Kuurupiiloa kaverin kanssa - Punaista!

 

Iloista vapunpäivää!

Aah, ihana keväthuuma jatkuu. Viime sunnuntainahan kuvasin minulle tuntemattoman linnun, jonka Maarit ja Anne tunnistivat kaulushaikaraksi. (Ks. edellinen postaus.) Kiehtovaa pulloon puhallusta, siis kaulushaikaran soidinääntä, on kuulunut monena päivänä! 

Maanantaina aamupäivällä kuulin tikan koputtelua aivan talon läheltä. Otin pari kuvaa ikkunan läpi ja ihmettelin hieman linnun väritystä. Päätin kokeilla kuvaamista ulkona ja hiivin lähemmäksi. 

Tikka oli nokkimassa noin vuosi sitten kaadetun kuusen kantoa. Kun tulin lähemmäksi, se lennähti vieressä olevan männyn rungolle. Se oli aika peloton kaveri, joka ei lentänyt pois, vaikka hiivin kokoajan lähemmäs. Sen sijaan se piilotteli koko ajan rungon takana minuun nähden, näkyen vuorotellen hieman kummaltakin puolelta.

Se oli aika nopeakin. Joistakin kuvista tuli tällaisia. :D

Keltaisen päälaen perusteella tunnistelin linnun pohjantikaksi. (Kertokaa jo olen väärässä.) Verkkolähteiden mukaan pohjantikan tapaa varmimmin vanhasta kuusivaltaisesta metsästä, jossa on runsaasti kuollutta puuta. Sen kanta on taantunut ainakin eteläisessä Suomessa todennäköisesti varsinkin metsänrakenteen muutoksen ja vanhojen luonnontilaisten metsien vähenemisen takia. Ajatelkaa, se on erikoistunut kirjanpainajan ja muiden kaarnakuoriaisten toukkiin! Pohjantikka on siis metsänomistajan paras kaveri. :)

Luin jostain, että "maailman huippupuutarhoista" löytyy nyt kaatuneita puita, kantoja ja risuja. En tiedä mitä huippupuutarhat ovat, mutta meiltä noita kaikkia löytyy melkein pihapiiristä. :) Risuaitakin on rakennettu hyönteisten iloksi. Kaarnakuoriaisia en kyllä pihaan toivo, mutta jospa tikka pitäisi niistä huolen.

Iltapäivällä jatkoimme leppoisaa rinnakkaiseloa, minä istuttelin viimeisiä orvokkeja ruukkuihin ja tikka naputteli kantoa lähistöllä. Olipas se mukava uusi tuttavuus!

Vappusää on meillä päin odotettua viileämpi ja pilvisempi, ja siitä onkin se hyvä puoli, että hyvällä omatunnolla voi olla myös sisällä ja etsiä kuvia Repolaisen mainioon kuvahaasteeseen. Tällä kerralla etsitään punaista väriä, ja tapani mukaan vyörytän tässä teille ison määrän kuvia, sekä vanhoja että tänään otettuja.

Kevätkiireiden takia yhdistän jälleen kaksi postausaihetta. Jättikiitos kommenteistanne edellisiin postauksiin! ❤

Seurataan vuodenkiertoa ja aloitetaan vuoden ensimmäisten kuukausien suuresta ilosta eli leikkotulppaaneista.

Suomen luonnossa ei juurikaan näe punaisia kukkia. Syynä tähän on kuulemma se, että suurin osa hyönteisistä ei erota punaista väriä; vain päiväperhoset näkevät punaisen "samalla tavalla kuin ihmiset". En tiedä onko teillä siellä Etelä-Suomessa unikkoja pelloilla, mutta esimerkiksi Italiassa ne ovat hieno alkukesän näky.  

Puutarhakukissa punaista on, mutta nyt en muista kuinka paljon näissä hyönteisiä käy. Edelliseen postaukseen kopioimani listan mukaan petunioista ei ole pölyttäjille iloa. Voi itku, meillä niitä on ollut monena, monena vuonna!

Kesään kuuluu muutakin ihanaa punaista kuin kukat, esimerkiksi kesäkengät. :) Punaisen kuvaaminen on muuten vaikeaa. Kuvassa se näyttää joskus oranssilta, joskus melkein vaaleanpunaiselta, kuten tässä. Oikeasti nämä ballerinat ovat kunnolla puhtaanpunaiset. 

Jäätelöä valmistumassa. Luin juuri tänään lehdestä, että kukin suomalainen syö keskimäärin 13 l jäätelöä vuodessa. Olemme Euroopan innokkaimpia jäätelönsyöjiä. :)

Kun syksy tulee, tarvitaan piristystä, esimerkiksi punaisia saapikkaita. :) Pidän tosi paljon tällaisista nauhallisista varsista, vaikkeivät ne kovin käytännölliset ole.

Nämä keraamiset esineet ovat ihaninta mahdollista punaista väriä, mikä ei näy kuvassa. :)

Jouluinen kasvi edustaa tässä vuoden loppua, mutta kuva on otettu tänään. Tämä reipas joulutähti on ilahduttanut meitä jo muutaman vuoden. Se saa "kukkia" aivan milloin se haluaa. :)

Ja nyt vain odottelemaan teidän muiden punaisia kuvia! :)

❤

P. S. Ehdin katsoa tänään myös uusimman Suomen kaunein koti -jakson. Kyllä surettaa, että Evijärvellä sijaitseva punainen mökki ei päässyt jatkoon. En muista, onko minulle koskaan tullut TV:tä katsoessa yhtä hyvä ja levollinen olo kuin pienen punaisen mökin ihanassa pihapiirissä.