Winter favourites - Henning Mankell: Palomuuri

I have seen a long-tailed tit! I have seen a long-tailed tit! Yippee! :)

The photos are not good, they have been taken from far and through a window, but - goodness - I am really thrilled. Let's hope these cuties keep visiting our bird feeding area. You will see more photos further below, but first some other favourite pics - taken in February and March.

The sun has been shining... not very often though.

White sand? No, snow, ice and water. :)

The same icicles just after sunset:

Colours of evening...

All the colours of a March evening. :)

Morning mist and the first, timid rays of sun...

Cutie pies...

A long-tailed tit...

No, two long-tailed tit s! :)

Mwah mwah!

12 March, 2020!

Hei taas! Kiinnostavia lintuhavaintoja on siis tehty. Nyt on vuorossa postauksen kirjaosuus. Tänään taklataan Helmet-lukuhaasteen kohta 40: 2010-luvulla kuolleen kirjailijan kirjoittama kirja.

Henning Mankellin (1948–2015) Palomuuri ilmestyi ruotsiksi 1998 ja suomeksi kaksi vuotta myöhemmin. Se oli ensimmäinen, tai ainakin ensimmäisiä lukemiani dekkareita, joissa aiheena tai taustana oli tietotekninen kehitys ja sen vaikutus yhteiskuntaan.

Kirjan takakannessa sanotaan:

Ruotsalaiskomisario Kurt Wallander tutkii viimeisessä jutussaan tietokoneiden varassa toimivan yhteiskunnan suunnatonta haavoittuvuutta 

Atk-konsultti kuolee sydänkohtaukseen pankkiautomaatilla. Kaksi teinityttöä murhaa raa'asti taksikuskin. Sähkökatkos pimentää suuren osan Skånea, ja muuntoasemalta löydetään hiiltynyt ruumis. 

Vain Kurt Wallander aavistelee tapahtumilla olevan jotain yhteyttä. Poliisin vainullaan ja nuoren hakkerin avulla hän selvittelee henkilöiden ja motiivien monimutkaista kuviota ja joutuu varomattomuuttaan hengenvaaraan.  

Arkisen, realistisen tyylinsä hallitseva Henning Mankell on Ruotsin suosituimpia rikoskirjailijoita ja Suomessakin jo käsite. Palomuuri on seitsemäs suomennettu Kurt Wallander -dekkari.

Tyttöjen tekemää murhaa kuvataan raa'aksi. Valitettavasti täytyy sanoa, että nykyisin psykopaattirikollisten toimista on tullut kirjoissa ja TV-sarjoissa valtavirtaa eikä 2020-luvun asteikolla murha ole erityisen raaka. - Kirja on siis kirjoitettu jo 1990-luvulla ja sen tietotekninen puoli on tietysti osin vanhahtavaa. Kirjassa Wallander on saanut tietokoneen edellisenä vuonna, mutta ei ole sen käytöstä innostunut. Hän käyttää mieluummin faksia kuin sähköpostia.

Lokakuinen Ystad on harmaa ja apea. Wallander vilustuu kirjan alussa, on kuumetta, kurkkukipua, päänsärkyä. Flunssa on ohi vasta sivulla 148. :) Joskus synkistely tuntuu melkein ironiselta:

Wallander käveli takaisin autolleen. Hänen pitäisi varoa yksinäisiä, autioita rantoja.

Etenkin syksyisin. Niillä oli taipumus laukaista hänessä voimakas ja raskas alakulo.

Kansankoti ei ole entisensä. Wallanderin vanhat ystävät ovat joko jättäneet Ruotsin tai muuttamassa pois.

Ruotsista oli tullut maa, josta monet pakenevat, hän ajatteli. Ne joilla on varaa. Ja ne, joilla ei ole varaa, koettavat saada rahat kokoon liittyäkseen poismuuttajien laumaan.
Kuinka siinä niin oli käynyt? Mitä oikeastaan oli tapahtunut?

Olen lukenut vain joitakin Mankellin kirjoja enkä ole katsonut yhtään TV:n Wallanderia. Pidin tästä kirjasta ja sitä lukiessani ajattelin, että sen filmatisointi voisi olla tyylikäs ja mielenkiintoinen. No ei - vilkaisin Netflixissä olevaa kaksiosaista Mankellin Palomuuri -nimistä filmiä ja se näytti käsittämättömältä sekasotkulta, jossa oli yhteistä kirjan kanssa melkein vain henkilöiden nimet.

Wallanderista tuli mieleen toinen keski-ikäinen, pohdiskeleva, humaani poliisimies, Donna Leonin Brunetti. Ikääntyminen on välillä kivuliasta, on huolta muistisairaasta vanhemmasta, tietokoneen käytössä tarvitaan taitavamman kollegan apua... Lapset sentään aikuistuvat ja löytävät paikkansa yhteiskunnassa.

Siinä missä (ainakin viimeisimmät) Brunetit ovat kuin hutaisten kirjoitettuja, tässä kirjassa poliisityötä kuvataan yksityiskohtaisesti ja uskottavasti. (Minulla olevassa pokkarissa on 510 sivua.) Joitakin käsittämättömyyksiä kirjassa kuitenkin on. Koko jutun kannalta keskeistä tietokonetta ei oteta poliisin haltuun. Epävirallisesti (ja vastoin sääntöjä) apuun pyydetyn siviilin turvallisuudesta ei huolehdita riittävästi - hänen henkensä säästyy vain hyvän onnen ja ihmeellisten sattumien ansiosta. 

Kirjan tarina oli niin jännittävä, että kirjaa ei olisi mielellään laskenut käsistään. Kerran nauroin ääneen:

- Menen suoraan asiaan, Lisa Holgersson aloitti. - Sisäinen tutkinta siitä, mitä sinun, Eva Perssonin ja hänen äitinsä välillä itse asiassa tapahtui, on alkanut.
- Kuka asiaa tutkii?
- Hässleholmista tuli eräs mies.
- Hässleholmista tuli mies? Sehän kuulostaa aivan televisiosarjan nimeltä.

Lopuksi muutamia arkielämää ilahduttavia asioita (itse hankittuja, kuten aina). Yllä kivoja tulitikkurasioita... :)

Ja alla kosmetiikkatuotteita, joista on tullut suosikkejani hyvän tuoksunsa ansiosta. Viime syksynä ostin itselleni The Body Shopin joulukalenterin. Monissa Body Shopin tuotteissa on hyvä tuoksu - joissakin vain liiankin voimakas minulle. Alla olevan kuvan oikeassa reunassa oleva Drops of Youth -seerumi oli minusta kalenterin paras tuote. Sen tuoksu on ihanan raikas ja tiiviste tuntuu tehokkaan ravitsevalta. Myös porkkanakosteusvoide oli mukava tuttavuus.

Kauppareissulla hankin uusia kotimaan ikimerkkejä. Tämän arkin takapuolelle on painettu loru:

Kuu kiurusta kesään,

puoli kuuta peipposesta,

västäräkistä vähäsen,

pääskysestä ei päivääkään.

Kevättä odotellen...

Mukavaa uutta viikkoa!

Have a lovely week ahead!