Itsenäisyyspäivä lähestyy - Blue and white

Hyvää marraskuista torstai-iltaa! Blogiystävä Rita Kieltenopen kotiblogista haastoi minut osallistumaanTiiun aloittamaan Sinivalkoista-haasteeseen, jolla juhlistetaan Suomen lähestyvää itsenäisyyspäivää sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kiitos, Rita! :) 

Haaste tuli juuri sopivasti, koska halusin - hyvissä ajoin ennen itsenäisyyspäivää - esitellä pari minulle tärkeää asiaa. Kuvissa on sinistä, valkoista ja... (armeijan) harmaata.

Tälläkään kertaa en jatka haastetta kenellekään erityisesti. Jos kiinnostutte aiheesta (kuvat voivat hyvin olla esim. sinisistä ja valkoisista kukista), muistakaa kertoa postauksestanne kommenttikentässä ja käykää jättämässä viesti myös Tiiulle Puutarhahetki-blogiin. 💙🤍

Muutama viikko sitten huomasin (vuosittaisen) Kiitä veteraania ja sotiemme naista kortilla -kampanjan (jo päättynyt tältä vuodelta).

"Suomen itsenäisyyttä puolustaneita veteraaneja on keskuudessamme vielä noin 6 500. Sotiemme naisia on noin 15 000. Veteraanien keski-ikä on jo 95 vuotta. Heidän ansiostaan meillä on itsenäinen, vapaa Suomi."

Kiinnostuin Postin sivulla mainitusta Sotiemme naiset -rintamerkistä ja löysin sen Veteraanit.fi-sivustolta. (Tilasin itselleni numeroimattoman merkin.) Etusivulta löytyy enemmän tietoa merkistä sekä kuvat kahdesta upeasta naisesta, jotka ovat vastaanottaneet numeroidut rintamerkit 001 ja 002.

Kopioin kuvat tähän, jotta ne jäisivät talteen kampanjan päättymisen jälkeenkin.

Jenni Haukio and Margaretha Mannerheim
Photos: Veteraanivastuu ry, veteraanit.fi/

In English: In 2020, Finland’s Independence Day (on the 6th of December) will be celebrated in a new way, due to the coronavirus pandemic. Fortunately, war veterans and members of the Lotta Svärd will be honoured also this time. The presidential couple will meet some of them over coffee and by remote connection.

I participate in an annual photo challenge, posting some blue-and-white photos, new ones and old favourites.

Stay safe and well, dear all!

Olette ehkä huomanneet, että blogini sivupalkista kiinnostavien sivustojen listalta löytyy myös Sotaveteraanit.fi. Pari viikkoa sitten ajankohtaisissa asioissa esiteltiin tämän vuoden joulukortit. Ihastuin näiden sinisävyisten korttien mietiskelevään tonttuun ja tilasin 10 kortin pakkauksen.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua

ja 

pysykäähän terveinä!

Kunniamme päivät - 13 March 1940

Talvisodan päättymisestä tulee tänään kuluneeksi 80 vuotta. Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauhansopimus astui voimaan 13. maaliskuuta 1940. Sain idean tähän postaukseen helmikuussa, kun tiedotettiin, että sisäministeriö suosittaa yleistä liputusta koko maassa talvisodan päättymisen juhlapäivänä. Tänään liputetaan blogissakin. :)

Postauksen kirjana on Toivo Rautavaaran ja Juhani Konkan toimittama ja Maan Turvan vuonna 1940 julkaisema Kunniamme päivät: Suomen sota 1939 - 40 kuvina ja päämajan tilannetiedoituksina. Kirjan nimi kuvaa sisältöä hyvin. Joitakin kuvia kirjasta voitte nähdä tässä vanhassa itsenäisyyspäiväpostauksessani. Meillä oleva painos on muuten neljäs, jossa ei valitettavasti ole kaikkia ensimmäisen painoksen kuvia.

Osallistun tällä kirjalla Helmet 2020 -haasteen kohtaan 37: Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa.

Carl Gustaf Emil Mannerheim

In English: Today is the 80th anniversary of the end of the Winter War and we Finns fly our national flag. Below you can listen to two of my favourite marches (in instrumental versions). :)

Jääkärimarssi

säv. Jean Sibelius - san. Heikki Nurmio

Syvä iskumme on, viha voittamaton,

meill' armoa ei kotimaata.

