Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. 🤎 From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!
Eilen tuli luvatusti lumisadetta, joka täällä Itä-Suomessa jäi osittain maahan vielä täksi päiväksi, ja tänäänkin auringonpaisteen lomassa satelee hieman lunta. Olipa hyvä saada hieman sadetta edes lumen muodossa. :)
Taidan postata näitä kuvia melkein joka kevät, kun pilvipalvelu muistuttaa menneiden vuosien reissuista entisille kotikulmille Italiaan. Tänään halusin tehdä postauksen myös siksi, että voin antaa TV-vinkin. Ruotsalaisen Unelmapuutarha-sarjan (Drömträdgården) toisen kauden ensimmäinen jakso on aivan harvinaisen kaunista ja inspiroivaa katsottavaa. Yle Areenassa täällä.
Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia.
Suuri kiitos mielenkiintoisista kommenteistanne edelliseen postaukseeni!
Tämä päivä valkeni kylmempänä kuin aikaisemmat. Eilinen sumu ja tihkusade olivat yön aikana jäätyneet ja muuttaneet maiseman kauniin talviseksi. Kuura varsinkin rannan puissa oli veikeän näköistä. Männynoksat neulasineen olivat järven puolelta katsottuna tähtimäisen kuuran peitossa ja rannan puolelta vihreitä.
Koivujen oksat oli koristeltu kuuratikuilla. :)
Kävin kaksi kertaa pihalla ja rannalla pyörähtelemässä ja kuvailemassa puita eri suunnista ja eri valossa. Iltapäivän rupeama oli mukavampi, koska pilviverho rakoili ja hieman näkyi sinistä taivastakin.
Illalla näimme vielä revontuliakin, vaikka taivas oli paikoin ohuen pilviverhon takana. Niistä en yrittänyt kuvia ottaa; nautiskelimme vain. Tämä oli kiva päivä. Hyvää yötä!
Hiphei! Nyt on jälleen se aika vuodesta, jolloin päivän pitenemisen huomaa jo selvästi, vaikkei se vielä kovin nopeaa olekaan. Varsinkin silloin kun taivas on kirkas, sekä aamut että illat tuntuvat jo huomattavasti valoisemmilta. "Pimeän" tultuakaan ei ole pimeää. Vastasatanut, pehmeä, puhdas lumi heijastaa vähäisenkin valon ja tekee iltakävelystä taianomaisen.
Kun kirjoitan tätä, pakkasta on 12 asteen verran ja taivaalta satelee hyvin hennosti lunta. Kun aurinko pilkahti hetken, kiiruhdin vielä rantaovelle ottamaan pikaisia kuvia. Tämän postauksen viimeinen kuva on juuri äsken otettu.
Meillä ei lunta ole kovin paljon. Kaikki pahuksen heinät ja risut näkyvät selvästi. :)
Tästä on tullut yksi suosikkikuvakulmistani:
Aurinko voittaa jälleen kerran. Väritkin ovat palanneet. Maailma on eri kellonaikoina valkoinen, hopeinen, kultainen, sininen tai vaaleanpunainen tai yhdistelmä useampaa väriä... :)
Osallistun tällä postauksella Repolaisen tammikuun touhuhaasteeseen. Onhan täällä touhuttu vaikka mitä, varsinkin lämmitetty takkaa. (Matalin lämpötila meillä on toistaiseksi ollut noin -28 C, mikä ei ole paljon mitään Lapin pakkasiin verrattuna, mutta aika kylmää kuitenkin.) On ulkoiltu ja kolattu höyhenenkevyttä lunta. On pesty mattoja hangella. On paikattu vanhoja lempivaatteita. On leivottu, kokeiltu uusia ruokareseptejä, tehty viimeiset villasukat loppuun... ja siirrytty hauskempiin käsitöihin.
Tekeillä (virkkaamalla) olevasta matosta minulla ei ole onnistunutta kuvaa, mutta alla näkyy virkattua sohvatyynyä. Tyynyssä on käytetty aika muhkeaa lankaa, mutta virkkaustöihin käytän myös tavallisia sukkalangan paksuisia lankoja moninkertaisina. Lankavaraston pienentäminen ei ole enää koskaan vaikeaa. :) Mattoihin saa menemään lankaa vaikka kuinka paljon.
Villasta tehdystä matosta voi tulla liukas, mutta alle voi laittaa liukuestomattoa. Nestemäistä liukuesteainetta voisi myös ehkä kokeilla. Pienehköjä, pyöreitä mattojani olen myös asetellut väreihin sopivien isompien mattojen päälle esimerkiksi sänkyjen vierelle. Pehmeys jalan alla tuntuu ylelliseltä.
Sisäkuvista ei kerrassaan tule mieluisia nyt, mutta tästäkin näkyy kuinka ihania värit ovat. :)
Ja loppuun vielä siis se tämänpäiväinen kuva. Iloa ja valoa elämäänne! ☀️🤗
Hei ja tunnelmallista juuri alkanutta marraskuuta kaikille! Tällä kertaa osallistun ripeästi kuukauden blogihaasteisiin... vanhoilla kuvilla, mutta mahdollisimman hyvin ajankohtiin sopivilla. Kiitos haasteista, Kristiina ja Repolainen! Toivottavasti muuten keksitte jotain kivaa myös ensi vuodelle!
