Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

10.5.2019

"Äidit rakentavat nĂ€kymĂ€töntĂ€ taloa" - Blackberry winter :)





LÀhestyvÀn ÀitienpÀivÀn kunniaksi lainaan tÀhÀn postaukseen kirjailija Eppu Nuotion ajatuksia ÀitienpÀivÀstÀ. Jorma Lehtolan kirjoittama haastattelu on julkaistu Apu-lehdessÀ 10.5.2018:

"Kirjailija Eppu Nuotio muistaa tuskailleensa, kun mies rakensi taloa tai laituria ja vieraat kehuivat, ettÀ mahtavaa. Kukaan ei ihastellut perheenÀidin saavutuksia: oi, tyhjentÀÀ tiskikoneen 17 kertaa ja laittaa ruokaa.

– Yksitoistavuotias poikani sanoi silloin, ettĂ€ ”Ă€idit rakentavat nĂ€kymĂ€töntĂ€ taloa”. ÄitienpĂ€ivĂ€ on hyvĂ€ paikka tuoda se nĂ€kymĂ€tön talo nĂ€kyvĂ€ksi, ettĂ€ katsokaa ympĂ€rillenne, teidĂ€n Ă€idit on tehneet tĂ€mĂ€n kaiken ja tekevĂ€t sen joka pĂ€ivĂ€, Nuotio sanoo."


Rosa 'Chippendale'


Ruusukuvat ovat muutaman vuoden takaa (heinÀkuulta).




Takatalvi iski viikko sitten sÀÀennusteiden mukaisesti. MeillĂ€ oli enimmillÀÀn noin 15 cm lunta. Lintujen ruokintapaikalla oli vilskettĂ€. Kuvista tuli aika pimeitĂ€; varsinkin tuiskuinen perjantai oli hyvin harmaa pĂ€ivĂ€. (HyvĂ€ puoli kovassa pohjoistuulessa oli, ettĂ€ se työnsi jÀÀt pois lahdestamme.)  Lauantaina pilkahteli jo aurinkokin. Muutaman lĂ€mpimĂ€mmĂ€n pĂ€ivĂ€n jĂ€lkeen  "karhunvatukkatalvi" (amerikkalainen nimitys, jonka juuri opin) alkaa olla muisto vain.

MaakuntalehdessÀ arveltiin, ettei takatalvi juuri vaikuttanut hyönteisiin. Apulaisprofessori Jouni Sorvari ItÀ-Suomen yliopistolta kertoo muuten kimalaisen olevan Suomen oloissa tehokkain pölyttÀjÀ: "Se pystyy lentÀmÀÀn ja pölyttÀmÀÀn kylmemmÀssÀ kuin esimerkiksi tarhamehilÀinen. Kimalaisella on isot siipilihakset, jotka se pystyy pöristelemÀllÀ lÀmmittÀmÀÀn ennen lentoonlÀhtöÀ." :)


Olen nyt jonkin aikaa poissa blogimaailmasta.
KiitÀn jo etukÀteen kommenteistanne ja toivotan kukkaisaa toukokuuta.
Tapaamisiin!














Hello all! As predicted, it was snowing for two days (Friday and Saturday) and the temperatures were exceptionally low for May. I learned a fun expression, "blackberry winter", on Wikipedia (the italics are mine):

"Blackberry winter is a colloquial expression used in south and midwest North America, referring to a cold snap that often occurs in late spring when the blackberries are in bloom. Other colloquial names for spring cold snaps include "dogwood winter," “whippoorwill winter,” "locust winter," and “redbud winter.” The different names are based on what is blooming in particular regions during the typical spring cold snaps.

In rural England, the equivalent term is "blackthorn winter", so-called because the blackthorn in hedgerows blossoms in early April, preceding the leaves, and presents an intense white spray against the black branches of the bush. In Finland, where the phenomenon is incredibly common - even in the month of May - the expression to describe it "takatalvi" (lit: back winter) is part of common parlance."

Blackberries don't grow here (in Eastern Finland), unfortunately, and they surely wouldn't be blooming at the beginning of May... :)

Almost all of these photos have been taken through a window.






Thank you for your comments. 
I'll be away for awhile and soon back with many more (blurry) photos! :)
Happy spring days!





30.4.2019

Goodbye, lovely April! - Iloista vappua!


April was so beautiful... The last days were a little bit chilly but we also had many wonderfully warm days. Shorts season has started! :) There is still some snow but in the sunniest spots the most courageous plants are sprouting.




Flowers only in pots...