Koko onnemme kalpamme kärjessä on,

ei rintamme heltyä saata.

Sotahuutomme hurmaten maalle soi,

mi katkovi kahleitansa.

Ei ennen uhmamme uupua voi,

kuin vapaa on Suomen kansa.

Ei ennen uhmamme uupua voi,

kuin vapaa on Suomen kansa.

Kun painuvi päät muun kansan, maan,

me jääkärit uskoimme yhä.

Oli rinnassa yö, tuhat tuskaa,

vaan yks' aatos ylpeä, pyhä:

Me nousemme kostona Kullervon,

soma on sodan kohtalot koittaa.

Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on,

se kasvaa, se ryntää, se voittaa.

Satu uusi nyt Suomesta syntyvä on,

se kasvaa, se ryntää, se voittaa.

Häme, Karjala, Vienan rannat ja maa,

yks' suuri on Suomen valta.

Sen aatetta ei väkivoimat saa

pois Pohjan taivaan alta.

Sen leijonalippua jääkärien

käsivarret jäntevät kantaa,

yli pauhun kenttien hurmeisten

päin nousevan Suomen rantaa.

Yli pauhun kenttien hurmeisten

päin nousevan Suomen rantaa.

Sillanpään marssilaulu 

säv. Aimo Mustonen - san. Frans Emil Sillanpää

Kotikontujen tienoita tervehtien

tämä laulumme kaikukoon,

yli peltojen, vetten ja tunturien

aina Hangosta Petsamoon.

Sama kaiku on askelten,

kyllä vaistomme tuntee sen,

kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan

isät katsovat poikiaan.

Sinä tiedäthän veikko mun vierelläin,

mikä retkemme tänne toi.

Ilomielin me riensimme sinnepäin,

missä yhteinen kutsu soi.

Tapa tuttu jo taattojen

nyt on hoidossa poikasten:

Kun on vaaralle alttiina syntymämaa,

kotiaskaret jäädä saa.

Mitä lieneekin aarteita Suomessa,

toki kallehin on vapaus.

Tääll' on suorana seistä ja kaatua

joka miehellä oikeus.

Siis te lapset ja vanhukset,

ja te äidit ja morsiamet,

niin kauan teillä on suojattu lies

kun on pystyssä yksikin mies.

Kiitos.

J. L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat - More ice

Helmet-lukuhaasteen kohta 1: Kirja on vanhempi kuin sinä

Mutta muistoista hän lauloi loistopäiväin menneitten,

sankareista, urhotöistä aikain unhotettujen,

viime taistelusta lauloi isänmaamme armahan,

surun, voiton kultapäivist', ajoist' ikikunnian.

Tässä haastekohdassa tarkoitettaneen, että teos on kirjoitettu ja/tai julkaistu ennen lukijan syntymää, mutta varmuuden vuoksi valitsin myös painoksen, joka on vanhempi kuin minä. :) Tämä 40. painos on julkaistu 1935 ja sen suomennos on Paavo Cajanderin.

Kirjan takakannessa mainostetaan kuvitettuja painoksia:

Vuosina 1808–09 käydystä Suomen sodasta kertova runoteos Vänrikki Stoolin tarinat ilmestyi ruotsinkielisenä (Fänrik Ståls sägner) kahdessa osassa vuosina 1848 ja 1860. Nykyisessä asussaan kokoelmassa on 35 runoa.

Tämä yksi Suomen kirjallisuuden kulmakivistä lienee tuttu kaikille (ja jos ei ole, suosittelen ehdottomasti tutustumaan siihen!), mutta muutama lempivärssy tähän täytyy kirjata...

"Maamme"-runossa on kaikkiaan 11 säkeistöä.

...

On maamme köyhä, siksi jää,

jos kultaa kaivannet.

Sen vieras kyllä hylkäjää,

mut meille kallein maa on tää,

sen salot, saaret, manteret

ne meist' on kultaiset.

Ovatpa meille rakkahat

koskemme kuohuineen,

ikuisten honkain huminat,

täht'yömme, kesät kirkkahat,

kaikk', kuvineen ja lauluineen

mi painui sydämeen.

