Italo Calvino: Halkaistu varakreivi - Italian icicles :)

Helmet-lukuhaasteen kohta 36: Tunnetun henkilön suosittelema kirja

Mukavaa lauantai-iltaa!

Käytin kirjaa valitessani Helmet-haasteen hakuohjetta. Sauli Niinistön lukuvinkeistä (ilmeisesti vuodelta 2012 - jolloin Niinistö valittiin ensimmäiselle presidenttikaudelleen) löytyi Halkaistu varakreivi, joka puolestaan löytyy kirjahyllystäni. Osallistunhan samalla myös Main Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen.

Tässä minun painoksessani on siis koko Meidän esi-isämme -trilogia eli teokset Halkaistu varakreivi, Paroni puussa sekä Ritari joka ei ollut olemassa. Alkuteokset olvat ilmestyneet vuosina 1952, 1957 ja 1959.

Jääpuikkokuvat eivät liity kirjaan mitenkään, mutta ovat ne sentään helmikuisia kuvia Italiasta. :)

Halkaistu varakreivi on arvostettu klassikko ja Calvino (1923–85) oli taitava kirjoittaja. Minä en erityisesti kirjasta kuitenkaan pitänyt (saako tällaista edes sanoa? :)), hirttämistä ja silpomista, verta ja suolenkappaleita oli liikaa minun makuuni.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat käsittääkseni 1700-luvulle, Turkkia vastaan käydyn sodan (yhden monista) taistelutantereille Böömiin ja varakreivi Medardo di Terralban kotiseudulle Liguriaan. Tarinasta ja sen merkityksistä on useissa kirjablogeissa ansiokkaita arvioita. (Erityisen mielenkiintoinen analyysi täällä.)

Pidän Calvinon ytimekkäästä tyylistä. Arvostan myös huumoria. Minulla oli ensimmäinen tarralappu merkkinä jo melkein tarinan alussa, kun varakreivi tapaa sodanjohdon karttoineen ja nuppineuloineen (valitettavasti minulla ei ole käytössäni käännöstä):

  Il visconte di Terralba fu subito introdotto alla presenza dell'imperatore. Nel suo padiglione tutto arazzi e trofei, il sovrano studiava sulle carte geografiche i piani di future battaglie. I tavoli erano ingombri di carte srotolate e l'imperatore vi piantava degli spilli, traendoli da un cuscinetto puntaspilli che uno dei marescialli gli porgeva. Le carte erano ormai tanto cariche di spilli che non ci si capiva più niente, e per leggervi qualcosa dovevano togliere gli spilli e poi rimetterceli. In questo togli e metti, per aver libere le mani, sia l'imperatore che i marescialli tenevano gli spilli tra le labbra e potevano parlare solo a mugolii.  Alla vista del giovane che s'inchinava davanti a lui, il sovrano emise un mugolio interrogativo e si cavò tosto gli spilli dalla bocca.  – Un cavaliere appena giunto dall'Italia, maestà, – lo presentarono, – il visconte di Terralba, d'una delle più nobili famiglie del Genovesato.  – Sia nominato subito tenente.  Mio zio batté gli speroni scattando sull'attenti, mentre l'imperatore faceva un ampio gesto regale e tutte le carte geografiche s'avvolgevano su se stesse e rotolavano giù.

Kirjan tapahtumat näkee hyvin elävinä mielessään ja usein tuntuukin, kuin lukisi (koomisen tai satiirisen) näytelmän käsikirjoitusta. Esimerkiksi seitsemännen luvun loppu on melkein pelkkää dialogia ja kun varakreivin hyvä puolikas poistuu, paimentyttö Pamela jää kuin näyttämölle puhelemaan eläinystävilleen:

  – Che ne dici, capra? Che ne dici, anitrina? – fece Pamela, sola con le sue bestie. – Tutti tipi così devono capitarmi?

Pamelahan oli paennut metsään pahan varakreivin rakkautta. Kahdeksannen luvun alkupuolella hän keinuu metsään rakentamassaan riippukeinussa, ja vuohi ja ankka keinuvat omissa keinuissaan.

Luonnonlapsi Pamela koristelee hääpukunsa laventelinkukilla, varmasti kaunista. :) Huntukangasta riitti pukuihin myös vuohelle ja ankalle.

Elämä on varmaan helpompaa, jos näkee asiat vain yhdeltä puolelta. :) Pienen (minun painoksessani "Varakreivi" päättyy sivulle 77) kirjan teemat ovat suuria: pahuus ja hyvyys äärimmillään (vrt. fasismi ja kommunismi), rakkaus, taide (ilostuttamassa spitaalisten elämää), tiede ja tekniikka etääntyneinä ihmisten tarpeista (vrt. tohtori ja puuseppä)...

Tiesittekö muuten että Calvinon vanhemmat olivat sosialistis-anarkistisia kasvitieteilijöitä? :)

Kylän lähistöllä asuu myös pieni hugenottiyhteisö. Minun on vaikea nähdä heidän uskonnollisuuttaan täysin naurettavana - ainakin heillä on pyrkimys hyvään ja oikeudenmukaisuuteen, vaikka se meneekin joskus liioittelun puolelle. Ehkä asenteeseeni vaikuttaa lämmin suhde toiseen Ranskassa vainottuun protestanttiryhmään valdolaisiin (liike on syntynyt jo 1100-luvulla, siis paljon ennen 1500-luvun reformaatiota). Nyky-Italiassa valdolaisia asuu noin 30 000, kirkkona yhdessä metodistien kanssa. Jumalanpalvelus sopii hyvin pohjoismaalaiselle protestantille. Suosittelen lämpimästi.

Monissa arvioissa muuten Calvinon parhaana teoksena pidetään romaania Jos talviyönä matkamies. Se näyttääkin varsin kiinnostavalta... ja sopisi lukuhaasteen kohtaan 16. :)

Voi voi, nyt on koronavirukseen sairastuneita Italiassakin jo kymmeniä. 

Ja Suomessa myrskyää jälleen. Minä olen aina pitänyt kovasta tuulesta, mutta nyt vaarallisen kovat tuulet ovat olleet liian yleisiä jopa minun makuuni. Pysykäähän turvassa!

Very briefly in English: Hello all! In this post, one more book for the reading challenge (by an Italian author) and some ice in the Italian Alps. :)

Have a lovely weekend!

xoxo