Welcome to Villa Emilia (My Woodland Garden), a photography blog with a slant towards gardening and nature. An amateur gardener and photographer, I hope to share beautiful moments with you through pictures. From autumn 2026 onwards, Villa Emilia will be even more Christmassy than before!

Thank you for your visit.

26.2.2023

Helmikuun kuvahaaste, osa 4




Hei ja ihanaa sunnuntaita! On jälleen aika esitellä kuvat Kristiinan helmikuiseen kuvahaasteeseen! Kuluneen viikon ensimmäinen (20.2.) haastesana on kuivunut. Kuvassa talvinen alppipiikkiputki. Sen englanninkielisistä nimistä yksi näkyy olevan hieno queen of the Alps. :)

21.2. Kala - no, tässäpä aihe, josta minulla ei ollut yhtään mielenkiintoista kuvaa. Onneksi perheen arkistoista löytyi Barcelonan Aquariumissa otettuja kuvia: 





22.2. Alla olevassa kuvassa näkyy musta kalenterini, mutta erityisesti siinä näkyy iloa tuottanut löytö "kaappien kätköistä". Tuossa vetoketjullisessa kotelossa oli muistaakseni kirjekuoria ja -papereita, joita myytiin Unicefin hyväksi kauan, kauan sitten. Kotelo ei ole väreiltään aivan nykymakuni mukainen, mutta se on juuri sopivan kokoinen kalenterin, kynän ja vaikka tarrojen säilyttämiseen. 

Tammikuussa ilmestyneet, Kreetta Järvenpään suunnittelemat kauniit postimerkit ovat kuvassa mukana, jotta voin puhua kukista... :)





Olen rakastanut kukallisia kankaita ja esineitä niin kauan että tällä hetkellä olen melkeinpä väsynyt niihin. :) Yksi kuosi kuitenkin on, johon en kyllästy koskaan. Tummataustaiset, 1600-luvun hollantilaismaalausten tyyliset kankaat ihastuttavat aina. Siksipä lempihuopani on alla oleva Essenzan Fleur... ja lempisuihkuverhoni Prismasta ostettu Housen Nella (se on kyllä valmistettu Kiinassa). Leikkasin yhdestä verhosta palan, josta ompelin verhon kylpyhuoneen ikkunaan - ja joka kerta sen nähdessäni tulen hyvälle tuulelle.




Ai niin, kalenterikohtaan halusin myös kuvan italialaisen L'Erbolarion kauniisti kuvitetusta seinäkalenterista, jonka tämän vuoden teemana ovat tulivuoret. Toukokuun kuvassa näkyvät Etna, mustamänty, pikkukäpylintu sekä punakettu.




23.2. Kiiltävä: hieman epätasainen jäänpinta kiiltää kalpean talviauringon säteissä kuin kulta... :)




24.2. Katos: meidän polttopuukatoksemme ei ole kuvauksellinen. Tässä sen sijaan kuvaa polttopuista. :D




25.2. Keltainen




Vanha, epätarkka kuva, jonka pilvipalvelun arkisto esitteli minulle jokunen viikko sitten. Kaksi pari-kolmemetristä huonekasvia ja talviauringon paistetta huoneessa kuvattuna ikkunan läpi ulkoa. :) Noita kasveja ei enää ole, joten tässäpä julkaisen kuvan niiden muistoksi.




26.2. Kori: kaappien kätköistä löytynyt lapsuusajan korini (ja karmeita, mutta ihananvärisiä tekokukkia). :)




Koska viikon päästä sunnuntaina olen erityisen kiireinen, postaan jo tässä myös helmikuun kuvahaasteen viimeiset kuvat. 

27.2. Katu: Uusia kotikulmia. Huomatkaa pirteät mandariinit! :)





28.2. Kesä on niin ihana asia, että on mahdotonta valita mieluisinta kuvaa. Tämä aurinkoinen iltapäivän hetki rannalla on yksi kestosuosikkini. Valoa kohti! Kiitos, Kristiina, mielenkiintoisesta haasteesta!




Voikaa hyvin!  -  Stay well!



20.2.2023

Kuorotapahtuma Kuopiossa - Stand with Ukraine!

 


Perjantaina 24. helmikuuta tulee kuluneeksi vuosi Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Kuopion ev.lut. seurakunnissa soitetaan kelloja kaikissa kirkoissa klo 12.

Kuopion kaupungin kuorolaulajat kokoontuvat suureksi kynttiläkuoroksi Kuopion tuomiokirkon portaille perjantaina 24.2. kello 18. Esityksellä halutaan tukea ukrainalaisia ja valaa toivoa paremmasta.