The same shots every year... :D








TÀnÀkin kevÀÀnÀ tuntuu, ettÀ lintujen laulu on entistÀ kauniimpaa ja varhaiset kevÀtaamut tuoksuvat entistÀkin raikkaammilta ja ihanammilta.

Kuvassa olevan alppiruusun takana on tuija, jota pitÀÀ kastella, ja kuivettuneita katajia, jotka ajattelin vihdoinkin tÀnÀ kevÀÀnÀ sahata pois, mutta alueella touhuilee hömötiaisia. En ole koskaan nÀhnyt niiden viihtyvÀn samalla tavalla noin pienellÀ alueella mustikan- ja puolukanvarpujen vÀlissÀ. Olisikohan niillÀ pesÀ rakenteilla? Onkohan alue tarpeeksi turvallinen ja rauhallinen pesimiseen? PitÀnee panna polulle kyltti: "PÀÀsy kielletty - söpöjen hömppien alue".




Mutta mikÀ on alla oleva mustapÀinen lintu? Voisiko se olla pajusirkku? Valitettavasti en saanut kovin hyvÀÀ kuvaa.


Emberiza schoeniclus/Schoeniclus schoeniclus



An awfully bad photo of a fascinating plant, Rhodiola rosea:





Ihanaa toukokuuta!

Have a lovely May!



15.4.2019

Ranunculus 'Maché Vanilla Rose'



Ranunculus 'Maché Vanilla Rose'

Ranunculus 'Maché Vanilla Rose'

Ranunculus 'Maché Vanilla Rose'

Ranunculus 'Maché Vanilla Rose'

Ranunculus 'Maché Vanilla Rose'

Ranunculus 'Maché Vanilla Rose'



Comments are disabled for this post.

Have a blessed Holy Week! - HyvÀÀ hiljaista viikkoa! - Buona Settimana Santa!







13.4.2019

20: Kirja kÀsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria - More snow, more birds






LÀÀkÀri sanoi piispalle: - Joten, arvoisa piispa, teidÀn nuorella apulaisellanne on enintÀÀn kolme vuotta elinaikaa, eikÀ hÀn tiedÀ sitÀ. Kerrotteko te hÀnelle vai mitÀ te aiotte tehdÀ?
Piispa sanoi lÀÀkÀrille: - Kerron kyllÀ, mutta en vielÀ. Jos kerron nyt, hÀn yrittÀÀ liikaa. Paljonko hÀnellÀ on tehokasta elinaikaa jÀljellÀ?
- Vajaat kaksi vuotta, jos hÀnellÀ on onnea.
- Niin vÀhÀn aikaa ja niin paljon opittavaa? Minulla ei sitten ole valinnanvaraa. LÀhetÀn hÀnet vaikeimpaan seurakuntaani. LÀhetÀn hÀnet Kingcomeen intiaanien matkapapiksi.
- Toivottavasti piispa rukoilee silloin hÀnen puolestaan.
Mutta piispa vastasi vain lempeÀsti, ettÀ juuri sinne hÀn olisi halunnut lÀhteÀ itsekin, jos olisi ollut nuori jÀlleen ja apulaisen sijassa.

Piispa ei lopultakaan kerro Mark Brianille tĂ€mĂ€n sairaudesta, mutta ajan kuluessa Mark ymmĂ€rtÀÀ asian itse. SitĂ€ ennen hĂ€n kuitenkin oppii ja saavuttaa paljon, myös kylĂ€lĂ€isten ystĂ€vyyden ja kunnioituksen. Margaret Cravenin Kuulin pöllön kutsuvan (alkuteos I Heard the Owl Call My Name 1967, ilmestyi suomeksi 1976) oli seitsenkymmenluvun bestsellereitĂ€ (ja nimeĂ€ kutsuvasta pöllöstĂ€ tuli sanonta meidĂ€nkin perheeseen). Kingomen intiaanikylĂ€ BrittilĂ€isessĂ€ Kolumbiassa Kanadan lounaisrannikolla on kuihtumassa pois. Ulkopuolinen maailmaa kiehtoo ja muuttaa kylĂ€n nuoria, ja vanhat siirtyvĂ€t pöllön maahan. (Hyvin kaunis ilmaus - minĂ€kin haluaisin pöllön maahan, kun kuolen... :))

Vanha pappi kertoo nuoremmalle ikivanhoista autioituneista intiaanikylistÀ:

- SillÀ jonka muistan parhaiten ei ollut lainkaan nimeÀ. Se ei elÀnyt edes muistoissa. Kukaan ei tiennyt, kauanko se oli ollut autiona tai miksi se oli hylÀtty. Me ankkuroimme veneen ja soudimme rantaan. Yksi toteemi oli vastassa rannassa, se kohosi harmaana ja koruttomana kuin kreikkalainen pylvÀs. Mutta syvemmÀltÀ metsÀstÀ me löysimme muita, ne olivat pahasti lahonneita, sammal peitti ne ja uusia puita versoi niiden jÀÀnnöksistÀ. Ne olivat tulleet metsÀstÀ ja metsÀ oli ottanut ne jÀlleen omakseen.