Kokoelman toisen runon nimi on "Vänrikki Stool". Runon minäkertoja tutustuu vanhaan, köyhään vänrikkiin, jota ensin väheksyy, onhan hän itse mukavasti elelevä ylioppilas, mainittiin maisteriksi...

Ett' oli nuori aikoinaan

myös ukko kerran ollut,

enemmän nähnyt matkallaan

ja kauemmaksi tullut,

en sitä silloin huomannut,

siks' olin liian oppinut.

Vanhan sodasta kertovan kirjasen selailu saa hänen asenteensa kuitenkin muuttumaan...

...ma lu'in rivin, lu'in kaks,

vereni tunsin kuumemmaks.

Ylioppilas pyytää vanhaa Stoolia kertomaan lisää Suomen sodasta.

Näin lausuin. Silmäns' ihmeissään

luo ukko nuotastansa;

ne loistavat, kuin seisois hän

edessä rintamansa:

»Jotakin ehkä tietäisin,

olinhan siellä minäkin.»

...

Ja ukon suust' on tarutkin

ne, joita laulan tässä.

Niit'usein öisin kuuntelin

pärehen liekinnässä.

Ne korutont' on kertomaa,

ne ota, kallis synnyinmaa!

Kuten jo näistäkin lainauksista voi huomata, "Vänrikki Stoolin tarinoista" on siirtynyt kirjallisuuteemme ja puheeseenkin suuri määrä puheenparsia ja lausahduksia.

Kuka ei liikutu Sven Dufvan maatessa kuolleena nurmella?

»Se luoti tiesi paikkansa, sit' eipä kieltää voi,

enemmän tiesi se kuin me», näin kenraal' aprikoi,

»ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan,

parempahan se pyrki vain, jalohon rintahan».

Teoksen muita tunnettuja runoja ovat esimerkiksi "Porilaisten marssi", "Sotilaspoika" ja "Lotta Svärd".

Ehkä joku menneiden aikojen koululainen on piirrellyt aikansa kuluksi kirjan sivulle... :)

Kirjan lopussa on hyödyllinen selitysosa henkilöistä, taistelupaikoista ym. 

Löysin sattumalta Suomen sodan vuosiin liittyvän postimerkin valokuvalaatikosta juuri sopivasti tähän postaukseen. Vuonna 2009 julkaistiin pienoisarkki Porvoon valtiopäivien muistoksi. Postimerkkien henkilöt ovat Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I sekä kreivit G.M. Sprengtporten, C.E. Mannerheim ja G.M. Armfelt. 

Alla kuvatusta Gustaf Mauritz Armfeltista kirja kertoo viehättävän vanhanaikaiseen tapaan, että "Armfelt, Kustaa Mauri (...) oli aikoinaan Ruotsin valtakunnan kaikkein etevin ja loistavin ylimys"...

In English: Hello all! Today's book for the reading challenge is "The Tales of Ensign Stål", an epic poem written by the Finland-Swedish author Johan Ludvig Runeberg, the national poet of Finland. The poem describes characters and events of the Finnish War (1808–09) in which Sweden lost its eastern territories, then incorporated into the Russian Empire as the Grand Duchy of Finland.

If you try to translate this post with the widget and the result is incomprehensible, don't worry, just enjoy the following photos about my favourite "element", ice. As usual, no focus but loads of mood, atmosphere and interesting details. :D

Ihanaa viikonloppua!

Have a lovely weekend!

38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja - About the Winter War

Hei taas ja hyvää Nuutinpäivää! Kuten hieman salaperäinen otsikko kertoo, tämän postauksen aiheena on Helmet-lukuhaasteen kohta 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja. Valitsemani kirja on Pentti Haanpään (1905 - 55) Korpisotaa, 1940 ilmestynyt talvisodan kuvaus. Haanpää käytti teoksen pohjana omia kokemuksiaan Jalkaväkirykmentti 40:ssä. JR 40 taisteli ensin Sallan - Kemijärven alueella ja siirtyi sodan loppupuolella Viipurinlahdelle. Korpisotaa julkaistiin vasta, kun siitä oli sensuroitu esim. "ryssä"-nimitykset ja liian verisiksi katsottuja kohtia pois.