Kuoro esittää kynttilälyhdyin varustautuneena kaksi kappaletta. Aluksi kuullaan Jaana Turusen johtama ukrainalainen kappale Ой у лузі червона калина – Oi u luzji tšervona kalyna.

Kynttiläkuoron toinen kappale on Jean Sibeliuksen Finlandia-hymni. Sen johtaa Mari Koistinen.

Lehtitietojen mukaan yleisö kuulee esityksen parhaiten Snellmanin puiston suunnasta. Katuosuus tuomiokirkon ja puiston välillä suljetaan liikenteeltä esityksen ajaksi. Tapahtumaa seuraavilla on mahdollisuus tukea ukrainalaisia myös konkreettisesti, sillä paikalla on SPR:n lipaskerääjiä.


EDIT 22.2. Tilaisuus alkaa siis perjantaina kello 18 Kuopion tuomiokirkon Snellmanin puiston puoleisilla portailla. Suora lähetys tapahtumasta käynnistyy Savon Sanomien verkkopalvelussa noin viisi minuuttia ennen tilaisuuden alkamista. Lähetys on vapaasti ja maksutta katsottavissa. Tilaisuudesta julkaistaan myöhemmin videotallenne.


19.2.2023

Helmikuun kuvahaaste, osa 3




Tiedän jo nyt, että tästä postauksesta tulee yksi suosikeistani. Kristiinan kuvahaasteessa oli tälle viikolle erityisen hauskat aiheet, joista ainakin minun mielessäni muodostui levollinen, mietiskelevä kokonaisuus. :) Pidän myös kuvien väreistä. 

13.2. Keramiikka. Ensimmäiseen kohtaan minulla oli useita ehdokkaita, joista valitsin eteläkorealaisen ystävän lähettämän kahvittelukuvan. En osaisi kuvitella kauniimpaa kuppia ja kakkulautasta. 

14.2.: Kuten hyvin tiedetään, on kataja Suomen kansan vertauskuva. :) Näin kirjoitti Juhani Aho vuonna 1891:

KATAJAINEN KANSANI  
Ei ole suinkaan sattuman oikku, että juuri me suomalaiset olemme tänne Suomenniemelle pysähtyneet ja täällä näihin päiviin saakka pysyneet.
(...)
Suomalaiset, ne olisivat kai nekin löytäneet mehevämpiä maita, joissa rieska ja hunaja vuotaa. Mutta heidän halunsa näyttää aina vieneen heitä kuta karuimmille maille. Ihan kuin uhalla he ovat hakeneet kuivia kankaita, veteliä soita ja synkkiä routapohja-korpia.
On niitä, jotka ovat sanoneet sitä pakolliseksi siirtymiseksi muiden väkevämpien tieltä. Minä luulen, että se on ollut esi-isiemme käytännöllisin kuninkaan-ajatus. He ovat tunteneet omien sivujensa sitkeyden, ja siinä, missä toisten selkäranka olisi rusahtanut poikki, siinä on h e i d ä n selkärankansa vain voimistunut. Kuokka on ollut heidän miekkansa ja sillä ovat he valloittaneet itselleen maan, jonka voittajakin on tunnustanut heidän omakseen. Minkä nimellinen hän lienee milloinkin ollut, puhuipa hän ruotsia, tanskaa tai venäjää, lopputulos taisteluista on ollut se, että taistelutanner jäi suomalaisille itselleen. Ulkolaisille uudisasukkaille on se ollut liian kova pähkinä purra. Ja niin se on vieläkin. Jos me ojentaisimme sen vieraalle ja sanoisimme: »tuoss' on . . . tule ja ota!» — niin ei hänessä kuitenkaan olisi sen ottajata.
Sentähden me kaikesta huolimatta saatamme istua jotenkin rauhallisina ja mitään hätäilemättä, »vaikk' onni mikä tulkohon». Me saatamme tyynesti kuunnella taivaan tuulien huminata, niinkuin kataja kivisellä mäellä. Ylä-ilmoista iskevä ukkonen musertaa pirstaleiksi korpikuusen, mutta katajikkoon se tupsahtaa voimatonna. Sotaratsut ajavat siitä ylitse ja kanuunavaunujen rattaat saattavat taivuttaa sen maata myöten. Mutta kataja ei katkea. Ei synny verihaavaa, ei tule luun vikaa. Kun meteli on ohitse, ojentaa pieni puu lyhyen jäntevän vartensa ja oksa risahtaa oksalle: »kasva sinä sinnepäin, minä kasvan tänne». Eikä kestä kauvan, ennenkuin on jo jalkain jälki ja pyöräin uurtama ura peitossa. Ja kun yliajaja huomenna hakee eilisiä jälkiään, ei hän enää niitä löydä. Tie on kasvanut umpeen ja  katajikko näyttää koskemattomalta.
Niiden meidän veljiemme viljelyksiin, jotka ovat asuinsijoikseen hakeneet pehmeämpiä peltomaita, ovat uurrokset tunkeneet syvemmälle. Mutta juuri se, että me valitsimme kovimman kallioniemekkeen, jossa ainoastaan meidän kaltaisemme katajat voivat kasvaa, se oli meidän suurin viisautemme. Se Mooses, joka meidät tänne luvattuun maahamme johti, hän ymmärsi sen sitkeyden voiman, joka piili hänen kansansa katajuudessa.