... Kun hÀn sulki oven, hÀn vaistosi, ettei hÀn ollut yksin, ja kun hÀn kÀÀntyi hitaasti, hÀn nÀki edessÀÀn ensimmÀiset vieraansa.
He olivat ehkÀ kuusivuotiaita - pikkuinen tyttö ja poika. He olivat tulleet sisÀÀn koputtamatta - hÀn ei saisi heitÀ ikinÀ koputtamaan - ja he seisoivat kuin hirven vasat - olivat liian pieniÀ pelkÀÀmÀÀn. He seisoivat ihan hiljaa ja hymyilivÀt arasti ja lempeÀsti. Kun hÀn kysyi heidÀn nimiÀÀn, he eivÀt vastanneet, katselivat vain hÀntÀ lempeillÀ tummilla surullisilla silmillÀÀn siten kuin heidÀn esi-isÀnsÀ olivat mahtaneet katsella ensimmÀistÀ valkoista miestÀ viattomuuden pÀivinÀ.

Niin, BrittilĂ€isen Kolumbian alkuperĂ€iskansat olivat asuneet alueella jo noin 10.000 vuotta, kun  eurooppalaiset saapuivat 1700-luvun lopulla. Uudisasukkaiden tuomat taudit aiheuttivat suurta tuhoa alkuperĂ€isvĂ€estössĂ€, joka oli suhtautunut ystĂ€vĂ€llisesti tulokkaisiin.

Valkoisten mukana tuli kristinusko. En tiedĂ€ paljoakaan lĂ€hetystyöstĂ€ Pohjois-Amerikan alkuperĂ€iskansojen parissa, mutta kirjan kylĂ€ssĂ€ kristinusko on luonteva ja myönteinen osa elĂ€mÀÀ. Ennen joulua Mark ja Jim kiersivĂ€t kaukaisissa kylissĂ€ ja lautoilla... 

... Ja kun joululaulut oli laulettu ja lahjat annettu, Mark pystytti aina kannettavan alttarin korutonta jumalanpalvelusta varten, ja kun he irrottautuivat laiturista, hÀn kÀÀntyi aina katsomaan jotakin pikkutyttöÀ, joka puristi syliinsÀ rÀttinukkea, jota hellittÀisiin koko vuoden.
He palasivat kylÀÀn jouluaattona. [...] YhdeltÀtoista Mark yritti yhÀ houkutella hiukan lisÀÀ lÀmpöÀ kirkon pulleasta kamiinasta. Sitten hÀn kiiruhti pappilaan, pesi noen kÀsistÀÀn, pukeutui messupukuunsa ja palasi kirkkoon tarkistamaan viinin ja ehtoolliskalkin, soittamaan kelloa, sytyttÀmÀÀn kynttilÀt.
Sitten kaikki oli valmista. HÀn oli yksin ja odotti tihentyvÀssÀ hiljaisuudessa, ja kynttilÀt valaisivat kultaista kotkaa ja karitsaa pitelevÀn Kristuksen surullisia silmiÀ ja hÀnestÀ tuntui kuin pikku kirkkokin olisi odottanut.
HÀn kÀveli hitaasti keskikÀytÀvÀÀ pitkin ja haluamatta avata ovea ennen kuin viime hetkellÀ pelÀtessÀÀn kallisarvoisen lÀmmön karkaavan hÀn meni ovesta vasemmalla olevan ikkunan ÀÀreen ja koki odottamatta yhden niistÀ ihmiselÀmÀn hetkistÀ , jotka riippuvat ajan ja avaruuden vÀlissÀ ja jÀÀvÀt pysyvÀsti mieleen.
Lumi kattoi paksuna Setrimiehen hartiat, nuorten kuusten oksat taipuivat taakkansa alla. HÀn nÀki talojen valojen sammuvan toinen toisensa perÀÀn, ja lyhdyt alkoivat vilkkua verkkaan, kun heimo liikkui jonossa hitaasti polkua pitkin kirkkoon. [...] HÀn kÀveli ovelle ja aukaisi sen ja astui ulos leppeÀÀn valkeaan yöhön, ja lumi kuiski nyt askelten alla.