Kristiinan marraskuun haasteessa etsitään PORTTEJA. Minulla on itse asiassa aika paljon kuvia porteista, mutta ne eivät suinkaan ole itse ottamiani vaan netistä tallentamiani inspiraatiokuvia, juuri sellaisia kuin Kristiinan kuvaamat hurmaavat ahvenanmaalaiset portit... :)
Muutama oma porttikuva sentään löytyi. Kaksi ensimmäistä ovat Italiasta ja viimeisin Englannista. Useimmat näistä kuvista olen postannut jo aiemmin, mutta osan niin kauan aikaa sitten, että kaikki nykyiset lukijat eivät niitä varmaan ole nähneet. :)
Ensimmäisenä on vanha joululehti, yksi parhaista ostamistani. Tänä vuonna olen ollut säästäväinen: luen vain minulla jo olevia lehtiä, joita onkin ihan mukava pino.
Kylläpä onkin öisin pimeää nyt, kun lunta ei ole vielä tullut. Pimeyttä valaistaan tunnelmavaloilla... Revontulikuva on 10 vuoden takaa, sen jälkeen en ole kuvia onnistunut ottamaan, joko olen ollut jo nukkumassa, on ollut pilvistä tai kuten kerran... päätin vain nauttia taivaallisesta valonäytelmästä yrittämättä tallentaa sitä.
Alla oleva kuva on laadultaan huono, mutta halusin mukaan myös rautatien. Mutkat tekevät matkanteosta kiinnostavampaa, kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti. :)
Sää on jo pitkään ollut tällainen...
... joten viimeiseksi kuvaksi valitsin jotain hieman sievempää. :)
On tammikuun 21. päivä, talvipäivänseisauksesta on aikaa kulunut jo kuukausi ja kaamoskin on pohjoisessa Suomessa päättynyt. Päivän pitenemisen huomaa selvästi. Puhelimen kameralla napatuissa kuvissa matalalta paistava, mutta ihana aurinko loistaa mäntyjen latvoissa...
... ja punaa haapojen latvat illan viimeisillä säteillään. Kuva ei ehkä näytä kovin vaikuttavalta, mutta minulle se merkitsee sitä melkein sanoinkuvaamatonta onnen hetkeä, kun valo ja värit ja tuoksut ovat palanneet maailmaan. :)
Pakkasaamuina kuvaan samat... tai samanlaiset... kasvit joka talvi. :)
Aioin ostaa tulppaanikimpun, mutta sitten huomasin, että kauppaan olikin jo tullut esikkoja. Oi ihanuus!
Lauantai-iltana 18.1. ihasteltiin helmiäispilviä... ja otettiin epätarkkoja kuvia. :)
Sunnuntaiaamuna paistoin voisarvia ja aprikoosimarmeladilla täytettyjä "torttuja".
Föhn-tuuli puhalsi täälläkin lämpötilan viiteen plusasteeseen. Pihatiet ovat jäiset. Nyt sää on taas kylmempää ja eilen maanantaina kävelin hankien päällä. Hankiaisia tammikuussa! Säätiedotus lupaa pakkasta, lunta... ja uudelleen lauhtuvaa.
Kuten olen kertonut, nousen aamulla melkein aina kello seitsemän. Jos herään aikaisemmin, saatan kuunnella Radio 1:n Yöklassista, jossa aamun viimeiset kappaleet ovat usein barokkimusiikkia... muuta en pystyisi ennen aamukahvia kuuntelemaankaan. :)
Muutama viikko sitten kuulin kiinnostavan kappaleen italialaiselta säveltäjältä nimeltään Alessandro Stradella (1638? - 82), joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. (Hänellä oli muuten säveltäjäksi melko vaiheikas elämä.) Löysin radiossa kuullun levytyksen myös YouTubesta. Jos teillä on aikaa reilut 11 minuuttia ja haluatte rentoutua ja virkistyä, sulkekaa silmänne ja kuunnelkaa Stradellan "Sinfonia nro 12".
Liitän tähän mukaan toisenkin videon. Joskus ehdin kuunnella hieman Aamuhartaus-ohjelmaa, jonka lopussa kuullaan virsi tai muu hengellinen laulu. Hiljattain avasin radion, kun ohjelman lopussa soi Markku Perttilän sanoittama ja säveltämä kaunis "Tahtosi tiellä". Laulu kuultiin luultavasti Perttilän itsensä esittämänä, mutta en löytänyt esitystä kuunneltavaksi mistään, mikä on harmi, koska siinä oli myös erityisen kaunis "välisoitto". (Yle Areenasta voi hartauden kuunnella, se löytyy Radio-oppaasta perjantailta 17.1. kello 6.50.) Sen sijaan löysin aivan ihanan videon, jolla laulun esittävät Kauniaisten suomalaisen seurakunnan nuoret. Laulun sanat ovat silkkaa rukousta.
1.
Sinun edessäsi painamme päämme,
tuomme elämämme eteesi sun.
Sinun rakkautesi varaan nyt jäämme,
olet armahtanut kadotetun.
Sinun ihmeellisen ristisi juureen
tuomme sydämemme sirpaleetkin.
Saamme turvautua syliisi suureen,
siinä levätä saa syntisinkin.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.
Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.
2.
Sinä suuri sekä salattu Herra,
emme tunne vielä kasvojasi.
Olet johdattanut rakkaudella,
tuonut sydämiimme valoasi.
Silti paljoakaan ymmärrä emme,
vielä etsimme ja epäilemme.
Siksi hiljainen on rukouksemme:
Tule tueksi ja turvaksemme.
Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie.
Kulje kanssamme aamusta iltaan,
anna yöuni levollinen.
Hehku lämpöä kaipaavan rintaan,
sinne rauhasi lahjoittaen.
🤗
Huom.! Tähän postaukseen ei voi jättää kommenttia, mutta edelliseen voi. Kävelyhaasteeseen on muuten tullut uusia hienoja postauksia... ja toivottavasti tulee vielä lisääkin!