Valitettavasti minulla ei ole kiinnostavia kuvia katajista. Näissä seuraavissa kuvissa sen sijaan saattaa olla katajiakin. :)






15.2. Kannu:




16.2. Köynnös: ihanan värisiä sinisateita (Italiassa).




17.2. Karkki: "ranskalaisia pastilleja".




18.2. Kivi: näistä sileistä pikkukivistä (kerätty aikoinaan Genesaretinjärven rannalta) otetut kuvat ovat olleet omia ja muidenkin suosikkeja. :)




19.2. Kylmä: myös nämä jääkiteet (vanhan puutalon nurkkalaudassa) ovat mielestäni aika kauniita – eivätkö ne näytäkin aivan kukilta?
 



Ihanaa (laskiais)sunnuntaita!

Have a lovely Sunday (before Lent)!



14.2.2023

Hyvää ystävänpäivää, blogiystävät!

 


Lämmin tervehdys teille kaikille!

Postauksen kuvana on Kantolan KorttiTuotteen postikortti (jonka tilasin ja maksoin itse :)). Pidän näissä korteissa siitä, että niissä sanotaan "olette tärkeitä" eikä "olet tärkeä", kuten yleensä (ystävänpäivä)korteissa näkee. 

Helmikuu on puolessa välissä. Ihanaa kevään odotusta kaikille!

Buon San Valentino!

Happy Valentine's Day!



12.2.2023

Helmikuun kuvahaaste, osa 2




Hei taas! On aika jatkaa Kristiinan helmikuista kuvahaastetta. Tässä ovat kuvani kuun toiselle viikolle:

6.2. Kirjava:

Sanakirjan mukaan kirjava tarkoittaa (sekavasti) moniväristä sekä (kuvaannollisesti) moninaista, sekalaista, epäyhtenäistä. Yllä olevan kuvan kaulahuivi sopisi siis tähän haastekohtaan. Lisään tähän kuitenkin myös kuvan kirjahyllystämme. Katselin sitä hiljattain ja aloin miettiä, onko sanoilla kirjava ja kirja mitään yhteistä. :)

Onhan niillä! Kotimaisten kielten keskus kertoo näin: 
"Sanat kirja ja kirjoittaa liittyvät yhteen. Verbi kirjoittaa on johdos sanasta kirja. Johdos on kuitenkin syntynyt jo hyvin varhain, ja se tarkoitti aiemmin koristeiden tai kuvioiden leikkaamista, ompelemista ja piirtämistä. Tuolloin nimittäin sanaa kirja käytettiin vielä kirjonnan, koristeen, kuvion sekä merkin ja piirron merkityksessä. 
Sekä kirja että kirjoittaa saivat nykymerkityksen vasta myöhemmin. Tosin jo Mikael Agricola tunsi 1500-luvulla nämä merkitykset. Niinpä käykin ymmärrettäväksi, että myös sanat kirjailla ja kirjava on johdettu kirja-sanasta."


7.2. Kudin

Tässä on yläkuvan huivi valmistumassa. En muista enää, mikä neulelangan nimi oli, ja luulen, ettei sitä enää valmisteta, mikä on harmi, sillä lanka on ihanan pehmeää ja mukavaa neuloa (ei villaa vaan ehkäpä puuvillaa ja viskoosia). Rakastan tätä huivia ja siksi panen siitä useamman kuvan. :)





8.2. Kamera (miten se voi olla noin pölyinen?! herranjestas, eipä pitäisi lähikuvia ottaa... :))




9.2. Komea (rakennus)




10.2. Kahvi




11.2. Kurkku (voileivän päällä :))




12.2. Koristeellinen. Jaahah, ensin otin kuvia kirjaillusta mekosta: epätarkkoja. Sitten kukkopillistä, jonka löysin muiden vanhojen kamojen joukosta: tylsiä. Tämäkin kuva on epätarkka, mutta ainakin viitta koristeluineen on kiinnostava... 




Kristiinan omat kuvat näette täällä. Oikein mukavaa uutta viikkoa kaikille! Ystävänpäivä on aivan pian. 💟