puvussaan, koska puku on aikoinaan räätälin polvella laatumateriaalista ja mittojen mukaan ommeltu. Elitismin antaa kuitenkin anteeksi, koska kirjoittajan sukuhistoria on kerrassaan kiehtova. Suku oli jo vakiinnuttanut asemansa, kun ensimmäinen linna Schönburg rakennettiin 900-luvulla Saale-joen rannalle nykyisen Thüringenin osavaltion alueelle. Perhe hallitsi Saksin lounaisosaa 1700-luvulle asti. Vallasta kilpailevat aatelissuvut olivat kuitenkin vaivana, maailma muuttui ja Neuvostoliiton miehitysalueella tapahtunut omaisuuden pakkolunastus viimeisteli sosiaalisen laskun.

Schönburgin suvun kreivillisen haaran (muut haarat ovat ruhtinassukuja :)) nykyisellä päämiehellä on kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, jota useimmilla meistä ei ole. Asuinpaikallakin on merkitystä. Berliinissä vähävarainenkin, mutta hyvin pukeutunut ja hyvin käyttäytyvä vieras pujahtaa helposti, ainakin von Schönburgin mukaan, aterioimaan kulttuuritilaisuuksiin ja saa kutsun jopa liittopresidentin vastaanotolle.

Tästä huolimatta von Schönburgin vinkkejä on mukavaa lukea ja niitä voi soveltaa Itä-Suomessakin. Kirjoittajan mielestä tyylikkäin urheilumuoto on reipas kävely luonnossa. :) 

Ainoa edelleen siedettävä matkustamisen muoto on pidempi oleskelu jossain. (Kolumbialainen ajattelija) Nicolás Gómez Dávila kuuluu sanoneen: "Vain älykäs ihminen ja yksinkertainen ihminen ymmärtävät olla pysyvästi jossain. Keskinkertaiset ovat rauhattomia ja matkustushaluisia." 

Yksi kirjan luvuista käsittelee ruokaa. Kaikkihan me tiedämme, että tuoreista raaka-aineista kotona tehty ruoka on (kun ostokset ja valmistus tehdään harkiten) terveellisempää ja edullisempaa kuin valmisruoat. Minua muuten harmittaa lukea tiedotusvälineistä, että "ravitsemuksen asiantuntijat kannustavat ottamaan ruoan hinnan nousun mahdollisuutena tarkastella omia ruokailutottumuksia ja tehdä muutoksia terveellisempään suuntaan", kun nimenomaan esimerkiksi kalan ja vihannesten hinnat ovat nousseet eniten eivätkä kauppojen tarjouksetkaan ohjaa kuluttajaa terveelliseen suuntaan.

Selailin käyttämäni ruoan verkkokaupan tarjousvalikoimaa, ja tuoteryhmässä "hedelmät ja vihannekset" näkyi kolme tuotetta tarjouksessa. Tarjouskeksejä oli kymmenkunta ja siihen vielä pullat, piirakat, donitsit ja muffinit päälle. Erilaisia makkaroita laskin tarjouksessa 24. Ryhmässä "valmisruoka" oli tarjoustuotteita kolmisenkymmentä, osa niistä tosin salaatteja. Tuoteryhmässä "makeiset ja naposteltavat" oli vajaat parikymmentä tarjoustuotetta. Alkoholittomia virvoitusjuomia laskin pikaisesti parikymmentä (maustetut kivennäisvedet jätin laskuista pois). Hei, ruokakauppiaat, pankaa (varsinkin kotimaisia) vihanneksia ja juureksia tarjoukseen useammin!

Paremman elämän salaisuus on von Schönburgin mukaan itsenäinen elämäntyyli. Kirjan perusajatus ei ole uusi: Suuri osa tarpeistamme on mainosmiesten ja nykyisin yhä enemmän sosiaalisen median luomia. Markkinoinnin tarkoitus on tehdä meistä levottomia ja tyytymättömiä, sillä onnelliset ihmiset eivät kuluta.