Väkivallalla ei kirjassa mässäillä, mutta muuten Haanpään teksti on realistista. Lukijakin melkein tuntee nahoissaan rintamasotilaan koettelemukset, väsymyksen, kylmyyden (talvi 1939 - 40 oli poikkeuksellinen pakkastalvi), märät ja likaiset vaatteet, pelon ja epätietoisuuden.

Suurennuslasi ei ole näissä kuvissa koristeena.  Kokoomateoksessa Haanpään Valitut teokset teksti on ikäihmiselle sen verran pientä, että luin Korpisotaa suurennuslasin avulla. :D Tuollainen iso on hyvä; sillä saa kokonaisen rivin näkymään kerralla. :)

Itäsuomalaiselle lukijalle Korpisotaa on vaikuttavaa luettavaa. Haanpää kuvaa elävästi itäsuomalaisia vaaramaisemia, pakkasessa hiihtävistä miehistä loppumattomilta tuntuvia metsiä, soita, järviä, siellä täällä pieniä kyliä tai korpiniittyjä, joiden laiteilta löytyneet heinäsuovat "toivat elävästi mieleen menneen kesän, jolloin aurinko on täällä paistaa rävöttänyt ja korpitorppari on hionut viikatettaan ja kaatanut huonoa, sammaleista heinää ja kuvitellut ehkä olevansa kaukana suuresta maailmasta, jonka yläpuolelle sodan ukkospilvet kasautuivat."

Eipä maailman tapahtumiin yksittäinen ihminen voinut vaikuttaa, eikä pieni Suomikaan. Haanpäällä oli ollut vaikeuksia saada kirjojaan julkaistuksi "vasemmistolaisuutensa" ja esimerkiksi (rauhan ajan) armeijaa kritisoineiden tekstiensä vuoksi, mutta Korpisotaa sai suopeamman vastaanoton. Haanpään sotilaat ovat isänmaallisia, vaikka pohtivatkin sodan mielekkyyttä (mielettömyyttä). He eivät ehkä käyttäisi juhlallista sanaa "isänmaa", mutta jokainen kuitenkin tunsi, että Suomi metsineen ja kivisine peltoineen oli hänen maansa, maa jossa kuului suoraan sydämeen sattuva suomen kieli. Kesän aurinko ja talven loistava lumi, pakkasen rasahduskin sanoi: kävi miten kävi... sinun maasi. Yhteishenki, myötätunto, ahkeruus ja suomalainen sitkeys nousevat arvoiksi, kuten myös rohkeus ja huumorintaju.

Uskonto mainitaan vain ohimennen: Kun etulinjalta oli päästy lepovuoroon ja vietettiin "[r]auhallisia leiripäiviä, kotoista kämppäelämää. Kirjeet ja pakettipaperit rapisivat, kynttilät palaa tuikuttelivat, kahvikauhat kiehuivat ja pannukakut paistuivat." Korttipakka ilmestyi esiin ja sitä pidettiin palautuneen kunnon varmana tunnusmerkkinä. "Nyt kuului toisesta teltan nurkasta korttien läiske ja toisesta virren hyrinä. Porukat suhtautuivat suvaitsevaisesti toisiinsa..." ja pienelle sanaharkalle naurettiin puolin ja toisin.

Viimeistä rauhan kesää muistellaan usein... Teltassa yöpymistä helpottivat "keltaiset oljet, jotka viime kesänä kasvoivat rauhallisilla pelloilla, tähkät nuokkuivat olkien nenissä, eikä leikkaaja aavistanut, että sotamies tulisi iloitsemaan (...) kaukana korvessa (...) niiden pehmeydestä ja kaukaisia muistikuvia mieleentuovasta kahahtelusta...".

Kirja päättyy sinisenä hämärtyvään maaliskuun iltaan. Rauha oli tullut, yllätyksenä - raskas rauha. "Tiet olivat tulvillaan monenlaisia matkueita kiirehtimässä rajaa kohti, joka piirrettäisiin, jonka miekka oli jo piirtänyt halki metsien, poikki peltojen ja kylien, halki elävän maan." Menetykset olivat katkeria. "Suomesta, isänmaasta, oli viilletty kappaleita."