Kirjan pohjalta on tehty elokuva, jota en ole nÀhnyt. KylÀ ja sen ympÀristö, joki ja merenlahti ympÀrillÀ kohoavine kallioineen ja havumetsineen ovat upea tausta tarinalle, joka virtaa rauhallisesti ja surumielisesti kuin joki kylÀn ohi.

... Paikoitellen polku oli niin kapea, ettÀ arkkua kantavien miesten tÀytyi kallistaa sitÀ ja taiteilla se varovasti puiden vÀlitse, ja metsÀn syvÀssÀ siimeksessÀ erÀÀt lammikot eivÀt koskaan kuivuneet ja Mark piteli ylhÀÀllÀ kasukanhelmaansa ja tunsi paljaassa pÀÀssÀÀn mÀrÀt pisarat, jotka tipahtelivat taannoisen sateen kastelemien kuusten oksilta.
Kotka saattoi heitÀ, katosi vÀlillÀ nÀkyvistÀ ja palasi jÀlleen kiertÀen laajaa kehÀÀ, ja kerran he yllÀttivÀt naarashirven ja sen pikku vasan. Hirviemo töni varsaansa varovasti pois polulta ja piti itsensÀ koko ajan sen ja ihmisten vÀlissÀ. Kun polku kÀÀntyi, Mark katsoi taakseen ja nÀki heimon tulevan setrien ja hemlokkien vÀlistÀ harvana nauhana, kÀvelevÀn hitaasti ja ÀÀnettömÀsti - jalat vain tassuttivat pehmeÀÀ karikekerrosta vasten.
Siten he marssivat, ilma oli raikas sateen jÀljeltÀ ja sen tÀytti kuusten pihkainen tuoksu, taivas kaartui sinisenÀ ja valkoisten pilvien tÀplittÀmÀnÀ. Whoop-Szon huipulla puurajan ylÀpuolella lumi odotti heinÀkuun auringon lÀmpöisiÀ sÀteitÀ, jotka lÀhettÀisivÀt sen vyörymÀÀn alas niin mahtavasti jylisten, ettÀ koko kylÀ tuntuisi tÀyttyvÀn sen pauhusta. Ja Markista tuntui, ettÀ kuolema kuului sinne niin kuin vuoret kuuluivat, niin kuin kotka kuului, niin kuin kuuluivat pikkuiset vilkkaat oravat, jotka kurkkivat hÀntÀ kuusenoksien alta. Ja hÀn ajatteli, ettÀ kuoleman rumuus oli siellÀ yhtÀ merktyksetöntÀ kuin neulaset, jotka tekivÀt polun pehmeÀksi hÀnen jalkojensa alla, tai kuin tuulen varistamat karikkeet sankan aluskasvillisuuden seassa.

Kirjan takakannen tekstin mukaan romaani puhuu siitĂ€ mikĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ on tĂ€rkeintĂ€. Yksi virke kirjan lopussa tiivistÀÀ ainakin yhden nĂ€istĂ€ tĂ€rkeistĂ€ teemoista. Kun Markin ruumista tuodaan kylÀÀn, kylĂ€n töykeĂ€ opettaja haluaisi kerrankin liittyĂ€ joukkoon, mutta ei saa talopahasensa ovea auki (!). Jos halusi liittyĂ€ muihin, oli vĂ€litettĂ€vĂ€, ja vĂ€littĂ€minen merkitsi elĂ€mistĂ€ ja kĂ€rsimistĂ€.





TÀmÀ kirja tulee siis Helmet-haasteen kohtaan vieraista kulttuureista. PöllöistÀ puheen ollen, minulla on kaksikin unohtumatonta pöllökokemusta, mutta ei yhtÀÀn omaa kuvaa pöllöistÀ, joten tÀmÀn postauksen kuvituksena on kuvia muista linnuista viime pÀiviltÀ.

Iloista palmusunnuntaita!




As predicted, it was snowing on Monday and Tuesday. We had about 20 cm of fresh, white snow. Some migratory birds have already arrived here and our bird feeding area has been more crowded than ever during the winter months. Some of the photos are really dark, sorry!

Happy Palm Sunday!


Turdus merula, Dendrocopos major, Fringilla coelebs...

... and Acanthis flammea

Sciurus vulgaris

Spinus spinus