"Nautinnon salaisuus piilee siinä, että tuntee tarpeensa ja kohtuullistaa ne eikä torju niitä tyystin kuten askeetit." Lisäksi iloinen odotus innostaa ihmistä enemmän kuin itse toiveen täyttyminen. 

Muotitaitelija Elsa Schiaparellin mukaan ylellisyys ei ole rikkautta vaan rahvaanomaisuuden puutetta. Samuraiden ihanteena oli vähemmyyden kauneus, taloudellisen estetiikka. Ylenpalttisuus oli samuraille kauhistus ennen kaikkea sen rumuuden takia - ja koska tuhlaus on tunteetonta. Kirjan mukaan elämän parhaat, sen mielekkääksi tekevät asiat ovat ilmaisia. Kohteliaisuutta, ystävällisyyttä, avuliaisuutta jne. voi kehittää äärettömiin. Koskaan ei voi rakastaa, uskoa tai toivoa liikaa. (Vai voiko? Blogg. huom.) Koskaan ei ole myöskään kuultu, että joku olisi liian viisas, liian urhoollinen, liian oikeudenmukainen tai liian kohtuullinen. 

Toivottavasti von Schönburg on oikeassa arvellessaan, että taloudellisen ylenpalttisuuden aikana unohtuneet hyveet voivat niukkuuden aikana elpyä uudestaan. En ole aivan samaa mieltä hänen väitteestään, että sitä mikä tuottaa todella nautintoa, ei voi rahalla ostaa, mutta lopetan tähän kauniiseen ajatukseen:

Mikään tämän maailman vakuutus ei voi korvata aitoa luksusesinettä, jonka kadottaa: Käsinkirjoitettua kirjettä. Ainutlaatuista exlibristä. Kukkia, jotka eivät ole peräisin kaupasta, vaan vanhan naisen puutarhasta, josta saa silloin tällöin luvan kanssa poimia kimpun. [...] Kävelyä kaupunginpuistossa lumisateessa. Uintia järvessä kuumana kesäpäivänä.

Helmet 2023 -lukuhaasteessa tämä Tyylikkään köyhäilyn taito sijoittuu kohtaan 10: Kirjassa on ohjeita ja neuvoja. :)

On ehkä hieman ironista, että tilasin tämän kirjan aikoinaan Gloria-lehden kautta. Siinä oli takavuosina niin mielenkiintoisia henkilöhaastatteluja, että leikkasin niitä talteen. Esitelty muotikin oli käyttökelpoisempaa tällaisen tavallisen ihmisen kannalta. :)

Siivotessa löysin tämän Gloria-lehden ensimmäisen numeron, huhtikuulta 1987. Yksi lehdessä esitellyistä Glorioista oli ruhtinatar, seurapiirijulkkis Gloria von Thurn und Taxis, Alexanderin sisar. 

Kuten varmaan arvasitte, tämän postauksen kuvituksena olevat "vesivärityöt" ovat tekoälyn luomia. Kehotteessa pyysin suomalaista puutarhaa elokuussa, tiettyjä kukkia, omenapuita, vaaleatukkaista naista lukemassa kirjaa. Tekoäly keksi aivan itse naisen asun eri kuvissa ja hiustyylin. Pidän varsinkin ensimmäisen kuvan sinisestä mekosta. :)

Tässä kuvassa lukija on ilmeisesti lähtenyt kävelylle...

Näettekö? Tuolla hän seisoo nauttien tuulen suhinasta puissa. :)

Etelämpänä asuvilla bloggareilla punahatut ja syysleimut jo kukkivat. Täällä ollaan vasta nupulla. 

Phlox paniculata 'Starfire'

Echinacea purpurea 'Primadonna Deep Rose'

Saponaria officinalis

Ihanaa viikonloppua!