Marraskuun 30. päivä tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aiemmin. Korpisotaa kuvaa elävästi Suomen kohtalonhetkien tapahtumia ja henkeä, ja kansaa, joka kahdenkymmenen vuoden hajaannuksen jälkeen yhdisti voimansa.

Kirjasta Kunniamme päivät. WSOY 1940.

Oivallinen löytö marketin kirja-alesta: Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset, Moreeni 2016. Todella mielenkiintoinen kirja perinteisistä neule- ja virkkuutöistä. Kirjassa kerrotaan myös sota-ajan käsineistä. :)

Dear all, this post is about the first book that I read for the Helmet Reading Challenge. Pentti Haanpää's (1905 - 55) Korpisotaa ("War in the Wilderness") is a realistic description of the life of Finnish soldiers in the Winter War (1939 - 40).  (My brief post about the Winter War here.)

Jaakko Ahokas (1923 - 2007) wrote in his excellent A History of Finnish Literature (Bloomington: Indiana University 1973) that the Finnish soldiers described by Haanpää were farmers, workers and lumberjacks who had lived in the forests since birth and considered the war a serious job which they did with efficiency. Haanpää's book has been translated into French, with the title Guerre dans le Désert Blanc.

Iloiseksi lopuksi: Löysin Main Kirjasähkökäyrä-blogista Kirjahyllyn aarteet -haasteen, joka on alkanut 6.1.2019 ja päättyy 5.1.2020. Lukuhaasteen tavoitteena on lukea omia kirjoja vuoden aikana niin monta kuin itse haluaa tai ehtii... ja tämähän sopii aivan loistavasti minun ohjelmaani! :)

Main blogista löytyy lista muista osallistujista ja mukaan ehtii vielä hyvin. 

♥

Happy Independence Day, Finland!

NB The following mosaics have been compiled using photos from Kunniamme päivät: Suomen sota 1939-40 kuvina ja päämajan tilannetiedoituksina, published by Maan Turva (ed. Toivo Rautavaara and Juhani Konkka), WSOY, Porvoo, 1940.

Photos from: Kunniamme päivät: Suomen sota 1939-40 kuvina ja päämajan tilannetiedoituksina

Finland became independent on 6 December 1917.

It remained independent also 75 years ago, when the Soviet Union attacked it on 30 November. Vastly superior in number of soldiers, aircraft, and tanks, the SU expected a total victory within two weeks. 

Photos from: Kunniamme päivät: Suomen sota 1939-40 kuvina ja päämajan tilannetiedoituksina

However, making use of good tactics, hard weather conditions, and high morale in the Forces and among the civilians, Finland repelled Soviet attacks for several months.

Photos from: Kunniamme päivät: Suomen sota 1939-40 kuvina ja päämajan tilannetiedoituksina

Photos from: Kunniamme päivät: Suomen sota 1939-40 kuvina ja päämajan tilannetiedoituksina

World opinion largely supported the Finnish cause and there were plans for an international intervention, cancelled firstly by the refusal by Sweden and Norway to allow the British and French troops to pass through their territory and secondly by the end of the war.

Despite many difficulties, about 12,000 foreign volunteers – especially from Sweden, Denmark, Norway, Hungary, Estonia, and Belgium – as well as Finns from Northern America made it to Finland before the war was over. 

Photos from: Kunniamme päivät: Suomen sota 1939-40 kuvina ja päämajan tilannetiedoituksina

Hostilities ceased on 13 March 1940. Finland had to cede a portion of Karelia, four islands in the Gulf of Finland and other areas (and more than 400,000 civilians were hastily evacuated), but retained its sovereignty.

Photos from: Kunniamme päivät: Suomen sota 1939-40 kuvina ja päämajan tilannetiedoituksina

Remembering with gratitude.

♥

Tomorrow, Sunday, I'll be joining the participants of Mosaic Monday at Judith's Lavender Cottage Gardening. (Links not working anymore)

To finish with a flourish, some suggestions from exoticgarden.fi for the next summer. Don't these cultivars of Viola cornuta have wonderful colours?!

'Sorbet Phantom'

'Sorbet Pink Wing'

'Sorbet Blueberry Cream'

♥

P.S. On the today's post of my blogger friend Laura, there's a link to a beautiful video by Oliver Goetzl, uploaded by Tarja M.  -  Definitely worth watching and listening... Click on the smaller photo!